KAUPUNKISUUNNISTUS

Täky suunnistuspistettä pyörittämässä

6.9.2017 kampusrysäys ja kaupunkisuunnistus avasivat jälleen kerran lukuvuoden. Kampusrysäyksestä ja kauniista säästä tarpeeksi yliopistolla nautittuani riensin hakemaan eväitä ja suuntasin Täkyn kaupunkisuunnistusrastille, jolle olin päässyt mukaan vetäjäksi. Rasti sijaitsi edellisen vuoden tavoin Taitokorttelin tuntumassa, ja sen idea oli varsin simppeli. Seinässä oli paperilapuille kirjoitettuja ruumiinosien nimiä, ja rastia suorittamaan tulleet laittoivat ruumiinosat näille lapuille mahdollisimman luovasti ja ryhmänä fyysisesti yhtä pitäen.

Olin erittäin iloinen siitä, millaisella energialla ihmiset tulivat rastille ja millaista ryhmähenkeä ja hauskanpitoa pääsin todistamaan. Tämä oli ensimmäinen kertani kaupunkisuunnistuksen rastinvetäjänä, mutta mieluusti haluan tehdä sitä tulevinakin vuosina. Se, miten ihmiset olivat keksineet joukkueilleen teemoja ja panostaneet pukeutumiseen, nosti todella hymyn huulille. Selvästi meistä yliopisto-opiskelijoista löytyy runsaasti heittäytyjiä. Ilta oli viileä ja rauhallinen, mutta ei missään nimessä tylsä. Aivan viimeisille minuuteille saimme joukkueita seuraksemme. Mielenkiintoista oli huomata, miten välillä rastilla oli hyvin hiljaista, mutta välillä taas joukkueita ilmestyi paikalle tungokseen asti. Ryhmät eivät siis ilmestyneet rastille tasaisena virtana vaan ennemminkin aaltoina. Suoriuduimme kuitenkin ryhmävyöryistä kunnialla ja ryhmätyö meidän rastinpitäjien kesken sujui hyvin.  

Niin rasteja suorittamaan tulleiden joukkueiden kuin toisten rastinpitäjien kanssa oli mukavaa toimia. Kampusrysäys ja kaupunkisuunnistus ovat mielestäni kiva tapa aloittaa lukuvuosi, ja tapahtumassa huomaamani energian perusteella en suinkaan ole ainoa, joka näin ajattelee. Odotan jo innolla tulevia kaupunkisuunnistuksia, sillä se on ehdottomasti kerta toisensa jälkeen kokemisen arvoinen yliopiston tapahtuma.

Täky innokkaana suunnistamassa

Aloitin toisen opiskeluvuoteni tuutorin roolissa. Niin fukseja kuin aina-niin-eeppistä kaupunkisuunnistustakin odotin suurella innolla koko kesän ajan. Oli alusta asti selvää, että menisin kiertämään rasteja: omana fuksisyksynäni juuri kaupunkisuunnistus oli mieleenpainuvin kokemus, ja halusin ehdottomasti elää sen uudestaan.

Melkein repesin liitoksistani, kun aloimme fuksien kanssa kehitellä kaupunkisuunnistuksen joukkuetta ja sille yhteistä teemaa. Oli onni, että satuimme kaikki olemaan samalla aaltopituudella, nimittäin joukkueemme teemaksi valikoitui vaivattomasti ranskalaiset miimikot -- aloittelevana ranskan opiskelijana en pistänyt ollenkaan pahaksi. Minun lisäkseni meidän Memekot-joukkueeseen kuului viisi Täkyn fuksia, ja kiersimme kaiken kaikkiaan “huimat” seitsemän rastia.

Ensimmäinen oli Lingtwistin rasti, jossa piti tunnistaa Googlen kääntämiä tunnettuja kappaleita. Urheasti tunnistimme muun muassa Adelen Hello-biisin ranskan käännöksestä ja legendaarisen t.A.T.u.-yhtyeen All The Things She Said, vaikkei meistä kukaan osannut venäjää kyrillisiä aakkosia enempää. Kassoksen rastilla improvisoimme heittäytyen yliopisto-opiskeluun liittyviä skenaarioita, ja JOY-kuoron rastilla oli peto irti, kun tulkitsimme samannimisen kappaleen Antti Tuiskulta reggae-hengessä. Meitähän suorastaan palvottiin, sillä olihan esityksessämme kaikki kohdallaan: stemmat, beatbox ja humala. Molemmilta rasteilta haalimme täydet kymmenen pistettä.

Oidipuksen rastilla oli psykologian termien sanaselityksiä, mutta oman vaikeusasteensa peliin toi se, että selittäjällä oli vaahtokarkkeja suussaan. Edellisen rastin jäljiltä olimme suorastaan tulessa, joten Oidipuksen rasti oli yhtä lailla menestyksekäs. Siitä siirryimme Pikku Mikkoon Poliittisten rastille, jossa piti tunnistaa Suomen poliittisia vaikuttajia. Välissä kävimme kämpälläni hengähtämässä ja korjaamassa miimikoiden meikkejä, minkä jälkeen suuntasimme iki-ihanan ainejärjestömme Täkyn rastille todistamaan taitojamme. Pelasimme varman päälle ja esitimme Täky-tovereille menestyksekkään reggae-versiomme Peto on irti -kappaleesta. Se kannatti, ja kymppihän sieltäkin napsahti! Viimeisenä kävimme RajaSpeksin rastilla, jossa viihdytimme autenttisella vaikkakin sekavalla miimikko-show’lla. Olimme sen jälkeen kovasti menossa Ylioppilasteatterin rastille, mutta jäimme matkan varrella vain hengaamaan keskenämme ja vilun iskiessä päätimme mennä Bar Play’hin istumaan ennen jatkoja Ilonassa.

Loppu onkin historia: aamulla olo oli jokseenkin outo, mutta mitään en todellakaan vaihtaisi. Kaupunkisuunnistus ei siis pettänyt tänäkään vuonna: rastit olivat hauskoja eikä säässäkään ollut valittamista. Seura oli mitä parhain, kiitos siitä huikealle joukkueelleni! Ja ensi vuonna uudestaan...

Siiri Rantanen, Karoliina Kapanen