Kylmän kalseita kivitaloja, vastapainoksi lämminhenkisiä
pubeja: Dublin, a place to be! Kaupunki teki lähtemättömän vaikutuksen ja
tunsin heti olevani kuin kotonani.
Marraskuussa päätimme serkkuni kanssa lähteä Suomen lunta ja
pakkasta pakoon Irlannin pääkaupunkiin Dubliniin. 9.–12.12 välisenä aikana
saimme nähdä kaupungin parhaimmillaan: jouluinen tunnelma oli käsin kosketeltavaa,
pubit hurmasivat meidät mennen tullen ja paikallisten vieraanvaraisuus oli
sydäntä lämmittävä. Kaiken lisäksi aurinko paistoi koko reissun ajan! Jututimme
paikallisia ja heidänkin mielestään sää oli poikkeuksellisen hyvä tuohon
aikaan. Onneksi se sattui juuri omalle kohdalle.
Lähdimme serkkuni kanssa matkaan kello kaksi aamulla ja
kaiken kaikkiaan matkasimme lähes kaksitoista tuntia yhden päivän aikana.
Kyllä, lähdimme matkaan aamuyöstä Onnibussilla, sillä emme uskaltaneet luottaa
VR:ään. Voin kertoa olleeni ”pikkuisen” väsynyt: nukuttuja tunteja oli kertynyt
hädin tuskin kaksi ja puoli…
Tässä vaiheessa on todettava, että matka Dubliniin oli
ensimmäinen ”oikea” ulkomaanmatkani, ellei risteilyjä Tukholman ja Tallinnan
edustalla lasketa. Näin ollen olin myös ensimmäistä kertaa lentokoneessa.
Korkeanpaikankammoisena jännitin kokemusta aivan kamalasti, mutta se ei
loppujen lopuksi tuntunut juuri miltään johtuen osin siitä, että nukuin
suurimman osan lentomatkasta.
Dubliniin päästessä armoton väsymys unohtui. Matkalla
lentoasemalta hotellille olin pakahtua onnesta: ohitsemme vilisi samanlaisia
kivitaloja kuin Sherlockissa! Majoituimme Anchor House -hotellissa, Lower
Gardiner Streetillä. Hotelli oli valtavan sydämellinen eikä joulun odotusta
voinut olla huomaamatta: joululaulut soivat olohuoneessa ja hotellin aula hipoi
mauttomuuden rajoja joulukoristeillaan.
Tulimme serkkuni kanssa siihen tulokseen, että joulu tuntui
Dublinissa aivan toisenlaiselta – paremmalta verrattuna suomalaiseen! Suomalaisten mittapuulla se pirteyden määrä
on turhaa hömpötystä, mutta juuri siitä syystä rakastuin Dublinissa jouluun
uudestaan. Suomessa se tuntuu lähes taantumalta verrattuna Dublinin jouluiloon.
Asialla on kuitenkin varjopuolensa: joulun kaupallisuus näkyi myös äärimmäisen
selkeästi jokaisessa puodissa ja isommissa tavarataloissa.
Ensimmäisenä päivänä vierailimme The Hugh Lane -galleriassa,
istuimme iltaa Brannigan’s-pubissa ja kerkesimme jopa eksyäkin. Näin ollen
väsymyksen määrä oli huipussaan. Olen kärsinyt uniongelmista kuluneen vuoden
aikana, mutta niistä ei ollut tietoakaan siinä vaiheessa, kun nukahdin jo ennen
iltayhdeksää hotellin taivaallisen pehmeään sänkyyn. Hotellin vieressä kulkeva
junarata tai äänekkäät dublinilaiset eivät häirinneet lainkaan.
Toinen reissupäivä alkoi loistavien yöunien jälkeen
kerrassaan mainiosti. Kiertelimme Dublinin läpi virtaavan Liffey-joen molemmin
puolin: kävimme heti alkuun nälänhädän muistomerkillä, kahdessa puistossa ja kuuluisalla
Temple Bar -alueella. Luonnollisesti yritimme kulkea Leopold Bloomin
jalanjäljissä ainakin osittain. Illalla istuimme The Celtic -pubissa, jossa
saimme kuulla paikallisen bändin esittämänä kappaleet Wonderwall ja Hallelujah.
Tämä ja autenttinen Irish Coffee tekivät illasta ikimuistoisen.
Kolmantena päivänä lähdimme Dublinin keskustan ulkopuolelle
Dalkey-nimiseen paikkaan. Jos jollekulle paikka kuulostaa tutulta, se on
U2-yhtyeen Bonon asuinpaikka, mutta valitettavasti me emme nähneet häntä siellä…
Sen sijaan törmäsimme hyvin ystävälliseen vanhaan naiseen, Stephanieen, joka
tarjoutui oppaaksemme ja ajoi meitä autollaan läpi Dalkeyn. Voin siis
rehellisesti todeta, että tapaamamme irlantilaiset olivat valtavan ystävällisiä!
Irlantilainen luonto on jotain aivan uskomatonta! Dalkeyssa
kävimme Killiney Hill -puistossa: sää oli suotuisa ja puistossa vapaasti
liikkuvat koirat olivat hellyttäviä jopa kissaihmisen mielestä. Vihreys ja
maisemat ylipäätään olivat henkeäsalpaavan kauniita ja aivan kuin satukirjasta.
Kuten jokainen kirjallisuuden harrastaja tietää, Dublin on
monien loistavien kirjailijoiden synnyinpaikka. Oscar Wilde, James Joyce,
Jonathan Swift, Samuel Beckett ja W. B. Yeats – vain muutaman nimetäkseni.
Jokaiselle näistä on omitettu patsaita, museoita ja jopa siltoja. Kävimme Dublin
Writers Museumissa, jossa oli niin kirjailijoiden henkilökohtaista omaisuutta
kuin heidän teosten ensipainoksiakin. Museossa ei tosin saanut kuvata, joten
monet harvinaisuudet jäivät ikuistamatta. Siksi onkin pakko kehua, ettei kovin
moni ole kuullut kuunnelmaa itse James Joycen lukemana!
Kirjallisuus, pubit ja luonto – muutama yksinkertainen syy
vierailla Dublinissa. Kaikki se vihreys, lämminhenkisyys ja aito joulunriemu
tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Toivon hartaasti, että pääsisin Dubliniin
pian uudelleen.
Teksti ja kuvat: Karoliina Kapanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti