Huhtikuun
lopun tuntemukset. Vappu lähestyy huimaa vauhtia ja silmiin alkaa
ryöpsähdellä tasaisella syötteellä aikaisempien vappujen
sattumuksia, joita kaikkia ei välttämättä niin lämmöllä
muistelisi (tai muista ollenkaan). Tämä akateemisen elämäni
neljäs vappu pelotti ihan aiheesta etukäteen. Olihan aikaisempiin
vuosiin kuulunut Täkyn rastiratakierros, viinaa,
fuksien tarjoamat kostajaiset, viinaa,
Koutolan puhe, skumppaa,
jonka jälkeen siveellisesti ”pikkuhiprakassa” siirrymme
kulkuetta johtamaan. Ja lisää skumppaa.
Kun lakki on vaivoin saatu Ilosaareen, alkaa nestemäinen
vappupiknikki. Jos huonosti käy, sinut on nakitettu kuskaamaan
repullista viinaa
mukanasi. Tehtäväsi on laittaa pullot
kiertoon. Voitte arvata miten siinä käy. Erittäin humalaisesti.
Siinä kello 17–18 sinut saatetaan kotiin lepäämään. Noin klo
20 olet kokenut ylösnousemuksen ja lähdet jatkamaan kalja
kourassa. Paluu on sijoittunut siihen treffeihin auringonnousun
kanssa. Ja tämähän kaikki on selitettävissä sillä, että vappu
on kerran vuodessa.
Tämä
vappu ei onneksi ollut täysin samanlainen. Toki samat asiat tehtiin,
mutta tyylillä. Olihan tämä 30. kerta, kun Alkukivet lakitettiin
ja Hannu Koutola piti perinteisen puheensa. Mukavaa että herra
jaksaa vuosien jälkeen vielä saapua Joensuuhun! Tällä kertaa puhe
saatiin taltioitua videolle. Tästä suuri kiitos kuuluu eräälle
Tuomas Hiltuselle! Vappuna meidän pieni ainejärjestömme Täky
tuntuu suuremmalta kuin milloinkaan. Meidän vappuperinnettämme on
seuraamassa paljon väkeä ja johdamme kulkuetta muhkean
ylioppilaslakkimme kanssa Ilosaareen. Kunnian lakin kantamisesta
saavat joka vuosi fuksit, ja kokemuksesta voin sanoa, ettei maailman
kepeimmästä lakista ole kysymys. Suuri kiitos siis tarmokkaille
lakin kantajille!
Täytyy vielä sanoa, että tänä vuonna oli aivan
loistelias sää. Päivällä Täkyn vappuhulinoihin osallistui
mukava määrä täkyjä ja oli mukavaa jatkaa yhteisöllisellä
porukalla Ilosaareen vappua viettämään. Sen sijaan, että olisimme
ryömineet loskaisen keväisessä maastossa, saimme nautiskella Rytmihäirikköjen musiikista ja auringon paisteesta riittämiin. Osa
kärtsäsi ihonsakin kiitettävästi. Joensuu oli täynnä iloista
väkeä ja sää mahdollisti sen, että saaressa oli mahdollista
viettää rutkasti aikaa. Pienessä humalassa taisi onnistua jopa Humppagallupin teko. Täkyllä ei yleensä ole virallista
jatkopaikkaa ja ihmiset katoavat saaresta omiin
seikkailuihinsa. Ilosaaressa on kuitenkin vuosi toisensa perään
ollut aivan uskomaton meininki. Vappu luo täkyjen keskuudessa suuren
yhteisöllisyyden tunteen ja olen hyvin iloinen siitä, millaisiin
ihmisiin olen opiskeluvuosieni saatossa saanut tutustua. Olette
mahtavia ja kaikille tasapuolisesti kiitoksia aivan mahottomasta
vapusta! P.S. Jos mietitte, miten tämä vappu meni omasta mielestäni,
niin voin kertoa, että kahden grillikiertueen jälkeen olin kotona
jo kello 1.30. Aika leppoisasti siis. – Kiittäen Mirja
Teksti ja kuva: Mirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti