TAPAHTUMAVASTAAVA TURISEE – LUKEKAA, JOS USKALLATTE

Tänä vuonna. Vuonna 2015. Arvoisa ja sekava joukkomme Täky on terrorisoinut Joensuun katuja mitä kummallisimmilla ja oudoksuttavimmilla tapahtumillaan. Okei, jos en nyt liioittelisi. Ei näitä järisyttäviä tapahtumia nyt järin montaa ole ollut, mutta yritys on ollut hyvä. (Selittelyn makua.) Ilotulitteita ei ole tulitettu, eikä hautajaisia pidetty. Mutta se ei suinkaan tarkoita, että meillä tylsää olisi ollut. Jos jollakulla on ollut, niin tällä ihmisellä on sitten varmasti luontainen taipumus tuntea itsensä tylsistyneeksi. Yksinkertaista.

FUKSIEN – VUOSINUMEROA 2014 – KASTAJAISET

Helmikuussa kastelimme vauvat eli fuksit Täkyn virallisiksi jäseniksi oivallisessa räntätulituksessa. Allekirjoittanut ei sädehtivässä ja taivaallisessa olemuksessaan ymmärtänyt, että sää on ihmisestä riippumaton luonnontuote, joka useimmiten sitten näyttää pitkää nenää.  Tietysti asiaa olisi paljon auttanut säätiedotusten seuraaminen, mutta nekin ovat ymmärrettävästi ihmisestä riippumaton luonnontuote, jolla ei ole mitään tekemistä täsmällisesti esitetyn tiedon ja yllätyksiä täynnä olevan elämän kanssa.  Poloisten fuksiemme palellessa peloissaan ankarassa trooppisessa ilmastossa saivat he suinkin tankattavakseen kylmää mutta virkistävää suomiviinaa. Sotkettuna siveellisesti pillimehuun, jotta herkemmätkin saisivat tämän voimajuoman alas. Kuinka moni sitten loppujen lopuksi siveellisesti nautti tämän juoman? Siinä kysymys, jolle emme anna vastausta. Vanhemmat opiskelijat saivat nauttia illan aikana mitä hienoimmista suorituksista. Fuksit esittivät draamaa, urheilivat ja muodostivat perinteisesti oman vuosilukunsa rötköttäen maassa. Tosiaan sää oli pimeä ja olo sen mukainen. Urhoolliset fuksit suorittivat kuitenkin kunnialla heille annetut tehtävät ja uskalsivat jopa koskea ensi-iltansa kokeneeseen Täkyn uuteen maskottiin Johannekseen, joka muovisella ja vaaleanpunaisella olemuksellaan hurmasi kaikki.  Hurjan potkimisen ja kopittelun seurauksena Johannes totta kai otti hieman osumaa itseensä mutta jaksoi tästä kaikesta huolimatta juhlia pilkkuun asti. Täky-tyyliin jatkot tietysti olivat kahdessa baarissa. Ensin lähimpään mestaan eli Mikkoon ja sitten suuntana Joensuun paheidenluola Marks, jossa Johannes sai hieman kummeksuvia katseita huimilla tanssiliikkeillään. Ei ole väärin sanottu, jos vaatimattomasti totean Täkyn olleen illan mieleenpainuvin seurue.

MAALISKUUN LEFFAILTA

Maaliskuussa keksimme pitää pitkästä aikaa yhdessä muiden ainejärjestöjen (eli Nefan, Fideksen, Godiksen ja Echon) kanssa leffailtaa Suvaksella, jonne saapui oikein kiitettävä määrä eli noin 20 ihmisyyden ilmentymää. Katselimme illan aikana kaksi elokuvaa, jotka olivat Wes Andersonin tämän kevään Oscar-magneetti The Grand Budapest Hotel ja ranskalainen elokuva Intouchables, jonka ohjaajia en nyt tietenkään muista nimeltä, heitä kuitenkaan vähättelemättä. Laadukkaita elokuvia kumpainenkin! Ei vaadi kovinkaan älykästä ajatuksen juoksua, että tajusi hurjan yleisöryntäyksen kohdistuneen juuri ensimmäisenä näytettyyn elokuvaan, sillä toista elokuvaa olivat katsomassa enää oikeastaan järjestäjät. Kommelluksiltakaan ei vältytty, sillä Suvaksen tekniikka osasi pitää siitä huolen. Sentään jopa projektori oli tällä kertaa eksynyt paikalle. Kaiuttimet taas tuottivat seuraavaksi päänvaivaa. Tänä keväänä on tullut harvinaisen selväksi, ettei Täkyn tapahtumavastaava ole tekniikan ihmelapsi, eikä edes sen lapsen lapsenlapsi. Elokuvat saatiin kuitenkin pyörimään ja ihmiset saivat mitä halusivat, eli laadukkaan leffaillan alkutöppäilyjen jälkeen. Kiitoksia urhoolliselle Samuli Reunamolle kaiuttimista! Tällaisia leffailtoja kaivattaisiin ainejärjestöjen välille enemmänkin, joten syksyllä olisi tavoite järjestää sellainen uudelleen.

TÄKYN JA NEFAN TAPAHTUMARIKKAAT SITSIT

Viimein huhtikuussa siis kajahti ja tapahtui eli sitsit tiedossa! Täkyllä oli edessään Päiväkoti-sitsit kulttuurintutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestön Nefan kanssa. Idea teemaan keksittiin jo Täkyn omissa kastajaisissa, eikä ole hurjaa tehdä semmoista johtopäätöstä, etteikö inspiraationa olisi toiminut Täkyn Johannes-vauva. Ei suinkaan. Sitsit olivat oikein värikkäät ja hyvin intiimit, koska osallistujia oli vain kahden pöydän verran eli noin 40 innokasta juhlijaa paikalle saapui. Tämä oli oikein hyvä! Illan aikana jaettiin sitsiperinteen mukaisesti mitä hienoimpia rangaistuksia. Teeman mukaisesti sitsikansa sai perehtyä vihannesten syömisen tärkeyteen sellerin muodossa, nurkkaan joutumisen autuuteen sekä hyviin pöytätapoihin eli ei kyynärpäitä pöydälle! Monet tätä kieltoa uhmaten saivat tuntea sen nahoissaan. Lisäksi rangaistuksena kurittomasta käytöksestä toimi superhieno aasihattu.  Kuulostaa hyvältä siis! Alkoholia nautittiin näilläkin sitseillä siveellisesti ja ehkä myös salakavalasti pillimehuista, jotka olivat loihtineet näppärämieliset nefalaiset. Alkoholiton vaihtoehto oli siis helppo toteuttaa, ja heitäkin löytyi joukosta muutama tusina. Ruokapuolella saimme alkupalaksi nauttia sadekuuron kohdannutta mämmiä (kiertoilmaus sanalle ”vetinen” taikka ”mauton”), joka siis todellisuudessa oli luumupilttiä. Kylmä pizza totta kai oli aivan hervottoman herkullista, vaikka itse sanonkin! Lämpimät kiitokset kuitenkin ruokapoppoolle! Pöytäkuntien välillä käytiin myös pientä leikkimielistä kisailua, jonka aikana sitseilijät pääsivät hieman verryttelemään jalkojaan vuorossa ollessa ämpärikaraokea ja limboamista. Taukojen aikana lapsekkaaseen tyyliin oli mahdollisuus onkia krääsää lakanan takaa, ja onnetar suosi vaihtelevalla menestyksellä kutakin sitsaajaa.  Illan lopuksi muistimme totta kai kunniakirjoilla rohkeita osanottajia. Näitä olivat siis: illan ilopilleri, selviytyjä, paras puku ja ”en se minä ollut”.  Sitsit olivat tapahtumana onnistuneet, ja ensikertalaiset toustit hoitivat hommansa arvokkuudella. 

Sitsit olivat vasta Täkyn toiset hulinat ainejärjestö Nefan kanssa, jonka sitsihistoria on varsin lyhyt. Valitettavasti tämä olisi ollut tärkeä huomioonotettava seikka sitsien järjestämisessä, sillä sitsit ovat tunnetusti (tai sitten vähemmän tunnetusti) hyvin omaperäinen tapahtuma, joka ei välttämättä herätä kaikkien osapuolien sympatioita. Sitsisäännöt kerrattiin heti sitsien alussa toustien eli seremoniamestareiden toimesta. Missä siis meni vikaan? Sitsisäännöt kuuluisi laittaa jo ennen sitsejä osallistujien näkyville, mutta tämä oli kaikessa melskeessä järjestäjiltä unohtunut. Tämä virhe nähtiinkin sitten seuraavana päivänä Uljaan etusivulla. Olisi reilua, jos ihmiset ymmärtäisivät, että näitäkin tapahtumia ovat järjestämässä vapaaehtoiset kollegat eli kanssaopiskelijat, joilla on varmasti muita opiskelukiireitä samaan aikaan menossa. On kuitenkin yleisesti tunnustettu asia, että joka leikkiin ryhtyy, se sen myös kestäköön. Tämä siis tarkoittaa kaikkia, eli järjestäjiä ja muita osanottajia. Valitettavasti saimme siis huomata, että ensikertalainen sitseilijä oli tuntenut itsensä loukatuksi sitseillämme ja purkanut tunteitaan lehtikirjoituksella. Olisimme kuitenkin järjestäjinä toivoneet, että palaute olisi tullut suoraan kasvotusten esitettynä eikä riemukarnevaalina ylioppilaiden lehdessä, jossa se antoi aivan väärän kuvan meidän sitsiemme yleisilmeestä. Ketään ei ollut tarkoitus nöyryyttää, ja allekirjoittanut ainakin pyytää anteeksi sitsisääntöjen unohtumista ja siitä aiheutunutta pahaa mieltä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi tekstissä oli mentävä jopa niin pitkälle, että asiaan liitettiin Tahdon-kampanja ja opettajaopiskelijat. Heidät kun leimattiin tulevassa työssään koulukiusaamisen hyväksyviksi, mikä ideana kuulostaa varsin naurettavalta. Palautetta saa kuitenkin aina antaa, mutta ainahan sitä saa toivoa, että se olisi myös hyvin argumentoitu.

Uljaassa julkaistu juttu (kuulemma tämän vuoden likatuin?) herätti ainakin meidän järjestäjien keskuudessa paljon puheenaihetta. Mietittiin, että mikä meni vikaan. Sosiaalisessa mediassa jotkut ihmettelivät, ketkä harrastavat tällaista ”perseilyä” sitseillään. Tapahtumavastaavana aloin sitten miettiä, että onko mahdollista, että olen vain eksynyt kolmen vuoden akateemisen urani aikana vääränlaisille sitseille vai olisiko tämä ”perseily” ihan yleistä täällä idässä? Allekirjoittaneelle on kertynyt taakseen muutamat läpikäydyt sitsit, eivätkä kaikki ole edes vain oman ainejärjestön keskuudessa. Kaikilla sitseillä on ollut rangaistuksia ja ehkäpä vielä rankempiakin sellaisia. Viinan kanssa taas on läträtty vaihtelevalla menestyksellä. Hauskaa on kuitenkin aina ollut! Keskustellessani muiden ainejärjestöjen edustajien kanssa moni muukin näkee sitsit ”akateemisena” pöytäjuhlana, jossa kuuluu olla ns. kova kuri ja jossa kuuluu jakaa kurittomille osallistujille leikkimielisiä rangaistuksia. Tämä johtuu siitä, että humaltuva joukko on kyettävä pitämään aisoissa tilanteessa kuin tilanteessa. Onhan sitsien hieman vinksahtaneena tarkoituksena myös saattaa ihmiset viinatarjoilun avulla känniin, näin nätisti muotoiltuna. Kenenkään kurkusta alas ei kuitenkaan mitään nesteitä pakolla valuteta, jos näin ei tahdo. Sitsien idea kuitenkin pitää olla ennalta tiedossa. Tämän ymmärrämme ja opimme virheistämme. Saadessamme palautetta opimme siis tekemään asiat paremmin. Emme siis lannistu tästä murskatuomiosta, joka nyt mustamaalaa koko jylhää sitsikulttuuria. Sitsit eivät ole kaikkien juttu, mutta jotkut jopa nauttivat niistä ja käyvät niissä vuodesta toiseen. Myös holittomat sitsaajat. Ei siis pitäisi yhden huonon sitsikokemuksen takia leimata koko kulttuuria.

Kaikki onnistui kuitenkin muutamaa muuttujaa lukuun ottamatta oikein hyvin, ja allekirjoittanut itse oli oikein tyytyväinen. Kiitän Nefaa hurjan kivoista sitseistä, ja toivottavasti yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin! Sitseillä oli mukavaa, ja toivottavasti monille jäi sitsikulttuurista hyvä fiilis. Ensi syksynä otetaan siis uudestaan uusin kujein. Ehkä päästään niillä sitseillä jopa Karjalaiseen!

TÄKYN VAPPU

Täky lakitti siis tänä vuonna vappuaattona 29. kerran Alkukivet. Hannu Koutola piti puheensa ja vihjaili hieman ensi vuoden pyöreistä vuosista, joten saa nähdä mitä metkuja silloin keksimme. Juhlimme perinteisesti vappua kostajaisten merkeissä, joissa fuksit saivat janota kostoa meidän vanhempien opiskelijoiden pään menoksi. Koska vappuhan on Täkylle pelkkää perinnettä, johdatimme myös vappukulkueen Ilosaareen. Kiireinen päivä siis! Piristävä poikkeus oli tänä vuonna täkyläisten keskuudessa se, että olimme vielä kello neljän aikaan melko sivistyneessä humalassa. Onneksi viinaa oli varattu vähän, sillä viime vuonna ainakin osalla meni hattuun ja sen yli. En nyt tietenkään tarkoita loukata ketään. Jos nyt totuutta vähän jaan kansalle, sillä olihan nämä ensimmäiset vaput miesmuistiin kun allekirjoittanutkin muistaa jopa jotain. Kuvamateriaalia sitseiltä löytyy runsaasti noin 400 kuvan verran, ja yleisesti mielestäni ihmiset olivat rennolla ja iloisella mielellä liikkeessä, vaikka sää olikin hieman epävakaa. Perjantainakin vappupiknikille oli tiensä löytänyt paljon porukkaa. Vappuhulinat olivat hauskat, ja toivottavasti yhtä hauskaa on ensi vuonnakin, ellei jopa hauskempaa! Kiitoksia erityisesti fukseille hienoista kostajaisrasteista!

Allekirjoittanut 

Teksti: Mirja Kallinen