PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus. Tuntuupa kummalliselta käyttää kyseistä otsikkoa viimeisen kerran. Kevään tullessa jatkan toisen kauden Itäkynä-vastaavana. Uusi vuosi tuo uudet kujeet, joten Itäkynänkin on muututtava mukana. Vaikka Itäkynä on ollut ainejärjestömme lehti vuodesta nakki, minun aikanani lehti muuttui ensin rävellykseksi ja sitten blogiksi. Meillä on jatkuva kirjoittajapula, joten on aika muuttaa blogia joustavammaksi. Ensimmäinen asia on se, että kutsun lehteä blogiksi, koska sitä se on.

Menkäämme varsinaiseen asiaan. Joulu lähestyy ja lämpimät ajatukset lämmittävät meitä tuolla loskassa. Kuten tiedetään, joulu on synkkää ja ikävää aikaa, ja siksi tällä kertaa julkaistu novelli varmasti lämmittää mieltänne. Joulu on myös perheiden ja sukulaisten aikaa, joten yksi teksteistä kertoo hieman kirjoittajan perinteisestä joulusta. Saimme myös pikkujouluista jutun ja Osmasta, jossa on jopa mahdollisuus valita lukeminen sen mukaan, pitikö Osmasta vai ei. Puheenjohtajamme viihdyttää meitä viimeisen kerran kertomalla jouluisista ajatuksistaan ja glögin tuoksuisista mietelmistään. Seremoniamestarit laulavat joutsenlaulunsa ja vaipuvat Itäkynän historian hiekkaan. Tietysti viime kerralla aloitetussa Minnan Salongissa Minna vastaa taas sydäntä riipaiseviin kysymyksiin ja Valitut Palat varmasti räjäyttävät tajuntamme. Saamme kuulla myös hieman Virosta, tuutoroinnin hohdokkaista hetkistä sekä ammatillisesti suuntautuneesta kieltenopetuksesta. Myös uusimpien huhujen mukaan Eksynyt Humanistikin on lähdössä lomille.

Haaveenani on saada enemmänkin hohdokkaita hetkiä Itäkynään. Yksi näistä hohdokkaista asioista on runot. Olisi mukavaa saada enemmän luovaa tekstiä tähän blogiin, ja siksi olen kiitollinen eräälle täkylle, joka suostui antamaan runojaan luettavaksi. Kevään tullessa tulee kevätmasennus ja sen sijaan, että hukuttaisitte sen alkoholiin, kirjoittakaa runoja ja jakakaa ne kaikille Itäkynässä.

Hyvää ja lämmintä joulua sekä onnellista uutta vuotta!

Teksti: Jan Hokkanen