Seremoniamestareillanne on nyt
kevättä rinnassa. Pitäkäähän mielessänne tulevat kevään merkkitapaukset:
Täkyn oma lukupiiri aloittelee toimintaansa (kiinnostuneet olkoot
tarkkoina), haalareita kastetaan, Varnitsan ja Nefan kanssa sitseillään,
Savoa ja Karjalaa kierrellen voi hankkiutua humalaan, 8-approssa voi
hankkia tutkinnon. Alkukivet lakitetaan ja Ilosaareen marssitaan tänäkin
vappuna. Kaikkea tätä odotellessa voitte pitää fiilistä yllä
laulelemalla Humanistin keväthuumausta, jonka juuri teille sanoitimme:
Humanistin keväthuumaus (säv. Anttilan keväthuumaus)
Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan,
aurinko on korkeella, kevättuuli lounaassa.
Agoralla hän tanssii järin yöpaidassaan,
lauluhunsa yhtyä saa kuka vaan.
Lehtimäki luetuttaa klassikoitaan vaan,
Irja Alho kertailee ISK:taan,
katso, kuinka fuksiakin monta on jo kevään tenteissä:
Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu.
Haalareiden lahkeet ne vain hulmuaa,
Anttila kun Ilonassa lanteitaan vatkaapi.
Anttilalle auki on taivas ja maa,
amanuenssille hän näin huudahtaa:
"Tiedätkö sä, Telle, mikä musta tuleekaan?
Kuule, Kela kukkuu taas lempilauluaan,
Katso, ahdistuksissaan kyynelehtii kandivaiheessaan
Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu."
Tiedoistansa kyhää nyt täky gradunsa,
sen hän löytää terävästä, fiksusta päästänsä.
Laulaen hän tanssii taas Humpan kahvilaan,
fuksit vallan ihaillen hokee toisilleen:
"Katso, täky tanssii, hän maisteri on kai,
mistä hän tuon tiedon ja tutkintonsa sai?
Noinko monta op:tä jo kertynyt on muiden tileille:
Orvokin, Lehdokin, Vuokon ja monen muun."
Anttila on vanha, mutta opiskelee vain,
häll' on paljon huolia ja rahat on tiukalla.
Harvoin saa hän huilia, työtä piisaa ain',
millä tavoin pärjää, ei tiedetä lain.
Tietänee sen Kela, joka meille rahat soi,
Make sekä Irja, jotka työkseen luennoi,
tietäneet sen maisterit, jotka loistavat tieteen kentällä:
Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu.
LAURA PIKKARAINEN & TYTTI TIAINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti