Mihin me viimeksi jäimmekään? Ilmeisesti tyhjiin kuppiloihin, Zoom-luentoihin, asiakasrajoituksiin, rokotusjonoihin, turvaväleihin sekä epämääräisen konfliktin pelkoon. Niistä nyt on varmaan turha jatkaa sen enempää. Epäilin silloin myös hiukkasen hallitsevan päätäntäelimen valmiuksia poistaa jo melko kauan jatkuneet rajoitukset. Uusi (epä)normaali alkoi tuntua ehkä liikaakin jo normaalilta. Positiiviseksi yllätyksekseni olin kuitenkin väärässä, vaikka nimeltä mainitsemattomasta taudista voidaan olla yhä montaa mieltä. Vaikea on myös unohtaa sitä, kuinka kaukaiselta ja naurettavalta ajatukselta tuntui keskiaikaiseen mielenmaisemaan paremmin sopiva valtion laajentaminen
Missäs sitten olemme nyt? Ilmeisesti olemme nyt edenneet vaiheeseen, joissa noista enää muutama aiheuttaa päänvaivaa minunlaiselleni opiskelijalle. Tietyn tapahtuman jälkeen unohtuivat taudin aiheuttamat estot yhtä nopeasti kuin viimeviikkoisen tentin vastaukset. Toisinaan jossain käydessäni tuntuu kuin olisi palannut takaisin hyviin aikoihin ja viimeiset vuodet olisivat enemmän tai vähemman hävinneet kuin kuuluisa tuhka vähemmän kuuluisaan tuuleen. Onko tämä sitten hyvä vai huono juttu, taitaa riippua jokaisen lukijan subjektiivisesta näkökulmasta. Ikävästi nykyinen ajankohta kuitenkin muistuttaa itsestään vielä enimmäkseen välillisesti kaupan hinnoissa, tehtävien eräpäivissä sekä television uutisissa.
Mihinkäs olemme sitten menossa? Oman toiveeni mukaan ainakin entistä ehompaan ja vähemmän etäiseen vappuun, kesään, syksyyn, talveen ja lopulta nyt toivottavasti ainakin jouluun asti. Uusivuosikin voisi olla ihan mukavaa ajanvietettä taas. Ehkä sen suurempia en nyt ala tässä toivomaan. Itse en taas toivottavasti ole hetkeen menossa kovinkaan kauas tästä viileästä kylästä, koska toisinaan jopa ihan viihdyn täällä. Siitäkin huolimatta, että lähes jokainen mielenosoitus kulkee ikkunani alta ja pääsen myös kuuntelemaan kaunista huutoa ja ympäripyöreää mölinää tiettynä aikana yöstä. Kaikesta ikävästä ja vähemmän ikävästä huolimatta lopetan monologini erään roomalaisen runoilijan kyhäämään fraasiin, joka omasta mielestäni sopii hetkeen kuin hetkeen. Pidemmittä puheitta carpe diem.
- Vaappuvin terveisin Itäkynän päätoimittaja Mikko Heikkonen, joka kerran kiitti itsepalvelukassaa ja ilmoitti samalla, ettei tarvitse kuittia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti