PÄÄKIRJOITUS

Itäkynän diktaattoriksi itseään nimittänyt Jan luopui valtuuksistaan, jotka juhlallisin seremonioin siirrettiin minun käsiini. Aivojeni hippokampukseen mieluisimpien muistojen joukkoon ovat syöpyneet nuo hetket, kun onnen kyynel silmäkulmassani astelen kunniakujaa pitkin kullatulle, rubiinein koristellulle valtaistuimelle alaisteni löyhytellessä lehviä samalla minua suloisilla nimillä kutsuen. Samettinen, kärpännahkasomisteinen viitta laskettiin harteilleni ja kruunu aseteltiin kauniille kutreilleni. Enkelikuoro lauloi trooppisten puiden katveessa ja palvelijat suutelivat käsiäni sekä kantoivat eteeni viiniä ja tuulihattuja myöhään yöhön. Soitto soi ja laulu raikoi ja kaikilla oli niin mukavaa. 

Jos nyt hieman pinnistän muistiani, ei se ihan noin kyllä tainnut sittenkään mennä. Mutta ainahan sitä haaveilla voi. Tosiasiassa Itäkynän päätoimittajan paikkaa suorastaan tyrkytettiin minulle juuri sopivasti samoihin aikoihin, kun kandidaatintutkielman aloittaminen läheni. Koska vastuun vältteleminen on yksi vahvuuksistani, otin pestin vastaan ilomielin. Jos tieteellinen työ ei edisty, voin aina selitellä asiaa sillä, että aika vain on vierähtänyt, kun olen runoillut kaikkia mahtavia juttuja Täkyn lehteen. 

Vuoden ensimmäisessä numerossa valokeilaan astelevat rakkaat opettajamme. Päätimme antaa hieman toisenlaista mainetta ja kunniaa heille ja järjestää opettajien Talent-kilpailun. Osallistujamäärä yllätti toimituksen iloisesti ja kisan myötä pääsemme tutustumaankin toinen toistaan hienompiin ja mielenkiintoisempiin kykyihin! Ja eihän kilpailu olisi mitään ilman loisteliaita palkintoja. Olemme päättäneet palkita toimituksen suosikin lisäksi yleisön mielestä parhaan taidon ja näin ollen avaammekin lukijoille äänestyksen, jossa suosikkiaan voi kannustaa. Kunniakirjan lisäksi voittajat saavat jotain muutakin mukavaa ja seuraavassa numerossa pääsemme lukemaan myös palkitsijaisista lisää. Talent-kisan lisäksi tästä vuoden ensimmäisestä lehdestä löytyy muun muassa kattava raportti Sykettä-liikunnoista sekä tiukan raadin järjestämä ruokatesti, jossa esitellään ja lahjomattomasti pisteytetään perinteisimmät opiskelijasapuskat. 

Kuten tarkimmat Itäkynän fanit ovatkin jo kenties huomanneet, olen yrittänyt silloin tällöin haalia riemukkaaseen porukkaamme uusia kynäniekkoja. Itse päätoimittajana pyrin välttämään itsevaltiutta ja haluankin toivottaa jokaisen lehden tekemisestä kiinnostuneen joukkoomme tuoreine ideoineen. Mikäli einoleinomaiset tuotoksesi eivät tahdo mahtua enää pöytälaatikkoosi tai haluat päästä julkaisemaan jotain muuta, voit pistää stalkkeritaitosi testiin Facebookissa ja etsiä pinkkitukkaisen allekirjoittaneen, joka ottaa mielellään vastaan viestejä Itäkynää koskien. Jos kirjoittaminen ei varsinaisesti kiinnosta, myös esimerkiksi innokkaalle taittajalle tai oikolukijalle voisi olla mieluista puuhaa tarjolla.

Nyt teidät lehden pariin päästää ja aurinkoista alkavaa kevättä toivottelee Koposen Noora. 

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Alkanut vuosi saa villasukat vipattamaan. Täkyssä sivakoidaan sauvat suhisten vauhdilla tapahtumasta toiseen. Välillä pysähdytään tankkaustauolle miettimään hiukan tulevaa matkaa ja latuja, joille kääntyä.

Vastuuvapaus edelliselle hallitukselle myönnettiin sääntömääräisessä kevätkokouksessa 24. helmikuuta, joten nyt uudella hallituksella on kaikki langat omissa käsissään. Täkyn uusi edustusjoukko onkin tarttunut toimiinsa ihailtavalla tarmolla: silmiesi edessä koreilee vuoden ensimmäinen Itäkynä, kalenterikuvaukset ovat alkaneet, tuutorihakuun jysähti enemmän hakemuksia kuin moneen moneen vuoteen ja yhdessä muiden humanistien kanssa on järjestetty niin työelämätapahtumaa kuin sitsejä ja talviriehaa. Kevät tarjoaa perinteisesti vielä Osman, haalarinkastajaiset, kostajaiset sekä Täkyn tutut vappuvipinät, mutta bonuksena ollaan pistämässä pystyyn myös hengailuiltaa sekä mahdollisesti toiset sitsit.

Mikäli menoa ei maratoonarihiihtäjälle silti riitä tarpeeksi, on tänä keväänä kaupungissa ennätyspaljon poikkitieteellisiä tapahtumia – monet ainejärjestöt pitävät ovensa avoinna ja mainostavat pirskeitään muihin tiedekuntiin. Näiltä osin kannattaa seurata Täkyä Facebookissa sekä tsekata tapahtumavastaavien koostama sähköpostiviesti kaikille mahdollisista karkeloista.

Nyt kun päivä hiljalleen pitenee, on suositeltavaa jättää talviunet karhuille ja lähteä mukaan Täkyn toimintaan – yhdessä me voimme tehdä ladun sinne, missä muut näkevät umpihankea.

Hymyillään kun törmätään!

Anne

Täky ry:n puheenjohtaja

Teksti: Anne Tuovinen

OPETTAJIEN TALENT

Itäkynä ylpeänä esittää ensimmäistä kertaa ikinä: Opettajien Talent! Uskaltauduimme opettajien hallinnoimaan käytävään pyytämään suomen kielen ja kirjallisuuden opetushenkilöstöä ja amanuenssia tarttumaan tähän hienoon tilaisuuteen esitellä kykyjään kaikille täkyille ja muillekin Itäkynän lukijoille. Tässä saaliiksemme saatu varsin kattava kykykavalkadi. Toivoisimme teidän tutustuvan näihin mahtaviin kykyihin ja valitsemaan suosikkinne niiden joukosta. Äänestys tapahtuu Täkyn Facebook-sivulla. Jos sinulla ei ole Facebookia, älä huoli, Täkyn sähköpostilistan kautta tulevat myös ohjeet, kuinka voit osallistua äänestykseen. Äänestys alkaa keskiviikkona 4.3 ja päättyy sunnuntaina 13.3. Palkitsemme sekä eniten ääniä saaneen yleisön suosikin että toimituksen suosikin pienellä palkinnolla!

 

Sisustustekstiilien ompelu varsinkin vetoketjujen ompelu ja kulmien rakentaminen - Irja Alho

 

©Irja Alho

Enpä oikein keksinyt erityistä kykyä, mutta erilaisia sisustustekstiilejä olen aina ommellut. Erityisen hyvä olen pitkien vetoketjujen ompelussa ja kankaiden kulmien rakentamisessa patjojen ja tyynyjen päällisiin. Kuvassa on mökille ompelemani futonin ja tyynyn päällinen. Valitettavasti en voi näyttää niitä nyt patjan ja tyynyn päällä, koska en pääse saareen. Kummassakin on vetoketju: futonin päällisessä oikein metriketjusta laitettu vetoketju, joka kiertää toisen pään ympäri kummankin sivun melkein koko pituudelta; tyynyn päällisessä vetoketju on keskellä. Päällä istuu koiramme Altman. En onnistunut kuvaamaan itseäni tuotosten päälle.

1. Esittele vapaasti omaa kykyäsi. (Kuinka kauan sinulla on ollut tämä kyky? Kuinka usein harrastat kyseistä kykyä? Jne.)

      Kyky on ollut minulla teini-iästä asti.

2. Miksi valitsit juuri tämän kyvyn kaikkien erikoistaitojesi joukosta?

Kyky on aiheuttanut kademieltä, koska ainakin jotkut välttelevät päällisten ompelua juuri vetoketjujen takia.

 

3. Miksi juuri tämä kyky on opettaja joukon paras? 

Kyky on mahdollisimman kaukana kielentutkijan kyvystä.

4. Terveisesi äänestäjille.

 Yrittäkääpä perässä!

Kitaransoitto ja laulaminen - Samuli Hägg

1. Esittele vapaasti omaa kykyäsi. (Kuinka kauan sinulla on ollut tämä kyky? Kuinka usein harrastat kyseistä kykyä? Jne.)

Kitaransoitto on rakas harrastukseni. Kyseessä ei tosiaan ole mikään erityinen kyky, koska koko ikäluokkani ohjelmoitiin aloittamaan kitaransoitto vuoden 1983 tienoilla. Arvostelukykyisimmät ovat sittemmin lopettaneet, mutta osa edelleen tarrautuu harrastukseen. Laulan vain pakon edessä: arvelin kuitenkin, että olisi epäystävällistä lähettää pelkkää rämpytystä yleisön kuultavaksi ja päädyin nauhoittamaan version Paul McCartneyn kappaleesta ”Blackbird” (1968).

Olen ylipäätään kiinnostunut musiikista ja musiikin lieveilmiöistä. Myös soittimien rakentelu, purkaminen ja uudelleen kokoamisen yrittäminen ovat verratonta ajanvietettä. 

2. Miksi valitsit juuri tämän kyvyn kaikkien erikoistaitojesi joukosta?

Valinnanvaraa ei juuri ollut.

3. Miksi juuri tämä kyky on opettaja joukon paras? 

Harrastukseni tuottaa minulle itselleni paljon iloa, joten kykyäni voi tässä rajatussa mielessä pitää erinomaisena.

4. Terveisesi äänestäjille.

Riemukasta keväänjatkoa ja mukavia hetkiä omien talenttienne parissa!

Laskettelurinteiden hyppyreistä hyppiminen - Elina Arminen 

 

© Elina Arminen

1. Esittele vapaasti omaa kykyäsi. (Kuinka kauan sinulla on ollut tämä kyky? Kuinka usein harrastat kyseistä kykyä? Jne.)

Tässä kuvassa todiste erikoiskyvyistäni. Hyppelen mieluusti laskettelurinteiden hyppyreistä. Ja onnistun siinä kaatumatta aika usein, mikäli kyseessä ei ole iso hyppyri. Semmoisiin en vielä uskalla mennä. Harrastan tätä kykyäni niin usein kuin mahdollista, mutta kuitenkin ainoastaan talvisin ja silloinkin vain jos on lunta.

Minulla on tämä kyky ollut vasta vuoden. Harvinaista tässä on se, että yleensä tämä kyky puhkeaa noin kymmenvuotiaana. Minulla tämä kyky tuli kuitenkin esiin vasta paljon myöhemmin.

2. Miksi valitsit juuri tämän kyvyn kaikkien erikoistaitojesi joukosta? 

3. Miksi juuri tämä kyky on opettaja joukon paras? 

Halusin esitellä hyppyreistä hyppimisen siksi, että se tekee minut onnelliseksi ja siksi, että muut erikoistaitoni olivat puutteellisesti dokumentoituja.  Lisäksi lajissa yhdistyvät hienolla tavalla sekä lintu- että sammakkoperspektiivi.

Karjalanpiirakoiden leipominen savoksi - Hannele Forsberg

 

© Hannele Forsberg

© Hannele Forsberg

1. Esittele vapaasti omaa kykyäsi. (Kuinka kauan sinulla on ollut tämä kyky? Kuinka usein harrastat kyseistä kykyä? Jne.)

Osaan tehdä aika hyviä karjalanpiirakoita. Olin jo lapsena äitini apulaisena taputtelemassa kakkaroita ja yhistelemässä ja myöhemmin opettelin myös ajelemmaan pualikalla. Kuorien pitää olla hienoja eikä syväntä saa olla liikaa. Teen piirakoita nykyisin pari kolme kertaa vuodessa, aina vähintään sata kerrallaan, ja pakastan sitten osan. Kun talkoisiin osallistuu koko perhe, homma sujuu sutjakkaasti. Olen jatkanut perinnettä ja opettanut taidon lapsillenikin.

2. Miksi valitsit juuri tämän kyvyn kaikkien erikoistaitojesi joukosta?
Valitsin tämän siksi, että voin samalla opettaa muutaman pohjoiskarjalaisen murresanan :).

3. Miksi juuri tämä kyky on opettaja joukon paras? 

Kollegoillani on monia erikoistaitoja, joita arvostan. Me kaikki ollaan NIIN parhaita (tämä ei ole enää Pohjois-Karjalan murretta vaan tyttäreni puheesta tarttuvaa teinikieltä).

4. Terveisesi äänestäjille

Jos leipä loppuu, paistetaan piirakoita.

Onnenapiloiden löytäminen - Tellervo Hirvonen

© Tellervo Hirvonen

1. Esittele vapaasti omaa kykyäsi. (Kuinka kauan sinulla on ollut tämä kyky? Kuinka usein harrastat kyseistä kykyä? Jne.)

Erityiskykynäni on onnenapiloiden (nelilehtisten, viisilehtisten, kuusilehtisten) löytäminen. Olen löytänyt apiloita ihan joka kesä (ainakin toistaiseksi) niin kauan, kuin muistan.

En varsinaisesti apiloita etsi, ne vain huutelevat ja vilkuttelevat minulle tien poskista ja penkereiltä. Mieleenpainuvin apilani löytyi Istanbulissa sijaitsevan Topkapın palatsin haaremin pihalta.

2. Miksi valitsit juuri tämän kyvyn kaikkien erikoistaitojesi joukosta?

Valitsin tämän kyvyn, koska se on ehdottomasti erikoisin erityistaitoni (jota ei ihan kaikilla ole ja johon ei tietääkseni voi kouluttautuakaan).

3. Miksi juuri tämä kyky on opettaja joukon paras?

Jos ei paras, niin ainakin onnekkain.

4. Terveisesi äänestäjille

Kiitos mahdollisuudesta osallistua, valitkaa viisaasti.

Instaaminen - Helka Riionheimo

 

© Irja Alho

1. Esittele vapaasti omaa kykyäsi. (Kuinka kauan sinulla on ollut tämä kyky? Kuinka usein harrastat kyseistä kykyä? Jne.)

Olen osannut instata noin pari vuotta mutta aloin kehittää vakavasti kykyäni viime kesänä. Nykyisin instaan lähes päivittäin. Instaaminen vie minut paradoksaalisesti ensin pois tietokoneen äärestä ja ulos luontoon, joten mielestäni on hyvä instata vaikka joka päivä. Tekee myös päälle hyvää ajatella välillä visuaalisesti, kun muuten on työnsä takia jatkuvasti tekemisissä kielen kanssa. Pyrin myös kehittämään itseäni instaajana. Äskettäin olen muun muassa alkanut opetella emojien käyttöä.

2. Miksi valitsit juuri tämän kyvyn kaikkien erikoistaitojesi joukosta?

Valitsin tämän kyvyn lukuisasta erityiskykyjeni joukosta siksi, että olen tällä hetkellä siihen erityisen addiktoitunut.

3. Miksi juuri tämä kyky on opettaja joukon paras?

Olen huono kehumaan itseäni mutta voisin väittää, että olen ainakin ahkerin instaaja (tähän on luonnollisesti syynä yllä mainittu addiktio).

4. Terveisesi äänestäjille

[Tässä pitäisi olla rivi emojeja, mutta jostain syystä tämä yliopiston sähköposti on vanhanaikainen eikä tue niitä. Jos lehden toimitus voi lisätä niitä, niin pannaan seuraavat: sydän, keltainen pallohahmo jolla on silmien paikalla sydämet, taputtavat kädet ja käsi, jossa peukalo ja etusormi koskettavat toisiaan.]

Halkojenhakkaaminen - Marjatta Palander 

© Marjatta Palander

© Marjatta Palander

1. Esittele vapaasti omaa kykyäsi. (Kuinka kauan sinulla on ollut tämä kyky? Kuinka usein harrastat kyseistä kykyä? Jne.)

Tämä halonhakkaustaito minulla on ollut vasta parikymmentä vuotta. Asun osittain maalla, ja siellä tällä kyvyllä on käyttöä. Aiemmin kyllä sahasin puita nurin ja pölkyiksi, mutta hakkaamisen opettelu tuli ajankohtaiseksi, kun edellisen sukupolven edustaja ei enää jaksanut heiluttaa kirvestä. Harrastan tätä hommaa viikonloppuisin, erityisesti talvella, sillä kesällä tässä tulee liian kuuma. Meillä on kirveellä töitä!

Halonhakkuu on tekniikkalaji. Siinä oppii kyllä vähitellen, mihin kohtaan pitää iskeä, siis esim. oksien väliin eikä suoraan oksankohtaan. Sormia ja varpaitaan kannattaa myös varoa.

Pidän eniten leppäpuista, nehän halkeavat melkein vain kun kirvestä vähän siihen suuntaan ojentaa. Koivut ovat haasteellisimpia, varsinkin isot tyvipölkyt. Niihin voi tarvita kiilaa ja lekaa. Kaikkein pahimmat pölkyt päätyvät sähkökäyttöiseen halkomakoneeseen, jota voi hätätilassa lainata naapurilta.

Minulla on useita erikokoisia kirveitä. Pikku kirveellä teen tervaksista sytykkeitä, isommilla varsinaisia polttopuita. Mainostaahan ei tietenkään saa, mutta kyllä Fiskarsin kirveet ovat parhaita! Ne ovat kestäneet kymmeniä vuosia, kun niitä välillä teroittaa.

2. Miksi valitsit juuri tämän kyvyn kaikkien erikoistaitojesi joukosta?

Se on juuri nyt ajankohtainen: halot kannattaa tehdä kevättalvella, jolloin ne alkavat kuivua hyvin ja ovat sitten poltettavissa puolentoista, parin vuoden päästä.

Tämä kyky pitää selän kunnossa ja myös hiirikäsi saa muuta tekemistä kuin tietokoneen näpyttelyä. Eikä tarvitse kuntosalille mennä, pölkkyjen nostelu vastaa hyvin punttisaliharjoituksia.

3. Miksi juuri tämä kyky on opettaja joukon paras?

Sitä en kyllä osaa sanoa, olisiko tämä paras! Se voi olla kyllä vähän erikoinen siinä mielessä, että tuskin kaikki naiset harrastavat tätä.

4. Terveisesi äänestäjille.

Kuvassa takana oleva pino on suurimmaksi osaksi omaa tuotantoani. Halot eivät tosin ole ihan tasapituisia, kuten pinosta näkyy, mutta hyvin ne asiansa ajavat, kun ne uuniin lykkää! Tuo pino tulee kasvamaan paljonkin lähikuukausina, kun puunkaato jatkuu.

Nyt eikun äänestämään!


Toimittaneet: Veera Savelius ja Minna Nousiainen

SARJAKUVA

Teksti ja kuvat: Kaino Pirinen 

OPISKELIJAN LIIKUNNAN TURVAAMINEN SYKETTÄ-LIIKUNTAPALVELUN AVULLA

Täkyn uutuuttaan kimaltelevana liikuntavastaavana päätin kokeilla tämän mystisen Sykettä-liikuntapalvelun tarjontaa tämän kevään ajan. Valitettavasti moni uusista ahaa-elämyksistä on jäänyt ensikokeilun asteelle, koska osaan ryhmistä on hyvin vaikea päästä tai ne ovat aikataulullisesti vaikeassa kohdassa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti kuinka monipuolisia ja eritoten erikoisiakin liikuntaharrasteita on tarjolla. Voin halutessani aloittaa monta eri kamppailulajia tai tanssahdella nykytanssista alkaen balettiin. Olisi suorastaan ihme, jos jollekulle jäisi valittamisen aihetta. Voisin silloin todeta, että nyt on syytä pitää se leipäläpi kiinni ja raahata olemuksensa lähimmän aktiviteetin huomaan.

Toki näin kliseisesti ilmaistuna laadusta täytyy myös maksaa. Korkeakoulut tarjoavat lukukausien alussa kahden viikon mittaiset ilmaiskokeilujaksot. Tämän jälkeen pelkkä palloilutarra maksaa sen 15 euroa (lukukausi) ja ryhmäliikuntoihin oikeuttava tarra on 30 euroa (lukukausi). Palloilutarralla pystyt osallistumaan ei-ohjattuihin salivuoroihin ja voit hyödyntää yliopiston kuntosaleja. Ryhmäliikunnat taas kattavat palloilulajien lisäksi kaiken muun. Suosittelisin siis ryhmäliikuntatarran hommaamista, sillä se mahdollistaa kuitenkin monipuolisemman setin. Vuodessa siitä kertyy yhteensä 60 euroa, joka ei mielestäni ole paha hinta laittaa liikuntaharrastukseen. Vuoden aikana nimittäin sinulla on mahdollisuus kokeilla ihan kaikkea. Sykettä-liikuntapalvelun tarjontaa pääset seuraamaan sen omilta verkkosivuilta sykettä.fi, jonne sinun täytyy vain luoda omat tunnukset. Sivulta löydät liikuntakalenterin, jossa on lueteltu jokaisen päivän aktiviteetit. Tärkeintä on muistaa ilmoittautua etukäteen. Tämä onnistuu viikkoa ennen kyseisen aktiviteetin ajankohtaa ja osan kohdalla kannattaa olla nopea, sillä ryhmät täyttyvät nopeasti ja paikkoja on hyvin rajallinen määrä.

Kartoitin hieman opiskelijoiden mielipidettä palvelun toimivuudesta ja usein negatiivista palautetta keräsi liikuntapaikkojen etäisyys ja ajankohta. Oma mielipiteeni on, ettei Joensuussa todellisuudessa mikään sijaitse niin kaukana, ettei sitä voisi pyörällä kulkea taikka omin töppösin. Näin talven aikaan sää on kuitenkin heittelehtinyt holtittomasti pakkasten ja loskakelien välillä, joten on ymmärrettävää, ettei matka taitu niin sujuvasti. Eräs uteluihini vastanneista totesikin mukavamielisesti kuntosalien aukioloaikojen olevan perseestä, koska niissä on mahdotonta käydä inhimilliseen aikaan eli illalla opintojen jälkeen. Sykettä-sivulta asiaa tarkistaessani huomasin, ettei salilla ollut viikolla useinkaan mahdollista käydä klo 18 jälkeen. Päivällä olevat aktiviteetit ovatkin enemmän niiden ilo, joiden kalenterit ovat päiväseltään varsin tyhjät. Toisten tunteita taas herättivät perumatta jätetyt sulkapallovuorot. Ilmoittautumisten perumiseen toivottaisiin siis lisää tarkkuutta, sillä tällä hetkellä tuntuu, ettei sitä hirveästi valvota. Intohimoiset sulkapalloilijat nimittäin tahtoisivat varata salivuoron useammaksi tunniksi. Useimmat kuitenkin kehuivat palvelun toimivuutta ja pitävät hintasuhdetta sopivana. Vaikkei myöhään illalla olisikaan mahdollista käydä kuntosalilla, on kuitenkin tarjolla monia muita harrasteita, kuten juuri aiemmin mainittu sulkapallo, jumppaa, nykytanssia ynnä muuta sellaista.

Allekirjoittaneen oma liikkuminen on opiskeluvuosien aikana jäänyt hieman vähäiseksi, koska aikaa on mennyt enemmän yliopiston, kämpän ja baarien muodostaman pyhän kolminaisuuden välillä ravatessa. Toki liikuntaahan sekin on, mutta liikunnasta saatava euforian tunne ja yhteisöllisyys jäävät hieman vähäiseksi. Lisäksi henkihieveriin juoksu on ehkä parasta mitä tiedän, eikä sille ole Joensuun yöelämässä tullut tarvetta. Innostuttuani Sykettä-liikunnoista huomasin pian kuinka helppoa on saada liikunnallisia harrastuksia opintojen oheen (kuulostaa hieman kumiselta mainoslauseelta, mutta pitää paikkansa!). Täytyy olla vain motivaatiota selvittää tällaisen palvelun olemassaolo. Voin vain siis todeta täkyille, että kyllä kannattaa laittaa se 30 euroa muuhunkin kuin paikallisten baarien kannatukseen. Kyllä ne puljut pysyvät pystyssä ilmankin.

Täkyläisen kokeiluviikot

Karate

Ensimmäinen kokeiluni oli karate. Sen tilana toimii Tikkarinteen ammattikorkeakoulun sali (jossa on kummallisen pehmeä lattia!). Pakkasmittari oli runsaasti pakkasen puolella, joten vuorasin itseni lämpimästi. Karatesta tulee totta kai ensimmäisenä mieleen (leffanörtti kun olen) Mr. Miyagin bonsai-puu höperrykset ja siihen aikaan söpön Ralph Macchion ihmeelliset kurkipotkut. Ennakko-odotukset olivat siis hyvin päätä huimaavat. Ehkä löytäisin oman elämäni Miyagin. Raahattuani pakkasen jäädyttämän olemukseni oikeaan paikkaan yllätyin, että paikalla tosiaan oli karate-vermeisiin pukeutuneita ihmisiä. Mr. Miyagia ei kuitenkaan näkynyt, mutten antanut sen häiritä.

Puolentoista tunnin karatemittelö aloitettiin lämmittelemällä eli juoksemalla ympyrää ja tekemällä lopuksi punnerruksia. Kuulostaa siis varsin simppeliltä. Totesin siinä vaiheessa pukeneeni aivan väärät vaatteet, sillä ne tunsivat outoa vetovoimaa lattiaa kohti. Lisäksi huomasin, että kroppani oli pahasti alavireessä. Hyvä että jaksoin punnertaa. Tämän nolon ensiesityksen jälkeen pääsimme viimein asiaan eli kokeilemaan karaten liikesarjoja. Opettelimme aluksi oikeanlaisen asennon käsille ja lyöntien sarjan. Piti muistaa hyvä ryhti ja jalkojen tukeva asento. Periaatteessa kyseessä on kuitenkin itsensä puolustaminen eli lyönnit ovat tarkoitettu vastustajan lyöntien torjumiseen. Pääsimme siis hutkimaan ihan olan takaa, mutta potkuihin emme sentään vielä päässeet. Auta armias. 

Oikeaoppisesti kädet laitetaan nyrkkiin ja vedetään kylkiin kiinni kämmenet ylöspäin. Oikea kohta on suunnilleen rinnan alapuolella. Vaikka voisi kuvitella, ettei tyhjän ilman lyöminen tuntuisi missään, niin loppujen lopuksi nopeat ja sykähtävät liikkeet saivat käteni ja kylkilihakset huutamaan hoosiannaa. Ei riittänyt että huitoi minne sattuu, vaan liikkeet tulivat tietyssä järjestyksessä ja piti kohdistaa tiettyyn pisteeseen. Ohjaajina meillä oli eritasoisia harrastajia. Jotkut olivat saavuttaneet mustan vyön, joka kertoo karaten täydellisestä ymmärtämisestä ja hallinnasta. Vihreä vyö taas kertoo ohjaajan hallitsevan perusteet.

Vaativimmaksi osuudeksi näin jalkojen ja käsien välisen liikkeen yhdistämisen, sillä tukijalkaa piti siirtää lyönnin voiman kasvattamiseksi. Usein toistettuna ja ohjaajien opastaessa liikkeet alkoivat jäädä hyvin muistiin. Kädet vain meinasivat väsyä, koska niitä jouduttiin jännittämään paljon. Ohjaajat olivat hyvin asiantuntevia ja tunnista jäi minulle hyvä fiilis. Seuraavana päivänä tunsin kyllä hyvin liikkuneeni ja olo ei ollut niin euforinen.

Tankotanssi

Seuraavaksi kokeilin tankotanssia, johon olin tuntenut outoa vetoa jo pitkään. Tankotanssi järjestetään Kuntokeskus Forever Joensuun tiloissa, joka sijaitsee yliopistolta noin kilometrin päässä Kanervalassa. Mukaan neuvottiin ottamaan minishortsit, juomapullo ja pieni pyyhe. En kuitenkaan ottanut shortseja mukaan (olivat hukkuneet kaappiin), joten kokemus jäi osin niistä johtuen hieman vajaaksi. Damn it. Paikalle ohjeistettiin tulemaan 15 minuuttia ennen varsinaisen tunnin alkua, koska osallistujien piti itse koota tankonsa. Tämä tietysti oli mielenkiintoista, sillä en ollut koskaan lajia niin läheltä seurannut, että olisin osannut itse tangon pystyttää.

Hiipparoidessani paikan päälle olin siis hieman ulalla kaikesta. Huomasin hetken pälyiltyäni että tangot oli kasattu nätisti nurkkaan, josta kipitinkin hakemaan potentiaalisen tanssikumppanini. En tiennyt, että tangoissa olisi ollut valinnanvaraa, joten tartuin röyhkeästi ensimmäiseen vastaantulijaan. Tanko ei ollut kovin painava ja kaltaiseni lihakseton nörttikin pystyi sitä heiluttelemaan kepeästi. En onneksi osunut kehenkään ja kiikutin tangon mahdolliselle tanssipaikalle. Yritin apinoida muiden tekemisiä, mutta siitä ei tullut mitään, koska minulla ei ollut edelleenkään mitään hajua mitä olin tekemässä. Oli vain minä ja tanko ja hiljainen mietteliäs hetki. Onneksi paikalle sattui sattumalta tulemaan lajia aiemmin harrastanut puolituttu, jolloin tangon pystyttäminen ei ollutkaan niin mahdoton tehtävä. Sivistyneesti orjuuttaessani hänet tietämyksensä varjolla, saimme tangon viimein paikalleen. Hän neuvoi minua myös auliisti kuinka liikkeet kuuluisi tehdä. Minulle selvisi myös mystisen pyyhkeen merkitys. Sillä hangataan tankoa hiostuneista kädenjäljistä puhtaaksi, jotta ote tangosta olisi mahdollisimman hyvä. Pyyhe ei ollut siis tarkoitettu vain oman tuskanhien pyyhkimiseen.

Valitettavasti toiseksi takaiskuksi paljastui itse tanko (matchini osoittautui pettymykseksi), jonka harrastajakin totesi älyttömän liukkaaksi. Oli siis minulle ensialkajana melkein mahdottomuus pysyä siinä. Ohjaajalla oli myös erikoinen taktiikka edetä hirmuisen nopeasti. Olisin toivonut hieman hitaampaa tahtia ja läheisempää neuvontaa. Toisaalta ryhmän koko oli 30 henkilöä, että se olisi ollut aika mahdotonta. Tankotanssi vaikuttaa myös niin suositulta, ettei ryhmien kokojakaan olisi järkevä pienentää. Kokeilin kuitenkin urhoollisesti roikkua tangossa, vaikka hankalaahan se oli. Olemattomat käsilihakseni joutuivat koville, sillä on aikamoinen urakka kannatella koko kroppaa tankoa vasten. Jännittävä kokemus oli kaikesta huolimatta ja olo olikin seuraavana päivänä kuin rekan alle jääneellä. Näin nätisti ilmaistuna. Opinpahan hieman pidättelemään naurua katsoessani Instagramin tyhmiä heinälatoromanssi – videoita. Nauraminen nimittäin sattui.

Humanistiopiskelijoiden sähly

Keskiviikkoisin klo 20:00–21.00 humanisteilla on mahdollisuus pelailla sählyä Tulliportin koulun liikuntasalissa. Tämä on siis niitä aktiviteetteja, joihin kelpaa pelkkä (huom. 15 euron) palloilutarra. En ollut lukion liikuntatuntien jälkeen pahemmin salibandymailaan koskenut, joten oli jännittävää päästä pelailemaan jotain joukkuepeliä pitkästä aikaa. (Olin aivan hurja pesäpallossa!) Jos en tässä tapauksessa voi ylpeillä superhyvillä sählynpelaaja taidoillani, voin ainakin kerskailla miten vaihdoin mailaan uuden lavan! Kyseessä oli aika omituinen prosessi, johon en nyt keskity tässä turinassa. Voin vain todeta lopputuloksen vaatineen aimo annoksen teippiä, ruuvimeisseliä, keitettyä vettä, käsilihaksia, mielikuvitusta, sirkustemppuja, sisukkuutta ja lopuksi sivistyneesti ilmaan heitettyjä kirosanoja.

Marssiessani paikan päälle (ehkä hieman epäröiden) huomasin, etteivät täkyt suorastaan ole valloittaneet tätä vuoroa. Johtunee siitä, että Täkyn innokkaimmat liikkujat ovat paenneet maasta muihin maisemiin. Tämä täkyttömyys tietysti kauhistuttaa mielen jos toisen. Täristessäni tieni saliin vastassa oli paljon kasvoja, jotka olivat Agoran käytäviltä etäisesti tuttuja tai sitten eivät ollenkaan tuttuja. Kaltaiseni erakkoluonne tunsi pientä pakokauhua. Tunsin itseni alastomaksi. Eihän minulla ollutkaan päällä kuin pitkät mustat trikoohousut ja urheilutoppi. Ei ollut mitään muuta mistä pitää kiinni kuin väkivaltaisesti kasaan survottu mailani, jonka lapa voisi tippua dramaattisesti hetkenä minä hyvänsä. En voinut edes elvistellä sählymailaotteillani. Olimmehan vasta tavanneet pari päivää sitten. Henkinen alastomuus ja uudet tyypit saivat minut pelokkaaksi. Puolustin kuitenkin Täkyn kunniaa ja oikeutta leikkimielisiin sählypeleihin, joten en voinut perääntyä. Loppujen lopuksi paljastui, etten ollut aivan surkea, olin vain monella tapaa järkyttävän huono. En kuitenkaan lannistunut tästä ensimmäisestä kankeasta alusta. Rohkaisin siis sählymailalla nuijitun ylpeyteni ja menin uudelleen piestäväksi. Tällä kertaa menikin jo paljon paremmin ja tein monta vahinkomaalia!

Vuorolla on minusta yleisesti mukava fiilis ja kaikki ovatkin tervetulleita mäiskimään. Kaikki siis mukaan!

Sykettä-jumppa

Kaikista näistä liikuntalajeista eniten ihastuin Noora Mäkelälammen pitämään Sykettä-jumppaan. Kyllä. Luitte oikein. Jumppaan. Joillekuille on voinut palaa verkkokarvoille kuva Donna Summerin Hot stuff -biisin tahdissa raajojaan pumppaavista keski-ikäisistä naisista permanenttikikkaroineen ja pinkkeineen trikoineen (ja nyt huomaan olevani ainut jolle on näin käynyt). Olin siis ajautumassa valonnopeudella sellaiseen soppaan. Mutta asiaan. Koska rakas äitini ei suostunut luopumaan yhdestäkään tuskanhientuoksahtavasta jumppamatostaan, jouduin sijoittamaan rahaa uuteen harrastukseeni. Tulisin siis pitämään siitä, vaikka henki menisi. Äitimuorini viisain neuvoin löytäisin etsimäni jumppahengen Tokmannilta. Tokmanni on kuitenkin kaukana, eikä urheilu ole hauskaa kuin ruutukaavan sisällä, joten päätin, että kun kerta lähdetään törsäämään rahaa muoviseen mattoon, niin mällätään sitten kunnolla. En harrasta piilomainontaa, joten en kerro minne harhaillessani löysin etsimäni. Vihjaan vain sen, että torille ei ollut pitkä matka. Jumppahengen hervoittamana ja taka-ajatuksena uudet nätit rintsikat päädyin siis vahingossa löytämään unelmieni maton. Voin sanoa, että tunne oli kuin juuri tämä matto olisi vedetty jalkojeni alta. Samaan aikaan tyrmäävä, huojentava ja veret päähän ryöpsähtävä tunne, joka sai minut eloon. Olin onnellinen. Olin onnellinen, ettei minun tarvinnutkaan koluta koko seutukuntaa. Olin jopa niin euforiafiiliksissä, ettei maton hinta 29,95 euroa saanut minua edes epäröimään. Matto oli löytänyt minut. Minun oli saatava se. Maksoi mitä maksoi. Se oli sävyltään harmaa ja siinä oli nätti sinivihreä pohja (jos mattoa voi niin intohimoisesti kuvailla). Ainakin kuvittelen sen olevan pohja. Voi olla, että olen käsittänyt koko maton olemuksen väärin. Se oli kaunis. Niin kaunis kuin matto voi olla.

Jos nyt oikeasti pääsisin asiaan, elikkä tätä jumppaa järjestetään kahdesti viikossa. Tiistaina on raskaampi jumppa klo 18:00 ja torstaisin klo 19:00 on kevyt jumppa. Ensimmäisellä kerralla syvävenyttelimme, mikä ei tietysti ollut kovin raskasta. Ehkä sen takia erehdyinkin menemään seuraavalle kerralle, jolloin ei todellakaan enää venytelty vain raajoja. Oli kuitenkin hyvä saada vinkkejä omaan venyttelyyn. Sitä kun ollaan aina niin kiireisiä, ettei niitä olevinaan ehdi tekemään. Lopputuloksen huomaa sitten kankeahkosta olemuksesta.

Jumpassa vaihtuu sisältö joka viikko eli joskus venytellään ja joskus taas huhkitaan ihan henkihieveriin. En suosittele menemään pienessä krapulanpoikasessa paikalle. On nimittäin sellainen meno, että saattaa kuukahtaa lopullisesti. Pidän erityisesti ohjaajan reippaasta ja ystävällisestä asenteesta. Lisäksi musiikkivalinnat ovat hyvin menevät ja liikkeisiin helposti yhdistettävät. Vaikka liikesarjat menisivät osaltaan ohi, niin musiikki voi viedä mukanaan omalla tavallaan. Suosittelisin torstain kevyttä jumppaa kaikille. Ei kannata huolestua taikka masentua vaikka aluksi kunto ei tuntuisi riittävän. Mitä useammin käy, sitä enemmän kehitystä tapahtuu. 

Teksti: Mirja Kallinen 

MINNAN SALONKI

Onko elämässäsi kurjuutta, murheita, ongelmia tai askarruttaako mieltäsi jokin? Minä olen täällä sinua varten.

Heippuli Minnuli! Käyn usein katsomassa Jokipoikien pelejä ja vietän paljon aikaa luistelukentän reunalla. Stalkkaamisen lomassa olen mennyt iskemään silmäni erääseen pelaajaan. Nyt kaipaisin vinkkejä: kuinka isketään jääkiekkoilija? Ujostuttaa, sillä en ole itse mikään Kiira Korpi.

T. En tarkoita taklaamista

Parahin En tarkoita taklaamista. Vaikka et kauneudessa tai luistelutaidoissa yllä lähellekään Kiira Korpea, niin näillä vinkeillä isket urheilijan kuin urheilijan. Nykymaailmassa menestyy seksillä, joten hanki itsellesi piukka ja paljastava urheiluvaatetus sekä hieno ja kallis Nexuksen maila. Näin viestit ihastuksesi kohteelle, millaisesta varustuksesta pidät. Älä missään nimessä osta itsellesi kiekkoa vaan läimi surullisena kentän reunassa lumipaakkuja. Muissa herää varmasti sääliä ja he pyytävät sinua mukaan. Pelin jälkeen voit pukuhuoneessa viattomasti kysäistä nuuskaa ja vastapalvelukseksi näyttää tissit. Jääkiekkoilijat tunnetusti pitävät molemmista, joten tämä vaihe ei voi mennä pieleen. Kun puhelinnumeroita alkaa sadella, voit vielä paljastaa pelaavasi NHL16:ta, jolloin varmasti saat kutsun jonkun kotiin. Tämän jälkeen kiekko on jo käytännöllisesti katsoen maalissa. Muista kikkailla ja nauti hyökkäämisestä! Hyviä sirklailuja, toivottaa Minna.

Hei Minna. Viina on vienyt miestä ja nyt haluaisinkin raitistua, jotta pystyisin laskemaan pulkkamäkeä oksentamatta kertaakaan.

Terveisin Hampuusi94.

Hyvää päivää Hampuusi. Jopas on nyt viinapiru päässyt viettelemään. Ei sitä pelkällä mäenlaskulla taakse jätetäkään. Jotta projektistasi olisi iloa kaikille, ehdotankin, että järjestät ihan ensimmäiseksi ilmaisen viinan bileet, joissa hankkiudut eroon alkoholeistasi. Itse olet tietenkin silloin selvinpäin. Kun katsot muiden örveltämistä, tajuat, ettet halua kuulua sellaiseen joukkoon. Kun viinoista on päästy eroon, varmista, että saat porttikiellon läheiseen Alkoon. Se onnistuu esimerkiksi väkivaltaisen käytöksen ja homottelun avulla. Varmistukseksi voit vielä laulaa Sannin uusinta hittibiisiä. Kun teet tämän kaiken vesiselvänä, ymmärrät kuinka jännittävää elämä ilman viinaa onkaan. Voit hankkia itsellesi jonkin kalliin harrastuksen, jonka vuoksi sinulla ei ole enää edes varaa alkoholiin. Kirsikkana kakun päällä jätä kauppareissulla käyttämättä bonuskorttia, niin viimeisetkin säästöt hupenevat. Varaudu siihen, että repsahdus voi kuitenkin tapahtua. Tältä varalta voit tehdä naapurin konservatiivimummon kanssa sopimuksen, että narahdettuasi humalatilasta, hän saa järjestää seuraavan marttakerhon pyykki-illan luonasi. Kilin kolin ja tyhjät pullot kauppaan, terkuin Minna.

Hellurei Minna! Olen päättänyt tarkastella kandidaatintyössäni palstasi retoriikkaa. Mitä mieltä olet aihevalinnastani?

Toivoo _hikke_

Häivy. T: Tiedät kyllä kuka.

Moi Minna! Kärsin aivan hirveästä matkakuumeesta, mutta en oikein keksi, että mihin voisin suunnata. Anna siis sinun top5-matkakohdesuosituksesi!

T: pikinipeppu

Moido, pikinipeppu! Käännyit oikean henkilön puoleen, sillä minä tiedän kaikesta kaiken. Täältäpä pesee parhausjärjestyksessä:

1. Ehdoton suosikkikohteeni on lauantaiaamuöisin kiistatta Ramin grilli Niinivaaralla. Siinä matkassa sitä riittää mäkiä ja mutkia ja kun sen nelivedolla näppärästi rallittaa niin johan seikkailua piisaa. Määränpäässä odottavat raikkaat ja ravitsevat makkaraperunat. Niiden voimalla punnerrat itsesi aamunkoittoon.

2. Mikäli kaipaat lomaltasi jännittäviä käänteitä, tee ekskursio Salkkareiden studioon. Luvan kanssa sinne ei pääse, mutta sehän vain lisää lomasi mielekkyyttä. Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa kokeilla vasemmalla takaseinustalla olevaa ikkunaa. Siitä ei kebabannoksen jälkeen enää mahdu, joten suorita visiitti ennen lounasaikaa. Kun hiippailet kulisseissa tutkailemassa Akin kainalosauvoja ja Ullan vesijuoksuvyötä, voit kuvitella olevasi museossa. Jos varashälytin sattuu pärähtämään päälle, sinulla on tasan puolitoista minuuttia aikaa siirtää lomasi muualle.

3. Puhun täydellistä maorin kieltä, joten minusta on ihanaa lähteä Uuden-Seelannin pahimpaan turistirysään. Siellä jallitan kaikki suomalaiset turistit esittämällä paikallista asukasta. Läpsin heitä persuksille ja huijaan heidän kaikki rahansa. Parhaimpina päivinä juon myös pään täyteen viinaa heidän piikkiinsä ja jahtaan kiivilintuja. Se se on hulvatonta. Olen saanut kerran yhden kiinni. Tein siitä itselleni matkamuistoksi intiaanipäähineen.

4. Ajelen ympäriinsä GoogleMapsissa ja etsin alastomia miehiä. Helppoa ja edullista.

5. Suomen maaseutu on kaunis ja tarjoaa mitä romanttisimpia tapahtumia. Ehdotankin joko Suonenjoen Mansikkakarnevaaleille tai Utajärven pierun MM-kilpailuun osallistumista. Jos meininki vie mennessään ei tarvitse olla huolissaan, sillä sammuitpa minne tahansa, on luontoäiti aina ympärillä pitämässä sinusta huolen. Rokrok ja pruut pruut. Hyvää kevättä! Terveisin Minna.  

HUMPPAGALLUP

Aiemmat Humppagallupit olemme järjestäneet aina jonkin tapahtuman yhteydessä. Tällä kertaa sääntöön tuli kuitenkin poikkeus, kun partioimme kiperien kysymysten kanssa gallupin nimen mukaisesti Agoralla parveilevien humanististen tieteiden opiskelijoiden seassa. Ennen kuin kevät koittaa, on hyvä tehdä katsaus humppalaisten talvitottumuksiin. Toteutimme kyselyn totuttuun tapaan poikkitieteellisenä, mutta tällä kertaa ylivoimaisesti suurin osa vastaajista oli kuitenkin täkyjä. Yhteensä sielunmaisemaansa raotti 18 vastaajaa.

Aivan ensimmäisenä suuntasimme ajatukset niihin puuhastelumahdollisuuksiin, joita lumi ja pakkanen ihmislapselle tarjoavat. Koska humanistit ovat siveitä ja kilttejä, keräsivät pussailu ja kakkapallojen heittely kaikista vähiten kannattajia. Sen sijaan humanismi ja alkoholin suurkulutus kulkevat käsi kädessä, jonka vuoksi kaljakorin käyttäminen pulkkana oli toiseksi suosituin vaihtoehto. Kaikista eniten suosiota kuitenkin niitti epäsosiaalisuus, sillä suurin osa vastaajista piti mielekkäimpänä tekemisenä kotiinsa tirkistelijöiden ulottumattomiin linnoittautumista. 

Kun aurinkoa ei näe puoleen vuoteen ja hyytävä pakkanen tunkee luihin ja ytimiin, voi iloa yrittää etsiä pukeutumalla kivasti. Talvi onkin siihen mitä otollisinta aikaa, sillä vaatetta täytyy laittaa ja paljon. Suosituimmaksi talvivaatteeksi kipusivatkin mamikset eli pitkät kalsarit, joita lähes puolet vastaajista suosi. Toiseksi suosituin vastausvaihtoehto oli korvat lämpimänä ja lähentelijät loitolla pitävä karvareuhka. Neljä vastaajaa vannoi rukkasten nimeen. Toimittajaa jäi kiinnostamaan, liittyvätkö nämä ja ensimmäisen kysymyksen vähäinen suuteloinnin määrä toisiinsa. Vähiten vastaajien keskuudessa suosittiin monoja. Miksi, nehän ovat mitä oivimmat tanssikengät?!

Täällä susirajalla, jonne Siperialta kantautuvan purevan pakkastuulen lonkerot ulottuvat, on tärkeää tietää konsteja, joilla naamalle kangistunut kivun irvistys saadaan sulamaan. Yksikään vastaaja ei käyttänyt kelkkamäessä reippailua lämmittelykeinona. Toiseksi kiri terästetyn mehun lipittäminen, jota kenties harrastavat ne, jotka lukittautuvat talveksi neljän seinän sisälle kotiinsa. Kakkossijan tämän vastausvaihtoehdon kanssa jakoi lukittautuminen talveksi neljän seinän sisälle Agoralle. Kaikista paras lämmittelykonsti oli kuitenkin 120 asteeseen lämmitetty sauna. Tätähän voisi vielä tehostaa lannistumattomuutta kuvastavalla, yhteen purtujen hampaiden välistä kajahtavalla "Perrkele!"-urahduksella. Miehet antavat aina periksi, minä en anna koskaan periksi!

Kuten jo aiemmin tässä pätevässä tutkimuksessa on käynyt ilmi, ei humanistien rakkauselämällä taideta juurikaan kehuskella. Tätä hypoteesia tukee myös viimeisen kysymyksen vastaukset. Suosituimpien vastausten mukaan agoralaisten sydän on jo aikaa sitten kylmettynyt jääkalikaksi tai sitten olemassa oleva parisuhde vetelee niin viimeisiään, että sitä voisi verrata vaikka virttyneeseen ja risaiseen villasukkaan. Onneksi sentään joidenkin rakkauselämässä on kuitenkin suupielet hymyyn kaartavaa kaakaota hiihtämisen (eli suomeksi vitutuksen) lomassa. Yhdellä optimistilla on mato koukussa!


Teksti: Noora Koponen
Kuvat: Anne Tuovinen

KIELTEN OPISKELIJOIDEN YSTÄVÄNPÄIVÄSITSIT

11. helmikuuta kello 16.31

Järjestäjien kesken olimme sopineet, että olisimme kaikki viimeistään tasan viideltä Educalla. No, minähän olin tietysti myöhässä, kun olin vasta menossa kaverille miettimään mitä pistäisin päälleni.

Kello 16.46

Viimein kiiruhtamassa kohti Educaa. Siinä matkalla sitten mietin, että on noloa, että minä, joka olen toastina, olen myöhässä.

Kello 17.03

Vihdoin perillä. Huomaan kiiruhtaneeni sinällään aivan turhaan, koska myös suurin osa muista oli myöhässä eikä saliinkaan vielä päässyt, sillä siellä oli menossa tähtitieteen peruskurssi. Lisäksi sain kuulla ruokaryhmältä hajonneen auton ja että sitsien eväät etsivät nyt muuta kyytiä keskustassa.

Kaikenlaisten yllärien jälkeen E200 oli valmiina vastaanottamaan sitsivieraat kuudelta. Toastin näkökulmasta sitsit sujuivat hyvin, vaikka ainakin minua vähän jännitti. Varaamamme ohjelma onnistui paremmin kuin olimme ajatelleetkaan, lienemmekö aliarvioineet sitsivieraamme suunnitteluvaiheessa. Speed datingissä siirtyminen sujui hyvin ja nopeasti, tosin ruokaryhmän tekemät eriväriset nimilaput sitsisukupuolille helpottivat varmasti asiaa. Speed datingissä puhuttiin muun muassa agorafobiasta ja Päivi Räsäsestä. Iskurepliikkikisassa saatiin kuulla hyvinkin rohkeita iskuyrityksiä ja näkemämme näytelmä sijoittui Harry Potterin maailmaan, jossa tällä kertaa seikkailivat muun muassa Putin-Malfoy, Saatana-Harry, Xena ja Hermione. Kertojana toimi Soini. Rangaistavatkin kestivät rangaistuksensa kuin humanisti ainakin, ja saivat samalla muun yleisön nauramaan.           

Kaiken kaikkiaan sitseillä ruoka oli hyvää, sitsiväki sopivan iloisessa mielentilassa ja kaikki sujui. Tosin pullo, jota ei olisi saanut juoda, saatettiin epähuomiossa tyhjentää. Kiitos kaikille sitseillä ja niiden järjestämisessä mukana olleille!

Teksti ja kuvat: Veera Savelius

TESTISSÄ OPISKELIJARUOAT

Tällä kertaa Itäkynän toimitus huippuunsa hiottuine makuhermoineen tarttui toimeen opiskelijan kukkaroa hellivien herkkuruokien parissa. Neljän ruokalajin päivällinen otti huomioon niin paatuneet lihansyöjät kuin kasvisruokailijatkin. Tästä valikoimasta löydät vaihtoehdon niin hieman hienompaan illanviettoon kuin loppukuullekin, jolloin ruokatarvikkeita varten kaivellaan viimeisiä senttejä risaisen lompakon pohjalta. Testin voittajaksi kruunaamme tällä kertaa kaupan pakastepatongit, jotka maistuvat niin juhlahumussa kuin pirskeitä seuraavan päivän ankeudessakin. Lue raadin tarkemmat kommentit alta!

Soijarouhe-makaronimössö 1,5/5

Tarvikkeet: Vegesun soijarouhetta ½ dl (3,19 €/pussi), 2 dl makaronia (0,49 €/pussi), kolmasosa nuudelin maustepussista, poppamies liquid garlic (3,95 €)
Valmistusohje: Keitä makaronit ja soijarouhe. Mausta. 

Hinta: Annoksen hinnaksi tulee noin 1 €, sillä vaikka soijarouhe ja Poppamies-mauste maksavatkin jonkin verran, niistä riittää useammalle kerralle. 

Tosi makaronista.

Mä meinasin sanoo, et aika makaronista.

Väri antais olettaa, et tää ois mausteisempaa, mutta ilmeisesti siitä currynuudelipussista tuli vaan väriä.

Tältä maistuu köyhyys.

Tää soijajuttu jää vähän tän makaronin jalkoihin.

Toi sun laittama mauste on vaan koriste.

Kaikki mutkat on oiottu.

Hyvää perusruokaa.

Ei tää oo pahaa.

Ehkä tähän joku kastike menis. Chili.

Kyllä tätä nälkäänsä syö.  

Nuudelit kasviksilla 3,5/5

Tarvikkeet: Mama kasvisnuudelit (0,59 €), Apetit herne-maissi-porkkana (0,82 €) sekä omavalintaiset mausteet 

Valmistusohje: Keitä vesi, kaada se nuudelien päälle ja anna tekeytyä hetken aikaa. Valuta vesi pois ja lyö nuudelit paistinpannulle. Heitä sekaan herne-maissi-porkkana-sekoitus ja sekoita. Jos kaapin perukoilta löytyy mausteita, mausta oman makusi mukaan. Suosituksena mainittakoon esim. suola tai pippuri. Jos löytyy soijakastiketta, lorauta sitäkin vähän. Nam nam. 

Täs on ainakin mausteita.

Ihan kiva maku.

Tää ei maistu loppukuulta vaan ehkä silleen puolessa vaiheessa kuuta.

Tää on ainakin tosi kivan väristä. Esteettisesti miellyttävää.

Täs on liikaa noita herneitä.

Vaikka tää on seissy ties missä niin tää on silti ihan syötävää.

Ihan jees.

Minusta tämä oli hyvää.  

Jauheliha-makaronimössö 2,5/5

Tarvikkeet: pussi makaronia, paketti jauhelihaa, sipuli, valkosipulia, suolaa, pippuria
Valmistusohje: Keitä makaronit. Ruskista jauheliha yhdessä sipulin kanssa ja mausta valkosipulilla, suolalla ja pippurilla mieleiseksesi. Sekoita makaronien joukkoon ja valmista tuli. Jos haluat hurjastella, koristele tarjoiluvaiheessa ketsupilla. 

Hinta: noin 3 €, riippuen siitä, mitä jauhelihaa ostat

Aika rasvasen näköstä.

Vähän samanlaista ku ensimmäinen, mutta ehkä ruokasamman näköstä. Väri on aikalailla sama. Onkohan samaa makaronia?

Tässäkin tää makaroni on aika suuressa osassa. Mutta kyllä tässä tää liha maistuu enemmän ku se soija.

Kaipaa vähän ketsuppia.

Mä laittaisin tähän kananmunaa.

Kun tässä on tätä sipulia niin tää maistuu sellaselta oikeelta ruualta.

Tässä tää liha on ihan suolasta ja makaronit mauttomia.  

Yrtti- ja juustopatongit 4/5
Tarvikkeet: Kaupan pakastealtaasta löytyvät valmispatongit
Valmistusohjeet: Alle kilometrin matka lähimpään markettiin, joka tässä tapauksessa oli Aittarannan K-market. Toimi patonkipaketin ohjeiden mukaan.

Hinta: kolme patonkia noin 2,50 €.

Omnomnom.

Tää patonki on ainakin aika 5/5.

Yrttipatonki on parempi ku juusto.

Juusto on aika rasvainen.

Tää juustopatonki on ehkä vähän sellanen tunkkanen.

Tää on vähän teollinen ehkä tää juusto.

Ei tästä ainakaan mitään pahaa sanottavaa oo.

Mä en söis tätä ruuaks.

Tää on sellanen loppukuu. Tai Darra.

Tätä vois syyä jonkun keiton kanssa.

Jos tulis vieraita kylään ja pitäis tehdä jotain naposteltavaa.

Siis tää on vaan niin hyvää tää yrtti.

Tää on aika suolasta.

Kun tää on vähän jäähtyny tää patonki niin joku tuorejuusto ois ihan täydellinen tän kanssa.


Teksti: Noora Koponen, Meri Kinnunen, Mirja Kallinen, Minna Nousiainen
Kuvat: Noora Koponen