PÄÄKIRJOITUS

Kesäinen tervehdys kaikille rakkaille lukijoille!

Ensiksi haluan pahoitella sitä, miten pitkä aika edellisestä numerosta on päässyt kulumaan. En tahdo uskoa, että ensimmäinen vuoteni yliopistossa on jo ohi! Aika kuluu kuin siivillä, ja on uskomatonta ajatella, mitä kaikkea fuksivuoteeni on mahtunut. Yliopisto on tarjonnut minulle niin paljon enemmän, kuin mitä olisin ikinä osannut odottaa. On hienoa, että näin Itäkynän päätoimittajana pääsen jakamaan kirjoittajien kanssa teille erilaisia opiskelujen varrella kertyneitä muistoja. Tässä numerossa kulttuurista ja opiskelijatapahtumista sekä perinteistä kirjoitetut jutut tarjoavat teille jälleen kerran monipuolista luettavaa. Toivottavasti nautitte tästä numerosta. Syksyllä sitten taas palaamme tuorein jutuin ja toivottavasti saamme lukuvuoden alussa lisää innokkaita kirjoittajia joukkoomme.

Erinomaista kesää toivotellen, Siiri 

PJ:N TERKUT

Hei taas kaikki täkyt!

Kesä on viimein täällä, ja itse ainakin aion ottaa siitä kaiken ilon irti, opiskelujen ohessa tosin. Kevät kohteli meitä hyvin, Osma oli suuri menestys, ja haluankin kiittää kaikkia järjestelyihin osallistuneita. Myös vappu oli mukava, viileästä säästä huolimatta. 

Ensi syksynä joukkoomme saapuu uusia innokkaita fukseja, ja uudet tuutorimme ovat valmiina huolehtimaan heistä. Syksyllä on luvassa myös runsaasti mukavia tapahtumia, joita itse ainakin odotan innolla. Varsinkin kaupunkisuunnistus on jo mielessä!

Nauttikaa kesästä, auringosta ja mukavasta elämästä, palataan taas syksyllä yhteisen tekemisen pariin!

Terkuin, Veera

PALKINNOT ANSIOITUNEILLE OPETTAJILLE

Kirjan ja ruusun päivä

Kirjan ja ruusun päivänä palkittiin vuoden aikana ansioituneita opettajia. Täky jakoi tänä vuonna ruusut suomen kielen lehtori Irja Alholle ja kirjallisuuden yliopistonlehtori Elina Armiselle.

Irjan ansioiksi katsottiin hänen lähestyttävyytensä ja kykynsä kannustaa omalla esimerkillään opiskelijoita pohtimaan.

Edellä mainittuja opettajia jouduttiin etsiskelemään Humpalta useampina päivinä, kunnes lopulta aikataulut sattuivat yhteen ja ruusut ojennettiin oikeisiin käsiin. Molemmat vaikuttivat silminnähden ilahtuneilta ja lupasivat jatkaa hyvinä opettajina tulevaisuudessakin.

Elina on osoittanut olevansa aidosti kiinnostunut opiskelijoiden asioista ja lisäksi hänet koetaan innostavaksi opettajaksi.

Teksti ja kuva: Maileena Määttä

SÄPINÄÄ TEHO-OSMASTOSSA

Säpinää Teho-Osmastossa

Osma, suomen kielen opiskelijoiden villein viikonloppu, järjestettiin tänä vuonna Joensuussa 24.–26.3.2017. Ensikertalaisena lähdin innolla ja kunnialla mukaan rientoihin, sillä viimeksi Osma järjestettiin Joensuussa vuonna 2014.

    

Tällä kertaa Osma sai teemansa Teho-osastosta. Niin kielenhuoltajat, koulutuskirurgit kuin substantiivitautien asiantuntijat kokoontuivat Agora-rakennukselle 24.3. aloittamaan Osma-viikonloppunsa. Tuttuun tapaan Osmaan osallistui Siula Helsingistä, Kanta Turusta, Kopula Tampereelta, Suma Oulusta ja Sane Jyväskylästä. Täky isännöi ja otti osmaajat vastaan avoimin mielin ja kaurakeksein.

Itä-Suomen yliopiston kirjallisuuden yliopistonlehtori Elina Arminen ja rajakarjalan sinä-passiivista väitöskirjaansa tekevä Milla Uusitupa aloittivat Osman mielenkiintoisilla luennoillaan, joita seurasi Osman ja yhdistyksen kokous. Perjantain huipennus oli kuitenkin illanvietto kahvila Laiturilla, jolloin fennistit saivat tutustua toisiinsa. Osma todellakin on ihmisen parasta aikaa.

    

Lauantai 25.3. käynnistyi Osma-turnauksella, jossa ainejärjestöt ottivat mittaa toisistaan. Kisa oli äärimmäisen tiukkaa, jopa veristä, mutta lopulta voittajaksi selviytyi Kanta. Ilta jatkui rajuakin rajuimmilla sitseillä, jonka jälkeen toiset jatkoivat voitolla yöhön, toiset eivät päässeet edes jatkoille ja eräät päätyivät villin yön päätteeksi muualle kuin majapaikkaansa. Lienee sanomattakin selvää, että Osma osoittautui jälleen kerran eeppiseksi kokemukseksi itse kullekin.

Täkyn korviin kantautui pelkästään kiitosta ja kehuja Osma-viikonlopusta. Tämä muisto lämmittää mieltä aina seuraaviin osmailuihin asti. Kliseenkin uhalla on todettava, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa: siispä lopuksi fiiliksiä Täkyn, Kopulan, Kannan, Siulan, Suman ja Saneen Osma-viikonlopusta.

Karoliina Kapanen

VAPPU!

Vappuperinteitä, menoa sekä meininkiä

Elämäni ensimmäinen opiskelijavappu! Pitkän aikaa pohdin ja mietin, millaista olisi viettää vappua Joensuussa yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Ikinä en olisi osannut ajatella, että todella opiskelijat aloittavat vappunsa jo kauan ennen itse vappuaattoa ja -päivää. Viikko ennen vappua Täkyn porukka päätti kylmästä säästä huolimatta kokoontua Kirkkopuistoon nauttimaan simaa ja donitseja sekä omia grillattavia, ja mikä tärkeintä, harjoittelemaan Meelelahutuslaulua. Tämä kyseinen laulu lauletaan jääkärimarssin tahtiin ja aikanaan sille sanoituksensa muotoili jo useina vuosina lakituspuheen pitänyt Hannu Koutola. Laulu on vuodesta toiseen ollut osana Täkyjen vuoden -85 vuosikurssin aloittamaa lakitusperinnettä, ja halusimme luonnollisesti osata laulaa tämän laulun.

Itse en ennen vappuaattoa osallistunut niihin moniin opiskelijatapahtumiin, joita viikon aikana järjestettiin. Kavereiden kanssa tosin oli hauskaa nauttia simaa ja tippaleipää sekä viettää aikaa. Vappuaattona sitten kiiruhdin kauppaan hakemaan hiusväriä, ja kun hiukset oli värjätty ja lounas syöty, oli aika suorittaa fuksirata, jonka aikana me fuksit pääsimme suorittamaan erilaisia rasteja. Esimerkeiksi siitä, minkälaisia rasteja siellä oli, voisin nostaa pantomiimialiaksen, vaatejonon tekemisen ja perinteisen, kamalan tukkimiehen humalan. Fuksiradan jälkeen oli pieni hengähdystauko ennen kuin fuksit pääsivät kostamaan oman rastiratansa avulla kaiken sen, mitä vanhemmat opiskelijat olivat laittaneet meidät tekemään. Itse vedin improvisaatiorastia, ja tässä kohtaa täytyy kyllä kiittää kaikkia kostajaisiin osallistuneita hyvästä heittäytymisestä ja hauskoista esityksistä!

                          

Vappukulkue, joka seurasi kostajaisia, oli kyllä ensikertalaiselle elämys. Valtava, vuodesta toiseen mukana kulkenut lakki kannettiin alkukiville ja Hannu Koutola aloitti puheensa, joka nosti esille sen, miten vuodesta vuoteen tämä lakitusperinne on pysynyt samanlaisena. Ehkä tulevina vuosina saamme yhdessä tuotua jotain uutta vappuperinteisiin, mutta vappuaattona kyllä nautin siitä, että sain mahdollisuuden olla osana vanhoja perinteitä. Meelelahutuslaulu raikasi, skumppapullot avattiin ja pienen sohlailun jälkeen matka jatkui musiikin ja iloisen ilmapiirin saattelemana. 

Päästyämme Elielin puistoon monet riensivät metsästämään vappuleijonaa. Minä ja kaveriporukka jäimme kuitenkin monien muitten kanssa nauttimaan musiikista, miellyttävän lämpimästä päivästä sekä piknikeväistä. Raxissa syödyn aterian jälkeen eksyin kavereiden kanssa pelaamaan trivialia ja sieltä Bar playn kautta Kerubiin. Täytyy sanoa, että en olisi uskonut, että jonot erilaisiin illan bilepaikkoihin olisivat olleet niin pitkiä, kuin mitä ne sinä iltana olivat. No, pääsin kuitenkin pitkän jonotuksen jälkeen tanssimaan.

                          

Vappupäivän iltapäivällä oli sitten aika taas vetää siniset haalarit päälle ja laittaa ylioppilaslakki päähän. Jälleen sää suosi vapun juhlijoita ja piknikillä oli kyllä mukavaa. Aika kului kuin siivillä, mutta mahtavan vapun juhlinnan oli kuitenkin jossain kohtaa loputtava.

Odotan kyllä erittäin suurella innolla ensi vuoden vappua! Vappu nimittäin todella oli minulle juhla, joka jätti hyvät muistot. 

Teksti ja kuva: Siiri Rantanen

EUROVIISUT KAVERIEN SEURASSA

Euroviisut 2017

Tähänastisessa elämässäni olen tarkoituksella jäänyt paitsi ainakin kahdesta asiasta: jääkiekko- ja Euroviisuhehkutuksesta. Jääkiekosta en ole koskaan välittänytkään, Euroviisut olen katsonut kokonaan tai osittain vuosina 2006, 2007, 2009 ja 2014. Lordin voitto oli toki eeppinen kokemus, mutta ylivoimainen suosikkini aikoinaan oli Alexander Rybak ja hänen kappaleensa Fairytale, ah!

    

Kuulin viime vuoden viisuista pääasiassa pelkkää hyvää – jos ei lasketa sitä, että voittaja oli mitäänsanomaton Ukraina. Tänä vuonna päätin osallistua Euroviisujen huumaan oikein kunnolla: katsoin jopa semifinaalit, mitä en yleensä tee. Ensimmäisen semifinaalin katsoin itsekseni, mutta toista semifinaalia jännittivät Täkyistä minun lisäkseni Sohvi ja Lotta. Mukana oli porukkaa myös ainejärjestömme ulkopuolelta, Godiksesta: Vilma, Wilma, Outi ja Joanna, kiitokset hauskasta seurasta! Kuten tavallista, Euroviisujen kamalinta ja samalla parhainta antia ovat laulujen tekstitykset. Näin jodlaat suomeksi:

    

Lauantaisen finaalin katsoin kahden konkarin, Sohvin ja Jennyn, kanssa. Messissä oli tietenkin kaikki viisuhenkinen: viisubingo, viisupitsa, viisukuohari, viisupopparit. Minulla ja Sohvilla oli selkeät suosikit. Minun TOP3-listaani kuuluivat Portugali, Ranska ja Unkari. Sohvin TOP3 olivat Italia, Romania ja Azerbaidzhan.  

    

Tänä vuonna voittajaksi selviytyi Portugali. Voitto oli maalle ensimmäinen ja, jos oman mielipiteeni ilmaisen, täysin ansaittu. Salvador Sobral sykähdytti suklaasilmillään ja kauniilla kappaleellaan jo esikatselussa ja oli siitä lähtien ehdoton suosikkini. En voi sanoa uskoneeni hänen voittoonsa, mutta ainakin toivoin sitä: äänestin häntä jopa kahdesti!

Toiseksi sijoittui Bulgarian Kristian Kostov, kolmanneksi Moldovan SunStroke Project. Ensimmäiseksi mainittu näytti aivan K-popparilta, jolla oli Harry Stylesin ääni, jälkimmäisestä mainittakoon paluun tehnyt Epic Sax Guy. Neljäntenä oli Belgian Blanche, mikä yllätti ainakin meidät. Ei voi kiistää, etteikö kappale olisi hyvä indie-biisi, mutta Euroviisuissa nähty lavashow ei ollut kovinkaan kummoinen. Viidenneksi sijoittunutta Ruotsin Robin Bengtssonia inhosimme, vaikka biisi oli kiistämättä menevä. Yhtä mieltä olimme siitä, että esimerkiksi vuoden 2016 viisuihin verrattuna 2017 tarjosi musiikillisesti parempaa settiä – ja olihan se lavalle rynnännyt pyllistelijäkin eeppinen yllätys.

Teksti: Karoliina Kapanen

Kuvat: Sohvi Pesonen

KIRJA-ARVOSTELU

Ennen päivänlaskua ei voi -kirja-arvostelu tai joku sen tapainen

Johanna Sinisalon vuonna 2000 julkaistu esikoisromaani ”Ennen päivänlaskua ei voi” on fantasia-/tieteisromaani. Teos voitti aikanaan ensimmäisenä fantasia-/tieteisromaanina Finlandia-palkinnon.

Teoksen tarina sijoittuu hyvin realistiseen kontekstiin kuitenkin maustaen kokonaisuutta fantasian elementein. Voimme huomata teoksen käsittelevän hyvin kontroversaalisia aiheita, varsinkin omalle ajalleen. Teos sisältää hyvin vahvoja viittauksia seksuaaliseen erilaisuuteen sekä sen monimuotoisuuteen. Voimme kuitenkin huomata, että tämä ei kuitenkaan ole teoksen polttopisteessä oleva aihe. Teos asettuu enemmän tutkimaan ihmistenvälisiä valtasuhteita sekä niiden vaikutusta yksilön tietoisuuteen asioista.

Sinisalon teoksessa on myös huomattavissa vahvaa viittausta suomalaiseen mytologiaan sekä uskomuksiin. Näiden avulla teokseen pääsääntöisesti on luotukin näitä fantasian elementtejä, joista aiemmin jo mainitsinkin. Teos siis heijastaa omalla tasollaan vahvasti myös suomalaisuutta sekä sen mytologiaa, jonka itse ainakin koen pääsääntöisesti olevan hyvin vähäistä nykykirjallisuuden saralla. Tämä suomalaisuuden tuominen vuosisatojen takaa on omasta mielestäni hyvin mielenkiintoinen tapa lähestyä suomalaisuutta, mutta omalla tavallaan myös erittäin hyvä tehokeino. Voimme osaltamme myös nähdä tämän tuovan tämän kirjan lähemmäs nuorempaa sukupolvea, jolle suomalainen mytologia on tullut – ainakin toivottavasti – tutuksi lapsuuden saduista. Osaltaan teos siis osaa viedä meidät takaisin omaan lapsenmieliseen ajatusmaailmaamme, joka sisältää fantasiaolentoja sekä muita tälle maailmalle vieraita olentoja.

Teos on rakenteeltaan hyvin tieteisromaaninen. Teos toisin sanoen sisältää perinteistä kerrontamuotoista tekstiä, jonka tarkoituksena on kuljettaa juonta. Teos sisältää kuitenkin myös paljon artikkelimaisia sekä tieteistekstin omaisia katkelmia, joiden itse koen pyrkivän kuvaamaan tietoyhteiskunnan luomaa valtaa ja nyky-yhteiskunnan valtarakenteita – ainakin osaltaan. Kerronnallisen funktion näille katkelmille antaa niiden sisältämä informaatio, jotka ovat pääosin fantasia olentoihin viittaavia teksti pätkiä. Nämä pätkät kertovat teoksen sisällä olevien olentojen olemisesta sinänsä. Lukijalle pyritään antamaan osviittaa teoksen sisäisestä maailmasta ja sen tietoyhteiskunnan valtarakenteista näiden avulla. Osaltaan teos sisältää hyvin vahvaa yhteiskunnallista kritiikkiä sekä osaltaan esittää sen, ettei tekstin ulkomuoto sinänsä takaa tekstin sisällön todenmukaisuutta.

Itse koin teoksen hyvin mielenkiintoiseksi ja virkistäväksi lukukokemukseksi. Teos avasi laajaa näkökulmaa yhteiskunnan valtarakenteisiin sekä yksilön toiminnan motivaatioista. Itse en kuitenkaan sanoisi, että teos olisi klassikko. Onhan teos kuitenkin vielä hyvin nuori ja sen käsittelemät aiheet ovat sinänsä hyvin ajankohtaisia sekä tärkeitä, mutta en koe sen antavaan hyvin suurta uutta näkökulmaa ainakaan suomalaisen kirjallisuuden ulkopuolella. Mutta itse koen teoksen hyvinkin lukemisen arvoiseksi ja kannustaisin kaikkia teoksesta edes vähän kiinnostuneita ottamaan tämän Sinisalon teoksen käteensä, asettumaan omaan lukunurkkaansa sekä lähteä ahmimaan tätä kaunista suomalaista teosta.

Päivänsäteistä kesää kaikille! 

Teksti: Miska Tanskanen

MINNAN SALONKI

Onko elämässäsi kurjuutta, murheita, ongelmia tai askarruttaako mieltäsi jokin? Minä olen täällä sinua varten. Lähetä kysymyksesi pikimmiten osoitteeseen itakyna(a)taky.fi niin minä tyydytän tiedonjanosi.

Moi Minna!

Painiskelen suurten ongelmien kanssa - siis kirjaimellisesti suurten. Olen noudattanut tunnollisesti lehdessä 4/2014 antamiasi ruokavalio-ohjeita, joista syytän nykyistä tilannettani. Ohjeet toimivat jouluna painon nostamiseen niin hyvin, että olen jatkanut niiden mukaisesti syömistä tauotta sen jälkeenkin. Kaikkien odotusten vastaisesti kesä taitaa sittenkin tulla tänne Siperiaan ja olenkin nyt hieman huolestunut omasta rantakunnostani. Vyötärölläni olevat viisi pelastusrengasta eivät varmasti kelluta, jos meinaan hukkua. Ne painavat niin paljon, että veden pinnalla näkyy aivan muita renkaita siinä vaiheessa, kun vajoan pohjaan. Olen myös aika varma, ettei yksikään hengenpelastaja jaksa nostaa minua ylös vedestä, sillä joudun itsekin turvautumaan vinssin ja tunkin apuun kammetessani itseäni aamulla sängystä ylös. Elämä tuntuu raskaalta, sillä vaikka jääkaappi olisi täynnä, sitä riemua kestää korkeintaan päivän ennen kuin on taas pakko hakea täydennystä. Sanomattakin selvää, että tällainen elämäntapa on opiskelijan kukkarolle niin kallis, että ryyppäämiseen ei jää rahaa. 

Hjälp, 

terveisin Sopivasti lihava

Hej pä dig, Sopivasti lihava!

Ensi töiksesi poista Instagram, Snapchat, Facebook ja internet-yhteys, sillä minusta tuntuu, että olet nyt tarkertunut liiaksi median syöttämiin kauneusihanteisiin, #fuckthefitnessfeelthefatness. Olet ihana juuri tuollaisena eikä sinun tule arvostella itseäsi painon näkökulmasta. Hanki vähintään yhtä monta kiloa itseluottamusta kuin vyötärölläsi on kantamuksia ja saatat huomata, ettei laihuus välttämättä ole ainut tie onneen. Usko itseesi, sillä sinua ei tuuli kaada. Kaikki rannalla olijat myös taatusti ihailevat sinua, kun hyppäät kymmenestä metristä pommilla. Sitä paitsi kesä on tältä vuodelta peruttu. Kuten olet huomannut, uutta lunta tulee lisää joka viikko ja vaikka ilma välillä lämpeäisikin, kylmä tuuli kyllä puhaltaa aina hetken kuluttua uudestaan. Sinulla sentää on kylmää varten tarpeeksi lämmikettä - be proud of it. 

Iloa päiviisi, 

toivottaa Minna

Pöö!

Mikä on tämän kesän muotivaate?

Toivoo Hamekyttä 

Hiiohoi ja halojatapäivää!

Oletko yhtään kiinnittänyt huomiota Pekka Poudan ennustuksiin tästä keväästä? Ainoa oikea asustus säästä selviämiseen on untuvatakki ja karvalakki. Rimmaavatkin vielä. Jos vältät Lidlin ja Tokmannin mallistot, olet jo muodin huipulla. Mikäli haluat pukeutua varmaan klassikkoon, niin huopikkaat eivät lähde koskaan muodista. 

T. Minna

Hei!

Täällä kirjoittaa onnellinen ja rakastunut humanisti. Olen jo pari vuotta tallustanut Humpan käytäviä yhdessä rakkaani kanssa ja olen aika varma, että olemme nyt valmiita ottamaan seuraavan suuren askeleen. Arvaatkin varmaan jo mistä on kysymys: tahtoisin kosia armastani. Miten teen sen tyylikkäästi ja mieleenpainuvasti?

T: yx_kultapupunen

Hei pupunen! 

Oletko varma, ettei kesä ja lintujen lirkutus ole saanut sinua menemään sekaisin? Oletko varma, ettet ole vain puutteessa tai vapulta yli jäänyt käynyt sima ole saanut mielihalujasi villiintymään? Jos olet kuitenkin aivan varma yhteisestä tulevaisuudesta, niin noudata minun ohjeita sillä kuten kaikki tietävät, niihin voi aina luottaa. Useissa leffoissa kosinta tapahtuu piilottamalla sormus jälkiruokaan tai skumppalasiin. Älä missään nimessä sorru tähän virheeseen, sillä Humpan pulla katoaa nälkäiseen humanistiin taatusti alle viidessä sekunnissa eikä kahvikaan pysy kupissa kauaa. Amerikkalaiset hömpötykset eivät sovi ahnehtien ruoastaan nauttivalle suomalaiselle. Vältä myös kaikin tavoin julkista kosintaa, sillä suomalainen juro mieli järkkyy liiasta huomion keskipisteenä olemisesta. 

Aloitetaan sormuksen hankkimisesta. Varmista tulevan aviopuolisosi korumaku ja hanki sen mukainen, mahdollisimman kallis ja hieno sormus. Mikäli rakkautenne on aitoa, soveltuu myös suklaamunan sisältä löytynyt rihkamasormus hätätapauksessa. Valmistele kosimistilannetta varten pieni puhe. Muista siteerata puheessasi riipivän rakkauden mestarin, Eino Leinon, säkeitä. Johdata kultasi Agoran yläkerrassa sijaitsevaan humanististen tieteiden kirjakokoelmahuoneeseen. Tempaise sisään astuessasi kirjahyllyltä sinne etukäteen piilottamasi ruusukimppu, polvistu rakkaasi eteen ja lausu valmistelemasi oodi. Näillä ohjeilla et voi saada muuta kuin myöntävän vastauksen, jonka jälkeen on aika pujottaa sormus sormeen. Tästä on turvallista jatkaa juhlalliselle kahvihetkelle Humpan kahvilaan, sillä tukehtumisvaaraa ei enää ole. 

Onnea ja menestystä,

toivottaa Minna

Terveex Minna!

En saanut kesätöitä, joten joudun opiskelemaan jotain kesän aikana saadakseni tukia. Suosittele minulle helppoja ja kivoja kursseja, joista saa mahdollisimman paljon opintopisteitä.

T: todellisen toivoton

kela.fi

En jaksa eritellä tarkemmin.

Minä lähden nyt talvilomalle!

- M