LUKUVUOSI LOPUSSA

Ensimmäinen lukuvuoteni yliopistossa lähestyy loppuaan. Fuksivuoteni on ollut mahtava. Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja lukuisista tapahtumista on jäänyt paljon hauskoja muistoja. Opinnotkin ovat sujuneet sivussa suhteellisen mukavasti.

Kevät on ollut kiireinen. Täky on monien muiden tapahtumien lisäksi järjestänyt vuosijuhlia ja kokoustanut ahkerasti. Kiireestä huolimatta kaikki on sujunut mallikkaasti. Vuosijuhlat olivat mieleenpainuvat ja sitseistä muistikuvat ovat hieman sekalaisia, mikä tarkoittaa sitä, että nekin ovat onnistuneet täydellisesti.

Muutaman tentin jälkeen minua odottaa pari päivää vapaata ennen kesätöiden alkua. Kesä on ihmisen parasta aikaa, mutta lukuvuosi oli niin mahtava, että tuskin maltan odottaa syksyä. Itäkynä toivottaa hyvää kesää kaikille lukijoilleen!

Teksti: Kasper Kärkkäinen

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Toukokuu on sitä aikaa, kun yliopiston käytävät yhtäkkiä tyhjenevät ja kampuksen opiskelijat kirmaavat kesälomalle. Jotkut lomalle, jotkut töihin. Sitten on niitä, jotka vasta silloin aloittelevat viimeisiä kurssejaan ja jatkavat opiskelua kesälläkin. Kävelin hetki sitten yliopistolla ja totesin kesän alkaneeksi: Aurinko paistoi, käytävät loistivat tyhjyyttään ja Carelian ruokajono oli lyhyempi kuin aikoihin.

Täkyn ja erityisesti sen hallituksen kevät on ollut yhtä kiireinen kuin aiemmin ennustelinkin. Saimme arvoisemme vuosijuhlat, mutta pelkästään siihenhän emme tyytyneet: Vujukiireiden lisäksi olemme ehtineet esimerkiksi sitsata, osmata, ommella haalarimerkkejä, kuunnella erinäisiä radiolähetyksiä sekä viettää vappua perinteisin menoin ja pitkän kaavan mukaan. Eipähän ole ainakaan tekeminen loppunut kesken, mutta hurjan kivaa meillä kyllä on ollut! Hallituskin on vihdoin päässyt pienelle kesälomalle, mutta tätä iloa ei kovin kauan kestä, sillä syksylle on niin paljon suunnitelmia, että valmistelut on aloitettava jo hyvissä ajoin. Vaikka kevään kiireiden helpottuminen onkin aika lohduttavaa, en silti malttaisi millään odottaa kaikkea sitä, mikä ensi syksynä meitä odottaa.

Huippua kesää kaikille täkyläisille, miten ikinä kesänne vietättekään! Nauttikaa ihan jokaisesta auringonsäteestä ja kerätkää niistä kaikki mahdollinen energia tulevan syksyn haasteisiin.

Teksti: Inka, Täkyn puheenjohtaja

KAS ON TÄKY MERELLE LÄHTENYT

”Tuun ihan kohta, en varmaan paljoo myöhästy.”

Oli perjantaiaamu, ja täkyläiset olivat virkeämpiä kuin koskaan yhdelläkään aamuluennolla. Sadalta vuodelta tuntunut neljä kuukautta edellisestä Osmasta oli kulunut, ja vihdoin joensuulaisten autojen nokat kääntyivät kohti Tamperetta ja Seitsemän meren Osmaa. Kukin kyyti lähti hieman eri aikoihin roadtripilleen, ja yllättävää kyllä, ruutukaavalta startannut Bilevolvo oli loppujen lopuksi jopa aikataulustaan edellä. Ahkerimmat osmaajat olivat heränneet aamulla askartelemaan M/S Venelalle kontaktimuovipinnoitetta, ja ensimmäiset vastoinkäymiset koettiinkin siis jo hyvissä ajoin, kun muovi loppui kesken eikä uljaan pahvilaatikkolaivan selviytymismahdollisuuksiin täysin uskottu. Onneksi kaikista koettelemuksista on Osmassa tapana selvitä, ja niin myös tästä.

Täkyläiset Tampereella.

Osma-tunnelma oli katossa jo Bilevolvon kääntyessä yliopiston kulmalta kohti pysähdyspaikkaamme Jyväskylää. Tässä kohtaa voisi mainita musiikkikattauksemme parhaat palat, mutta jätämme sen tällä kertaa tekemättä, sillä Bilevolvon tunnelmaa ei voi kuvailla vaan se pitää kokea. Jyväskylässä saimme seuraksemme autollisen oululaisia, ja tortilla-aterioiden jälkeen jatkoimme matkaa kohti Tamperetta, jossa ajaminen osoittautuikin yhdeksi kaaokseksi. Bilevolvomme kuski totesi, ettei tamperelaisilla ollut kovin hyvää käsitystä liikennesäännöistä tai varsinkaan niiden noudattamisesta, joten ruuhka-aikaan eteenpäin pääseminen saati sitten parkkipaikan löytäminen osoittautui haasteelliseksi. Kuten aina kaikesta, tästäkin selvittiin, ja ehdimme paikalle jopa ennen aloitusluennon päättymistä.

Perjantain illanviettopaikka, Messukylän työväentalo, löytyi huomattavasti helpommin kuin yliopiston parkkipaikka. Ilta menikin pitsaa syödessä, muiden fennistien kanssa keskustellessa ja kauniin sinistä boolia juodessa. Illan aikana käytiin paljon jännittäviä keskusteluita, mieleenpainuvimpina varmasti ne, kun eräs täkyläinen ja sumalainen kehuivat vuorotellen järjestöjen puheenjohtajien ulkonäköä. Keskustelut päättyivät muun muassa päiden kolahteluun ja harmillisesti illanvieton loppumiseen, mutta kaikki halukkaat pääsivät onneksi jatkamaan matkaansa muuallekin kuin majapaikkoihin.

Lauantaiaamu alkoi perinteisesti ruokakriiseilyllä. Kaikki täkyläiset saapuivat yliopistolle melkein ajoissa, ja Täky Jahtiklubben oli valmiina lähtöön. Suomenruotsalaiset purjehtijamme rapu(lo)ineen ja aaltoineen selvisivät tyrskyistä ja saivat pelastettua merihädässä olleen täkyläisen joka rastilla aina vain paremmin. Tuoreimmat miehistömme jäsenet näyttivät esimerkkiä varsinkin alkoholipitoisten juomien nauttimista vaativissa tehtävissä, eikä heittäytymiskykyisistä merimiehistä ollut paatissamme pulaa.  Myös M/S Venela selvisi turnauksesta kunnialla kelluen juuri ja juuri aarteen luoksi, mutta lopulta alus haaksirikkoutui ja se hylättiin äärimmäisen pakon edessä roskalavalle.

Sitsit järjestettiin samassa paikassa kuin perjantain illanviettokin. Ne etenivät oikein perinteiseen malliin, ja illan aikana kuultiinkin paljon loistavia puheita ja laulettiin vielä hienompia lauluja. Mainittakoon esimerkiksi se, että laulutiimimme vujuille sanoittama Humanisti hunningolla sai ensiesityksensä juuri näillä sitseillä samalla, kun muut järjestöt onnittelivat 45-vuotiasta Täkyä.

Vaikka sitsit meinasivatkin loppua kohden hieman karata käsistä, fennistilauma hiljentyi kuuntelemaan illan kohokohtaa eli turnauksen voittajan julkistamista. Tällä kertaa emme onnistuneet esiintymään tarpeeksi lahjakkaasti, ja olimmekin pieneksi pettymykseksi yksiä turnauksen häviäjistä. Onneksi näin kävi myös pöytäseurueemme siulalaisille, joten avuliaina joimme heidän kanssaan siulanväristä boolia yhteiseen suruumme. Suru kuitenkin oli vain hetkellistä, ja puhdas onni ja ylpeys Sanen voitosta valtasi mielemme. Näin oli hyvä.

Sitsien jatkot pidettiin Doriksessa, johon suuntasimme yhdessä bussilla. Bussi oli niin täynnä fennistejä, ettei yhteinen ilomme voinut olla välittymättä muille matkustajille. Matkasta osalla on muistikuvia, joillain ei minkäänlaisia. Baarissa tapahtui paljon erinäisiä asioita. Osa päätyi majapaikkoihinsa helposti, kun taas osa seikkaili tamperelaisten ohjeistamana väärällä bussilla ympäri Hervantaa vielä lähempänä aamukuutta. Kaikkien onneksi myös he löysivät perille, sillä Bilevolvon lähtö olisi saattanut muussa tapauksessa suuresti vaarantua.

Sunnuntaina kotimatka alkoi menomatkasta poiketen hieman aikataulusta jäljessä. Tästä emme kuitenkaan välittäneet, sillä syy tähän oli loistava kotzone-aamiaisemme. Paluumatka oli vähintäänkin yhtä loistava, vaikka jo hyvin pian bilevolvolaiset päätyivätkin soittelemaan jo legendaarisia puheluitaan matkan aikana. Paljastui myös, etteivät kaikki olleet maistaneet töhnämunia, joten tämäkin vääryys luonnollisesti korjattiin. Kaikki täkyläiset selvisivät kotiin vielä saman vuorokauden puolella, vaikka jokaisen olo olikin hyvin postosmaattinen.

Kun täkyläisiltä kysyy, miten Osma nyt sitten meni, varmaan yksikään ei jätä mainitsematta saamaansa Osma-ruttoa ja sitä, kuinka makasi sängyn pohjalla seuraavan viikon tai vähintäänkin yski keuhkonsa pihalle. Pisimmän ruttotaudin palkinnon voitti tällä kertaa eräs täkyläinen, joka pääsi taudistaan eroon vasta neljännen viikon jälkeen. Niin se taitaa olla, että Osma jättää aina jäljen, eivätkä ne jäljet ole aina pelkkiä mustelmia.

On varmaan sanomattakin selvää, että Bilevolvon kiillotus Oulun Osmaa varten on jo alkanut ja myös soittolistan päivittäminen käynnistynee hyvin pian. Osma on fennistin parasta aikaa!

Teksti: Bilevolvon etupenkki

TÄKY TÄYTTI 45 VUOTTA

Huhtikuun 14. oli suuri päivä, sillä silloin juhlittiin 45-vuotiasta Täkyä. Koko kevään kestäneet valmistelut saavuttivat kliimaksinsa Ravintola Louhessa, jonne kerääntyi sievoinen sakki kimaltavaa juhlakansaa aina vieraista kaupungeista saakka. Ilta alkoi tervehdystilaisuudella, jossa hallituksen kauniit ja rohkeat pääsivät pönöttämään salin eteen kuuntelemaan onnittelupuheita, joilla kutsuvieraat saattoivat muistaa kunnioitettavan iän saavuttanutta ainejärjestöämme.

Täkyn puheenjohtaja Inka Räsänen piti juhlallisen puheen.

Täky vastaanotti toinen toistaan hienompia lahjoja. Suomen kielen oppiaine oli hankkinut Täkylle Botanialta oman kivilaatan, johon on mahdollista kaiverruttaa jokin galakseja räjäyttävä värssy. Kuulostaa samanaikaisesti sekä uhalta että mahdollisuudelta. Kiven lisäksi Täkyä muistettiin aineettomin hyväntekeväisyyslahjoin. Vastaanotimme myös Jaloviinaa ja Gambinaa, joista jälkimmäisen hienoudesta vuosijuhlakaronkkaan sitä nauttimaan kokoontuneet henkilöt eivät ole täysin varmoja.

Onnistunutta iltaa täydensivät makunystyröitä hyväilevä menu, Täkyn kaapin luurankoja valaisseet puheet, hassunhauskat vuosijuhlille varta vasten sanoitetut yhteislaulut, kiperä tietovisa ja Joy-kuoron silmiä kostuttaneet lauluesitykset. Täkyläisten kurkkuja kostuttaneet nimenomaan näihin pirskeisiin suunnitellut Sininen 45 -drinkit pitivät huolen siitä, että parketti täyttyi tanssin pyörteisiin antautuvasta juhlakansasta illan huipentuessa bändin soitantaan.

Vuosijuhlien jatkot vietettiin Kerubissa, mutta niitten tapahtumat jääköön arvailujen varaan. Juhlat vaativat veronsa, sillä seuraavana päivänä runsain mitoin pitsaa ja sipsejä sisältäneellä silliaamiaisella nähtiin huhujen mukaan varsin väsynyttä porukkaa.

Teksti: Noora Koponen

Kuva: Kasper Garam

JA NIIN KOITTI TAAS VAPPU!

 Sima, donitsit, nakkimerkit ja laulun raikuminen merkitsivät tietenkin sitä, että vietettiin Täkyn vappupreppiä. Kuitenkin oli vaikea uskoa, että huhtikuu oli jo loppusuoralla. Vielä oli muutama haalarimerkki ompelematta, värillinen hiusspray ostamatta ja fuksiradan rasti ideoimatta. Nämä kaikki jäivät hieman viimetippaan, mutta lopulta sitä sai itsensä valmiiksi vappuaattoa varten.

                     

Sää todella hemmotteli fuksirataan ja kostajaisiin osallistuneita. Fuksiradalla valvoin rastia, jolla fuksit pääsivät esittelemään lyyrikon taitojaan. Oli ilo seurata erittäin hyviä suorituksia! Carelian yläkerrassa muistot omasta fuksiradasta sekä toisten opiskelijoiden kertomukset omista kokemuksistansa pyöri valtoimenaan mielessä, ja toivon, että tämä fuksirata antoi fukseillemme kokemuksen, jota he hymyillen muistelevat tulevina vuosinaan. Kostajaiset ainakin antoivat minulle sellaisen kokemuksen. Fuksimme olivat todella laittaneet parastaan pistäessään meidät pienessä hiprakassa intoilevat vanhemmat opiskelijat kokemaan kaiken heidän fuksivuona kärsimänsä nöyryytyksen. Heidän rastinsa olivat erinomaisia! Löytyi niin kaurapuuroon kätkettyjen aarteiden metsästystä, estehyppelyä, kananmunan heittelyä kuin stillkuvien kehittelyä sekä esityksen rakentamistakin.

                     

Tänäkin vuonna pidettiin kiinni vuosia säilyneestä alkukivien lakituksen perinteestä, johon kuuluvat alkukiven lakitus, puhe sekä Meelelahutuslaulu. Skumppaa lasissa asetuimme perinteisen sähläävästi paikallemme vappukulkueeseen ja suuntasimme kohti Ilosaarta, jonne pääsimme viettämään piknikkiä. Musiikin raikuessa ja juomien vähetessä oli hauskaa tanssia, rupatella ystävien kanssa ja syödä naposteltavia.

                     

Ilosaaren piknikin jälkeen olikin sitten hyvä auttaa nopeasti vappuleijonaa metsästävää siskoani ja sitten siirtyä opiskelutovereiden ja kavereiden kämpille. Kaveriporukan kanssa ehdimme kuunnella musiikkia, syödä ja majailla kahdella asunnolla ennen kuin voimat ja into taas riittivät ulkona käyskentelyyn. Aivan samoin kuin edellisenä vuonna ajauduimme Kerubin toivottoman pitkään jonoon, josta päätin siirtyä omaan kotiin ennen kuin jono oli ehtinyt edetä juuri lainkaan.

                     

Vappupäivä oli viileä. Oli hyvä, että olin tajunnut laittaa lämpimän paidan kevättakkini alle, sillä napakka tuuli vei mennessään auringonpaisteen tuoman lämmön. Pari tuntia jaksoimme kuitenkin kavereiden kanssa keskustassa kuljeksia. Katsastimme myyntikojuja, nappasimme ruokaa ja istahdimme hetkeksi vielä Ilosaareen syömään ja kuuntelemaan musiikkia.

                     

Edellisenä vuonna elämäni ensimmäinen opiskelijavappu antoi minulle paljon, eikä tämä vappu todellakaan jäänyt kakkoseksi. Toivottavasti ensi vuonna laulu raikaa yhtä hienosti ja sää hemmottelisi meitä. Joensuun opiskelijavappu täkyläisenä on elämys, jonka ehdottomasti haluaa kokea uudelleen ja uudelleen. 

Teksti: Siiri Rantanen
Kuvat: Sohvi Pesonen