JOUTSENLAULU

MUISTOKIRJOITUS 
ITÄKYNÄ-VASTAAVA JAN HOKKANEN 01/2014–12/2015
Ensin oli ihan ett...

Viimeiset sanat ennen kuin minut kärrätään vanhainkotiin ikääntymään ja katkeroitumaan. Joutsen laulaa kauniisti juuri ennen kuolemaansa, mutta koska tällä joutsenella on nuotti vähän hakusessa, olkoon sittenkin ankan viimeinen laulu. Kaksi vuotta ehdin olla tuhoamassa Itäkynää, jonka oli tarkoitus olla jotakin mukavaa täkyille, mitä se varmasti on joskus ollutkin. Tein muutoksia, joista pidettiin ja joista ei pidetty, ja vanhojen kirjoittajien hävitessä Agoran käytäville löysin uusia, mutta liian myöhään, koska vahinko oli jo tapahtunut. Ideat ovat jo loppuneet, ja motivaatio etsii uusia haasteita kunnes taas kyllästyy ja hylkää. Olon pitäisi olla haikea, mutta sitä se ei ole.

Mielipide on vaarallinen asia. Sana on vapaa siihen asti, kunnes joku pahoittaa mielensä – totuus sattuu ihan helvetisti. Mielipiteen voi ilmaista asiallisesti ja vedenpitävillä argumenteilla, mutta silti asian osuessa siihen, mihin eniten sattuu, lopputuloksena on mielensäpahoittaminen. Tästä syystä mielipide kannattaa ilmaista kiertäen ja välttämällä tiettyjä yleisiä virheitä, kuten totuutta. Selkäänpuukottaminen ja epäsuoruus on jo nähty lapsena, mutta silti sitä on pakko jatkaa aikuisiässäkin; ovathan aikuiset ihmiset sentään joidenkuiden lapsia. Mielipiteet ruokkivat muutosta ja turha muutoshan on tarpeetonta, kuten Kumman kaa -sarjan Anne toteaa. Miksi kukaan haluaisi mitään muuttaa? Perinteitä tulee kunnioittaa ja kaikki tulee tehdä juuri niin kuin on aina tehty. Kun vanhaa tuttua kaavaa rikkoo, alkaa kuulua kuiskauksia ja pieni piiri herää horroksestaan. Vanhoina hyvinä aikoina kukaan ei haastanut edeltäjiään. Ehkä ruoho onkin vihreämpää aidan toisella puolella.

Tämä on siis muistokirjoitus. Sitä toivoisi, että kahden vuoden jälkeen olisi muistoja jaettavana ja kertomuksia kerrottavana, mutta niitä ei ole. Jäljelle jäi vain turhautuminen ja katumus siitä, että kello tikitti eteenpäin. Aika, joka on jo mennyt, on menetetty, ja aika, joka oli annettu, valui hukkaan. Kenties aikakäsitykset ovat vain erilaisia. Se, mikä on kuukausi joillekuille, on muille hyvänä päivänä. Aika kultaa muistot, joista on tullut pelkkiä suorituksia ansioluetteloon. Vuodet kestävät vain hetken, eikä aika riitä muuhun kuin suorittamiseen. Mahdollisuuksia on annettu, mutta niihin ei ole tartuttu. Miksi tehdä mitään, mistä ei saa palkintoa? Ei kannata sitoutua, ei kannata kiinnostua, koska niistä ei saa suoritusmerkintää – ne vievät vain aikaa. On helpompaa katsoa ja valittaa kuin tehdä.

Mitä tästä ankasta jäi siis jäljelle? Gregory Maguire kirjoitti romaanin nimeltään Noita, joka antoi selityksen sille, miksi Lännen Ilkeä Noita oli "Ilkeä". Teoksen loppua mukaillen tästä ankasta jäi jäljelle vain maine katkerana ja turhautuneena ihmisenä, joka kurkotti liian korkealle ja kärsi seuraukset. Haluan silti aidosti kiittää kaikkia kirjoittajia, joilla oli jotain sanottavaa. Kiitän erityisesti Salongin Minnaa, jonka henkeäsalpaava taito auttaa ihmisiä on auttanut minuakin. Kaikki, mitä olisin voinut sanoa, on nyt sanottu ja kaikki, mitä olisin voinut tehdä, jäi tekemättömäksi. Turhan muutoksen aika on tullut ja näiden viimeisten sanojen saattelemana toivotan ihan helvetin hyvää joulua ja vuotta 2016.

Mut sit olinki ihan ett...

Teksti: Jan Hokkanen

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Villasukat ja jouluvalot ja uudet lapaset ja pikkujoulut ja joulupukki ja glögi ja riisipuuro ja joulukalenteri ja joulutortut ja piparit ja konvehdit ja yhteinen ruokahetki ja itsenäisyyspäivä ja hymyjä ja tuntematon sotilas ja etuoven kranssi ja villapaita ja sauna ja kynttilät ja joulukortit ja lahjaostokset ja joulupaniikki ja viimeiset tentit ja motivaation puute ja haaveilu ja loppukiri ja pitkät iltalenkit ja lumiukko ja lumisota ja jääpuikot ja kaunis järvimaisema ja joulukalenteri ja odotus ja

Jouluna pitäisi ehtiä hengähtää. Se on hyvä, koska ennen joulua ei millään ehdi. Tai jos ehtii, niin sen tekee viimeisten palautettavien esseiden ja tutkielmien kustannuksella. Mieli kiskoo korville tonttulakkia, kun sen olisi vedettävä puoleensa asenteen kielioppia. Keskusteluanalyyttiset tulkinnat ja muut tehtävien vastaukset koskevat joulupukkia tai jouluruokaa. Koska pääsee kotiin, koska pääsee syömään, koska koristellaan joulukuusi. Elämä olisi ehkä helpompaa, jos ei olisi niin kikseissä tästä kaikesta joulukuun hömpästä.

Täkyllä on ollut mallikas loppusyksy. Vuoden 2016 hallitukseen saatiin mukavasti rekrytoitua uusia fukseja. Tämä ei ole kyyneltensekainen jäähyväiskirjoitus, sillä jatkan hallituksen puheenjohtajana myös seuraavan vuoden. Vuosi 2015 on ollut niin antoisa, että sille antaa lämpimän halauksen ennen astumista kohti uutta, raivaamatonta, tutkimatonta – ja vuoden päästä takana on taas uusi polku, toivottavasti vähintään yhtä hieno kuin tämäkin.

Toivotan koko hallituksen puolesta kaikille täkyille ja täkynmielisille hyvää joulua ja mallikasta uutta vuotta! Olitpa sitten tällainen häseltäjä tai päinvastoin arvokkaasti chillaaja, niin joulusta löytyy meille kaikille varmasti jotain mieluista.

Ja joulurauhaa.

-        - Anne

Teksti: Anne Tuovinen

HUMANISTI HUKASSA

KAINO PIRINEN

MINNAN SALONKI

Onko elämässäsi kurjuutta, murheita, ongelmia tai askarruttaako mieltäsi jokin? Minä olen täällä sinua varten.

Apua Minna! Elämäni on tragediassa, et ikinä usko mitä on tapahtunut. Elimme onnellista elämää yhdessä kihlattuni kanssa. Karsin päivistä pois kaiken mahdollisen, jotta voisin olla vain hänen kanssaan. Erosin kutsumustyöstäni ja jäin kodinhengettäreksi. Myin tarpeettomia tavaroita hankkiakseni rahaa pienelle perheellemme, mutta ilmeisesti hänen lemmikkihamsteriaan Kaisaa ei olisi saanut kaupata. Annoin rakkaalleni ruumiillisia nautintoja aina kun hän halusi ja myös silloin, kun hän ei halunnut. Luulin kaiken olevan hyvin, kun hän ehdotti yhteistä lemmenlomaa kaukomaille. Kaikista tekemistäni uhrauksista huolimatta en ilmeisesti riittänytkään hänelle. Hän hakkasi minut tajuttomaksi ja heitti pieksettynä ojan pohjalle. Muistoksi hänestä minulle jäi vain sormus ja teipit, joilla hän vaiensi minut matkan ajaksi. Suurimmat traumat minulle kuitenkin aiheutti koko pitkän automatkan ajan soinut Arttu Wiskari. Nyt sinun täytyy auttaa minua, sillä haluan kostaa tämän kaiken.
- Hän on huonompi kuin minä -92

Ai sinussa vielä henki pihisee, liimaletti. Voitko lähettää minulle postia ja kertoa, mitä muuta olisi tarvinnut tehdä, että sinut olisi saatu pois päiviltä? Minä tiedän, missä rakkaasi on. Mutta en kerro. Buahahahaha. PS.  Hänellä on mahtavat suutelutaidot. Vittumaisin terveisin Piis ÄnD Löve, Minna. 

Hei Minna! Haluaisin kovasti antaa isoäidilleni tänä jouluna lahjaksi jotain itsetehtyä. Olen ihan näppärä sormistani, mutta isoäidillä on jo kaikkea. Lisäksi hän on hiukan vaativa persoona, joten lahjan tulisi todella säväyttää. Jeesi hiukan. 
- Tonttutyttönen 

Heipä hei Tonttutyttönen! Voi miten suloinen ajatus. Itsetehdyt lahjat ovatkin kaikkein parhaita ja ah, niin ainutlaatuisia. Tässäpä sinulle pieniä vinkkejä, joiden avulla valmistat idyllisen kopin kissoille etkä ainakaan alita rimaa. 
1. Nikkaroi vanerista laatikko, jonka yhden sivun jätät avonaiseksi. 
2. Maalaa ulko- ja sisäpinnat jollain trendikkäällä värillä, kuten laivastonsinisellä tai tämän joulun muotivärillä fuksianpunaisella. 
3. Kun pinnat ovat kuivuneet, laita ulkoseiniin kontaktimuovia, jotta sade ei pääse kastelemaan kisuja. 
4. Nyplää pitsistä kaunis väreihin sointuva vuoraus kopin sisäpuolelle. Voit myös valmistaa pehmoisen tyynyn huovuttamalla ja asettaa sen mukavasti kopin lattialle. 
5. Kiinnitä seinille tauluja kissojen lempiaiheista, kuten kaloista ja hiiristä. 
6. Asenna peränurkkaan radio, josta kuuluu kaunista lintujen liverrystä. 
7. Jos energiaa riittää, voit naamioida radion vielä linnunpöntöksi. 
8. Koristele vanha posliinilautanen renessanssityylisin kuvioin ja aseta se kopin takareunaan. Täytä lautanen kissojen lempiherkuilla, kuten kermalla ja kissanmintulla. 
9. Askartele kanaverkosta ritilä ja viritä se avonaiselle seinälle niin, että kissan astuessa koppiin ritilä rämähtää alas sulkien kissan kopin sisään. 
10. Tadaa! Kissapyydys on valmis. Mitä isomman kopin puuhastelet, sen enemmän sisään mahtuu naapurin rasittavia kolleja. Enää ne eivät tärvele mummosi kukkapenkkejä. Mikäli haluat varmistua siitä, ettei naapuri saa mitään vihiä kissojensa katoamisista, kaiva koppi maahan mummosi pihan puolelle ja naamioi sen suuaukko näppärästi kuusenoksilla. Riemuisaa joulua! Terveisin Minna. 

Help Minna! Minulla on täitä. Miten pääsen niistä eroon jouluksi?
- Harmittaa

Harmi pois, Harmittaa! Kuten jo varmaan arvasitkin, minulla on vastaus tähänkin ongelmaan. Ei sillä että olisin itse koskaan samanlaisista inhottavista vaivoista kärsinyt. Minä sentään osaan pitää huolta hygieniastani, toisin kuin eräät. Unohda apteekin täishampoot ja -kammat ja tukeudu seuraaviin ohjeisiin.
     Täit inhoavat epävireistä laulamista, joten niiden häätämisen luulisi olevan sinulle helppo nakki. Sitkeiden yksilöiden tapauksessa voit lähteä kuuntelemaan kauneimpia joululauluja, joissa rahvas kirkuu kurkkunsa täydeltä piparinmuruset hampaanväleistä lennellen. Jos tämä ei auta, keittele tehokas torjunta-aine luonnon omista antimista. Etsi metsästä myrkyllisiä seitikkejä ja dyykkaa lähikaupan roskiksesta vanhaa kaalia. Pihistä hieman laardia joulukinkusta ja säästä viimeksi leikkaamasi varpaankynnen palaset, jotka olet hieronut hienoksi morttelissa. Seoksen kiehuessa lisää joukkoon hieman tabaskoa. Hiero soosi päähäsi ja peittele se nätisti pyyheturbaanilla. Nauti ja katsele televisiosta vaikka Lumiukko-satu. Vietä myös muut joulun pyhät tehoaine kutreissasi. Loisten pitäisi olla mennyttä uuteen vuoteen mennessä. Muista iltarukouksessa pyytää, että sinulla olisi vielä kuurin jälkeen hiuksia jäljellä. Leppoisia pyhiä, toivottelee Minnuli.

Minna! Minulla on menossa kolmas vuosi yliopistossa suomen kielen opiskelijana. Tämän vuoden aikana on opintosuunnitelmassa tarkoituksena tehdä kandidaatin tutkielma, mutta minä rykäisin sen jo alta pois. En halua kevääksi töihin, mitä siis teen?
- *<:-)-|-<

En saa nimestäsi mitään selvää, mutta se ei haittaa – minä osaan auttaa! Käytä aikasi ja lahjakkuutesi hyödyksi Internetin ihmeellisessä maailmassa. Suosittelen aloittamaan Facebookista. Käy systemaattisesti läpi jokaisen kaverisi seinä ja korjaa kaikki löytämäsi kirjoitusvirheet, tilapäivityksen kielellä ei väliä. Kiinnitä erityisesti huomiota sellaisiin, joiden koulutustiedoissa mainitaan elämäm koulu. Voit pitää heille myös chatin kautta yksityisiä äidinkielen tunteja. Lämmiteltyäsi näin siirry pätemään Yhdyssana on yhdyssana -ryhmään sekä muihin sen kaltaisiin nippelitietofoorumeihin. Osoita olevasi parempi kuin kukaan muu.  Kun kaikki tietävät sinun olevan viisain, voit syrjäyttää ylläpitäjät vallasta. Tee itsestäsi näkyvä persoona ja kuuluta kielellistä älykkyyttäsi aina kun mahdollista. Näin kipuat Internetin ja lopulta koko maailman kuninkaaksi. Siinäpä tekemistä yhdelle keväälle. Heisulivei! Terv. Minna.

HUMPPAGALLUP - OSMA EDITION

Aiemmista yliopiston tapahtumissa tehdyistä, poikkitieteellisistä gallupeista poiketen vastaamassa oli tällä kertaa ainoastaan fennistejä. Suomen kielen opiskelijat pääsivät pähkäilemään mitä kiperimpiä kysymyksiä Oulussa järjestetyssä Osma-tapahtumassa. Tälläkin kertaa vastaajat saivat lisätä omia vastausvaihtoehtojaan, mikäli valmiiksi annetuista ei sopivaa löytynyt. Osmaajien lappuseen lisäämät vaihtoehdot näkyvät taulukoissa liukuvärjättyinä palkkeina. 

Ensimmäisessä kysymyksessä tiedustelimme oksettavinta jouluruokaa. Kysymys keräsi yhteensä 55 vastaajaa, joista enemmistö, 23 henkilöä, oli sitä mieltä, että joulupöydän väripilkku rosolli on kaikista yököttävin jouluruoka. Melko tasaväkisesti toiseksi eniten oksennusta suuhun keräsi kinkku kahdeksalla, laatikot yhdeksällä ja kiisseli kymmenellä äänellä. Galluppimme perusteella kaikista parhaiten jouluna maistuu riisipuuro, joka sai vain kolme ääntä sekä laatikot lanttulaatikkoa lukuunottamatta. Lanttulaatikkoa karseimpana jouluruokana piti kaksi vastaajaa. 

Seuraavaksi tiedustelimme, mikä joulun odotetuimmassa valkopartaisessa vanhassa ukissa on kaikista parasta. Kysymykseen vastasi yhteensä 58 henkilöä. Ylivoimaisesti suosituimmaksi vastaukseksi kipusi Pukin punainen nenä, joka kielii yhteisestä alkoholismiharrastuksesta. Taulukkoon tämän vastausvaihtoehdon kohdalle eksynyt kirjoitusvirhe viitannee siihen, että myös Itäkynän toimittajalla on Joulupukin kanssa samoja harrasteita. 13 vastaajan mielestä muorin herkuista seurauksena oleva pömppis on suloisinta Joulupukissa. Lähes yhtä hauskana asiana pidettiin Pukin ruokatöhnää keräävää parranreuhkaa, jota parhaimpana piti 11 henkilöä. Kun suomalaisista vastaajista on kysymys, ei liene yllättävää, että vain viisi halusi mennä Pukin polvelle aikaa viettämään. Muutama henkilö oli viehtynyt taaton virneeseen. Yksi piti parhaimpana sitä, että voi olla itse Pukki. Kahta henkilöä kysymys ällötti. Merkillistä... 

Kolmannessa kysymyksessä tiedustelimme, mikä olisi paras asia, mitä paketista voisi paljastua. Huomio huomio, kaikki te, jotka vielä painiskelette lahjaostosten parissa! Tämän joulun hittilahja on ehdottomasti lentävä heppa, jonka 55 vastaajasta 20 eli yli kolmannes tahtoi. Melko paljon suosiota niittivät myös elämä 15 äänellä sekä tuhmat lelut pikku irstailijoita varten 12 äänellä. Tällä kertaa Osmassa taisi olla melkoinen joukko kohtuuden ystäviä, sillä vain seitsemän kelpuuttaisi kasapäin suklaata ja ainoastaan yksi tahtoisi olutta. 

Tässä vaiheessa tila pienen ja ryppyisen kyselylomakkeen ensimmäisellä puolella loppui. Joku varsin nokkela henkilö oli laatinut tähän oman kysymyksen, joka oli kerännyt huimat kaksi vastaajaa. Tulokset olivat tasaväkiset. 

Viimeisen, 55 vastausta keränneen kysymyksen tulosten mukana tuulahti niin optimistinen ilmavirta, että inspiroiduin siitä taulukon värejä valitessani. Suvereenisti ykköseksi 34 vastauksella kipusi laini, joka kuvastanee suomalaista mentaliteettia mitä parhaiten. Loput, varsin vähäpätöiset vastausvaihtoehdot sekä niitten suosion voitte katsastaa taulukosta. On niin rankkaa tämä tieteellisen tutkimuksen tekeminen, että näiden positiivisten ajatusten siivittämänä toivotan kaikille mahtavaa joulunaikaa!

Teksti ja kuvat: Noora Koponen 

LAPSUUDEN TARINAT

Toope Tontun seikkailu 

Toope oli Korvatunturin tyhmin ja laiskin tonttu. Häntä inhosivat kaikki muut tontut. Vain Joulupukki piti Toopesta. Kun Toope kulki kaupungilla, sattui aina jotain. Joskus kaatui tavara hylly, joskus hän astui jonkun koiran päältä. Useinmiten hän kuitenkin törmäsi lyhtypylvääseen. Eräänä päivänä Toope sai kirjeen. Hänen serkkunsa kutsui hänet luokseen. Toope lähti heti matkaan. Kun hän oli kävellyt 2 kilometriä, häntä alkoi seurata susi. - Sehän on mukava hauva! Otan sen mukaan, hän sanoi. Sitten susi söi sen. LOPPU

Kaino Pirinen 8-9v, 2000-2001

Raju koppis

Olipa kerran koppakuoriainen nimeltään Olli. Ollia ei kutsuttu Olliksi, vaan Ollia täytyi kutsua Mckoppakuoriaiseksi. Ollin lempinimi tuli siitä, kun Olli oli kovistelija. Ollin lempisanonta oli: ”Jou Jou Man!”. Eräänä lauantaina Olli lähti katsomaan kavereitaan. ”Mitä Olli?” Pam kysyi, mutta peruutti samalla taaksepäin. ”Minua ei saota Olliksi!” Olli karjui ja heilutteli nyrkkejään. ”Hei Mckoppis, älä taas alota!” Elvis sanoi. ”Jou Jou Man”, Olli vain tokaisi. Pam oli leppäkerttu ja oikealta nimeltään Banaani. Elvis oli sarvijaakko ja oikealta nimeltään Elmeri. Siinäpä oli Raju jengi, jonka lempisanonta oli: ”Jou Jou Man!” Olli oli ihastunut koppakuoriaiseen nimeltään Olivia. Aina, kun Olli käveli tai lensi Olivian ohi, hän lauloi: ”Mckoppa, koppakuoriainen, koppa, koppa, koppa, koppa, koppakuoriainen.” Olivia tykkäsi laulusta, sillä hän hymyili aina. Eräänä maanantaina lapset, nimeltään Ella ja Aleksi nauhoittivat tuon Mckoppakuoriaisen laulun, ja nyt se on levyllä nimeltään: Lenni Lokinpoikanen. Lenni oli lokinpoikanen, joka oli Ollin, Pamin ja Elviksen kaveri. Lenni lauloi aina: ”Lenni Lokinpoikanen, harmaa valkoinen.” Olli, Elvis ja Pam ratsastivat joskus Lennillä. Heillä on aina hauskaa yhdessä.

Anne Tuovinen 10v, 2004 

Saku piraijarannalla 

Eräänä päivänä sammakko nimeltä Saku meni rannalle. Siellä rannalla oli piraijoita. Sitä ei Saku tiennyt. Sinne hyppäsi Saku mereen. Silloin tuli sakulle kiire. Hän ui niin kovaa kuin pystyi ja potki ja löi piraijoita. Verta valuvana nousi Saku rannalle. Hän oli kauhean näköinen. Saku nyhtäisi irti viimeisen piraijan ja alkoi hakkaamaan sitä, mutta silloin tapahtui kummia. Piraija alkoi anelemaan armoa. Saku jatkoi hakkaamista. Silloin piraija muuttui Sakun tyttöystäväksi. Senkin tomppeli sanoi tyttöystävä ja löi Sakua leikillään. Tyttö ystävän nimi oli Liisa. Sitten Saku antoi Liisalle pusun ja he muuttivat pieneen taloon meren rannalle ja laittoivat mereen piraijan myrkkyä. Siinä he uida polskuttelevat vielä tänäänkin elleivät ole hukkuneet.

Noora Koponen 9-10v, 2002-2003

LENNART HELLSING, SVEND OTTO S. – LENTÄVÄ KURPITSA (DEN UNDERBARA PUMPAN, 1975)

Luettavakseni olen erään pikaruokaketjun aterian kylkiäisenä saanut teoksen nimeltä Lentävä kurpitsa. Odotukset ovat suuret: kannessa on lentävä kurpitsa, jonka kyydissä matkaa kaksi karhua. Mahtavaa! Tämä kirja ei voi olla huono. Hei haloo, karhuja lentävässä kurpitsassa!

      

Mutta sitten. Kun pääsin kirjan toiseen virkkeeseen, olin järkytyksen oma. Karhuihin viitataan sanalla ”ne”. Siis mitä helvettiä? Ymmärrän, että eläimiin viitataan yleensä sanalla ”se”, mutta nämä karhut ovat tämän tarinan sydän. Karhuja kuuluisi nimittää tarinassa kuten ihmisiäkin. Kun jatkoin lukemista, yritin työntää järkytykseni sivuun.

     

Tarina on kaiken kaikkiaan suloinen. Isokarhu ja Pikkukarhu löytävät päivällisen seasta siemenen, joka osoittautuu kurpitsan siemeneksi. Kuukaudessa siitä kasvaa jättimäinen kurpitsa – ainakin talon kokoinen. Mutta pian dramatiikka alkaa: kurpitsa kasvaa suuremmaksi kuin karhujen talo. Kekseliäät karhut päättävät muuttaa kurpitsaan asumaan. Tämä saa lukijan mietteliääksi: onko Muumeissa nähtävissä intertekstuaalinen viite tähän tarinaan? Onko Pikku Myy rinnastettavissa karhuihin? Mitä tapahtuu? Lukijan ajatusvirta katkeaa viimeistään siinä vaiheessa, kun karhuja nimitetään taas sanalla ”ne”. Nyt tekee jo mieli heittää kirja seinään. Eikö kirjoittajalla (tai suomentajalla) ole mitään häpyä?

      

Hengitän hetken rauhassa, ja jatkan sitten lukemista. Yritän keskittyä tarinaan. Se on vaikeaa. Päätän keskittää huomioni kirjan kuvitukseen, joka on niin hieno, että olen melkein valmis antamaan anteeksi karhujen nimittelyn. Sanoisin, että tässä teoksessa kuvitus on pääasia.

    

Loppua kohden tarina etenee kuin mikä tahansa satu: viihdyttävää luettavaa. Kurpitsa kasvaa ja kasvaa, ja karhut joutuvat sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Kurpitsassa tulee kylmä, ja karhut päättävät sytyttää tulen. Tämän seurauksena kurpitsa kohoaa taivaalle. Matka jatkuu kohti vieraita maita, ja karhut innostuvat. Lukija on innoissaan karhujen kanssa, mutta lopussa tapahtuu jotakin täysin odottamatonta. Karhut yrittävät hypätä pois tarinasta. Isokarhu toteaa, ettei ilmakarhuja ole olemassa ja että ehkä he molemmat ovat vain satua. Tähän Pikkukarhu vastaa, että ei, kyllä he ovat olemassa. Hän sanoo, että hän ajattelee – eli on siis olemassa. Oloni on ristiriitainen. En tiedä, pidänkö karhujen filosofoinnista.

     

TUOMIO: suloinen tarina ja söpöt kuvat. Mikäli tämän kirjan tahtoo lukea, suosittelen vain kuvien katsomista. Teksti aiheuttaa kaikessa paskuudessaan vain ärsytystä, joka häiritsee tarinan seuraamista. Toki kirjan voi tuunata lukuystävällisemmäksi korjailemalla tekstiä. Ensimmäiseksi muuttaisin kaikki ”ne” sanat muotoon ”he”. Mutta kyllähän tämä kirja esimerkiksi lapselle on hyvä joululahja: pienimmät eivät osaa lukea. Ne, jotka osaavat lukea, eivät tajua, että teksti on paskaa. Arvosanaksi annan anteliaat 3/5. Tämä vain siksi, että arvostan teoksen kaunista kuvitusta. Ilman kuvitusta löisin tuleen.

Teksti ja kuvat: Meri Kinnunen