PÄÄKIRJOITUS

Hei rakkaat lukijat!

Talvi on uhkaavasti täällä. On aika siis kaivaa villasukat sekä kaakaomukit esiin. Itse en malta odottaa, että pääsisin hiihtämään pitkästä aikaa. Urheilu on minulle mainio tapa pitää mieli virkeänä. Se auttaa jaksamaan raskaan to do -listan kanssa ja auttaa rytmittämään arkea. Kun vielä täytyy hetki jaksaa ennen autuasta joululomaa, mieleen nousee helposti kysymys, mistä löytyy motivaatio. Luin aikanani mielenkiintoisen blogitekstin, jossa käsiteltiin to do -listasta johtuvaa stressiä. Tämä blogiteksti kannusti pysähtymään hetkeksi tutkimaan to do -listaa. Se neuvoi käymään sen tehtävät läpi ja kysymään, miksi tämä asia on tärkeä minulle. Motivaatiolle kuulemma tekee hyvää, kun asiat tekee itse asettamassaan tärkeysjärjestyksessä. Neuvo ottaa hetki aikaa motivaation tutkiskelulle ei ainakaan itselle tuntunut lainkaan huonolle idealle, ja siksi nostan sen nyt tässä esille. 

Tässä Itäkynän numerossa ei tällä kertaa olen sen erityisempää teemaa. Tarjoamme teille tunnelmia niin sala-assasiineista kuin myös Warjoilta. Löydätte tästä numerosta myös novellin, kirjavinkkausta sekä pitkästä aikaa myös testin. Tämän pääkirjoituksen lisäksi mukana on myös perinteisesti puheenjohtajamme terveiset. 

Olen jälleen siirtymässä päätoimittajan tehtävästä takaisin kirjoittajien joukkoon ensi vuoden alusta, mutta aion vielä tämän numeron jälkeen julkaista yhden numeron teille joululukemiseksi. Kiitos kaikille, jotka tätä blogilehteä luette!

Tsempit viimeisiin lukuvuoden puurtamisiin!

Päätoimittajanne Siiri

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Syksyn lehdet putosivat ennen kuin tajusin ruskan edes oikeastaan alkaneen. Lukukausi lähestyykin uhkaavasti kohti loppuaan, ja ainakin minusta tuntuu siltä kuin se ei olisi ehtinyt edes kunnolla alkaakaan.

Myös Täkyn syksy alkoi vauhdikkaasti. Monien pitkien perinnetapahtumien lisäksi olen iloinnut erityisesti siitä, että aloittamamme rikosmysteerisitsit järjestettiin tänä vuonna jo kolmannen kerran – täyttänevät siis vähitellen jo perinteen määritelmän. Onneksi olemme niin perinteitä kunnioittavaa porukkaa, että uusiakin otetaan ilolla vastaan!

Onneksi syksy ei kuitenkaan ole vielä täysin ohi. Ensinnäkin vesisade pilaa toistuvasti talven saapumisyritykset, joten syksy saa koko ajan lisäaikaa olemassaololleen. Loppuvuodelle mahtuu vielä paljon perinteikästä Täky-meininkiä, joten eihän tässä ole mikään kiirekään kylmien talvikuukausien viettoon.

Viltin alta villasukat jalassa mukavaa loppusyksyä toivottaen

Inka

SALA-ASSASIINIT

Sala-assassiinit

Syksy alkoi samalla kaavalla kuin edellisinäkin vuosina: Täkyn hallituksen kokouksessa pohdittiin, pitäisikö sala-assassiinit herättää henkiin monen vuoden tauon jälkeen. Kerta ei ollut tosiaankaan ensimmäinen, mutta matka ideasta toteutukseen oli osoittautunut vaikeaksi. Peliin kuuluvat elämännauhat kerkesivät seikkailla koskemattomina muutamankin nykyään jo entisen hallituslaisen kotona ennenkuin ne päätyivät takaisin Täkyn huoneelle. Aina kun sala-assassiineja yritettiin järjestää, törmättiin samaan ongelmaan: kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitkä olivat pelin säännöt tai mitä pelissä oli edes tarkoitus tehdä.

Tänä syksynä tapahtuma- ja liikuntavastaavamme Kasper otti urheana sala-assassiinien järjestämisen tehtävän vastaan. Allekirjoittanut kaiveli oman vuosien takaisen fuksiryhmänsä kätköistä viimeisimpien järjestettyjen sala-assassiinien tapahtuman, ja sieltä ne löytyivät: iänaikaisiin, pyhiin pergamenttikääröihin jo verrattavat sala-assassiinien säännöt.

Pelit laitettiin tulille lokakuun ensimmäisenä päivänä, ja assassiineja saapui paikalle kiitettävä määrä, jos nyt murhaajien paljoudesta voi näin positiivista sanavalintaa käyttää. Sääkin suosi sen verran, mikä lokakuussa on mahdollista: niskaamme ei satanut vettä, loskaa eikä edes lunta. Paikalle ilmestyi jopa muutama mystinen, vain salaperäisissä kuiskailuissa aiemmin esiintynyt tarunhohtoinen sankari. Toisin sanoen läsnä oli jopa kaksi henkilöä, jotka olivat osallistuneet sala-assassiineille aiemminkin. Näiden konkareiden vinkkien avulla sovimme yhteiset pelisäännöt. Sääntöjen pohjustus aloitettiin hyvin vaatimattomasti kertomalla, ettei kellään tosiaankaan ole mitään hajua siitä, kuinka säännöt oikeasti menevät. Päätettiin pelata testikierros siten, että pelinvetäjän Kasperin laskettua viiteentoista jokaisen tuli olla poistunut aloitusalueelta.

Tässä välissä tiivistyksenä sala-assassiinien idea lukijalle, joka ei ollut mukana syksyn ensimmäisissä murhamittelöissä. Peliä pelataan illalla, kun on pimeää. Jokaisella pelaajalla on käsivarressaan valkoinen elämännauha, jota toiset pelaajat koittavat varastaa. Jos nauhasi irtoaa, kuolet ja joudut pois pelistä (tai vaihtoehtoisessa versiossa vaihdat joukkueesta toiseen).

Ja niin oli aika aloittaa murhaaminen. Tai sitten ei. Itse lähdin heti lähtölaskennan alkaessa juoksemaan päättömässä paniikissa samaan suuntaan muutaman muun assassiinin kanssa. Tämä yhteinen pakokauhu aiheutti välittömän bondauksen tunteen keskuuteemme ainakin minun puoleltani, joten yritin melko huonolla menestyksellä tehdä sopimuksia yhteisestä murhaamattomuudesta välillemme. Vaikka elossapitolupausta ei solmittukaan, kynnys tappaa toisiamme tuntui olevan korkea itse kullakin, joten päädyimme kiertämään Agoran ympäri kauniissa jonossa. Sitten, koko rakennuksen kierrettyämme, alkoi tapahtua. Nurkan takaa löytyi monta mustiin pukeutunutta hahmoa odottamassa kaltaisiamme viattomia ohikulkijoita, joita murhata. Tällaisessa tilanteessa on monta mahdollista taktiikkaa, kuten esimerkiksi perääntyminen, piiloutuminen tai kiertäminen. Henkilökohtaisesti päätin olla miettimättä ollenkaan omaa strategiaani ja juoksin täysillä hämäriä hahmoja kohti huutaen ”ÄLKÄÄ MURHATKO MINUA”. Jostain tuntemattomasta syystä nämä kylmäveriset tappajat eivät uskoneet huutojani, vaan elämännauhani napattiin ja jouduin vetäytymään ruumishuoneelle.

Viimeisen murhan tapahduttua kävimme rakentavaa keskustelua säännöistä, ja päädyimme vaihtamaan pelitapaa yksilösuorituksesta joukkuelajiin. Muodostimme kaksi joukkuetta ja jakaannuimme eri puolille Agoraa. Peli käynnistyi, ja taktiikat hiottiin nopeasti kuntoon joukkueen kesken ennen sarjamurhauksen aloittamista. Ruumiita tuli enemmän ja vähemmän, ja voittajajoukkueen selvittyä selvää oli myös se, että pelaajaporukkamme piti joukkuemurhailuista enemmän kuin yksin assassiinina toimimisesta. Pelasimme siis saman tien toisen kierroksen joukkueittain, ja tällä kertaa strategiat oli hiottu äärimmilleen. Peliin kuului kaikkea väijytyksistä ja houkutuslintujen käytöstä aina seinää vasten saartamiseen. Koen asiakseni mainita olleeni molemmilla kerroilla voittajajoukkueen puolella. Tuntuu hyvältä(?) tietää, että mikäli joskus joudun tilanteeseen, jossa minut on kidnapattu ja pakotetaan osaksi salamurhaajien jengiä, on minulla mahdollisuus selvitä kokemuksesta hengissä.

Lopulta syksy alkoi näyttää merkkejään taivaalta tippuvan veden muodossa, joten päätimme lopettaa pelailut siihen. Muutama meistä jatkoi vielä iltaansa tuttuun ja turvalliseen Vispiläkauppaan, jossa totesin äärimmäisen kehun illan pelisessioista: ”oli paljon vähemmän perseestä kuin ajattelin”. Näiden sanojen myötä voin todellakin suositella kaikkia osallistumaan sala-assassiineille, mikäli säät ja aikataulut mahdollistavat uuden murhatuokion syksyn aikana.

Teksti: Roosa-Maria Ilvonen
Kuva: Kasper Kärkkäinen

NOVELLI: KANNATINTOLPPIEN VARASSA

KANNATINTOLPPIEN VARASSA

Vesi helmeili laiturin vanhojen ja sileäksi muovautuneiden puisten kannatintolppien ympärillä kirkkaana ja kauniina kuin talviyön ensimmäinen tähdenlento. Se väreili kevyesti, kuin aaltojen ja tyyneyden täydellisessä välimaastossa. Rannalta kantautui sen mukana irtautuneita kaislanlehtiä, joilla olisi saattanut kuljettaa pieniä hyönteisiä vedenpinnalle kohoutuvalta kiveltä seuraavalle. Veden väreetkin olisivat olleet tähän puuhaan täydellisiä, sillä suurempien laineiden voima olisi hukuttanut pikkuruiset matkaajat meren syövereihin.

Kaislikon takaa saattoi nähdä siluetteja satamassa odottavista laivoista. Niiden mastot köysineen näyttivät kuin kietoutuvan kiinni toisiinsa, pitäen toisiaan kuin vastineitaan hamuilevat sormet, jotka eivät tahtoneet päästää toisiaan lähtemään. Mutta niin kuin syksy seuraa kesää, ennemmin tai myöhemmin myös yksi laivoista lähtee matkalleen uuden tullessa sen tilalle.

Ilmassa tuntui vahva veden ja märän puun tuoksu, jossa oli havaittavissa myös tuulahduksia savusta, kaloista ja lupauksesta uudesta alusta. Aurinko pilkahteli kevyiden pilvien välistä, jotka olivat valkeaakin valkeampia ja niin kovin kevyitä. Tuulenvireet innostivat kaislanvarsia kanssaan kevyeen tanssiin, jota liplattava vesi ja kauempaa kantautuvat laivojen äänet säestivät.

Hän makasi kaiken tämän seesteisyyden keskellä vatsallaan laiturin päässä, katselemassa meriveden ja kannatintolppien välistä kanssakäymistä. Hän painoi poskensa vasten laiturin kevyesti tervan tuoksuista pintaa ja laski kätensä reunan ylitse, kohti syvyyksiä. Hän ylsi pintaan ja sai sormenpäihinsä hennon tunteen alati kylmenevästä loppukesän vedestä.

Pieni parvi lokkeja laskeutui rantaviivaan vähän matkan päähän laiturista etsiskelemään ruokaa kaislojen reunamilta. Hän seurasi niiden töksähtelevää kävelyä ja jatkuvaa ympärilleen pälyilyä. Hetken päästä ne lähtivät takaisin lentoon, luultavasti etsimään toista paikkaa ruoanetsintää varten. Niiden terävät huudot kuuluivat vielä kauan niiden jo mentyä.

Varovasti hän nousi makuulta ja istuutui laiturin päähän, jalat vettä kohden. Hän katseli heilahtelevien jalkojensa kuvajaista vedestä, kuinka hänen varpaidensa kynnet maalailivat ratoja ja reittejä meren iloksi, ja hengitti syvään raitista meri-ilmaa. Kasvoja reunustavat vehnänvaaleat hiussuortuvat kutittelivat hänen poskipäitään tuulen tarttuessa niihin. Kaukana harmaansinisessä horisontissa erottui suuri rahtilaiva, jonka sumutorvet kantautuivat rantaan vettä pitkin kuulostaen kaipaavalta ja alakuloiselta. Hän pohti sitä, kuinka rotat juoksentelevat ruumaan lastattujen konttien välissä etsien tietään takaisin kotiin ja turvaan, ja kuinka miehistö jahtaa niitä yömyöhään luudanvarsien ja myrkkysuihkeiden kanssa. Kuinka jossakin nurkassa nyhjöttää yksinäinen salamatkustaja peläten samankaltaista kohtaloa, jos joku hänet epäonnekseen havaitsee matkan aikana. Toivoen parasta ja peläten henkensä edestä pahinta.

Hiljalleen alkavan illan viileys alkoi tunkeutua hänen puseronsa poimuihin ja sai hänen käsiensä ihon nousemaan paikoitellen kananlihalle. Varpaiden päät tuntuivat turtuneen kevyesti meriveden syleilystä, ja ensin niitä ravistellen hän nosti jalkansa takaisin laiturin laudoille. Iho varpaissa oli jo kurttuuntunut veden ansiosta, ja jalkojaan lämmitelläkseen hän hieroi niitä hetken aikaa kämmeniensä lämmössä. Kengät hän oli jättänyt kaislojen reunamille tunteakseen laiturin syisen ja uraisen pinnan jalkapohjiensa alla, voidakseen nauttia satamasta ja kesän viimeisistä hetkistä.

Pilvet olivat harventuneet entisestään ja nyt niistä oli jäljellä lähinnä vain muistoja ja varjoja. Jäljelle jääneisiin pilvenriekaileisiin aleneva aurinko loi taianomaista vaaleanpunaista hehkua. Äänet satamassa hiljenivät hetki hetkeltä merimiesten siirtyessä sisätiloihin sataman reunalla sijaitsevaan asuinrakennukseen ja laivojen päästessä yöksi lepäämään. Tummentunut vesi helmeili edelleen laiturin kannatintolppia vasten, aallokko oli lisääntynyt aiemmasta ja päästi nyt hieman kovempaa liplattelua. Kaislat tanssahtelivat tuulessa kuten hänen hiuksensakin. Hän katseli laskevaa aurinkoa lumoutuneena, hengitti sisään raitista meri-ilmaa ja nousi hitaasti ylös pitäen katseensa edelleen illan viimesäteissä. Hän palasi laiturin alkupäähän, mistä hän löysi kenkänsä samasta paikasta, johon hän oli ne jo aamulla jättänyt. Hän loi viimeisen katsauksen kaisloihin, satamaan ja horisontista vielä kurkistavaan aurinkoon, käänsi niille selkänsä ja lähti takaisin kotiinsa.

Huomenna hän tulisi takaisin ja viettäisi jälleen päivänsä laiturin kannatintolppien varassa.

Novelli: Emilia Saukkonen

TESTI

Testi:

Kuka fantasiakirjallisuuden hahmoista on sielunsiskosi/ -veljesi talven raatamisessa?

1)    Keiden keskuudessa viettäisit mieluiten aikaasi?

a.     Squadini seurassa!

b.     Vietän aikaa omassa rauhassa.

c.     Sukulaisten seurassa on parasta, mutta uudetkin tuttavuudet ovat kivoja.

d.     Sisarukseni ovat minulle kaikki kaikessa.

e.     Tietenkin kahden parhaan ystäväni kanssa.

2)    Törmäät haasteeseen, miten suoriudut siitä?

a.     Suoraan haasteita päin. Kyllä siitä selvitään tavalla tai toisella.

b.   Jo omaamani taidot ja kokemus kyllä auttavat haasteiden läpi. Täytyy vain pitää pää kylmänä.

c.     Leijonan sydämellä, oli tilanne kuinka pelottava tahansa.

d.     Yritän löytää keinon nokkeluudella.

e.     Itsevarmuudella. Olen varmasti joskus lukenut jotain, mikä auttaa minua.

3)    Kuinka aloitat päiväsi?

a.     Pieni pohdiskelu aamuisin auttaa laittamaan päivän urilleen.

b.     Aamutreenit saavat mielen ja kehon sopivaan vireeseen.

c.     Mikään ei ole parempaa kuin rauhallinen aamu runsaalla aamiaisella.

d.     Perheeni kanssa aamiaisella.

e.   Mitä pikemmin pääsen aamurutiinien jälkeen oppitunneille tai kirjastoon, sen parempi.

4)    Miten suhtaudut projektien taustatyöskentelyyn?

a.     Kenellä on aikaa sellaiseen?

b.     Suunnittelu on välttämätön paha. Vihollista varten on tärkeää valmistautua.

c. Huolimattomuuttani teen usein paljon virheitä. Minun pitäisi tehdä työni huolellisemmin välttääkseni ne.

d.    Mitä hyötyä siitä on? Muuttuvat tekijät kuitenkin pakottavat sinut vetämään koko jutun hatusta.

e.  Se on erittäin tärkeää! Miten ilman kunnon valmistautumista voi onnistua missään?

5)    Mitä teet lähtiessäsi viihteelle?

a.     Jotain extremeä kavereitten kanssa.

b.     Perinteiset kulttuurijuhlat ovat harvoja aidosti juhlinnan arvoisia.

c.     Kaikki syyt kaljalle ja juhlinnalle ovat hyviä syitä!

d.     En lähde viihteelle. Minulla on kotona kaikki mitä tarvitsen.

e.     Laittaudun parhaani mukaan. Kai kirjatoukkakin saa joskus pitää hauskaa?

6)    Miten tasapainoiseksi koet elämäsi?

a.     Rauhatonta, mutta ainakin tärkeät ihmiset ovat ympärilläni.

b.     Pieniä palasia puuttuu, mutta olen tottunut elämään ilman niitä.

c.  Tiedän, mitä elämältäni haluan, ja pääsääntöisesti minulla on se. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi yllätyksistä elämänpolun varrella.

d.     En kovinkaan. Ihmissuhteet ja tunteiden hallinta ei ole vahvuuteni. 

e.     Ei valittamista. Vastoinkäymisistä on aina selvitty.

7)    Millaisesta kaunokirjallisuudesta pidät?

a.  Lukeminen ei ole koskaan ollut minun juttuni. Vanhat sankaritarut kuitenkin menevät.

b.     Vanhat legendat ja historialliset seikkailukertomukset ovat minulle tärkeitä.

c.     Lyriikka! Erityisesti juomalaulut ovat minun juttuni.

d.     Fantasia kiehtoo minua. Etenkin nyt, kun tiedän tarujen olentojen olevan totta.

e.     En osaa päättää. Vaihtoehtoja on liian monta!

8)    Mitä toivot tulevaisuudeltasi?

a.     Haluan pysyä hengissä ja seikkailla ystävieni kanssa.

b.  Itselleni toivon, että vastoinkäymiset vähentyisivät. Yleisesti toivon, että historian virheet eivät tässä maailmassa toistuisi.

c.     Ylellisyyttä ja rauhaa. Kuka meistä ei olisi mukavuudenhaluinen?

d.     Toivon, että saisin pitää perheeni elämässäni aina.

e.     Tahdon tehdä jotain merkityksellistä, oikeasti vaikuttaa tähän maailmaan.

Tulokset:

Eniten a. vastauksia

Sielunveljesi on Percy Jacson. Tämä puolijumala joutuu elämään hankalaa elämää taistellessaan jatkuvasti henkensä puolesta. Hän on kuitenkin soturi vailla vertaa, jolle ystävät ovat kaikki kaikessa. Hän on periksiantamaton puurtaja, joka onnistuu aina puskemaan läpi hankalienkin tehtävien. Hän osaa pitää hauskaa, ja onnistuu hankaluuksistakin huolimatta pitämään päänsä kylmänä.

Eniten b. vastauksia

Sinun sielunsiskosi on Arya. Tämä haltianainen saattaa tuntua kylmältä ja etäiseltä, mutta hänellä on myös välittävä ja herkkä sydän. Soturin luonteensa takia hänellä on kylmät hermot, ja vuosien kokemus on antanut hänelle tarvittavat taidot selvitä tilanteesta kuin tilanteesta. Älä aliarvioi tätä naista. Mystinen vetovoima on hänen tunnusmerkkinsä, ja hänen laskelmoiva, kylmän rauhallinen luonteensa tekee vaikutuksen.

Eniten c. vastauksia

Sielunveljesi on Peregrin Tuk. Tämä Pippininä ja Tukin tolvanana myös tunnettu hahmo on aika veijari. Mukavuuden haluisena hobittina hän on sympaattinen henkilö, joka tuntee juomalaulut sekä kapakoitten tavat. Hänessä on kuitenkin paljon enemmän, kuin mitä hänen hobitin luonteensa antaisi odottaa. Hänellä on vahva ja urhoollinen sydän, joka ei kavahda seikkailua. Tämä vahva sydän auttaa häntä selviytymään hankalista tilanteista sekä taistelun haasteista. Hän on erittäin uskollinen ystävä. Suku on hänelle kaikki kaikessa, ja hän tekisi mitä vain sukulaistensa eteen. Hän on henkilö, joka jatkuvasti pääsee yllättämään urheudellaan.

Eniten d. vastauksia

Sielunveljesi on Jared Grace. Spiderwickin vanhassa talossa asuva Jared on nokkela kaveri, jonka kekseliäisyys auttaa häntä selviytymään haasteista. Hänen sisaruksensa ovat hänelle kaikki kaikessa, vaikka hän heidän kanssaan usein riiteleekin. Hän on hyvin temperamenttinen ja vahva luonne, mikä tosin välillä on hänelle myös haitaksi. Haasteen edessä nopeasti huomaa, että hän on se henkilö, johon voi luottaa. Hänellä on välittävä, hyvä sydän. Hän on tunnollinen ja ahkera, eikä säikähdä vähästä.

Eniten e. vastauksia

Sielunsiskosi on Hermione Granger. Hän on ahkera lukutoukka, joka haluaa vaikuttaa ympärillään olevaan maailmaan. Vaikka hän elääkin hyvin pitkälti nenä kiinni kirjoissa ja ottaa harteilleen enemmän kuin välillä jaksaa kantaa, on hän erittäin uskollinen ja hyvä ystävä. Hän osaa myös juhlia ja nauttia arjen pienistä iloista. Hän on henkilö, joka löytää kyllä keinon selvitä haasteista. Hänen tietotaitonsa ja hyvä sydämensä auttaa usein myös hänen ystäviään pääsemään pitkälle.

KIRJAVINKKI

Kirjavinkki

Erik Axl Sund: Varistyttö-trilogia

Kirjallisuudenopiskelijalle ehkä jopa ristiriitaisesti olen itse melko laiska ja aikaansaamaton lukija. Koskaan ei tunnu löytyvän sellaista kirjaa, jonka parissa jaksaisi, ja suorastaan pakottavan tarpeen edestä viettäisi, aikaansa tunteja kerrallaan ahmien tekstiä sisäänsä kuin mikäkin kilpasyöjä. Viime vuonna joulupukki kuitenkin toi minulle ei vain yhden tällaisen kirjan, vaan kokonaisen trilogian.

Ruotsalaiskirjailijat Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist ovat kirjoittaneet yhteisen nimimerkin Erik Axl Sund takaa Varistyttö-nimisen trilogian, johon kuuluvat osat Varistyttö, Unissakulkija ja Varjojen huone. Teoksia kuvailtiin kirjojen takakansissa ja arvosteluissa shokeeraaviksi, synkiksi, kerralla ahmittaviksi. Kiinnostukseni heräsi, eikä turhaan. Teokset on julkaistu jo vuonna 2014, mutta omiin korviini tieto niistä ei ollut kantautunut ennen viime joulua. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tukholmasta löytyy palsamoituja lapsiruumiita, ja tästä teosten sisältämät kauhut vasta alkavat. Sivu toisensa jälkeen lukijana sain kokea hämmästystä, inhoa, pelkoa, ahdistusta ja yllätystä rikospoliisi Jeanette Kihlbergin selvittäessä karmaisevien murhien taustoja ja tekijää. Kirja toisensa jälkeen murhien luonne ja tekotapa muuttuvat alati kierommiksi ja suoraan sanottuna sairaammiksi. Rikostutkinnan ohessa lukija pääsee seuraamaan myös Kihlbergiä auttavan psykologi Sofia Zetterlundin pirstaleista, epävakaata ja hyvin traumaattista elämää ja persoonaa (useampaakin), muttei tämäkään juonen puolikas päästä lukijaa hengähtämään helpotuksesta, vaan pitää tiukassa otteessaan alusta loppuun saakka.

Jos siis olet dekkarien ja psykologisten romaanien ystävä, eivätkä synkät ja raskaat aiheet kuten seksuaalinen väkivalta, insesti, pedofilia ja tarkkaan kuvailtu, suorastaan teurastusmainen tappotyö sinua lukijana työnnä luotaan, vaan saavat sinut kiinnostumaan entisestään, voin todella lämpimästi suositella Erik Axl Sundin trilogiaa. Itse vakuutuin teoksista jo ensimmäisen lukukerran aikana niin suurissa määrin, että kauan pohdittu ja kaivattu gradun aihekin onnistui sivuja ahmiessa löytymään.

Teksti: Emilia Saukkonen

WARJOT

Warjojen yö

Kuu loi kylmänkalsean kajastuksensa Alkukivien ylle keskiviikkoiltana 30. lokakuuta. Agora täyttyi humppalaisista tavalliseen tapaansa – mutta se ei suinkaan ollut mikä tahansa ilta, vaan Halloween-aatto. Tuolloin Warjot, nuo humanistisen osaston kauhukarkelot, järjestettiin jokavuotiseen tapaansa. Echo, Fides, Iskra, Lingtwisti, Nefa ja Täky ottivat mittaa toisistaan niin pelottavien asujen kuin Beerpong-kilpailujenkin merkeissä. Luentosali muuntautui kauhujen radaksi ja AG101-salissa nähtiin Halloween-ikisuosikiksi muodostunut Addams Family -elokuva. Jopa humpan kahvio itsessään näytti hieman aavemaiselta hämärässä valaistuksessa. Kauhun kiljaisuiltakaan ei tuona iltana vältytty, sillä yksi viinipullo tippui traagisesti lattialle pelästyttäen väkeä – lähinnä siksi, että hyvä valkkari meni hukkaan.

Edellisiin Halloween-vuosiin verrattuna en itse jaksanut naamioitua ollenkaan, vaikka mottoni onkin ollut suorastaan ”mieluummin överit kuin vajarit”. Todella moni muu oli sen sijaan pukeutunut ja panostanut, selkeästi asukilpailun voittaminen oli mielessä. Ehkä juuri senkin vuoksi voittajia valittiin useampi. Valintaa jouduttiin jopa odottamaan, olihan hienoja asuja lukuisia. Lopulta pukukilpailun hauskimman asun voitti Myyrä, panostetuimman asun palkinnon ruttotohtori. Pelottavin asu tuona iltana oli sika – kuulostanee oudolta, tätähän on hankala selittää, ellei ollut paikalla kuumottelemassa. Ilta huipentui Tombolon järjestämiin Night of Horror -bileisiin Kerubin kellarissa. Sielläkin nähtiin monia karmaisevia asuja, mutta onneksi alkoholi oli tehnyt tehtävänsä ja rauhoittanut tällaisen nössykän hermoja tarpeeksi.

Teksti: Karoliina Kapanen

Kuva: Sohvi Pesonen