maanantai 9. toukokuuta 2016

PÄÄKIRJOITUS

Kun luo katseen humanistiin, huomaa, että kevät on jo pitkällä, ja että yliopistovuosi on purrut. Ainakin oma naamani paljastaa, että koulutehtäviä on riittänyt. Olen paperipinojen alta huutanut apua, mutta kukaan ei ole vastannut epätoivoiseen ulvontaani. Niinpä silmänaluseni peittoavat näin kesän korvilla mustuudessaan jopa sieluni, ja ne vähäiset ostokset, joihin opintotuki riittää, voin kantaa itkemisestä, unenpuutteesta ja tietokoneen ruudun tihrustamisesta jäätäviksi turvonneissa silmäpusseissa. Viimeisien kuukausien aikana ostoslistalta on löytynyt lähinnä suklaata, jäätelöä ja sipsiä, sillä pimeän talven keskellä on ollut pakko hankkia elämälle edes jokin tarkoitus. Hartiat ovat kirjoitusurakoitten keskellä jäykistyneet niin, että jopa Klonkku ja Quasimodo näyttävät rinnallani hyväryhtisiltä.

Kaiken synkkyyden jälkeen on taivaalla kuitenkin näkynyt lähiaikoina kummallinen ja sokaiseva valoilmiö, joka on saanut hautaamaan talvipalttoot ja villatöppöset kaappiin. Vatsanpohjassa lehahtelee tuon tuosta perhosia ja suupielet kaartuvat väkisin irvokkaaseen virneeseen. Tekee mieli soittaa takavuosien kesähittejä, rääkyä sanat ulkomuistista ja tanssia helmat hulmuten pellolla aamunkoittoon. Harkitsen vakavasti myös puistossa istumista siinä määrin, että perseeni kuva painuu nurmikkoon ikuisiksi ajoiksi. Enää muutama oppimispäiväkirja, essee ja tentti, ja sitten ainakin tämä täky irtoaa kaikista henkseleistään!

Tässä loppukevään Itäkynässäkin valoisamman vuodenajan vaikutteet näkyvät: vietimme juuri opiskelijain riemujuhlaa vappua, josta tarjoilemme numerossa useammankin jutun. Täkyn runoniekat ovat aktivoituneet ja näin ollen mieltään voi ravita myös kaunokirjallisilla tuotoksilla, joita olemme saaneet lehteen julkaistavaksi. Tottahan toki raportoimme myös taannoisen opettajien Talentin tuloksista sekä lukuisista tapahtumista, joista olemme kevään aikana saaneet nauttia. Kuten tarkimmat lukijat varmasti huomaavatkin, voi ikiviisaalle Minnallemme lähettää jatkossa sähköpostia. Raapustelkaahan kaikki siis mieltänne askarruttavat pulmat hänen ratkottavakseen.

Iloisia lukuhetkiä ja ratkiriemukasta (toivottavasti lämmintäkin) kesää!
Noora

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Täky ry:n hallituksen kevät on ollut täynnä kiirettä ja vipinää, mutta vappu saa kaiken stressin ja huolet karkaamaan taivaalle heliumpallon lailla. Hallitus on ollut mukana erilaisissa tutustumisilloissa ja pyrkinyt yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Näkyvimpänä merkkinä tästä olivat Yökyläsitsit yhdessä Nefan, Muuvin ja JoIon kanssa sekä Nefan kanssa toteutettava vuoden 2017 tyttökalenteri. Sen lisäksi on edustettu Osmassa, pidetty haalarinkastajaiset ja vietetty aikaa hengailuillassa. Täky oli mukana järjestöpäivillä, ja vaikuttamassa on istuttu niin sopon, kopon kuin järjestöjaostonkin kokouksissa.

Vappuna järjestettiin fukseille rastirata sekä vanhuksille kostajaiset, ja kaikki huipentui alkukivien 30. lakitukseen. Lakitus oli monella tapaa historiallinen: paikalla oli aitoja, alkuperäisiä täkyjä ja Koutola piti puheensa ensimmäistä kertaa ulkomuistista. Meelelahutuslaulu kajahti ilmoille komeammin kuin moneen vuoteen, skumppapullot räjähtivät auki ja Koutola julistettiin historian kolmanneksi Kunniatäkyksi.

Kevään ainut jäljellä oleva tehtävä on vielä karkin jakaminen pääsykokeita jännittäville uusille opiskelijoille. Sen jälkeen hallitus jää kesälomalle.

Toivotan koko hallituksen puolesta kaikille täkyille oikein ihanaa kesälomaa! Muistakaa rentoutua ja ottaa ilo irti aurinkoisista päivistä :-)

Anne
pj

OPETTAJIEN TALENTIN PALKINTOJENJAKO

Opettajien Talentin 2016 voittajat ovat nyt selvillä! Taistelu oli tiukka ja jokaisella kyvyllä oli omat kannattajansa. Itäkynä palkitsi kuitenkin kaksi talenttia: äänestäjien suosikin ja toimituksen suosikin.



Kirjallisuuden lehtorimme Samuli Hägg voitti ylivoimaisesti opettajien Talentin. Samuli Hägg oli ehdolla taitavalla lauluesityksellään ja hurmasikin Itäkynän lukijat äänellään sekä hienolla tulkinnallaan Paul McCartneyn kappaleesta Blackbird. Itäkynä palkitsi hänet eräänä torstaiaamupäivänä luennon jälkeen suklaalevyllä ja kunniakirjalla. Hymyilevä talentti sanaili vaatimattomaan tapaansa voiton olevan "täysi yllätys" ja suklaan menevän parempiin suihin vielä myöhemmin tänään. Itäkynä onnittelee voittajaa lämpimästi!


Suomen kielen professorimme Marjatta Palander oli kiireinen, kun Itäkynä tuli häntä palkitsemaan, mutta kuullessaan, mitä asia koski liikeni häneltä kuitenkin aikaa. Marjatta Palander osallistui kilpailuun halonhakkuutaidollaan, joka vakuutti Itäkynän toimituksen. Palander sanoi, ettei olisi uskonut pääsevänsä näin pitkälle ja oli iloisen yllättynyt palkinnostaan. Lisäksi valitsemamme suklaa sattuikin olemaan Planderin lempisuklaata. Itäkynä onnittelee voittajaa lämpimästi!

Teksti: Veera Savelius ja Minna Nousiainen
Kuvat: Minna Nousiainen

JA KERRANKIN VAPPUNA PAISTOI AURINKO...

Huhtikuun lopun tuntemukset. Vappu lähestyy huimaa vauhtia ja silmiin alkaa ryöpsähdellä tasaisella syötteellä aikaisempien vappujen sattumuksia, joita kaikkia ei välttämättä niin lämmöllä muistelisi (tai muista ollenkaan). Tämä akateemisen elämäni neljäs vappu pelotti ihan aiheesta etukäteen. Olihan aikaisempiin vuosiin kuulunut Täkyn rastiratakierros, viinaa, fuksien tarjoamat kostajaiset, viinaa, Koutolan puhe, skumppaa, jonka jälkeen siveellisesti ”pikkuhiprakassa” siirrymme kulkuetta johtamaan. Ja lisää skumppaa. Kun lakki on vaivoin saatu Ilosaareen, alkaa nestemäinen vappupiknikki. Jos huonosti käy, sinut on nakitettu kuskaamaan repullista viinaa mukanasi. Tehtäväsi on laittaa pullot kiertoon. Voitte arvata miten siinä käy. Erittäin humalaisesti. Siinä kello 17–18 sinut saatetaan kotiin lepäämään. Noin klo 20 olet kokenut ylösnousemuksen ja lähdet jatkamaan kalja kourassa. Paluu on sijoittunut siihen treffeihin auringonnousun kanssa. Ja tämähän kaikki on selitettävissä sillä, että vappu on kerran vuodessa.

Tämä vappu ei onneksi ollut täysin samanlainen. Toki samat asiat tehtiin, mutta tyylillä. Olihan tämä 30. kerta, kun Alkukivet lakitettiin ja Hannu Koutola piti perinteisen puheensa. Mukavaa että herra jaksaa vuosien jälkeen vielä saapua Joensuuhun! Tällä kertaa puhe saatiin taltioitua videolle. Tästä suuri kiitos kuuluu eräälle Tuomas Hiltuselle! Vappuna meidän pieni ainejärjestömme Täky tuntuu suuremmalta kuin milloinkaan. Meidän vappuperinnettämme on seuraamassa paljon väkeä ja johdamme kulkuetta muhkean ylioppilaslakkimme kanssa Ilosaareen. Kunnian lakin kantamisesta saavat joka vuosi fuksit, ja kokemuksesta voin sanoa, ettei maailman kepeimmästä lakista ole kysymys. Suuri kiitos siis tarmokkaille lakin kantajille! 

Täytyy vielä sanoa, että tänä vuonna oli aivan loistelias sää. Päivällä Täkyn vappuhulinoihin osallistui mukava määrä täkyjä ja oli mukavaa jatkaa yhteisöllisellä porukalla Ilosaareen vappua viettämään. Sen sijaan, että olisimme ryömineet loskaisen keväisessä maastossa, saimme nautiskella Rytmihäirikköjen musiikista ja auringon paisteesta riittämiin. Osa kärtsäsi ihonsakin kiitettävästi. Joensuu oli täynnä iloista väkeä ja sää mahdollisti sen, että saaressa oli mahdollista viettää rutkasti aikaa. Pienessä humalassa taisi onnistua jopa Humppagallupin teko. Täkyllä ei yleensä ole virallista jatkopaikkaa ja ihmiset katoavat saaresta omiin seikkailuihinsa. Ilosaaressa on kuitenkin vuosi toisensa perään ollut aivan uskomaton meininki. Vappu luo täkyjen keskuudessa suuren yhteisöllisyyden tunteen ja olen hyvin iloinen siitä, millaisiin ihmisiin olen opiskeluvuosieni saatossa saanut tutustua. Olette mahtavia ja kaikille tasapuolisesti kiitoksia aivan mahottomasta vapusta! P.S. Jos mietitte, miten tämä vappu meni omasta mielestäni, niin voin kertoa, että kahden grillikiertueen jälkeen olin kotona jo kello 1.30. Aika leppoisasti siis. – Kiittäen Mirja



Teksti ja kuva: Mirja

SARJAKUVA


Teksti ja kuvat: Kaino Pirinen

TESTISSÄ VAPPUSIMAT


Sulaneet lumet ja hiljalleen vihertämään alkaneet puut viillinnyttivät Itäkynän testiryhmän. Koska vappu on vain kerran vuodessa, täytyy siihen panostaa kunnolla. Niinpä veimme torijuoppouden uudelle tasolle ja kiiruhdimme Vapaudenpuistoon pullokassit kilisten aiheuttamaan pahennusta lapsiperheiden keskuudessa ja maistelemaan – mitäs muutakaan kuin simoja. Haalimme testattavaa niin lähimarketin hyllyiltä kuin yksityisten simankeittelijöiden pannuista. Kotitekoiset simat saimme ilmaiseksi ja kaupan simojenkin hinnat olivat alle kolme euroa pulloa kohden. Lue tiukan raadin kommentit alta ja poimi juomavinkit seuraavaa vappua varten!



Spring S-Marketista. 2/5 

Tylsimmän näköinen.
Tuoksu on hyvin hedelmäinen.
Tuoksusta tulee mieleen oksennus.
Tuoksuu lähinnä tosi makkeelta.
Onpa kumma. Ei tää hirveesti maistu simalta.
Onpa mauton.
Tehty lähdevedestä – no siltä se maistuukin. Simakivennäisvettä.
Ei tiedä mitä se haluaa olla: simaa, limpparia vai lähdevettä. 
Ei päällekäyvä. 
Hiilijalanjälki on hyvitetty, se on plussaa.
Tämä on hyvä, jos haluaa krapulassa juua jottain eikä halua oksentaa ja vesi tympii. 


Mehukatti S-Marketista. 1,5/5

Iloisesta kissasta plussaa.
Tekee itekin mieli puhaltaa tollasia vappupillejä. 
Haisee vielä makiammalle ku äskönen.
Haju hyvin sitruksinen. Sitruunalimppari. 
Maistuu siltä miltä sellanen hygieniapyyhe haisee.
Maistuu mehujäältä, josta on imetty kaikki maku pois ja joka on muuttunu valkoseks. 
Kyllä mieluummin tota toista joisin.
Iloinen kissa petti meidät. 
Musta tää on kyllä hyvän kirpee.


Hullun kissan sima erään testiryhmäläisen ystävältä. Sima hukkui vappua edeltävissä rienoissa, mutta löytyi onneksi Täkyyn kuuluvan krapulaisen sedän repusta ennen testin alkamista. 3,5/5

Tuoksuu oikeelta simalta.
Hiivainen.
Huomenna kuitenkin kauhee ripuli.
Odotin pahempaa.
Odotin jälkipotkua, mutta sitä ei koskaan tullut.
Jos lapsi pitäisi opettaa juoman (simaa), tökkäisin tämän sille.
Kolme piste viis, ripuli pelottaa.


Perinteinen kotisima, jonka päätoimittajan äiti valmisti ja ystävällisesti lahjoitti testiryhmän käyttöön. 4/5

Kivanvärinen.
Houkutteleva väri ja pullo. 
Tuoksuu ihan oikeelle simalle, vähän kirpsakampi tuoksu ku äskösessä. 
Ooh!
Tosi makeeta ja paljon kokonaisvaltaisampi makuelämys ku muissa.
Jää suuhun siman maku.
Jää suuhun tosi pitkäksi aikaa siman maku, ihan ku ois simapurkkaa syöny. 
En kehtaa antaa viittä pistettä siks että tää on mun äidin.
Ei ainakaan pettänyt odotuksia, parasta mun mielestä. 


Jokainen testiin osallistunut antoi simoille omat pisteensä, joiden yhteenlasketuista summista laskimme kullekin simalle keskiarvoisen pistemäärän. Hymyhuuliset maistelijat äänestivät voittoon äitykän padoissa muhineen siman. Jeeee, hyvä minun äitiii! Myöhemmin puhelimessa selvisi, että simaan oli lipsahtanut vahingossa mittavirheen tuloksena kaksinkertainen määrä sokeria. Pisteisiin moka ei kuitenkaan ilmeisesti vaikuttanut – tai sitten täkyläiset nimenomaan sattuvat olevan erityisen persoja makealle.


Teksti ja kuvat: Noora Koponen

HUMPPAGALLUP

Vappupirskeet ja aattona taivaalla helottava aurinko takasivat, että ihmiset olivat kuunvaihteessa kömpineet piiloistaan juhlistamaan alkavaa kesää. Galluptiimimme käytti tilaisuuden hyväkseen valmistelemalla kiperät kysymykset ja suuntaamalla Ilosaaressa pikniköiviä ahdistelemaan. Kysymykset keräsivät vaihtelevasti vastaajia 37 ja 41 henkilön väliltä ja heitä oli monesta eri ainejärjestöstä. 


Koska vappu on hassujen asujen ja muutenkin hölmönä ympäriinsä hyörimisen juhla, tiedustelimme kuinka juhlijat kyseisenä juhlapäivänä koristautuvat. Vaikka suurin osa Ilosaaressa istuskelleista olikin haalarikansaa, jäi vaivannäkö uusien merkkien ompelemisen suhteen kaikista vähiten suosituksi vastausvaihtoehdoksi. Viinaan viehätysvoiman lisääjänä luotettiin eniten ja kauas sen taakse jäivät myös serpentiinein tai ylioppilaslakein koristautuminen. 


Vain paatunein misantrooppi haluaa viettää vapun ylhäisessä yksinäisyydessään. Niinpä kysyimme, kuka tai ketkä olisivatkaan kaikista toivotuinta vappuiluseuraa. Kysymyksen valossa vapun tarkoitus kiteytyisi ryyppäämiseen ja sekoiluun, sillä suosituimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui kaljan lipittely Taalasmaan Karin ja Homerin seurassa. Paljoa tästä jälkeen ei jäänyt omituisia höpisevän Rauno Repomiehen sekä Frendien Phoeben kanssa törmäily. Huteralla käsialalla joku juhlijoista oli täsmentänyt, että viettäisi vappua "nimenomdar Pheoben" kanssa. Barney Stinsonin kanssa typyköitä vikittelemään lähtisi pienin osa vastaajista. Vapun painopiste lienee siis jossain muualla kuin riiailussa tai kenties Barney nähdään niin ylivertaisena naistenmiehenä, ettei hänen seurassaan mahdollisuuksia oman seuralaisen löytämiseen ole. Myöskään Pikku Myyn seura ei kerännyt liiemmin kannattajia. 


Kolmanneksi urkimme juhlijoilta sitä, mikä onkaan vapussa se kaikkein tärkein asia. Ylivoimaisesti tärkeimmäksi asiaksi vapussa osoittautuivat kaverit ja hyvä sää, ja molempia tänä vappuna olikin yllin kyllin tarjolla! Seitsemälle vastaajista vappu merkitsee työläisten juhlapäivää, kun taas kahdeksan pitää sitä nimenomaan ryyppyjuhlana. Ruoka oli tärkeintä vain yhdelle henkilölle, mikä osoittanee, että ainakin tänä vappuna ravinto nautittiin mieluummin esimerkiksi nestemäisessä muodossa.

Teksti ja kuvat: Noora Koponen

SYKETTÄ-PALVELU TÄKYJEN SILMIN VOL. 2

Koska varmasti jokaiselle kävi ilmi viime jutustani, kuinka selvitin ja mihin johtopäätökseen tulin erilaisista Sykettä-liikunnoista, päätin tällä kertaa uteliaisuuttani kysellä enemmän muiden täkyjen mielipiteitä. Nyt kyselyripulini kohteina olivat ohjattu kuntosaliharjoittelu, niin kutsuttu aamuteho ja music, dance ja syke nimellä kulkeva nykytanssi sekä zumba. Tällä kertaa olen itse tutkimusmatkaillut ainoastaan kuntosalilla ja yhdellä dance-tunnilla. Tässä jutussa ilmenevät mielipiteet eivät siis täysin edusta meikäläisen ajatuksia. Huomioitavaa on myös näin kesän lähestyessä, että moni Sykettä-liikunta jää kesätauolle ja luultavasti syksyllä aikatauluissa on tapahtunut muutoksia. Syksyä innolla odottaessa!

Jos aloittaisin zumbasta, niin Miian pitämään zumbaan moni täkyistä oli erittäin tyytyväinen. Ohjaajaa pidettiin näin suoraan lainaten ”erittäin ihanana savolaisena”. Kuulostaa siis oikein hyvältä! Yrittäessäni etsiä Miian zumban ajankohtaa en kuitenkaan löytänyt sitä tällä hetkellä olevan tarjolla. Täkyt pitivät zumban plussana sen halpaa hintaa. Eihän paikalle tarvitse kärrätä kuin itsensä ja pukea ylle jotain vaatetta (mikä sattuu pysymään menossa päällä). Parannettavana he näkivät kaiuttimen asettelussa. Ohjeistus ei nimittäin aina kuulu kaikille ja ohjaajan sijainti on vaikeassa paikassa niille, jotka eivät ole eturivissä. Zumba on kuitenkin hyvin hauskaa ja tanssintäytteistä, mikä viehätti näitä rytmitajuisia täkyjä.

Samanlaista tanssillista liikuntaa tarjoaa myös music, dance ja syke, jota vetää Saanamaria Karppinen tiistaisin kello 19–20 Länsikadun koulun liikuntasalissa. Kävin itse yhdellä tunnilla ja tunsin itseni hieman kömpelöksi jäljitellessäni tanssiliikkeitä. Karppinen ohjeisti liikkeet ensin hitaasti askel askeleelta ja sitten paljon rivakammin. Noviisit otettiin siis hyvin huomioon. Oli kiva katsella kuinka muut sisäistivät liikkeet melko nopsasti. Itse en ollut kovin kummoinen tanssija, koska en ilmeisesti handlaa monen eri raajan samanaikaista liikettä. Useammalla käyntikerralla liikesarjat jäisivät luultavasti paremmin muistiin. Hikistä menoa on kuitenkin luvassa ja ellei Karppisen tanssia ennen olisi Nooran jumppa, olisi myös tämä laji oivallinen vaihtoehto.

Korkeakoululiikunta järjestää ohjattua kuntosaliharjoittelua niille, jotka ovat vasta aloittelemassa salilla käyntiä. Vuoro on keskiviikkoisin kello 17–18 ja sille otetaan kerralla vain kahdeksan henkilöä. Paikkana toimii Auroran kuntosali ja sisäänkäynti on ovelasti sisäpihan kautta. Vuorolla ei ole siis ulkopuolisia ”möllääjiä”, vaan jokainen pystyy rauhassa keskittymään omaan suoritukseensa. Ainakin itse tunsin, että tämä oli oikein sopiva koko ryhmälle ja kaikki saivat tarpeeksi ohjausta. Samaa mieltä oli myös haastateltavani Minna, joka on käynyt salilla useamman kerran tämän kevään aikana. Hänen mielestään ohjattu salivuoro on hyvä sellaiselle, jolla ei ole ollenkaan aikaisempaa kokemusta. Myös ajankohta on hänen mielestään sopiva, sillä hän ei itse asu keskusta-alueella, joten hän voi vaivattomasti jäädä opiskelun jälkeen liikkumaan.

Kuntosali-ohjelman hän näkee selkeänä ja hyvänä kokonaisuutena, ja hän on ollut erittäin tyytyväinen kannustavaan ja positiiviseen ohjaukseen. Tästä syystä hän ei nähnyt suurta kynnystä aloittaa kuntosaliharrastusta. Hän oli halunnut pitkään nostattaa kuntoaan ja saada tukea muiden liikuntamuotojen oheen. Hän näkeekin, että kehitystä on tullut paljon ja erityisesti muissa ryhmäliikunnoissa jaksaa tehdä enemmän kuin aikaisemmin. Suurin plussa on tietysti se, että olo on nykyään sekä henkisesti ja fyysisesti paljon parempi. Hän pystyisikin tästä lähtien käymään salilla myös itsenäisesti. Kysyessäni kaipaisiko hän salille jotain uutta, totesi hän, että erikokoisia painoja voisi olla enemmän, sillä tällä hetkellä niitä on vain yksi pari kutakin painoa kohti.

Kyselin myös Minnalta hieman aamutehosta, joka järjestetään Urheilutalon tatamilla tiistaisin kello 11–12. JoenVoli toimii järjestävänä tahona. Minna oli mielissään siitä, että aamupäivälläkin on jotain sykettä kohottavaa liikuntaa. Positiivista oli, että tuli kerrankin herättyä aikaisin! Liikkeiden hän toteaa olevan monitasoisia ja jokaiseen on vaihtoehtona kevyempikin versio. Tehoon kuuluu sykkeen kohotus, lihaskunto ja lopuksi rentoutus. Musiikki on hyvää ja nykyaikaista ja niin kutsutun gymstickin kanssa heiluminen on myös mukavaa vaihtelua. Eli jos on tiistaina aamupäivällä lukkarissa tyhjää, niin kannattaa kokeilla! 

Teksti: Mirja Kallinen

HAALARINKASTAJAISET 2016


Tämän vuoden fuksit saivat 21. huhtikuuta kokea Täkyn siunatun kasteen. Kastajaiset pidettiin Joensuun luterilaisen kirkon takana sijaitsevassa Kirkkopuistossa, jonne fuksit osasivat yllättävän hyvin suunnistaa. Paikalle saapui kuusitoista fuksia sekä lähemmäs kymmenen vanhempaa täkyä, vierailevina tähtinä saimme nähdä myös Täkyn omat vauvat. Kastajaisten tunnelma oli hieman viinantuoksuinen, mutta onneksi paikalla oli myös hieman mehua lantraamaan tunnelmaa hieman kesymmäksi. Tähän pyhään menoon kuului monipuolista ohjelmaa, kuten improvisaatioharjoituksia sekä autolla ajoa.

Tapahtuma alkoi fuksien numeroidenkirjoitusharjoituksella, jossa fuksit pääsivät kirjoittamaan oman aloitusvuotensa ”2015” omilla kehoillaan puistossa olevaan mäkeen (kuva ohessa). Kastajaisissa päästiin myös muistelemaan omia kouluaikoja polttopallon merkeissä. Peliin niin syvästi uppoutuneina ja palloa vältellessä ei tietenkään voitu välttyä millään pieneltä törmäykseltä, mutta mitään pientä vitutusta ja jomotusta lukuunottamatta ei tämä pieni välikohtaus aiheuttanut. Päästiin maistamaan myös vähän aikuismaisempaa elämää, kun fuksit toimivat sekä autoina että kuskeina ja lähtivät tätä juopunutta kuskia kuljettamaan kohti lähintä tankkauspistettä. Pääsivät nämä pikku täkyt vielä koettelemaan omia teatraalisia taitojaan ja luovuuttaan tehdessään saamastaan aiheestaan mitä hienoimman näytelmän. Näissä draamallisissa mestariteoksissa päästiin näkemään humanistien kädentaitoja, heidän kesätöiden hankkimistaitojaan sekä päästiin myös kurkkaamaan suomenkielen professorien kahvipöytään.

Kirkon takaa jatkettiin matkaa Ravintola Mikkoon, missä fuksit saattoivat ommella ensimmäiset haalarimerkkinsä upouusiin haalareihinsa ja viedä näin näiden hienojen Täky-uniformujensa neitsyydet. Tästä pikku täkyt (ja vanhemmatkin) suuntasivat jatkamaan viinanhajuista iltaa vaihtelevasti omiin koteihinsa tai mukavimmalta kuulostavimpaan menopaikkaan.

Teksti ja kuvat: Miska Tanskanen 

LUONNONVOIMIEN KESKELLÄ HELSINGIN OSMASSA (KLO 16:48) 11.-13.3.2016

Karvaa, nahkaa ja hikeä. Luonto oli totisesti puhjennut kukkaan maaliskuisessa Joensuussa. Kadut huusivat loskan ja soran rakkauden hedelmää. Matka juna-asemalle oli märkä ja narskuva. Ehkäpä joku lintukin kehtasi laulaa taustalla. Oli taas se aika vuodesta, kun jokaisen fennistin rinnassa jomottaa haikeankeväinen tuska. Tuska, joka viimein sai parannuksen, kun suomen kielen opiskelijat kokoontuivat ympäri Suomea sääntömääräisen kevätkokouksen merkeissä. Tällä kertaa näitä hurjaakin hurjempia kekkereitä isännöi Helsingin viheriä ainejärjestö Siula. Teemana oli mahtipontisesti kaikkien tuntema tv-dokumentti Avara luonto, mikä vääntyikin helposti fennistin suussa Avaraksi Osmaksi. Tapahtumaa markkinoitiin mitä kummallisimmin keinoin. Välillä verkkokalvoillemme puskettiin jos minkälaista videomateriaalia namusedistä kakadu-papukaijoihin. Välillä koko tapahtuma poistettiin ja luotiin taas uudelleen. Saimme siis nautiskella luontoteemasta hyvissä ajoin.

Täkyn susiteemainen Osma-poppoo tapasi toisensa villiintynein ajatuksin ja rellestävin jaloin juna-asemalla. Kello oli tuolloin 12:17. Kahdeksanhenkinen saattueemme oli hajotettu jo heti matkan alkaessa. Osa täkyistä oli karistanut Joensuun loskat muutamaa päivää aikaisemmin, kun taas me toiset päätimme sokeasti luottaa VR:ään ja toivoa parasta. Helsinkiin saapumisen toiveaika oli klo 16:48. Pääsy pois Pohjois-Kurjalasta sai tietysti aikaan yliluonnollisen optimistisuuden. Kaikki oli hykerryttävän ihanaa sillä hetkellä. Mieltä ei vaivannut edes se, että kaljan jälkeen saattaisi tulla tarve mennä vessaan. Junan vessat ovat kuin Suomen trooppiset sademetsät. Vasta sinne mentyään löytää totuuden. Totuuden, jota ei välttämättä halunnut tietää.

Vaikka olenkin varma, että meidän täkyjen junamatkasta saisi Juhani Ahon Rautatietä letkeämmän ja ehkä hieman laimeasti sanottuna ”tapahtumarikkaamman” road trip -stoorin (emme olleet edes kännissä), en kuitenkaan näe sen roolia tässä Osma-eepoksessa tärkeänä… Hah! Kunhan vitsailin. Kerrottaneen, että keksimme matkalla mitä omituisimpia viihdykkeitä. Näistä tärkeimmäksi muodostui itse aika. Ajasta on aina kiva vitsailla. Ainakin kun kaikilla on mielessä vain se yksi tietty aika eli milloin Täky olisi lopulta perillä Helsingissä. Tämä aikahan sattui oikein pahaenteisesti olemaan kello 16:48, jos joku nokkela ei vielä hoksannut. Kanssamatkustajat saivat siis kärsiä täkyjen holtittomasta puheripulitulvasta, joka sisälsi aika paljon tuota numerokoodia. Onneksi kiihkeimmät keskustelut käytiin kuitenkin Whatsapp-keskustelussa, joten tällä riemukkaalla naljailulla heräteltiin myös kaukana olevien täky-kollegoiden hermoja. Kaikki olivat siis mukana hengessä! Lappeenrannassa tussille tuoksahtavat karkulaisemme hyppäsivät kyytiin. Eiväthän Täkyn vauvat voisi jäädä näin eläimellisestä menosta paitsi. Täky oli matkalla.

Kello oli (ihme ja kumma) 16:48 Täkyn komppanian saapuessa Helsingin rautatieasemalle täynnä riehakasta tarmoa. Helsinki tutisi liitoksistaan ottaessaan vastaan vieraansa, ja marssimme nestemäiset eväämme kourassa kohti tuntematonta. Siula oli luonut hyvin luonnonläheisen ja jännittävän seikkailun eteemme, emmekä malttaneet olla tarttumasta siihen. Perjantain ohjelmassa oli etsiytyä viikonlopun majoitusluoliin sekä Osma ry:n kokous. Osa aloitteli Osma-urakkansa rauhallisin elkein, mutta osa taas (ennakkopuheista huolimatta) pisti heti satasta alkomittariin ja lähti eläimellisesti elämöiden Helsingin yöhön. Täytyy kehua, että Siula oli järjestänyt oikein hyvää salaattia kokoukseen ja illan biletysmesta oli sopivankokoinen meidän yli sadan hengen seurueellemme. Saimme nautiskella kaljan humalluttaman Osma-kansan ohessa myös Helsingin huumaavasta yöstä, josta kaikui romanttisesti nonstoppina Celine Dionin hellyttävä korvamato (ei varmaan tarvitse mainita mikä biisi). Allekirjoittanut olisi halunnut mennä tekemään lähempää tuttavuutta tämän hieman yksitoikkoisen katudj:n kanssa. Valitettavasti muiden rakkaisiin harrastuksiin eivät kuuluneet väittelyt tiskijukkien kanssa, joten mystinen Dion-fani jäi mysteeriksi. Onneksi Ukkometso ja Ukkosmaine raikuivat ilmassa ja päästivät viimeistään silloin kaikkien sisäiset pedot esiin. Nukkumaan mentiin hyvissä ajoin ja majoittajamme olivat loihtineet seuraavana aamuna eteemme niin hyvän aamiaisen, että muistelen sitä vieläkin.

Lauantaina turnauksessa Täkyn susiteemainen (mutta taas hieman vajavainen komppaniamme) lähti matkaan. Vikkelät ja estottomat täkyt eivät meinanneet pysyä omassa porukassaan suuressa ja mahtavassa Helsinki cityssä, joten jouduimme suoriutumaan aluksi alimiehityksellä. Koska alkoholi on kuin bensaa suonnissamme, emme tunteneet edes krapulaa. Rastiradoilla oli varsin eläimellinen meininki riisuessamme barbienukkeja, limbotessamme käärmeiden ali, sanaillessamme silputuista tavuista uusia taideteoksia, kähmiessämme toisiamme ja juodessamme totta kai kaljaa ja viiniä kaiken tämän ohessa. Helsinki helli osmaajia urakalla, sillä oli oikein kauniin keväinen sää. Testasimme myös aitoa helsinkiläistä kiipeilytelinettä, jossa kokeilimme hirttää yhden Täkyn vauvoista.


Vaikkei Täky tällä kertaa viennytkään Osma-pokaalia kotiin (onnittelut Kanta!), niin tunsimme onnistuneemme oikein mallikkaasti ja meillä oli kautta 16.48 helvetillisen hauskaa. Sitseillä pääsimme nauttimaan erilaisista puheista, sitsilauluista ja kenties myös vähän sivistyneesti tissutellen ja mässäilen, viinasta ja ruuasta. Turnajaisten ajan oli voimassa Instagramissa #avaraluonto -teemainen valokuvauskilpailu. Kaikkien yllätykseksi Täky vei tässä voiton, sillä ilmeisesti siulalaisten mieltä lämmittävät lempeät sadistisuudet vauvojen ja kiipeilytelineiden välillä. Palkintona oli ajanhengessä väristyskirja, jota en ole kehdannut (niin suurta ylpeyttä tuntiessani) sotkea. Kuvatodisteet on valitettavasti hävitetty hetkellisen ”haluan olla vakavasti otettava ihminen” mielialahöperryksen vuoksi. Anteeksi tästä. Koska en nyt halua kertoa koko totuutta matkastamme, päätän tämän Osma-höperrykseni tähän. Oikein paljon kiitoksia Siulalle tästä kuuman aurinkoisesta Osma-kokemuksesta! Syksyllä nähdään Turussa, jonne pokaalikin ansaitusti matkasi! Huom. Täky yrittää olla paikalla klo 16:48.

Teksti:  Mirja Kallinen 

VALITUT PALAT: IT’S ALWAYS WINE O’CLOCK

Alkaako tenttikirjojen ja luentomuistiinpanojen tihrustaminen vituttaa? Kaipaatko käteesi kirjaa, joka vie ajatuksesi kauas arjesta? Jos vastaus on kyllä, on minulla näin kesän kynnyksellä suositella hieman kepeämpää ja iloluontoisempaa luettavaa. Arvioin tällä kertaa hienon teoksen nimeltä IT’S ALWAYS WINE O’CLOCK. Kyseessä on pikkuinen kirja täynnä suuria ajatuksia viinistä. Oi kyllä, viinistä! Suurimmaksi osaksi kirja tarjoilee tunnettujen henkilöiden ajatuksia viinistä (ja alkoholin nauttimisesta noin ylipäätään), mutta mukana on myös jonkin verran eri kansojen sananlaskuja. Voisiko kirjan idea enää kauniimpi ollakaan?


Yksi silmiinpistävä piirre teoksessa on se, että monet lainaukset kuuluvat joko kirjailijoille tai runoilijoille. Kirjallisuuden opiskelijaa tämä hymyilyttää. Pitäisiköhän korkata se viinipullo tuolta jääkaapista niin ehkä minustakin tulee taiteilija? (Ei välttämättä: tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että vaikka kaikki taiteilijat ehkä ovatkin juoppoja, kaikki juopot eivät ole taiteilijoita). Oli miten oli, kirjailijoilla tuntuu olevan paljon sanottavaa viinistä. Sanasensa kirjassa jakavat esimerkiksi Oscar Wilde, Charles Dickens ja Mark Twain. Ja olipa mukaan päässyt piripäänäkin tunnettu tv-kokki Nigella Lawson. Nämä tyypit eivät voi olla väärässä!



No, onko kirjassa tässä sitten jotakin parantamisen varaa? Kyllä. Kirja on suorastaan nerokas ja tunnen suurta yhteenkuuluvuutta sen kanssa, mutta sitä voisi parantaa vielä suuresti. Kaipasin mukaan vielä perisuomalaista näkökulmaa: missä suomalainen viiniaforismi? Se voisi kuulua vaikka seuraavasti: Kaikki menee kurkusta alas, vaan silti kyykkyviini on paras. Mukana oli kyllä esimerkiksi venäläinen sananlasku, mutta eihän se nyt korvaa isänmaallista sanailua. Toinen pieni parannusehdotus olisi se, että mukana olisi enemmän naisten ajatuksia: nyt viinin iloista kertovat enimmäkseen miehet.


Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että tässä kirjassa on ainesta kesähitiksi. Heitä siis tenttikirjat nurkkaan ja nappaa kouraasi IT’S ALWAYS WINE O’CLOCK. Tämä kirja ja pullo (tai tonkka) viiniä ovat takuulla kesän toimivin yhdistelmä. Sitten vaan rannalle, puistoon tai pusikkoon pyörimään. Aijai! Arvosanaksi annan 4/5.

Teksti ja kuvat: Meri Kinnunen

MUNIA MÄ METSÄSTÄN

12.3.2016. Lapsuuden bestis kyselee, voisiko hän tulla pääsiäisviikolla käymään. Gradua täynnä oleva kalenterini toteaa, että jo vain se käy, kun eihän mulla ole yhtään mitään. Eteen iskee kuitenkin ongelma: kuinka näyttää Joensuun paras puoli ystävälle, joka ei ole käynyt susirajalla vuosikausiin? Ajattelen, että opiskelijapippaloita ei ole voittanutta. Yliopiston ainejärjestöt eivät kuitenkaan järjestä mitään kyseisenä aikana, mutta AMK:n puolelta löytyy Munanmetsästys. Facen tapahtumakuvauksessa todetaan, että ”jahtiin on tervetullut kuka tahansa itsensä tarpeeksi munanhimoiseksi kokeva korkeakouluopiskelija”, joten päätän yliopistolaisena uskaltaa vieraalle AMKin maalle. Haalin joukkueen kasaan ja olen onnellinen.

16.3. Käyn ostamassa joukkuelipun. Myyjät ovat iloisia siitä, että tapahtumaan tulee myös yliopistojoukkueita. He kysyvät yllättäen ja pyytämättä joukkueen nimeä, ja minä ahdistun. Vihaan suurien päätösten tekemistä yksin, mutta onnistun keksimään edes yhen pääsiäiseen liittyvän sanan, jota kukaan muu ei ole varannut. Kaikki nostamani rahat katoavat, kun 25 euron joukkuelippu, kolme neljän euron jatkolippua ja kaksi kolmen euron St. Patrickin bileiden jatkolippua on ostettu.

22.3. Ystäväni tulee bussilla Joensuuhun. Menemme kauppaan ja ostamme muun muassa munia ja tusseja. Tarkoituksenamme on värjätä munia lahjuksiksi rastinpitäjille. Koen katkeran pettymyksen, kun 20 tussin tussipaketissa on vain 18 tussia. Mietin, valittaisinko kauppaan vai tussitehtaalle, mutten jaksa valittaa kellekään muulle kuin kaikille tutuille, jotka jaksavat kuunnella. Opettelen tekemään kananmuniin reiät ja puhaltamaan ne tyhjiksi. Syömme iltapalaksi neljän munan munakkaan, jossa on tonnikalaa, tomaattia, pinaattia ja fetajuustoa. Käymme Alkossa ja Cittarissa ostamassa tipuja, pupunkorvia ja höyheniä. Teen turkinpippuriviinaa tietäen, että se on hyvää, mutta petollista. Ajattelen, että se on hyvä lahjus, enkä siten tule juomaan kaikkea yksin. Askartelemme valkeasta villalangasta pupun hännäntupsuja.



23.3. klo 9.45. Aamiaiseksi banaanimunakasta. Maalaamme lisää munia.

klo 13.20. Lounaaksi kinkkumunakasta. Maalaamme lisää munia.




klo 15.30. Saavumme ystäväni luo etkoilupaikkaan. En kämpälläni vielä kehdannut pukea tipuasua päälleni, mutta nyt kuitenkin tungen hattuni täyteen pikkutipuja ja sulkia ja puen päälleni neljä kerrosta paitoja ja villamekon. Sidon haalarit mekon alla kiinni, ja olen oikein pullea keltainen tipu. Ystäväni kiinnittävät minulle pyrstöhöyheniä. Muille kiinnitetään hännäntupsuja.

klo 16.25. Saavumme ilmoittautumispaikalle, mutta se ei ole vielä auki. Otamme kuvia Kosiosuden kanssa, koska kyllähän turisti kuuluu pakottaa moiseen.

klo 16.30. Ilmoittautuminen aukeaa. Saamme joukkueen nimen sanomalla passin, joka käskee käydä kahdeksalla vapaavalintaisella rastilla. Kaupunkisuunnistuksen toimiin tottuneena kauhistelen sitä, ettei edes aloitusrastia määrätä, sillä oletan, ettei tuollaisesta valinnanvapaudesta voi seurata kuin kaaos. Loppujen lopuksi vapaa systeemi toimi paremmin kuin kaupunkisuunnistuksen tiukka kuri: emme joutuneet jonottamaan juuri lainkaan (paria rastilla ehkä yhden joukkueen verran) ja pystyimme skippaamaan kaikki meille sopimattomat rastit (”Tuolla on futista! Ei mennä sinne!”).

klo 16.40-20.15 Kierrämme rasteja. Ensimmäinen rasti on muistipeli. Kiitämme onneamme, että ilta on vielä nuori. Ainakin allekirjoittaneen osalta koko loppuilta nimittäin tuntuu muistipeliltä, jossa en aivan täydellisesti pärjää. Availemme jokainen vuorollaan yllätysmunien muovisia koteloita yksi kerrallaan, ja kuvaparin löytyessä löytäjä lähtee juoksemaan tolpan ympäri ja seuraava saa aloittaa availun. Seuraavilla rasteilla kaadetaan pulloja sukkahousuissa olevan pallon avulla, näytellään (tämä teki pääosin täkyistä koostuvasta joukkueestamme hyvin iloisen. Teimme über coolin näytelmän, jossa oli kertoja ja takauma ja kaikkea muuta hienoa), suunnitellaan joukkuehuutoa, pelataan koripalloa, vaihdetaan mahdollisimman paljon vaatteita joukkuetovereiden kesken, pyritään kesäkuntoon tekemällä kyykkyjä muna suussa ja tehdään Tinder-profiiliin kuva ja motto (kai tekin lämpenisitte, jos edessänne olisi hirttäytyvä tipu ja mottona jotakuinkin ”tykkää tai sydämeni lakkaa lyömästä”?). Lempirastimme oli kuitenkin pukkihyppelyrasti, jossa insinöörit(?) antoivat meille Mehukatti-pullon, joka oli täytettävä mahdollisimman täyteen ja mahdollisimman monella juomalla. Fiksuina ihmisinä arvelimme, että joudumme itse juomaa kittaamaan, joten teimme seoksen ajatuksen kanssa. Vaikka laskujemme mukaan pulloon tuli kahdeksaa eri juomaa, oli seos käsittämättömän hyvää! Pukkihyppely liittyi rastiin niin, että ensimmäinen alkoi juoda juomaa ja muut hyppivät hänen ylitseen. Kun kaikki olivat hypänneet yli, annettiin juoma seuraavalle ja taas piti hyppiä.

Suorituksemme olivat loistavia ja kartongista leikattuja munia sateli noitamme taikahattuun maksimimäärä joka rastilla. Kaikin keinoin (mm. munilla, tipuilla, tipuntanssilla, lämmittävällä joukkohalilla, puhelahjoilla ja taikajuomalla) anomme vielä ylimääräisiä pisteitä ja välillä se onnistuukin.






klo 20.15 Emme elä pelkillä munilla, joten suuntaamme Dollyyn ravittaviksi.

klo 21 (?) Etkoilemme ystäväni luona. Kuvaamme Juha88:n musiikkivideon ja lisäksi sekalaisia kännivideoita, joista en muista mitään.

klo 23(?) Saavumme Ilonaan. Porukka tanssii ja ihmiset ovat mukavia. Minä kuvaan videotervehdyksen Venäjälle olevalle ystävälle. Kesken videon lähdemme kiljuen tanssimaan, koska Antti Tuisku soi.

klo 3.30 (?) Menemme ulos ja juttelemme randomeille pojille, jotka eivät tunne edes toisiaan. Tanssimme yhdessä Pumppulaulua ja Sutsisatsia. En tiedä, kenen idea oli soittaa Youtubesta Frööbelin palikoita, mutta pelkään olevani itse syyllinen.




klo 4 (?) Hyväkäytöksinen nuori mies saattaa minut ja ystäväni kotiin. Teemme hänelle palkinnoksi voileipiä ja tupsun villalangasta.

klo 10.01. Kännykkä piippaa. Joukkueemme noita lähettää minulle kuvan minusta leikkihirttäytyneenä. Vastaan, että olo on sellainen, ettei tuo vaihtoehto ole kaukana. Neljän tunnin bussimatka kotiseudulle pääsiäistä viettämään pelottaa ekaa kertaa ihan oikeasti.

Joskus myöhemmin: Hemmetin Mirja utelee, haluaisinko kirjoittaa Itäkynään. Suostun ekaa kertaa, lienen tullut vanhaksi ja höperöksi. Tahdon julkaista tän salanimellä, vaikka kuvista paljastuukin todellinen minä. En tahdo, että tämä on ensimmäinen asia, joka hypähtää nimeni googlettajien silmille.

Kaiken kaikkiaan illan seuraukset voi vetää yhteen näin: AMKkilaiset on kivoja. Meen toistekin heidän tapahtumiinsa, jos tulee mahdollisuus. Taisin kiintyä turkinpippuriviinaan niin, etten sitä turhan paljon muille jakanut. Nyt ei tee mieli juoda vähään aikaan. Eikä muuten tee mieli syödä munakkaitakaan.


Teksti ja kuvat: Pääsiäistipu

MINNAN SALONKI








Onko elämässäsi kurjuutta, murheita, ongelmia tai askarruttaako mieltäsi jokin? Minä olen täällä sinua varten. Lähetä kysymyksesi pikimmiten osoitteeseen itakyna(a)taky.fi niin minä tyydytän tiedonjanosi.


Hei Minna! Olen korviani myöten ihastunut erääseen siroon blondiin, joka rakastaa kaunokirjallisuutta. En ole vielä uskaltanut tunnustaa hänelle tunteitani, mutta ajattelin itse kirjoitetun runon tekevän häneen hyvän vaikutuksen. En kuitenkaan ole varsinaisesti mikään kynäniekka, joten kaipaisin hyviä vihjeitä. Hyvä Minna, kuinka kirjoitan rakkausrunon?
Desperatos

Moi Desperatos! Kevät on tunnetusti rakkauden aikaa ja on ihanaa, että lintujen lisäksi lirkuttelet myös sinä. Kyllä minä ainakin kulttuuri-ihmisenä arvostan tuollaista vaivannäköä. Tässäpä muutama eeppinen vinkki, joilla hurmaat sydänkäpysesi:
  • Pyri siihen, että runosi eroaa massasta. Voit käyttää esimerkiksi erikoista runomittaa tai kirjoittaa runosi vaikka kuvan muotoon.
  • Käytä erikoista fonttia, mutta vältä Comic Sanssia. Se huokuu lemmen tappavaa pahuuden voimaa. Varo myös fonttikokoa 72, se voi vaikuttaa liian innostuneelta.
  • Käsin kirjoitetulla runolla voit viestittää jotain omasta persoonastasi. Jos kuitenkin harakankin askel viettää suorempaan kuin sinun tekstisi ja käsialasi muistuttaa kuusivuotiaan lääkärin aakkosteluyritelmää, kannattaa suosia elektronisia kirjoitusvälineitä.
  • Vältä riimiparien käyttöä ellet osaa kirjailla niitä yhtä uskottavasti kuin Eppu Normaali. "Olet aina niin iloinen ja ainakin satakiloinen" ei varmasti sytytä ketään.
  • Suosi hienoa ja romanttista, valmiiksi kuvioitua kirjepaperia. Jos olet köyhä, on onneksesi olemassa nykyään myös vaaleanpunaista ja tuoksuvaa vessapaperia. Tässä on sekin hyöty, että jos runosi on niin sanotusti syvältä, voi ihastuksesi pyyhkiä siihen sievän peppunsa.
Tsemppistä vaan ja ei kun kynä laulamaan! Terveisin Minna.


Morojenttes Minna!
Et IKINÄ arvaa mitä on tapahtunut!!!! Vittu KENEENKÄÄN ei voi enää nykyään LUOTTAA. Mun elämä on ihan PILALLA!! Makekin vaan sano että anna jo olla, mut miten vittu annat?!? KUKAAN EI YMMÄRRÄ mun ongelman TODELLISTA laitaa. Penakin sano että kyllä se kaljalla lähtee mut EI VAAN VITTU LÄHDE. Mun pää RÄJÄHTÄÄ ihan JUSTIINSA!!! Ansku on ainut joka on edes vähän yrittänyt tsempata mua tässä mun tilanteessa mutta ei sellasiin HUTSUIHIN voi luottaa. MITÄ TEEN??!!
T: sick_fast_glasses

Hei vaan sick_fast_glasses. Olen hyvin harmistunut siitä, että olet kohdannut elämässäsi tällaista vastoinkäymistä. Koska en ymmärtänyt, mikä ongelmasi oikeastaan on, tässä on muutama elämään yleisesti sopiva vinkki. Muista, että kaikki järjestyy aina lopulta jollakin tavalla. Ei välttämättä parhain päin, mutta järjestyy kuitenkin. Mikään piina ei voi kestää pidempään kuin tämä elämä. Pidä huoli, että jääkaapissasi on aina ruokaa ja televisiossai pyörii Netflix. Nämä kaksi antavat hyvin monen ihmisen elämään suuren merkityksen. Jos sinulla on varaa, osta itsellesi vesiskootteri ja näytä kaikille, että olet parempi kuin he. Tutkitusti suomalainen voi hyvin, kun hänen kulkupelinsä on hienompi kuin naapurin. Vaikka keskisormen näyttämistä voidaan pitää hieman lapsellisena, ei sen eheyttävää voimaa voi kuitenkaan väheksyä. Mitä ikinä tapahtuukin, pysy kaukana silloista – niiltä hyppääminen ei tutkitusti ole terveellistä. Jaksuhail Minnalta!



MINNAAAAAAAAAAA! OLEN HUKANNUT AURINKOLASINI! MITÄ TEEN! HELP!
TOIVOO KESÄMIES

Mikä siinä on, että kaikkien pitää nyt huutaa. Juokaa sitä viinaa tarpeeksi, niin muuttuu mielikin levolliseksi. Minna.


Heippuli Minski! 
Kuten tervehdyksestäni ehkä paistaa, on kevään opiskelu saanut minut järjettömyyden partaalle. En enää pysty istumaan rauhassa paikoillani ja suustani pääse karjahduksina satunnaisia kirosanoja sekä epämääräisiä ölähdyksiä. Normaalisti en ole tällainen, joten kyse tuskin on touretesta. Minulla olisi vielä yksi tentti edessäni. Kuinka selviän siitä?
ÄMO2

Heisulivei ÄMO2! Olet kipeästi rentoutumisen tarpeessa. Sen yhdistäminen tulevaan tenttiin saattaa olla haastava kombinaatio. Lähde ensimmäisenä etsimään mielenrauhaa luonnosta. Tutkaile puiden lehtiä, jotka somasti vihertävät ja vienosti keinuvat tuulen tahdissa. Uuden elämän näkeminen saa toivon heräämään, ja söpöjen eläinten poikasten katsominen tekee olosi nuorekkaammaksi. Luonnosta voit löytää myös kohtalotovereitasi. Kuuntele lokkeja, mutta varo, etteivät ne kaiken huutamisen lomassa ulosta päällesi. Voit etsiä voimaa eri taiteen muodoista, kuten vaikkapa musiikista. Mikäli klassinen musiikki ei kaikkien tutkimustulosten mukaisesti parannakaan opiskelusuoritustasi, anna hevimetelin ärjyä tuskasi puolesta. Jos mikään muu ei tunnu auttavan, käytä hyväksesi vanhaa suomalaista soidinmenetelmää: pyydä ystävääsi sitomaan sinut vöillä ja kahleilla kiinni kellarin tuoliin, teippaa suusi kiinni jesarilla ja laita silmiesi pidikkeeksi tulitikut jotta luomet eivät pääse luppasemaan. Komenna ystävääsi laittamaan tenttikirja eteesi. Joudutpahan lukemaan. Jos rahasi riittävät, niin voit palkata kaupungin messumiehen saarnaamaan kirjan tekstiä sinulle megafonista suoraan korvaasi. Kyllä oppimiseen aina niksit löytyy. 
Rentouttavia lukuhetkiä toivotteleepi Minna.


TÄKYJEN PÖYTÄLAATIKOISTA

Hän.

Sädekaihtimet olivat auki. Auringon valo häikäisi nukkuvan henkilön. Sängystä nousemisen halua ei ollut. Huone oli utuinen. Tavarat olivat järjestäytyneet kaoottisesti ympäriinsä. Mikään ei ollut paikoillaan. Hän ei jaksanut.

Elämä ei ollut täällä niin kuin toisaalla – unien sumuisissa maisemissa. Yritys karata tätä maailmaa – oli turha. Herätä uudestaan ja uudestaan, yrittämällä olla heräämättä. Se oli väistämätöntä. Hän ei tahtonut.

Oli noustava. Päälle puettiin kuluneet ja likaiset bokserit. Oli myös koko kuukauden läpi käytetyt farkut. Löytyi vielä t-paita sekä huppari. Pukemisen jälkeen poistuttiin. Hänen oli lähdettävä.

Käveltiin ihmisten ympäröimänä. Matka jatkui suuren rakennuksen edustalle. Rakennuksen sisään astuttiin. Oltiin ympäriinsä säntäävien ihmisten keskellä. Matka jatkui katse kohti maata. Asettauduttiin tuoliin odottamaan. Hän ei ymmärtänyt.

Ihmiset kuuluivat kaukaisena surinana korvissa. Oli kuitenkin jaksettava. Hän ei välittänyt.

Poistuttiin ulkotiloihin. Loputtomalta tuntuvan matkan jälkeen saavuttiin sinne mistä oli lähdettykin. Palattiin kaaoksen valtaamaan – täyttämättömään – huoneeseen. Vasta päällä olleet vaatteet pääsivät kaaoksen hallittaviksi, kun sängyn valloitti tämä keho, jonka omistaja sai vihdoinkin haluamansa. Hän palasi.

Päivät kuluivat. Mikään ei muuttunut – tai muuttui. Tämä riivattu sielu ei enää halunnut jatkaa. Oli tehtävä jotain. Hänen halusi.

Keskusteltiin ihmisten kanssa. Saatiin tarvittava lääkitsemään vaivaa. Aineita nautittiin. Hän vapautui.




Metempsykoosi

Nukuin.
Etsin unessani uutta.


Saadakseni kokea uudestaan.
Iloa, surua. Tunteita.
Kipua ja tyydytystä.


Uidakseni jälleen muiden sielujen kanssa
loputtomassa elämännielussa. 



Teksti: Miska Tanskanen