maanantai 11. toukokuuta 2020

PÄÄKIRJOITUS

Lyö totaalisen tyhjää. Ei yhtään oivaltavaa ideaa tai pikkunokkelaa lausetta. En suoraan sanottuna jaksaisi kirjoittaa tätä pääkirjoitusta, mutta on pakko. Mistä johtuu, että kirjoittamisesta nauttiva humanistihempukka voi eltaantua harrastukseen näin pahasti?

Se ei ainakaan liity siihen, että olisin kirjoittanut viime aikoina jotenkin tavallista enemmän. Toki gradu on ollut työn alla koko kevään, mutta en ole sitäkään todellisuudessa sivutolkulla ahertanut. Noppia siitä ei ihan heti ole tiedossa – sen sijaan kaikki olennaiset esseepaketit odottavat aloittamista. Olen kuitenkin jo useamman kerran joutunut toteamaan, ettei kirjoittaminen oikein luonnistu. Lienee siis varsin yleistä, että ”koronteenin” aikana laiskottaa aivan urakalla.

Tällaisten kelojen vuoksi tämänkertainen Itäkynä liittyy jaksamiseen. Tiedän, ettei numeron lukeminen voisi mitenkään korvata yhdessä oloa ystävien kanssa, kunnon bileitä taikka vapautta matkustaa. Vaikka lähikontakti puuttuu, voimme silti toimia yhdessä – ja sillä periaatteella tämäkin Itäkynä on saatu ajoiksi, vaikka se kornilta kuulostaa. Muun muassa tällä periaatteella olemme koonneet Itäkynän toimituksen karanteenisuosikit, joista joku voi halutessaan inspiroitua. Sen lisäksi luettavananne on vähän lisää kirjoittamisen tuskaa, vinkkejä pandemia-ahdistuksen taltuttamiseen, ajankohtainen haastattelu etäopeharkkalaisista sekä erään fuksimme kokemus tämän vuoden etävapusta. Numero pitää sisällään myös pj-Roosun keväiset tervehdykset, tekstiviestipalstan ja Kansa saaristossa -novellin jatko-osan.

Olen itse tajunnut tänä aikana jotain olennaista jaksamiseen liittyen: vaikka kuinka sellainen hipsterihkö "plant mom -estetiikka" minua puhutteleekin, en itse ole sellainen. Luulen nimittäin tappaneeni yhden huonekasvini poikkeusolojen aikana, eikä minulla ole aikomustakaan parantaa huolenpitoani sitä kohtaan. En vain jaksa ylimääräistä yrittämistä, en juuri nyt. Ehkä kumppanini pelastaa sen vielä.

Ei kun ihan oikeasti: tsemppiä ja jaksamista jokaiselle kanssatäkyläiselle! Kyllä tämä vielä helpottaa.
Terveisin toiveikas päätoimittajanne Karoliina

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Monella tapaa uudenlainen ja haastava kevät alkaa pian väistyä kesän tieltä. Kevään kohokohdat olivat tänä vuonna hieman erilaisia, kun Vappupreppiä vietettiin Discordissa ja Alkukivien lakitusta seurattiin videon välityksellä. Vaikka Vappuprepin Meelelahutuslaulut eivät korvia hivelleetkään eivätkä lopulta päätyneet lakitusvideolle, oli uudessa vapunviettotavassa positiivisiakin käänteitä: kuinka moni on aiempina vuosina kuullut joka lauseen perinteisestä lakituspuheesta?

Täkyn katse alkaa jo kohdistua pikkuhiljaa syksyä ja uusia opiskelijoita kohti, uudet upeat tuutorit ovat jo kouluttautuneet kovalla vauhdilla ja puheenjohtajana olen päässyt kirjoittamaan syksyllä aloittaville opiskelijoille tarkoitettua esittelyä Täkystä. Esittelytekstiä kirjoittaessani olen miettinyt paljon sitä, miten selittää ainejärjestön ja Täkyn roolia, ja tätä pohdittuani ajattelin muistin virkistämiseksi kerrata omasta mielestäni tärkeimpiä kohtia myös kaikille vanhemmille täkyläisille.

Ainejärjestön tarkoitus on toimia jäsentensä etujen puolesta. Täkyn tavoite on kehittyä entistäkin helpostilähestyttävämmäksi ja jäsenlähtöisemmäksi, joten meihin saa aina olla yhteydessä! Jos sinulla on esimerkiksi ideoita etätapahtumiin, parannusehdotuksia viestintään, kysymyksiä edunvalvonnan käytänteistä tai mitä tahansa muuta asiaa, voi hallitukseen olla yhteydessä sähköpostilla, somessa tai vaikka anonyymisti tekstiviestipalstalla!

Hyvää loppukevättä ja alkavaa kesää kaikille täkyläisille!
– pj-Roosu

TOIMITUKSEN KARANTEENISUOSIKIT

Tämänkertaisessa Itäkynän numerossa kirjoittajat kertovat omat karanteenisuosikkinsa. Huomioitavaa: mitään mainituista suosikeista ei tule suorittaa ollakseen pakosta produktiivinen näin neljän seinän sisällä. Jokainen puuhailkoon oman jaksamisensa mukaan ilman ylimääräisiä odotuksia.

Olen aina ollut laiskanpuoleinen liikkuja, mikä on vain korostunut poikkeusaikoina. Kymmenen minuutin jooga- ja treenivideot ovat sen vuoksi peruskuntoni pelastus, sillä niihin en keksi tarpeeksi hyviä tekosyitä olla liikkumatta. Vaikka ne kestävät vain kymmenen minuuttia, olo on heti paljon virkeämpi, kun on koko päivän muutoin vain istunut. Pienen treenin tai venyttelyn jälkeen voi taas hyvillä mielin istua loppuillan.
– Jenny

Miun suosikki koronan aikaan on ollut ehdottomasti Nintendo-peli Animal Crossing: New Horizons. Koukutuin kyseiseen virtuaalimaailmaan hetkessä, enkä totta puhuen ole pelin aloituksen jälkeen pitänyt kuin kolme (tuskaista) pelaamatonta päivää. Pelissä aloitat uuden elämän autiolla saarella, josta saat ajan ja vaivan kanssa rakentaa oman paratiisisi. Olenkin kuluttanut tunteja suunnitellen kukkapenkkejä, tiekuvioita ja hedelmätarhoja, puhumattakaan kalastuksen ja tarantellametsästyksen jaloista taidoista. Omalle saarelleni olen paennut oikean elämän epävarmuuksia yhä uudelleen, ystävystynyt naapureihini ja kironnut asuntolainojani. Animal Crossing on pelastanut kotoiluviikkoni täysin. Vielä kun aikanaan keksisi, miten päästä eroon tästä uudesta addiktiosta…
– Emilia

Miun yksi suosikkiharrastuksista kotona pysytellessä on ollut talojen rakentaminen Simsissä. Kun itse ei pääse näkemään paljoa muuta kuin oman kotinsa neljää seinää, on ollut kiva muuttaa maisemaa rakentamalla ja sisustamalla taloja simulaatiopelissä. Ikävä sivuvaikutus on se, että samalla tekisi mieli sisustaa omakin koti alusta alkaen uusiksi.
– Roosu

Minun karanteenisuosikkini on leivän leipominen. Hyvä leipä vaatii paljon työstämistä, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Kotona ollessa ei ole mitään muuta kuin aikaa, joten olen harjoitellut useita itselleni uusia leipäreseptejä. Tyhjyyttään huutavat leipähyllyt kaupassa eivät ole haitanneet, kun on itse pyöräyttänyt sämpylät, paahtoleivät ja ruisleivät. Seuraavaksi ajattelin alkaa kasvattamaan omaa hapanjuurtani. Asiaan toki kuuluu hapanjuuren nimeäminen, sillä se on kuin lemmikki, koska sitä tulee ruokkia säännöllisin väliajoin
– Johanna

Mun suosikkitekeminen oli vapun aikaan oman siman valmistaminen. Paitsi, että kotisima on parasta sen maun vuoksi, myös sen tekeminen on tosi jännittävää ja hauskaa. Haaveilen myös kombutsan tekemisestä itse.
– Kasper

Olen korona-aikaan innostunut jopa aeimpaa enemmän musiikin tekemisestä ja harjoittelemisesta. YouTube on täynnä mahtavia laulunopetusvideoita, ja nyt laulamista ja soittamista voi harjoitella ja äänittää rauhassa omaan tahtiin vaikka koko päivän, jos siltä tuntuu. Minusta on ihanaa uppoutua musiikkiprojektien pariin, on se sitten uuden laulutekniikan harjoittelua tai oman äänityksen miksaamista.
– Hanna

Miun karanteenisuosikki on lipsynkkaus. Koska olen liian ujo kiduttamaan naapureitani ei-aina-niin-korvia-hivelevillä musiikkitaidoillani, en tiedä parempaa kuin esimerkiksi siivotessa iskeä kuulokkeita korville ja tanssahdella sekä laulaa ilman, että äänet häiritsisivät ketään.
– Siiri

Itse asiassa koko alkuvuoden suosikki on miulle ollut YleX:n uuden musiikin rock-show, jota luotsaa Suomen paras musatoimittaja Teppo Vapaus. Ohjelma olisi joka torstai-ilta kuunneltavissa suoraan radiotaajuuksilta, mutta tunnustan heti, että tykkään mieluiten kuunnella sen omalla ajalla ajatuksen kanssa. Ohjelman ansiosta olen kevään aikana löytänyt omaan kuunteluun monta uutta vaihtoehtomusiikin artistia ja bändiä!
– Karoliina

KIRJOITTAMINEN ON HANKALAA

Kirjoittaminen on osoittautunut erittäin haastavaksi viime aikoina. Olen tätäkin tekstiä aloittanut jo neljästi alusta ja miettinyt joka kerralla, että ei hemmetti, en minä osaa mitään! Kuitenkin sinnikkäästi jatkan, vaikka välillä huudan koneeni näytölle rumia sanoja ja siihen kyllästyttyäni istun sohvalle apaattisesti tuijottamaan tyhjyyteen.

Tämä teksti ei ole suinkaan ainoa, jonka kanssa olen painiskellut. Esimerkiksi erään kurssin essee on aiheuttanut minulle päänvaivaa jo miltei kuukauden enkä voi sanoa olevani vieläkään edes puolivälissä. Väkisinkin alan vertaamaan itseäni viime kesään, jolloin jaksoin kirjoittaa kandin tutkielmaani lämpimässä kirjastossa koko päivän. Miten minä silloin onnistuin pitämään mielenkiintoani yllä niin monta tuntia? Kyseessä oli kuitenkin kandi eli paljon vaativampi teksti kuin seitsemän sivun essee. Missä on se flow, jonka turvin olen kahdessa päivässä onnistunut kirjoittamaan kirja-analyysin Rouva Bovarysta?

Ehkä tämä johtuu siitä, ettei minulla ole deadlinea, ainakaan tämän kurssin suhteen. Olen selkeästi ihminen, joka tarvitsee painetta ja stressiä saadakseen asioita tehtyä, mikä on aika älytöntä, koska minä myös uuvun ja ahdistun stressistä. Nyt vain ahdistun, mutta en saa siltikään mitään aikaiseksi.

Deadlinen lisäksi kaipaan kirjastoa. Kulkihan ilma siellä todella huonosti ja aina joku puhui naapuripöydässä, mutta asiat tulivat silti enemmän tai vähemmän tehdyksi. Vähintäänkin tuli toimelias olo, kun oli saanut itsensä raahattua hyvissä ajoin yliopistolle. Hyvällä tuurilla Carelian aulasta löysi ystävän ja loppupäivä sujui mukavasti yhdessä opintoja pakoillen. Kun kello oli tarpeeksi paljon, molemmat hakivat levitetyt kurssikirjansa jostain kirjaston nurkasta ja lähtivät yhteistuumin keskustan kahvilaan jatkamaan keskusteluja. Nyt kun haluan pakoilla opintoja, makaan sängyssä ja katson Tiktok-videoita (kyllä, tällaisia hairahduksia se karanteeni teettää). Tiktokin lisäksi myös Yle Areena ja Youtube taitavat olla jähmettyneen luovuuteni taustalla.

Joku nokkela loppupäätelmä olisi ollut hauska kirjoittaa tänne loppuun, mutta kaikki edellisiltana kirjoitetut ”hauskat” jutut tuntuvat tänä aamuna kiusallisilta. Ehkä vaan toivotan kaikille jaksamista loppukeväälle ja menen takaisin Tiktokin ääreen.

Teksti: Jenny Tähtinen

SELVIYTYMISLISTANI PANDEMIA-AHDISTUKSEEN

Mitä sinulle kuuluu? Siis ihan oikeasti? 

Opiskelijoiden mielenterveyspäivää viettiin 23.4., ja näinä poikkeusolojen ja epävarmuuksien aikoina mielenterveys ja siitä huolehtiminen ovatkin äärimmäisen tärkeitä. Suoraan ja rehellisesti sanottuna: oma jaksamiseni ja yleismaallinen motivaatio on ollut näinä viime viikkoina välillä pahastikin kadoksissa. Moni voi varmasti allekirjoittaa saman omalle kohdalleen. Mielialani ja vireystilani ovat vaihdelleet nopeasti apatiasta hyperaktiivisuuteen ja takaisin useammin kuin keväisen Joensuun säätilat. Olen kuitenkin löytänyt muutamia (ainakin itselleni) toimivia tapoja ja konsteja kohentaa mieltäni ja hoitaa mielenterveyttäni näinä kotoilun ihmeellisinä aikoina. Toivon että näistä olisi hyötyä teillekin, jotka kaipaatte tehostusta jaksamiseenne.

1. Älä uppoudu someen. Tämä auttoi monellakin tasolla. Ensinnäkin sosiaalisen median kanavilla ihmiset levittävät helposti vääriä uutisia, omia mielipiteitään ja omaa ahdistustaan ja epävarmuuttaan. Se tarttuu herkästi myös itseen. Somessa (väärän) informaation määrä on valtava, ja se voi tuntua pikkuhiljaa lähes tukahduttavalta. Spekulointi ja skandaali nousevat esiin yhä uudelleen, eikä koronasta, karanteenista ja pandemiasta pääse eroon sitten millään. Joten ensimmäinen ohjeeni onkin: vähennä sosiaalisen median käyttöä, jos tunnet olosi huononevan sen selaamisen myötä. Tai vaikka et huomaisikaan somella mitään vaikutusta vireystilaasi, on jokaiselle varmasti hyvä vähentää välillä puhelimella roikkumiseen kuluvaa aikaa. Etenkin nyt, kun käytettävissämme on likimain kaikki aika maailmassa.

2. Älä seuraa liikaa uutisia. Tämä voi vaikuttaa jopa ristiriitaiselta, ja aloitus voisikin olla enemmän muotoituna medialukutaitoon päin. Jos somen kanavat tuntuvat spekuloivilta ja skandalisoivilta, ovat samankaltaisia monet törmäämistäni uutiskanavistakin. Otsikot ovat hyvin kärjistettyjä myös koronaan liittyvissä aiheissa, eikä muusta tunnuta enää pahemmin edes uutisoitavan. Itse lopetin iltapäivälehtien seuraamisen, sillä huomionhakuisuus ja kärjistettyjen klikkiotsikoiden määrä oli valtava. Ohjeeni onkin: seuraa vain uutiskanavia, joihin luotat ja jotka eivät ”mässäile” tällä vallitsevalla maailmantilalla.

3. Pidä yhteyttä läheisiin. Tätä varmasti moni onkin jo tehnyt, ja keinot etäyhteydenpitoon ovat lukemattomat. Läheisyys ja sosiaalisuus eristäytymisen aikoina ovat äärimmäisen tärkeitä, kuten myös karanteenikokemusten jako ja vertaistuki, sillä olemmehan kaikki tässä tilanteessa kuitenkin yhdessä. Soita ystäville, perheelle, sukulaisille. Naurakaa, rakastakaa, jakakaa, keskustelkaa. Kysy lähimmäisen kuulumisia.

4. Älä suorita, ellet niin halua. Some nostaa jälleen listallani päätään: somekanavat ovat täyttyneet reippaiden kotikuntoilijoiden, käsityöntekijöiden ja kielten oppijoiden saavutuksista ja onnistumisista. Kotoilun myötä ihmisillä on enemmän aikaa harrastaa kotona, opetella uutta ja verestää vanhoja taitoja. Samaan aikaan monet opiskelevat tai tekevät etätöitä. Aikaa on päivässä enemmän omaan tekemiseen, ja edistystä tuntuu tulevan ihan hurjaa vauhtia – mutta se ei ole pakollista. Kotikaranteeniakaan ei tarvitse suorittaa, ellet itse niin päätä tehdä. Juuri nyt on enemmän kuin okei vain olla, levätä ja kerätä voimia. Älä vertaa itseäsi ja omaa kotona oloasi muihin, vaan tee ja ole juuri oman jaksamisesi mukaisesti. Siitä päästäänkin viimeiseen listani kohtaan…

5. Tee juuri niitä juttuja, joista sinulle tulee nyt hyvä olo. Tärkeintä jaksamisen kannalta on muistaa oma mielihyvä ja tehdä asioita, jotka sitä juuri sinulle tuottavat. Itse olen pelannut paljon Animal Crossingia, katsonut eläinvideoita, leiponut, maalannut ja kuunnellut musiikkia. Olemme myös poikaystäväni kanssa pyrkineet pitämään pari kertaa viikossa ruuduttoman illan, ja esimerkiksi piirtäneet yhdessä tai tehneet ristikoita. Olen nukkunut paljon päikkäreitä ja viettänyt hitaita aamuja. Ihan vain koska näistä asioista minulle tulee hyvä olo. Nyt on aikaa tehdä juuri niitä omia lempparijuttuja, joihin ei ennen tuntunut olevan aikaa luentojen, tapahtumien ja muiden sosiaalisten kanssakäymisten keskellä. Lue nyt se joululahjakirja, jota et ole vielä ehtinyt edes aloittaa. Katso kymmenettä kertaa Frendit, neulo villasukat loppuun ja aloita vaikka uudet. Järjestele vaatekaappi värijärjestykseen, ja kirjahylly aakkosittain. Tee kaikkea hupsua ja mukavaa, josta saat iloa ja tekemistä päiviisi.

Tämän omakohtaisen selviytymislistan myötä toivotan teille kanssatäkyläiset iloa ja jaksamista tähän kevääseen. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! Ja kun apeat pilvet lopulta väistyvät, nähdään tapahtumissa ja sosiaalisissa kokoontumisissa jälleen, ja jaetaan toisillemme korona-ajan kokemuksiamme.

Teksti: Emilia Saukkonen
Kuva: Karoliina Kapanen

OPETUSHARJOITTELU KOTISOHVALTA

Koronavirustilanne on vaikuttanut monella tapaa varmaan jokaisen opiskelijan arkeen. Luentosaleissa ja kirjastossa istuminen on vaihtunut kotisohvalla opiskeluun. Tilanteesta huolimatta kevään aikana on tuttuun tapaan oltu myös opetusharjoitteluissa. Itäkynän toimitus halusi selvittää, miten koronavirustilanne on vaikuttanut opetusharjoitteluihin, joten haastattelimme kolmea H3-harjoittelua suorittavaa täkyläistä.

Miten koronavirustilanne on vaikuttanut harjoitteluusi?

Anne, n:s vuosikurssi: Lähiopetus muuttui yllättäen etäopetukseksi ja opettamisen keinoja joutui muuttamaan varsin radikaalisti. Oppilaiden kohtaaminen ja henkilökohtaisen opastuksen tarjoaminen on rutkasti vaikeampaa.

Inka, 4. vuosikurssi: Ehkä itsestään selvästi niin, että harjoittelu toteutetaan nyt etänä. Ehdin pitää muutaman tunnin lähiopetuksessa, minkä jälkeen saatiin aika äkkiä omaksua uudet toimintamallit. Työmäärä harjoittelun ulkopuolisissa opinnoissa on lisääntynyt, mikä luonnollisesti voi vähän heijastua harjoitteluunkin. Lisäksi surettaa se, että ehdimme tammikuun harjoittelussa kehittää loistavan harkkaperjantai-perinteen, mutta etäopetuksen alettua ja ennen kaikkea ravintoloiden sulkeuduttua olemme joutuneet tyytymään kotona syömiseen.

Roosa, 4. vuosikurssi: Pidin kaikki oppituntini etänä. Myös lähes tulkoon kaikki oppituntien seuraamiset tapahtuivat verkon välityksellä.

Miten etäharjoittelu käytännössä eroaa normaalista harjoittelusta? Opetatko kotisohvalta?

Anne: Minulla on pöytäkone, joten sohvan pohjalle en valitettavasti ole päässyt. Etäopetuksessa ei näe oppilaita, koska he pitävät yleensä kameran kiinni ja aina on joku, jolla se ei toimi. Myös keskusteluiden muodostaminen luokan kanssa tuntuu haasteellisemmalta, sillä oppilaat puhuvat vähemmän kuin normaalissa luokkahuonetilanteessa pölöttäessään. Toisaalta etäopetus taas
tarjoaa paljon uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia opetuksen toteuttamiseen – ja pullakahvit pystyy juomaan kesken oppitunnin, kun sammuttaa kameran itsenäisten tehtävien ajaksi!

Inka: Kaikki tapaamiset esimerkiksi ohjaajan ja aineryhmän kanssa ovat etänä. Minä olen pitänyt oppituntini aivan normaalisti oppitunnin mittaisina livekokouksina enkä esimerkiksi valmiina opetusvideoina tai tehtäväpaketteina, joten vuorovaikutus on säilynyt lähes normaalina aktiivisten oppilaiden ansiosta. Kaipaan kuitenkin hieman hauskoja luokkahuonesattumuksia, vaikka tilannekomiikkaa riittää kyllä etätunneillakin. Opetan kotisohvalta tai sängystä käsin. En siis nukahda oman opetukseni aikana, vaan pidän sängyllä hengailusta ihan muuten vain. Näin tarkennuksena.

Roosa: Toisaalta eroaa tosi paljon, toisaalta taas ei niinkään. Olen opettanut Haminasta käsin, eli etäharjoittelussa ei ole ollut mitään väliä, missä päin Suomea elelee. Toisaalta taas oppitunnit on suunniteltava ja pidettävä aivan normaalisti, silloin kun ne lukujärjestyksessä oppilailla ovat.

Aiheuttaako etäharjoittelu enemmän työtä kuin normaalit harjoittelut?

Anne: Koska etäopettaminen on myös ohjaajille ollut uutta ja hakenut muotoaan, vastaan kyllä, on aiheuttanut enemmän työtä. Kun toimivat työskentelytavat ja etäopetuksen mahdollisuudet ovat tulleet paremmin tutuiksi, niin työmääräkin on onneksi hiukan laskenut. Mutta raskaampaa tämä etäharjoittelu kyllä on, kun sekä tuntien suunnittelu että pitäminen tapahtuu tietokoneella kököttäessä.

Inka: Etäharjoittelun toteutustavoissa on melko paljon eroavaisuuksia. Minun kohdallani työmäärä on ehkä hieman normaalia suurempi, mutta ei kuitenkaan enää niin paljon suurempi kuin etäopetukseen lyhyellä varoitusajalla siirryttäessä. Silloin päivät venyivät reilusti yli 12-tuntisiksi. Sanoisinkin ehkä, että jos koko harjoittelu olisi toteutettu etänä alusta asti, työmäärä olisi ollut suhteellisen sama kuin normaalistikin.

Roosa: Toisaalta joo, koska itselläni ei ole käytettävissä oppikirjoja tai mitään muutakaan fyysistä valmista materiaalia. Olen joutunut tekemään siis kaikki tehtävämonisteet ja muut materiaalit ihan itse, mihin on kyllä mennyt aikaa.

Mikä on etäharjoittelussa parasta? Entä mikä ikävintä?

Anne: Parasta on uusiin opetustapoihin ja erilaisiin sovelluksiin tai alustoihin tutustuminen. Etäharkka on tuonut paljon uusia näkökulmia opettamiseen. Ikävintä on ollut luopua perinteistä, jotka tuovat harjoitteluun rentoutta ja arvokasta vertaistukea sekä pientä repäisyä arjesta. Näillä perinteillä viittaan etenkin #harkkaperjantai'hin, joka on ollut merkittävä apu ja keventäjä rankan harkkaviikon päätteeksi. Harkkaperjantai ei ole sama, kun sitä vietetään eri kaupungeissa eri ruoka-annosten äärellä.

Inka: Pidän etäopetusta hyödyllisenä kokemuksena tulevaa työelämääkin silmällä pitäen. Ikävintä on se, että opettamisessa parasta on juuri se yhdessäolo, jota ei voi täysin korvata edes videopuheluilla.

Roosa: Onhan se naurettavan helppoa siirtyä suunnilleen sängystä oppitunnin pitoon. Tauot pystyy hyödyntämään helposti esimerkiksi kotitöitä tekemällä tai ulkoiluttamalla koiraa. Ikävintä on se, ettei oppilaita välttämättä pysty neuvomaan yhtä hyvin ”kädestä pitäen” kuin luokassa. Myös puhuminen yksin tietokoneelle on aika typerää, etenkin jos ei kuulijoiden naamoja näe. Etäopetus minusta myös väsyttää ihan eri tavalla kuin kontaktiopetus. Silmät kuivuvat ja peppu puutuu.

Mikä on hauskinta, mitä sinulle on etäharjoittelussa sattunut?

Anne: Varmaan se, kun koronan takia kotona pysytellyt taapero on tullut kesken oppitunnin pitämisen vilkuttamaan kameralle ja höpöttämään innoissaan Pipsa Possusta ja Ryhmä Hausta. Se oli selvästi oppilaidenkin mielestä hauska kevennys tuntiin.

Inka: Ehkä se, kun poistuin hetkeksi täyttämään vesilasia ja koiranpentuni oli sillä välin ottanut ohjat käsiinsä. Reaktioista päätellen koirani opetustuokiosta pidettiin enemmän kuin lauseenjäsennyksestä.

Roosa: Onhan tässä koettu vaikka mitä. Hauskaa nyt varmaan oppilaista oli se, kun kerran onnistuin poistumaan itse paikalta videokokouksesta, kun painoin vahingossa väärää nappia. Oppilaiden hauskoja kommentteja olisin varmaan kuullut myös ihan kontaktiopetuksessakin.

Kerro paras vinkkisi harjoittelusta selviytymiseen.

Anne: Tähän on pakko vastata harkkaperjantai tai jokin sitä vastaava kevennys kaiken keskelle. Vertaistuki toisilta auskuilta on äärimmäisen tärkeää ja välillä tekee hyvää päästä lätisemään turhia muiden samassa suossa rämpivien kanssa. Myös materiaalien ja ideoiden jakaminen on fiksua niin ajankäytön kuin hermojen säästymisen kannalta. Yhteistyö kannattaa!

Inka: Muista olla itsellesi armollinen. Jokaisen pitämäsi oppitunnin ei tarvitse olla mestariteos, vaan joskus riittävän hyväkin voi riittää.

Roosa: Kannattaa luoda oppilaisiin hyvä yhteys toiminnallisilla tehtävillä ja omalla toiminnalla. Opettaminen on paljon hauskempaa, kun oppilaat ovat aina mukana ja teillä synkkaa ryhmän kanssa hyvin. Se kyllä pätee ihan normaalissakin arjessa. Myös tauot pitää muistaa, taukojumppaa ja muuta. Päivät ovat ainakin itselläni venyneet joskus jopa 12-tuntisiksi ja koneesta irtautuminen on ollut ajoittain tosi vaikeaa. Kannattaa opetella irrottautumaan ja rentoutumaan.

Teksti: Kasper Kärkkäinen ja Hanna Hänninen

ETÄWABU EI LOBU

Kevät on ollut kaikin puolin erikoista aikaa ja monet normaalit asiat on jouduttu hoitamaan etänä. Opiskelu, työt, yhteydenpito läheisiin ja jopa opiskelijatapahtumat ovat siirtyneet verkkoon. Ensimmäistä kertaa myös vappua on jouduttu juhlimaan kotisohvalta käsin. Siitä huolimatta kevät ei kuitenkaan ole ollut pilalla, sillä kaikessa on loppujen lopuksi kyse vain omasta asennoitumisesta!

Monia on varmasti huolestuttanut se, onko etäbileissä sitä samaa tunnelmaa kuin normaaleissa opiskelijatapahtumissa. Opiskelijat ovat onneksi neuvokkaita ja vappunakin oli tarjolla monenlaista etäohjelmaa tunnelmaa nostattamaan. Täkyläisten vappu alkoi vappuprepillä, jota vietettiin Discord-sovelluksessa Täkyn omalla palvelimella. ISYY puolestaan järjesti muun muassa Wappuradion, etäsitsit ja vuosittaisen Savo-Karjala excursion tällä kertaa simuloiduilla busseilla.

Kuinka etäbileisiin sitten kannattaa valmistautua? Suomalaisille kalsarikännit ovat onneksi tuttu konsepti, joten juhlatunnelmaan virittäytyminen kotona tuskin lienee ongelma. Bilefiilistä voi kuitenkin nostaa esimerkiksi vetämällä jalkaan opiskelijahaalarit, jotka ovat kevään aikana pölyyntyneet kaapin pohjalla. Kotona voi myös koristella ja laittaa bileisiin sopivaa tunnelmavalaistusta. Musiikkia, pientä naposteltavaa ja sopivaa nesteytystä ei sovi unohtaa!

Haasteitakin toki on. Sitsilaulujen laulaminen etäyhteyksin on todettu erittäin haastavaksi. Esimerkiksi vappuprepin yhteydessä harjoiteltu Meelelahutuslaulu voitti kakofoniallaan jopa normaaliolosuhteissa järjestettyjen sitsien loppuillasta lauletun Toton African. Kerrostalossa myöskään naapurit eivät välttämättä nauti sulosointuisesta laulannasta kellon lähestyessä keskiyötä. Pätkivä internet ja muu tekniikan pettäminen voivat aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta niistäkin selviää kärsivällisyydellä ja huumorilla. Pätkivä netti voi nimittäin saada kaverin puheen kuulostamaan erittäin robottimaiselta.

Etäilyssä on paljon haasteita, mutta toisaalta etäbileiden jälkeen ei tarvitse tuhlata opintotukiaan taksimatkoihin. Eikä haittaa yhtään, vaikka ottaisi illan aikana muutaman kupin liikaa ilolientä, sillä ei tarvitse pelätä heräävänsä aamulla Suvantosillan alta. Ja vaikeuksista huolimatta on hyvä muistaa, että kaikki me olemme yhdessä samassa veneessä, joten miksi emme ottaisi kaikkea iloa irti etäjuhlinnasta. ISYYn etäsitseillä kampusrajat rikottiin ja joensuulaiset sitsasivat yhdessä kuopiolaisten kanssa. Molempien kaupunkien opiskelijat pääsivät pitämään yhdessä hauskaa ja jakamaan vappuperinteitään.


Vappuna 2019, kun julkiset kokoontumiset olivat sallittuja.
Kun koronarajoituksia aletaan purkaa, niin kaikki odottavat varmasti paluuta normaaliin arkeen. On kuitenkin melko varmaa, että etäyhteydet ovat tulleet jäädäkseen ainakin töiden ja opiskelujen osalta, joten miksi ei tapahtumienkin osalta! Tänä keväänä on opeteltu paljon uutta ja kokeiltu, mikä toimii ja mikä ei. Ehkä ensi syksynä normaalien sitsien ja bileiden lisäksi ainejärjestöt järjestävät edelleen rentoja peli-iltoja Discordissa ja etäkahvitteluja Zoomin välityksellä.

Teksti: Johanna Sacklén
Kuva: Karoliina Kapanen

NOVELLI: KANSA SAARISTOSSA, OSA II

”Sinun ei tarvitse pelätä minua”

Askeleet olivat haparoivat, käsien tärinä ei tahtonut loppua. Miehen vaatteisiin pukeutuneena Iltatähti haroi lyhyitä hiuksiaan. Mielessään hän kirosi sitä, että hänet oli kidnapattu vieraalle laivalle. Hän kirosi entistä työnantajaansa, joka oli myynyt hänet ja hän kirosi sitä miestä, joka nauraen oli pakottanut hänet osaksi miehistöään. Viirupöllö oli käskenyt Iltatähden tulla luokseen heti tämän saatua vaatteet taas ylleen. Iltatähti ei uskaltanut uhmata tätä käskyä, joten hän pyyhki silmiinsä kihonneet kyyneleet ja veti muutaman kerran syvään henkeä:
”Minun on pakko selvitä tästä. Tavalla tai toisella minä kyllä selviän tästä”, Iltatähti kuiskasi itselleen ja kapusi portaat ylös.

Iltatähti päätyi keskikannelle tilaan, jossa ei ollut juurikaan ihmisiä. Iltatähti kapusi vielä toiset portaat ylös ja päätyi raikkaaseen meri-ilmaan. Aurinko häikäisi hetken Iltatähden silmiä, mutta hänen totuttuaan valon määrään Iltatähti ei voinut kuin ihaillen katsoa kaikkea ympärillään. Meri kimalsi, aallot löivät laivan kylkeen ja merimiehet kulkivat kannella paikasta toiseen tehtäviensä parissa. Ensin joka suuntaan ulottuva meri sai Iltatähden haltioitumaan: se oli kerta kaikkiaan kaunis näky. Kauaa tämä näky ei kuitenkaan pystynyt Iltatähteä haltioimaan. Pian loputtomiin ulottuva meri muistutti häntä siitä, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia paeta tältä alukselta, joka alkoi äkkiä tuntua kuin vankilalta. Iltatähti painoi katseensa maahan.
”Seuraa minua. Minä vien sinut kapteenin kajuuttaan”, kuului ääni Iltatähden vierestä. Iltatähti huomasi toisen Viirupöllön luona olleen miehen seisovan aivan hänen vieressään. Iltatähti ei voinut muuta kuin seurata miestä vaieten.

Viirupöllö istui työpöytänsä ääressä. Iltatähden nähdessään hänen silmiinsä syttyi heti ilkeän viekas kiilto:
”No niin, nyt kun olet täällä, voin selittää vielä tarkemmin tilanteesi”, Viirupöllö sanoi ja osoitti tuolia työpöytänsä edessä. Iltatähti istuutui siihen.
”Olet varmaan ihmetellyt sitä, miksi ostin juuri sinut Orpojen kartanosta ja toin sinut laivalleni”, Viirupöllö sanoi. Iltatähti pysyi hiljaa, joten hän jatkoi: ”Tein sen puhtaasti rahan takia. Sinun kaltaisestasi tytöstä saa sievoisen summan Lasisaarien markkinoilla.” Kaikki se väri, jonka Iltatähti oli ehtinyt kerätä kasvoilleen heidän edellisen keskustelunsa jälkeen, katosi samoin tein. Viirupöllö aikoi myydä hänet, eikä Iltatähti edes tahtonut kuvitella, minkälaiselle ostajalle.
”Sinun kannaltasi paras vaihtoehto on toimia kiltisti osana laivan miehistöä, kunnes pääsemme perille. Jos et aiheuta minulle hankaluuksia tällä aluksella, minulla ei ole mitään syytä kohdella sinua huonosti. Jos taas asetut kanssani poikkiteloin, voit olla varma, että hiustesi menettäminen ei ole pahin asia, joka sinulle tapahtuu. Aiotko siis aiheuttaa minulle hankaluuksia?”
Iltatähti pyöritti päätään. Viirupöllö näytti tyytyväiseltä:
”Pääsky tulee olemaan sinusta vastuussa. Pysy poissa hankaluuksista. Kuten aikaisemmin mainitsin, en mene takuuseen miehistöstäni. Nimesi tällä aluksella olkoon Kottarainen. Varmistakin, että käytät sitä”, Viirupöllö komensi, mutta Iltatähti ei sanonut mitään. Viirupöllö syventyi edessään oleviin papereihin ja huomatessaan, että Iltatähti vain istui hänen edessään, hän kohdisti katseensa:
”Ja jollet aio jäädä minulle viihdykkeeksi tänne kajuuttaan, suosittelen, että pyydät Pääskyltä ensimmäiset työtehtäväsi. Hänen pitäisi olla tällä hetkellä ruorissa”, Viirupöllö virnisti. Iltatähti säpsähti ylös tuoliltaan ja poistui.

Seuraavat päivät olivat Iltatähdelle kidutusta. Hän ei uskaltanut uhmata Viirupöllöä taikka herättää miehistön huomiota. Hän oli kuuliaisesti mennyt Pääskyn puheille, eikä Pääskyllä ollut pienintäkään aikomusta päästää häntä helpolla. Pääsky käski hänen tehdä paljon raskaita työtehtäviä ilman kunnollisia taukoja eikä hetkeksikään päästänyt Iltatähteä silmistään. Joka ilta Iltatähti vajosi riippukeinuunsa lopen uupuneena, ja joka ilta hän lojui myöhään hereillä. Hän pelkäsi kohtaloaan ja hän pelkäsi sitä, mikä odottaisi häntä, kun Lasisaaret viimein lähestyisivät.

Oli myöhäinen ilta. Ruokailu oli juuri ohi ja Iltatähti oli vesivannan ääressä tiskaamassa astioita. Pääsky istui viinipullo kädessään vihannessäkkien päällä. Oven ulkopuolelta saattoi kuulla muiden miehistön jäsenien laulua.
”Tiedätkö, minä olen oikeastaan aika iloinen, että kapteeni laittoi minut sinun vahdiksesi. On hauskaa nähdä, miten sinä aina yksinkertaisesta käskystä teet kaiken, mitä minä pyydän”, Pääsky sanoi, pomppasi pystyyn ja nappasi puukon vyöltään vieden sen Iltatähden kaulalle.
”Ei sillä, että sinulla olisi mitään mahdollisuutta väittää vastaan”, Pääsky sanoi nauraen ja vajosi takaisin säkkien päälle. Hän otti pitkän kulauksen viiniä.
”Lisäksi minun ei tarvitse teeskennellä ystävällistä noiden meluavien idioottien luona”, hän jatkoi ja nojasi taaksepäin sulkien silmänsä. Iltatähti oli huomannut, ettei Pääsky odottanut hänen puhuvan takaisin, joten hän vain jatkoi astioiden pesua toivoen, että Pääsky joko poistuisi tai nukahtaisi. Pääsky oli muutenkin aivan liian tuttavallinen hänen kanssaan: puhui kevyesti rupatellen aivan kuin kaikki olisi hyvin. Aivan kuin Iltatähti olisi osa miehistöä eikä kapteenin ostama vanki. Iltatähden toive kävi toteen. Pian hän saattoi kuulla Pääskyn tasaisen hengityksen takanaan, ja kun hän käänsi katseensa, hän huomasi Pääskyn nukahtaneet vihannessäkkien päälle. Iltatähti jatkoi astioiden pesua onnellisena siitä, että hänellä viimein oli pieni hetki aikaa olla vain itsekseen. Hyvän aikaa Iltatähti saikin olla omassa rauhassaan, kunnes ovi avautui ja sisään astui eräs miehistön nuorista miehistä. Iltatähti vilkaisi vaistomaisesti Pääskyä, mutta tämä vaikutti olevan yhä unessa:
”Oliko sinulla jotain asiaa tänne?” Iltatähti kysyi nuorelta mieheltä hiljaisella äänellä.
”Tulin nappaamaan vielä yhden keksin ennen nukkumaan menoa. Tämän päivän työurakat todella saivat vatsan murisemaan”, nuori mies vastasi. Hän meni erään tynnyrin luokse ja otti sieltä keksin käsiinsä. Sitä mutustellen hän jäi nojailemaan seinään.
”Sinä olet se uusi tyyppi, jonka kapteeni palkkasi edellisestä satamasta. Onko merimiehen elämä maittanut?” mies kysyi.
”Ei valittamista”, Iltatähti sanoi katsomatta mieheen.
”Mikä sinun nimesi on?” mies kysyi.
”Kottarainen”, Iltatähti sanoi pitäen mielessään kapteenin ohjeet.
”Meikä on Lapinharakka”, mies esittäytyi, ”meillä ei ole vielä ollut iloa työskennellä yhdessä.”
”Teen hyvin pitkälti vain pikkuaskareita”, Iltatähti sanoi. Heidän välilleen laskeutui hiljaisuus.
”Anna minä autan sinua tuon kanssa”, Lapinharakka sanoi ja nappasi ylimääräisen rätinriekaleen käsiinsä. Iltatähti katsoi Lapinharakkaa yllättyneenä:
”Miksi sinä haluaisit auttaa minua?” hän ihmetteli.
”Sinulla näyttää olevan tässä vielä hyvä urakka jäljellä, joten jos apu ei kelpaa, niin kaikin mokomin pysy vielä valveilla tiskivuorossa”, Lapinharakka sanoi ja nosti molemmat kätensä ilmaan kuin antautumisen merkiksi.
”En minä tarkoittanut sitä niin. Jos haluat auttaa minua, niin otan avun ilolla vastaan”, Iltatähti sanoi. Lapinharakka virnisti ja ryhtyi kuivaamaan Iltatähden pesemiä astioita. Hetken he tekivät työtä hiljaisuuden vallitessa.
”Laivalla on hyvä tuntea ne ihmiset, joiden kanssa työskentelee”, Lapinharakka sanoi, ”joten, oletko sinä Pääskyn tuttavia?”
”En oikeastaan. Kapteeni käski hänen opettaa minulle merenkäyntiä”, Iltatähti kertoi.
”Sinussa tosiaan on jotain hyvin epämerimiesmäistä. Tämä on siis ensimmäinen kertasi merillä?”

Ja niin Lapinharakka ja Iltatähti jatkoivat hiljaisella äänellä jutteluaan. Iltatähti ei uskaltanut luottaa uuteen tuttavuuteensa niin paljon, että olisi paljastanut tälle salaisuutensa. Hänestä oli kuitenkin mukava huomata, että hän oli ehkä löytänyt miehistöstä jäsenen, joka oikeasti saattoi olla jopa ystävällinen ja mukava. Seuraavat päivät edesauttoivat tätä ajatusta. Muutaman kerran Iltatähti päätyi kuin päätyikin työskentelemään yhdessä Lapinharakan kanssa, ja kummallakin kerralla Lapinharakka kohteli häntä melkein kuin ystävää.

Ajan kuluessa Iltatähti harmikseen huomasi, että Pääskyllä oli taipumus juoda itsensä tukevaan humalaan. Eikä humalainen Pääsky ollut Iltatähdelle mieleistä seuraa. Humalassa Pääsky kohteli Iltatähteä kuin tämä olisi ollut hänen omaisuuttaan, eikä hän todellakaan hillinnyt suutaan ollessaan kahden Iltatähden kanssa. Iltatähti alkoi pelätä Pääskyä. Kaikki se, mitä Pääsky sanoi ja teki, saivat Iltatähden pelkäämään, että Pääsky vielä joku päivä saisi päähänsä ylittää valtuutensa hänen vahtinaan. Iltatähti pelkäsi, mitä kaikkea Pääsky saattaisi saada päähänsä tehdä hänelle. Ja eräs päivä Iltatähden pelot kävivät toteen.

Iltatähti oli siivoamassa huonetta, jossa säilytettiin erilaisia välttämättömiä tarvikkeita. Pääsky tuli hänen luokseen ja Iltatähti saattoi heti huomata, että Pääsky oli juonut jo hyvän määrän rommia. Iltatähti yritti olla välittämättä Pääskystä.
”Kapteeni haaskaa kyllä paljon myydessään sinut pois”, Pääsky sanoi ja käveli lähemmäs. Iltatähti jatkoi työntekoa hiljaa.
”Etkö sinä taaskaan aio puhua minulle? Kuule, ota sinäkin hörppy ja rentoudu. Et sinä tule kuolemaan siihen, että vastaisit minulle hieman useammin”, Pääsky sanoi ja tyrkkäsi rommipullon Iltatähden käteen.
”Mitä sinä sitten olisit halunnut minun vastaavan tuohon edelliseen? Että viihdyn laivalla ja minun myyminen todella olisi haaskausta? Tiedät, että valehtelisin, jos sanoisin niin”, Iltatähti sanoi. Pääsky rypisti kulmiaan tyytymättömänä ja oli hetken vaiti.
”Muistaakseni käskin sinun ottaa hörpyn”, hän sanoi lopulta. Iltatähti vei pullon huulilleen ja otti kulauksen. Ilme Pääskyn kasvoilla muuttui tyytyväisemmäksi.
”Hyvä tyttö”, Pääsky sanoi, eikä Iltatähti pitänyt tavasta, jolla Pääsky asettui aivan hänen lähelleen. Pääsky otti puukkonsa esille ja vei sen Iltatähden paidan kaula-aukolle.
”Etkö sinä olisi kiltti tyttö, ja antaisi minun hieman leikkiä sinulla? Me kun kerran olemme täällä kaksin”, Pääsky sipaisi Iltatähden lyhyitä hiuksia. Iltatähti perääntyi automaattisesti, mutta Pääsky nopeasti otti hänestä kiinni ja vangitsi laivan seinää vasten.
”Älä, minä pyydän”, Iltatähti vaikeroi, mutta Pääsky painoi käden hänen suulleen.
”Ei, minä pyydän. Ole hetken kiltti tyttö ja minä helpotan sinun työtehtäviäsi”, Pääsky sanoi. Iltatähti pyöritti päättään ja yritti venkoilla irti Pääskyn otteesta. Pääskyn ilme muuttui turhautuneeksi ja nopealla liikkeellä hän löi Iltatähden lattiaan. Iltatähti yritti kompuroida pois, mutta Pääsky oli pian taas hänen kimpussaan. Pääsky kahlitsi hänet voimakkain ottein lattiaan.
”Kiltti, älä”, Iltatähti aneli.
”Jos ei sovinnolla, niin sitten väkisin. Sinulla ei ole mitään oikeutta sanoa minulle ei”, Pääsky sanoi ja alkoi puukollaan leikkata Iltatähden paitaa rikki. Silloin Iltatähti kuuli yllättyneen älähdyksen, ja pienen hetken päästä joku kiskaisi Pääskyn hänen kimpustaan. Iltatähti näki Lapinharakan seisomassa hänen ja Pääskyn välissä. Pääsky valmistautui hyökkäämään:
”Poistu täältä samoin tein! Tämä ei koske sinua”, hän sanoi ottaen paremman otteen puukostaan. Lapinharakka ei liikahtanut.
”Jos minä poistun, jätätkö sinä Kottaraisen rauhaan?” Lapinharakka kysyi.
”Kuten sanoin, se ei ole sinun asiasi”, Pääsky tiuskaisi.
”Siinä tapauksessa sinä saat luvan olla se, joka poistuu”, Lapinharakka sanoi päättäväinen ilme kasvoillaan. Syvenevä kiukku heijastui Pääskyn kasvoilta:
”Sinä et minua määrää”, Pääsky tiuskaisi ja huomatessaan, ettei Lapinharakka aikonut liikahtaa, hän hyökkäsi tämän kimppuun. Iltatähti päästi kauhistuneen huudahduksen luullessaan, että Pääsky puukottaisi Lapinharakan, mutta Lapinharakka onnistui täpärästi väistämään iskun. Siitä alkoi tappelu, josta Iltatähti järkytykseltään ei pystynyt kääntämään katsettaan. Lapinharakka oli yllättävän hyvä tappelija eikä kestänyt kauaa, ennen kuin Pääskyn puukko liukui molempien ulottumattomiin lattiaa pitkin. Yhdellä tarkalla iskulla Lapinharakka löi Pääskyä, joka putosi tajuttomana lattiaan. Kauhistuneena Iltatähti kompuroi taaksepäin, kunnes ei enää pystynyt perääntymään enempää. Shokki värisytti hänen kehoaan. Lapinharakka tuli lähemmäs. Tiukasti pitäen kiinni puukolla leikatusta paidastaan Iltatähti yritti käpertyä mahdollisimman pieneen kokoon.
”Hei, kaikki on hyvin. En minä sinua satuta”, Lapinharakka sanoi ja yritti koskea Iltatähteä. Iltatähti säpsähti hänen kosketustaan. Lapinharakka katsoi tarkkaavaisin silmin Iltatähden asentoa, tämän olemusta. Oivallus alkoi näkyä hänen kasvoillaan.
”Sinä olet nainen, etkö olekin”, Lapinharakka sanoi. Iltatähti näytti säikähtäneemmältä.
”Ei sinun minua tarvitse pelätä. En minä aio tehdä sinulle mitään pahaa”, Lapinharakka sanoi ja ojensi kätensä. Varovasti Iltatähti tarttui siihen, ja kun Lapinharakka auttoi hänet lähemmäksi, Iltatähti lysähti väristen tämän syliin. Lapinharakka silitti Iltatähden hiuksia:
”Haluatko sinä kertoa minulle, miten nainen on eksynyt tähän laivaan?” Lapinharakka kysyi. Iltatähti katsoi tätä silmiin ja näki Lapinharakan huokuvan pelkkää hyvää tahtoa. Niin hän yhä värisevällä äänellä kertoi Lapinharakalle kaiken.
”Minä en voi uskoa, että meidän kapteenimme on sekaantunut ihmiskauppaan! Minä olin aina luullut häntä kunnialliseksi mieheksi”, Lapinharakka sanoi ja oli pitkään vaiti.
”Minä saatan pystyä auttamaan sinua, jos kertomasi oikeasti on totta. Mutta ensin meidän täytyy keksiä, mitä teemme hänen kanssaan”, Lapinharakka lopulta sanoi ja vilkaisi yhä lattialla tajuttomana makaavaan Pääskyyn.

Jatkuu seuraavassa numerossa…

Teksti: Siiri Rantanen

TÄKYN TEKSTIVIESTIPALSTA

Täkyn tekstiviestipalsta on Itäkynän uusi osio, johon täkyläiset saavat jättää kommenttejaan, havaintojaan ja terveisiään – miksei treffi-ilmoituksiakin. Tällä palstalla hassuttelu hyvän maun rajoissa on sallittua! Itäkynän toimitus ei sensuroi tai suorita kielenhuoltoa, vaan julkaisemme viestit autenttisessa muodossa nimimerkkeineen kaikkien luettavaksi.

wabu ei ala
vai lobuko se jo

Voi kun haluaisin pelailla Piirrä ja arvaa -peliä taas pian muiden täkyläisten kanssa! Olethan sinäkin jo liittynyt Täkyn Discordiin, jossa voit viettää aikaa etänä tai vaikka pyytää peliseuraa? Kysy ihmeessä liittymislinkkiä puskaradiossa tai Täkyläiset-ryhmässä, jos kiinnostaa <3
 Mökkihöperö

kolmen (3) kaverin jäätelöt on virallisesti PARASTA mitä oon syöny.
– nälkäinen vegaani

Innostuiskohan joku kirjottamaan Itäkynään hyväksi todettuja reseptejä? Tuntuu että samat reseptit vaan pyörii ja meinaa ideat loppuu kesken eikä auta kun netti on täynnä kaikkea taivaan ja helvetin väliltä.
– Jauhopeukalo69