VAPPU 2015

Topias ja Johannes

Vappu tuli ja meni, ja täkyjen krapula oli kovempaa kuin koskaan. Tänä keväänä luotiin uusi, kaunis ja hieman kyseenalainen perinne eli Täkyn vauvat. Johanneksen ja Topiaksen ensimmäinen vappu oli railakas ja molemmista löytyy tuskallisen paljon kuvamateriaalia. Pari fuksia innostui meikkaamaan vauvat, ja nyt vauvat ovat kuin suoraan kauhuelokuvasta. Tänä vuonna uusia juttuja ilmestyy vain kolme kertaa, sillä alkukeväänä ei ollut järkeä kirjoitella mitään, koska silloin ei saa varsinaista teemaa. Vappu sen sijaan tuottaa paljon ideoita, joita saatamme katua myöhemmin. 

Saamme siis nauttia vapun tuotoksista. Heti ensimmäisenä haluan mainita uudet osiot eli Täkyn sähköpostin luurangot sekä runot. Täkyn sähköposteihin tulee joskus oikein huvittavia posteja, joista valitaan parhaimpia julkaistavaksi. Runoihin kootaan runoja täkyiltä ja tällä hetkellä ensimmäiset runot ovat Päiväkoti-sitsien lyyrisiä postmodernistisia runoja. 

Puheenjohtajamme on ollut äärimmäisen kiireinen myös Itäkynässä, sillä hänen kauniita tuotoksiaan löytyy useampi. Tapahtumavastaava kertoilee yleisluontoisesti kevään tapahtumista ja saamme hieman erikoisemman sarjakuvankin, joka sopii oikein hyvin vapun tunnelmaan. Salongin Minna ei hiljene edes vappuna, vaan Minna vastailee taas mitä ihanimpiin kysymyksiin hyvin analyyttisellä ja hempeällä tavallaan. Saimme myös erikoisempaa tekstiä yhdeltä osmaajalta, ja haluaisinkin tietää, mitä hän on poltellut kirjoittaessaan. Eräs täky suoritti opetusharjoittelun Espanjassa, ja hän kertoo meille siitä hakuprosessista sekä ajasta Espanjassa. Itäkynäläinen täky on saanut nauttia erikoisista kämppiksistä, joten on aika kuulla hieman kulttuurisista eroista. Haalarinkastajaisia esitellään viime vuoden tyyliin kuvilla, ja kyseinen tapahtuma oli myös Johanneksen kastetilaisuus. Myös perinteinen Humppagallup teki paluun, mutta annenoorastettuna. 

Tämä kevät Itäkynässä on ollut hieman yllättävä, sillä ensimmäistä kertaa minun aikanani eräs teksti on pitänyt poistaa. Jatkossa toivoisin, että jos jokin teksti on jonkun mielestä sopimaton Itäkynään, haluaisin kuulla suoraan asiasta enkä useamman mutkan kautta Täkyn puheenjohtajalta. On myös olennaista huomata, että poistetussa tekstissä todetaan, että kyseessä on vain yhden ihmisen mielipide. Itäkynän tekstit eivät edusta koko Täkyn ajatusmaailmaa. 

Itäkynä hiljenee kesäksi, ja toivotan kaikkien kirjoittajien puolesta hyvää kesää!

Teksti: Jan Hokkanen

Kuva: Mirja Kallinen(?)

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Ajalla on suomalainen luonne. Arkena se kulkee rauhallisesti, hoitaa kyllä työnsä, mutta yrittää venyttää ruokataukoja. Viikonloppuisin Aika villiintyy. Nousuhumalassa se on hauskaa seuraa, kellon viisarit lentävät eteenpäin, Aika kertoo vitsejä ja kaikkia naurattaa. Usean samppanjalasin jälkeen Ajan tahti hidastuu, sen silmät alkavat seisomaan ja puhe sammaltaa. Loppuyöstä Aika hoipertelee ennustamatonta reittiä huojuvin askelin, haastaa riitaa, hidastelee, juoksee, riehuu, sammuu. Loppuyöstä kukaan ei halua olla paikalla vahtimassa Aikaa.

Lukuvuosi alkaa tulla päätökseensä. Kuluneet kuukaudet ovat madelleet, aiheuttaneet stressiä, ilahduttaneet, kirmanneet nopeammin kuin Paavo Nurmi ja välillä ajautuneet umpikujiin. Aika on kuitenkin siitä vekkuli toveri, että aina se löytää tien eteenpäin. Matka voi jatkua.

Tämä kevät on ollut joillekuille täynnä opetusharjoittelua, toisille tutustumista yliopiston tapoihin ja käytänteisiin. Siihen on voinut kuulua rästitenttien suorittamista ja numeroiden korottamista, tai sitten se on ollut hauskaa ajanvietettä ja rentoa opiskelua omalla tahdilla. Käyttipä ajan miten tahansa, se on varmasti ollut värikäs ja mieleenpainuva.

Näiden viiden kuukauden aikana täkyjä on päässyt moikkaamaan muuallakin kuin Agoran käytävillä: haalarinkastajaisissa, hallituksen kokouksissa, leffaillassa, haalaribileissä, hengailuilloissa, Tampereen Osmassa, sitseillä, järjestöpäivillä, 8-approssa, Amazing Racessa, Sawo-Karjala Excursiolla, kostajaisissa, vappuhulinoissa, vuosijuhlissa ja monissa muissa tapahtumissa. Edessä on vielä ainakin kesäbileet, joissa palkitaan aktiivisia täkyjä nakkimerkeillä.

Tulevana kesänä osa meistä tekee töitä, osa opiskelee, osa viettää ansaitusti lomaa, matkustelee, lauleskelee, rentoutuu. Kuluvatpa tulevat kuukaudet miten tahansa, niin joensuulaisen sananlaskun mukaan ”näläkä ei näy, van koreus näkyy”. Elämäntilanteesta viis, me kaikki voidaan olla ylpeitä itsestämme ja täkyisyydestämme. Otetaan Aika kainaloon, yritetään tulla parhaiksi kavereiksi ja käytetään kaikki aurinkoiset päivät mahdollisimman mukavasti.

Huippua kesää kaikille ja kauhean paljon kiitoksia mukavasta lukuvuodesta!

- Anne

Teksti: Anne Tuovinen

TAPAHTUMAVASTAAVA TURISEE – LUKEKAA, JOS USKALLATTE

Tänä vuonna. Vuonna 2015. Arvoisa ja sekava joukkomme Täky on terrorisoinut Joensuun katuja mitä kummallisimmilla ja oudoksuttavimmilla tapahtumillaan. Okei, jos en nyt liioittelisi. Ei näitä järisyttäviä tapahtumia nyt järin montaa ole ollut, mutta yritys on ollut hyvä. (Selittelyn makua.) Ilotulitteita ei ole tulitettu, eikä hautajaisia pidetty. Mutta se ei suinkaan tarkoita, että meillä tylsää olisi ollut. Jos jollakulla on ollut, niin tällä ihmisellä on sitten varmasti luontainen taipumus tuntea itsensä tylsistyneeksi. Yksinkertaista.

FUKSIEN – VUOSINUMEROA 2014 – KASTAJAISET

Helmikuussa kastelimme vauvat eli fuksit Täkyn virallisiksi jäseniksi oivallisessa räntätulituksessa. Allekirjoittanut ei sädehtivässä ja taivaallisessa olemuksessaan ymmärtänyt, että sää on ihmisestä riippumaton luonnontuote, joka useimmiten sitten näyttää pitkää nenää.  Tietysti asiaa olisi paljon auttanut säätiedotusten seuraaminen, mutta nekin ovat ymmärrettävästi ihmisestä riippumaton luonnontuote, jolla ei ole mitään tekemistä täsmällisesti esitetyn tiedon ja yllätyksiä täynnä olevan elämän kanssa.  Poloisten fuksiemme palellessa peloissaan ankarassa trooppisessa ilmastossa saivat he suinkin tankattavakseen kylmää mutta virkistävää suomiviinaa. Sotkettuna siveellisesti pillimehuun, jotta herkemmätkin saisivat tämän voimajuoman alas. Kuinka moni sitten loppujen lopuksi siveellisesti nautti tämän juoman? Siinä kysymys, jolle emme anna vastausta. Vanhemmat opiskelijat saivat nauttia illan aikana mitä hienoimmista suorituksista. Fuksit esittivät draamaa, urheilivat ja muodostivat perinteisesti oman vuosilukunsa rötköttäen maassa. Tosiaan sää oli pimeä ja olo sen mukainen. Urhoolliset fuksit suorittivat kuitenkin kunnialla heille annetut tehtävät ja uskalsivat jopa koskea ensi-iltansa kokeneeseen Täkyn uuteen maskottiin Johannekseen, joka muovisella ja vaaleanpunaisella olemuksellaan hurmasi kaikki.  Hurjan potkimisen ja kopittelun seurauksena Johannes totta kai otti hieman osumaa itseensä mutta jaksoi tästä kaikesta huolimatta juhlia pilkkuun asti. Täky-tyyliin jatkot tietysti olivat kahdessa baarissa. Ensin lähimpään mestaan eli Mikkoon ja sitten suuntana Joensuun paheidenluola Marks, jossa Johannes sai hieman kummeksuvia katseita huimilla tanssiliikkeillään. Ei ole väärin sanottu, jos vaatimattomasti totean Täkyn olleen illan mieleenpainuvin seurue.

MAALISKUUN LEFFAILTA

Maaliskuussa keksimme pitää pitkästä aikaa yhdessä muiden ainejärjestöjen (eli Nefan, Fideksen, Godiksen ja Echon) kanssa leffailtaa Suvaksella, jonne saapui oikein kiitettävä määrä eli noin 20 ihmisyyden ilmentymää. Katselimme illan aikana kaksi elokuvaa, jotka olivat Wes Andersonin tämän kevään Oscar-magneetti The Grand Budapest Hotel ja ranskalainen elokuva Intouchables, jonka ohjaajia en nyt tietenkään muista nimeltä, heitä kuitenkaan vähättelemättä. Laadukkaita elokuvia kumpainenkin! Ei vaadi kovinkaan älykästä ajatuksen juoksua, että tajusi hurjan yleisöryntäyksen kohdistuneen juuri ensimmäisenä näytettyyn elokuvaan, sillä toista elokuvaa olivat katsomassa enää oikeastaan järjestäjät. Kommelluksiltakaan ei vältytty, sillä Suvaksen tekniikka osasi pitää siitä huolen. Sentään jopa projektori oli tällä kertaa eksynyt paikalle. Kaiuttimet taas tuottivat seuraavaksi päänvaivaa. Tänä keväänä on tullut harvinaisen selväksi, ettei Täkyn tapahtumavastaava ole tekniikan ihmelapsi, eikä edes sen lapsen lapsenlapsi. Elokuvat saatiin kuitenkin pyörimään ja ihmiset saivat mitä halusivat, eli laadukkaan leffaillan alkutöppäilyjen jälkeen. Kiitoksia urhoolliselle Samuli Reunamolle kaiuttimista! Tällaisia leffailtoja kaivattaisiin ainejärjestöjen välille enemmänkin, joten syksyllä olisi tavoite järjestää sellainen uudelleen.

TÄKYN JA NEFAN TAPAHTUMARIKKAAT SITSIT

Viimein huhtikuussa siis kajahti ja tapahtui eli sitsit tiedossa! Täkyllä oli edessään Päiväkoti-sitsit kulttuurintutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestön Nefan kanssa. Idea teemaan keksittiin jo Täkyn omissa kastajaisissa, eikä ole hurjaa tehdä semmoista johtopäätöstä, etteikö inspiraationa olisi toiminut Täkyn Johannes-vauva. Ei suinkaan. Sitsit olivat oikein värikkäät ja hyvin intiimit, koska osallistujia oli vain kahden pöydän verran eli noin 40 innokasta juhlijaa paikalle saapui. Tämä oli oikein hyvä! Illan aikana jaettiin sitsiperinteen mukaisesti mitä hienoimpia rangaistuksia. Teeman mukaisesti sitsikansa sai perehtyä vihannesten syömisen tärkeyteen sellerin muodossa, nurkkaan joutumisen autuuteen sekä hyviin pöytätapoihin eli ei kyynärpäitä pöydälle! Monet tätä kieltoa uhmaten saivat tuntea sen nahoissaan. Lisäksi rangaistuksena kurittomasta käytöksestä toimi superhieno aasihattu.  Kuulostaa hyvältä siis! Alkoholia nautittiin näilläkin sitseillä siveellisesti ja ehkä myös salakavalasti pillimehuista, jotka olivat loihtineet näppärämieliset nefalaiset. Alkoholiton vaihtoehto oli siis helppo toteuttaa, ja heitäkin löytyi joukosta muutama tusina. Ruokapuolella saimme alkupalaksi nauttia sadekuuron kohdannutta mämmiä (kiertoilmaus sanalle ”vetinen” taikka ”mauton”), joka siis todellisuudessa oli luumupilttiä. Kylmä pizza totta kai oli aivan hervottoman herkullista, vaikka itse sanonkin! Lämpimät kiitokset kuitenkin ruokapoppoolle! Pöytäkuntien välillä käytiin myös pientä leikkimielistä kisailua, jonka aikana sitseilijät pääsivät hieman verryttelemään jalkojaan vuorossa ollessa ämpärikaraokea ja limboamista. Taukojen aikana lapsekkaaseen tyyliin oli mahdollisuus onkia krääsää lakanan takaa, ja onnetar suosi vaihtelevalla menestyksellä kutakin sitsaajaa.  Illan lopuksi muistimme totta kai kunniakirjoilla rohkeita osanottajia. Näitä olivat siis: illan ilopilleri, selviytyjä, paras puku ja ”en se minä ollut”.  Sitsit olivat tapahtumana onnistuneet, ja ensikertalaiset toustit hoitivat hommansa arvokkuudella. 

Sitsit olivat vasta Täkyn toiset hulinat ainejärjestö Nefan kanssa, jonka sitsihistoria on varsin lyhyt. Valitettavasti tämä olisi ollut tärkeä huomioonotettava seikka sitsien järjestämisessä, sillä sitsit ovat tunnetusti (tai sitten vähemmän tunnetusti) hyvin omaperäinen tapahtuma, joka ei välttämättä herätä kaikkien osapuolien sympatioita. Sitsisäännöt kerrattiin heti sitsien alussa toustien eli seremoniamestareiden toimesta. Missä siis meni vikaan? Sitsisäännöt kuuluisi laittaa jo ennen sitsejä osallistujien näkyville, mutta tämä oli kaikessa melskeessä järjestäjiltä unohtunut. Tämä virhe nähtiinkin sitten seuraavana päivänä Uljaan etusivulla. Olisi reilua, jos ihmiset ymmärtäisivät, että näitäkin tapahtumia ovat järjestämässä vapaaehtoiset kollegat eli kanssaopiskelijat, joilla on varmasti muita opiskelukiireitä samaan aikaan menossa. On kuitenkin yleisesti tunnustettu asia, että joka leikkiin ryhtyy, se sen myös kestäköön. Tämä siis tarkoittaa kaikkia, eli järjestäjiä ja muita osanottajia. Valitettavasti saimme siis huomata, että ensikertalainen sitseilijä oli tuntenut itsensä loukatuksi sitseillämme ja purkanut tunteitaan lehtikirjoituksella. Olisimme kuitenkin järjestäjinä toivoneet, että palaute olisi tullut suoraan kasvotusten esitettynä eikä riemukarnevaalina ylioppilaiden lehdessä, jossa se antoi aivan väärän kuvan meidän sitsiemme yleisilmeestä. Ketään ei ollut tarkoitus nöyryyttää, ja allekirjoittanut ainakin pyytää anteeksi sitsisääntöjen unohtumista ja siitä aiheutunutta pahaa mieltä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi tekstissä oli mentävä jopa niin pitkälle, että asiaan liitettiin Tahdon-kampanja ja opettajaopiskelijat. Heidät kun leimattiin tulevassa työssään koulukiusaamisen hyväksyviksi, mikä ideana kuulostaa varsin naurettavalta. Palautetta saa kuitenkin aina antaa, mutta ainahan sitä saa toivoa, että se olisi myös hyvin argumentoitu.

Uljaassa julkaistu juttu (kuulemma tämän vuoden likatuin?) herätti ainakin meidän järjestäjien keskuudessa paljon puheenaihetta. Mietittiin, että mikä meni vikaan. Sosiaalisessa mediassa jotkut ihmettelivät, ketkä harrastavat tällaista ”perseilyä” sitseillään. Tapahtumavastaavana aloin sitten miettiä, että onko mahdollista, että olen vain eksynyt kolmen vuoden akateemisen urani aikana vääränlaisille sitseille vai olisiko tämä ”perseily” ihan yleistä täällä idässä? Allekirjoittaneelle on kertynyt taakseen muutamat läpikäydyt sitsit, eivätkä kaikki ole edes vain oman ainejärjestön keskuudessa. Kaikilla sitseillä on ollut rangaistuksia ja ehkäpä vielä rankempiakin sellaisia. Viinan kanssa taas on läträtty vaihtelevalla menestyksellä. Hauskaa on kuitenkin aina ollut! Keskustellessani muiden ainejärjestöjen edustajien kanssa moni muukin näkee sitsit ”akateemisena” pöytäjuhlana, jossa kuuluu olla ns. kova kuri ja jossa kuuluu jakaa kurittomille osallistujille leikkimielisiä rangaistuksia. Tämä johtuu siitä, että humaltuva joukko on kyettävä pitämään aisoissa tilanteessa kuin tilanteessa. Onhan sitsien hieman vinksahtaneena tarkoituksena myös saattaa ihmiset viinatarjoilun avulla känniin, näin nätisti muotoiltuna. Kenenkään kurkusta alas ei kuitenkaan mitään nesteitä pakolla valuteta, jos näin ei tahdo. Sitsien idea kuitenkin pitää olla ennalta tiedossa. Tämän ymmärrämme ja opimme virheistämme. Saadessamme palautetta opimme siis tekemään asiat paremmin. Emme siis lannistu tästä murskatuomiosta, joka nyt mustamaalaa koko jylhää sitsikulttuuria. Sitsit eivät ole kaikkien juttu, mutta jotkut jopa nauttivat niistä ja käyvät niissä vuodesta toiseen. Myös holittomat sitsaajat. Ei siis pitäisi yhden huonon sitsikokemuksen takia leimata koko kulttuuria.

Kaikki onnistui kuitenkin muutamaa muuttujaa lukuun ottamatta oikein hyvin, ja allekirjoittanut itse oli oikein tyytyväinen. Kiitän Nefaa hurjan kivoista sitseistä, ja toivottavasti yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin! Sitseillä oli mukavaa, ja toivottavasti monille jäi sitsikulttuurista hyvä fiilis. Ensi syksynä otetaan siis uudestaan uusin kujein. Ehkä päästään niillä sitseillä jopa Karjalaiseen!

TÄKYN VAPPU

Täky lakitti siis tänä vuonna vappuaattona 29. kerran Alkukivet. Hannu Koutola piti puheensa ja vihjaili hieman ensi vuoden pyöreistä vuosista, joten saa nähdä mitä metkuja silloin keksimme. Juhlimme perinteisesti vappua kostajaisten merkeissä, joissa fuksit saivat janota kostoa meidän vanhempien opiskelijoiden pään menoksi. Koska vappuhan on Täkylle pelkkää perinnettä, johdatimme myös vappukulkueen Ilosaareen. Kiireinen päivä siis! Piristävä poikkeus oli tänä vuonna täkyläisten keskuudessa se, että olimme vielä kello neljän aikaan melko sivistyneessä humalassa. Onneksi viinaa oli varattu vähän, sillä viime vuonna ainakin osalla meni hattuun ja sen yli. En nyt tietenkään tarkoita loukata ketään. Jos nyt totuutta vähän jaan kansalle, sillä olihan nämä ensimmäiset vaput miesmuistiin kun allekirjoittanutkin muistaa jopa jotain. Kuvamateriaalia sitseiltä löytyy runsaasti noin 400 kuvan verran, ja yleisesti mielestäni ihmiset olivat rennolla ja iloisella mielellä liikkeessä, vaikka sää olikin hieman epävakaa. Perjantainakin vappupiknikille oli tiensä löytänyt paljon porukkaa. Vappuhulinat olivat hauskat, ja toivottavasti yhtä hauskaa on ensi vuonnakin, ellei jopa hauskempaa! Kiitoksia erityisesti fukseille hienoista kostajaisrasteista!

Allekirjoittanut 

Teksti: Mirja Kallinen

VAPPUSARJIS

Kaino Pirinen

MINNAN SALONKI

Onko elämässäsi kurjuutta, murheita, ongelmia tai askarruttaako mieltäsi jokin? Minä olen täällä sinua varten.

Moi Minna! Kuinka valmistan simaa?

- Simasuu

Heippa! Siman tekeminen onkin mukavaa ajanvietettä näin kevään korvilla. Mittaa 250g fariinisokeria ja sama määrä taloussokeria ja kaada niiden päälle kaksi litraa kiehuvaa vettä. Lisää sekaan vielä kaksi litraa kylmää vettä sekä kahden sitruunan mehut. Liuota herneen kokoinen pala hiivaa nestetilkkaan ja lisää joukkoon. Anna herkun käydä huoneenlämmössä noin vuorokausi ja pullota. Lisää pulloihin teelusikallinen sokeria ja muutama rusina. Tässä vielä muutama varioimisvinkki:
 1. Kun lisäät valmiiseen simaan neljä litraa votkaa, saat kaksinkertaisen annoksen taikajuomaa.
 2. Jos kaverisi himoitsevat liikaa tuotostasi, laita puolet pullosta täyteen rusinoita.
 3. Alkoholia itseensä imeneet rusinat toimivat myös oivina lahjuksina potentiaalisille heilaehdokkaille.
 4. Liivatteen avulla voit valmistaa hauskoja simahyytelöitä.
Ja sitten ei kuin kassit kilisten puistoon! Minna.

Rakas Minna. Olen kamalan hirveän yksinäinen. :( Anna minulle vinkkejä vappuheilan löytämiseen.
- Ei tippa tapa 91

Moi, pieni ystäväiseni! Ensiksi sinun on mietittävä tavoitteitasi ja seuralaismakuasi. Kuinka korkealle olet valmis tähtäämään tänä keväänä? Ennen pullon avaamista sinun on hyvä luodata ympärilläsi olevaa tarjontaa. Jos Miss Universum ei vielä hengaile näköpiirissäsi, istu kaikessa rauhassa alas ja korkkaa ensimmäinen juoma. Tee uusi tilannekatsaus jokaisen nauttimasi alkoholiannoksen jälkeen.
     
Kun sopiva ehdokas sattuu lähistölle, tarkista oma viehätysvoimasi. Vapun kuumin kimuli/kimmo käyttää tänä vuonna rock-henkisiä tähdenmuotoisia aurinkolaseja sekä kaikilta elämän kolhuilta suojaavaa kypärää. Tuulipukuun pukeutumalla osoitat, että kyllä sitä kahisevaa sinultakin löytyy. Anna hiustesi valahtaa toisen silmäsi päälle, nojaa hiukan taaksepäin ja raota suutasi seksikkäästi samalla kun luot häneen intohimoisen katseen.
     
Lähesty kohdettasi itsevarmasti kävellen, mikäli jalkasi vielä kantavat. Avaa keskusteluyhteys tarjoamalla hänelle kohteliaasti rusinoita simastasi. Vihjaa hienotunteisesti, että myöhemmin illalla sinulla on hänelle muutakin tarjottavaa.
Lykkyä pyttyyn! Minna.

Paskaa päivää sinullekin, Minna. Minulla on niin paljon ongelmia, etten tiedä mistä aloittaisin. Tänä aamuna heräsin jo kuudelta karmaisevaan hajuun. Sänkyni vieressä häntäänsä heilutti ruma hampaaton koirani kita löyhkäten. Todellisen hajun syy selvisi kuitenkin astuessani olohuoneeseen, kun huomasin jalkapohjani alla löysän kasan ripulia. Matto ei mahtunut roskikseen, joten se piti kiikuttaa aamutohveleissa roskakatokseen. Matkalla astuin lätäkköön ja rappukäytävässä naapuri vittuili. Kahvia ei ollut ja teetä ei kukaan järkevä juo. Leipä paloi paahtimeen ja viimeisen meetvurstisiivun päällä oli hometta. Kulmakunnan jonnet olivat töhrineet autoni seiniin hävyttömiä kuvia sekä rikkoneet sivupeilit. Ajelin töihin siitä huolimatta ja sain matkalla sakot peilien puutteen vuoksi. Päästyäni työpaikalle sain kuulla, että olen mitään osaamaton luuseri ja saanut potkut jo viime viikolla. Lisäksi menetän asuntoni ulosottomiehen takia, kandista tuli täysi susi eikä äitikään voi enää leipoa minulle pullaa, kun se joutui syövän takia sairaalaan. Joutaisin kai itsekin kuolla pois, vai mitä mieltä sinä olet?
- Melankolinen

Juo kaljaa. Ohran turvottamin terveisin, Minna.

Hei! Minulla ei ole kesätöitä, enkä työttömänä pysty maksamaan asuntoni vuokraa. Olisiko sinulla antaa vinkkejä työpaikan saamiseen?
- Pilli

Hei Pilli! Vappuna on paljon ihmisiä liikenteessä, joten mahdollisuudet työnantajien tapaamiseen ovat loistavat. Kun isket kimppuun jo alkuillasta nousuhumalan aikana, voivat he olla yllättävänkin höveleitä. Myös sinä olet alkoholia nauttineena itsevarmempi, sosiaalisempi, sanavalmiimpi etkä jännitä haastattelutilannetta.
     
Koristaudu hillitysti serpentiineillä – tämä antaa sinusta rennon ja iloisen kuvan. Hamstraa haalareittesi taskuun pieni pullo väkevää, ja tarjoa sitä potentiaaliselle työnantajalle, mikäli hän vaikuttaa myönteiseltä tai näyttää olevan sen tarpeessa. Suomalaiset ihmiset kaipaavat sisimmässään läheisyyttä, vaikkeivät he sitä myönnäkään, joten ota keskustelukumppanisi lämpimään karhunhalaukseen. Vastaan pyristelevän voi haastaa leikilliseen painiotteluun etenkin änkyräkännin vaiheessa. Juo itsesi siihen kuntoon, että sinulta sujuu suomen lisäksi ainakin (sian)saksan ja norjan puhuminen.
    
Opettele myös pieni tervetulolaulu, jossa ylistät mahtavuuttasi ja onnittelet itseäsi mahdollisen tulevan työpaikan johdosta. Mikäli et itse keksi omaa sävelmää, voit hoilata esimerkiksi Eppujen Baarikärpästä tai Kai Hyttisen Dirlandaata. Älä välitä ihmisten hyssyttelyistä, suomalaiset eivät vain ole tottuneet näkyvään ilonpitoon. Loppuillasta valttikorttisi on oksentamisessa, sillä voit suorittaa tämän toimituksen lausumalla samalla äänekkäästi YÖÖ(RHG). Tällä tavoin saatat löytää ympäriltäsi muitakin kyseisen bändin faneja ja jopa bändin jäseniä, jotka saattavat tarjota sinulle roudarin hommaa. Yhteisten kiinnostuksenkohteiden löytäminen on erittäin tärkeää työmaailmassa.
Löydät varmasti työpaikan. Tsemppiä! Minna.

HUMPPAGALLUP – ILOSAARI EDITION

Vappuaaton tunnelmasta hurmioituneena Itäkynän riemukkaat toimittajat päättivät laajentaa Humppagallupin pelkältä Agoralta mahdollisimman poikkitieteelliseksi. Kulkueen jälkeen pyrimme bongailemaan Ilosaaresta paljon eri värisiin haalareihin sonnustautuneita juhlijoita tasaisesti kaikista sukupuolista tieteellistä journalismiamme varten. Vapun jälkeistä krapula-ahdistusta lievittämään laadimme tuloksista iloisen väriset diagrammit. Vastailijat saivat lisätä gallupiin myös omia vaihtoehtojaan, jotka ilmenevät diagrammeissa kuviollisina osioina.

Tänä vuonna vapun viettäjien tilanne lemmen suhteen oli sangen positiivinen. Kysymykseen vastasi 48 henkilöä, joista 23:lla eli lähes puolella oli tiedossa vappuheila. Vain kolmella ei ollut vappuheilaa. Yhdeksän vastaajista oli optimistisen toiveikkaana, kuusi heistä omasi vappuheilan ehkä, kolmella vappuheilaa ei ollut – vielä. Kolmen juhlijan heila oli toisessa kaupungissa. Vajaa neljännes kärvisteli vielä kaamosmasennuksen kourissa ja ilmoitti olevansa forever alone.

Toisen kysymyksen vastaajien lukumäärä oli 44. 21 vastaajaa tunnustautui onnelliseksi pornoviivan omistajaksi, yhdellä sen sijaan ei kasvanut karvoja ollenkaan. Lieneekö vastaajana ollut jompikumpi Täkyn maskottivauvoista..? Hieman harmillisempia ruumiillisia ominaisuuksia oli vain muutamalla: märkivä paise löytyi kolmelta ja jalkasieni kahdelta juhlijoista. 16 ei tiennyt vastausta kysymykseen. Yhden isillä oli jokin näistä kolmesta. Kaksi vastaajista veti kysymyksen laadun perusteella johtopäätöksen siitä, että olisimme sairaita, mikä tosin lienee alkoholin väärästä annostuksesta johtuva virhearviointi. Annettakoon se kuitenkin tällä kertaa anteeksi.

Perinteitäkin sopii silloin tällöin ajanmukaistaa. Näin ollen pyysimme vappuilijoita valitsemaan parhaan maustevaihtoehdon alkuperäisen reseptin mukaan valmistetun siman joukkoon. Vastaajia oli yhteensä 53, joista vain neljä varioisi simaa kinkulla, herkkusienellä ja ananaksella. Ehdoton enemmistö, 25 vastaajaa, lisäisi vappujuomaan keijupölyä ja auringonsäteitä. Ainakin jälkimmäisiä Ilosaaressa onneksi riittikin! Yhdeksän vastaajaa tekisi juomastaan meksikolaishenkisen lisäämällä sekaan madon. 15 vastaajaa oli sillä kannalla, ettei simassa itsessään ole prosentteja vielä tarpeeksi vaan sekaan tarvittaisiin lisää viinaa.

Viimeisessä kysymyksessä vapun viettäjät saivat valita vapulleen tunnuslauseen. Tämä kysymys keräsi yhteensä 55 vastaajaa. Alppihiihtäjä Bode Millerin tunnetuksi tekemä lausahdus "Pujottelu ei nyt tunnu oikein sujuvan, mutta muut lajit menevät ihan hyvin" kuvasti parhaiten kahdeksan juhlijan vappua. Akuankkamaisesti ilman päätä ajeli 14 henkilöä. Tuntemattomasta sotilaasta tutun Lehdon kanssa oli samoilla linjoilla viisi vastaajaa, joiden mielestä siis ”se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu”. Suosituimmaksi vastaukseksi kohosi erään rannalla grillailleen henkilön itse lisäämä ”viinaa pittää juua”. Tämän vaihtoehdon valitsi 19 juhlijaa. Kuuden juhlijan mielestä selvänäkin voi pitää hauskaa. Kolmen vastaajan mielestä työn orjien tulisi nousta sorron yöstä. Vastauksista voidaan päätellä, että valtaosan mielestä vappu on rennolla otteella vietettävä iloliemen sävyttämä juhlapäivä. Vapunvieton perimmäinenkään syy ei siitä huolimatta ole ainakaan kaikilta unohtunut.

Teksti: Noora Koponen

Kuvat: Anne Tuovinen

VAPPUNOVELLI

Heräsin tykyttävään otsasuoneeni ja maailman hirvittävimpään päänsärkyyn. Krapula runteli vartaloni jokaista solua armottomalla miekallaan, levittäen pahaa oloa jokaisesta sisäelimestä päälakeeni asti. Oksettaa, ei okseta, oksettaa. Hieraisin silmiäni. Valo pyrki luomieni läpi saastuttamaan kaiken kuin eilen kumoamani jallut maksani ja mieleni. ”Olen sentään elossa”, ajattelin hiljaa synneistäni.  Jostain kumman syystä makuuhuoneessani, jonne ei normaalisti aurinko ylettynyt suljettujen kaihtimieni välistä ennen iltapäivää, oli kovin valoisaa. Raotin kummissani enemmän silmiäni ja kohotin hieman päätäni. ”Mitä helvettiä”, parahdin hädissäni. Minä näin ilman silmälasejanikin olevani jossain aivan muualla kuin opiskelijakämppäni armeliaassa syleilyssä. Ympärilläni oli mättäittäin ruohoa ja veden liplatus soi korvissani. Käteeni oli jostain syystä sidottu vaaleanpunainen ilmapallo. Nousin varovasti istumaan, peläten päänsärkyni eksponentiaalista kasvua. Näin ei tapahtunut, ja kiittäen mielessäni vapun jumalia nousin seisomaan. Ympärilläni oli kasoittain olutpurkkeja, serpentiiniä ja puoliksi syöty hampurilainen. Nostin tuon jumalaisen lihatuotteen käteeni ja vein sen hiljaa huulilleni. Nälkä, jonka krapulainen oloni maksimoi äärimmäisyyteen, tuntui mahassani jopa pahan olon ylitse. Luovuin kuitenkin ajatuksesta nähdessäni ötökkäperheen mutustellessa tulevaa lounastani silmieni edessä, ja paiskasin hampurilaisen maahan. Vitutti. Ajatus viimeisestä ateriasta ötököiden huvina kuvotti minua. ”Olinkohan mahtanut itse ostaa tuon”, pohdin itsekseni. Edellisillan tapahtumat olivat todella hämärän peitossa. 

Huomasin istuvani jälleen, ja painoin pääni alas. ”Mitä helvettiä eilen on tapahtunut”, tuskailin ääneen ja tuijotin mutaisia vanssejani.  Krapulan raiskaamat aivosoluni eivät kyenneet vastaamaan, vaikka kuinka anelin. Katselin uudestaan ympärilleni tätä roskan ja ihmisen humalahakuisuuden saastuttamaa maakaistaletta. Jalkojani alla maata peittivät useat kirkkaan väriset pullonkorkit ja paperilappuset. Ne kaikki tuntuivat irvailevan kohtalolleni istua tällä märällä maalla epätietoisuuden ja krapulan vaivatessa nuorta ruumistani. Nostin yhden papereista myrkytysreaktiosta tärisevällä kädelläni. Se tuntui kylmältä ja märältä sormieni välissä. ”KERUBIN VAPPUDISCO!11”, mainoslappunen huusi neonvärein ja sai huonon oloni kaksinkertaistumaan lukuprosessin ajan. Hengästyneenä laskeuduin sikiöasentoon märälle nurmikolle. Varovasti silmäilin toiselle sivulle ja käännähdin, edelleen sikiöasennossa, toiselle kyljelle. Musta rakennus näkyi hieman kauempana minusta, ja paha aavistus täytti serotoniin vähäisyydestä kärsivät aivoni: ”olenko todella sammunut kantakuppilani taakse?” Tästä järkyttyneenä suljin silmäni hetkeksi, ja aloin muistella eilisen tapahtumia… 

Eilinen tulvi mieleeni, mutta lähinnä jallunmakuisena, -tuntuisena ja ennen kaikkea -hajuisena sieraimiini. Hetken tätä ihmeteltyäni pakottauduin avaamaan silmäni, ja löysin povaristani minikokoisen jallupullon. Sen korkki oli hieman auennut ja kastellut osan farkkutakistani. Sikiöasennossa katsoin tätä jumalaista kultaisenrusehtavaa nektariinia, joka soljui sirossa pullossa edestakaisin. Hetkellinen oksennusrefleksi täytti kurkkuni, ja kurottauduin salamannopeasti istuma-asentoon. Krapulaiset aivoni huusivat lääkettä. Kulautin jallun kurkkuuni, ja laskeuduin jälleen makaavaan asentoon. Tunsin vanhan ystäväni saapuneen jälleen kylään, kun tuttu lämpö valtasi takaisin itselleen maitaan. Hetken pelkäsin kusseeni alleni, mutta vainoharhaisuuteni osoittautui turhaksi. Mieleni ja krapulasta tärisevä ruumiini saivat hetken helpotuksen. Ajatukseni palasivat kuin varkain eiliseen huuruiseen iltaan. Muistikuva eiliseltä valtasi mieleni; minä liehittelemässä kellarin tanssilattialla koko maskuliinisella voimallani Toiseutta, jonka vaaleiden kutrien muistoa ei edes humala saanut pyyhittyä mielestäni… ”Kyllä, kyllä, minä muistan”, hihkuin etanolin poistumisreaktion vaivaavassa mielessäni.” Mikä tuon jumalattaren nimi mahtoikaan olla”, aivoni yrittivät kuumeisesti pähkäillä, ja tunsin krapulan syvimmän essenssin suorastaan eskaloituvan tähän hetkeen, jolloin muisto tuosta vaaleasta ja villisti tanssivasta jumalattaresta herätti minut todella eloon.  Saman tien pettymys ravisutti mieltäni, sillä tajusin liehittelyni epäonnistuneen – heräsinhän yksin. Tästä tuohtuneena keräsin kaiken tahdonvoimani ajattelemalla Hesburgerin mega-ateriaa, ja nousin jälleen ihmisolennolle tyypilliseen seisoma-asentoon. Se oli tänä herran aamuna kovin hutera. Katsoin itseäni, ihmisen poika näytti ulkona nukutun yön jälkeen todella huonolta mutaisine vaatteineen, oletettavasti jallusta pöhöttynyttä naamaani en jumalan tähden nähnyt. Kättäni somisti naruun sidottu vaaleanpunainen ilmapallo, jonka alkuperästä minulla ei ollut pienintäkään ajatusta. Vedin tärisevin käden pallon lähemmäksi itseäni. Pallon toisella puolella vilahti jotain punaista, ja riuhtaisin pallon saman tien kuin voimieni tunnossa eteeni. En saanut kännitupakoinnin saastuttamilla keuhkoillani lähes henkeä, kun näin pallon kirjoituksen. ”Vappu”, kuiskasin hiljaa seireenin nimen, joka luki punaisin kaunokirjaimin pallossa sekä tämän jäljessä puhelinnumero. 

Teksti: Minna Nousiainen