PÄÄKIRJOITUS

Onneksi vuosi 2020 lähestyy loppuaan. Toivoisin voivani siirtyä uuteen vuoteen ilman suuria odotuksia, mutta voi olla, että 31. joulukuuta toivotan vuoden 2021 naiivisti tervetulleeksi. Kuka ikinä silloin seurassani onkaan, saa ravistella minua elämän karuilla realiteeteilla.

Yksi sana on putkahdellut niin pääkirjoituksissani kuin vuoden sanallisessa ilmaisussa yleisesti: korona. VOIVID-19, joka pilasi opiskelijoilta vapun ja kesältä festarit. Puhun varmasti monen puolesta sanoessani, että hallitus on tehnyt hyviä linjauksia pitkin vuotta, vaikka kulttuurialan tapahtumien rajoittaminen 20:een henkeen oli eritysesti Black Friday -hässäkän aikaan erittäin kyseenalaista. Jos tämä säätö puolestaan yliopistoelämässä on jotain opettanut, niin ainakin ennakkoluulottomuutta kaikessa etäilyssään. Pari viikonloppua takaperin fennistit pääsivät matkaamaan Osman ympäri (lähes) 80:ssä tunnissa ensimmäistä kertaa etäyhteyksin, ja joulukuun alussa Täky juhlisti pikkujoulujaan samalla lailla Zoomin välityksellä. Onneksi tällaisia järjestetään!

Ennen joululoman lepoa on hyvä hetki vilkaista vuoden viimeisen Itäkynän tarjontaa. Toimituksen kesken olemme esimerkiksi koonneet marraskuisen kirjallisuuspiirin lukuvinkit omaksi jutukseen. Lisäksi luettavana on täkyläisten sivuainekokemuksia, vinkkejä ekologisempaan arkeen, runoja sekä aikuisten faabeli kissasta. Vaikka itse sen sanonkin, numerossa on sopivassa tasapainossa sekä "virallisempaa" että kaunokirjallisempaa luettavaa. Iiiso kiitos kaikille kirjoittajille ja kuvaajille, kanssanne on ollut ilo työstää ainejärjestölehteä! Lopuksi haluan myös toivottaa rauhallista joulunaikaa jokaiselle lukijalle, vaikken massiivinen jouluintoilija olekaan. Toivottavasti kenenkään joulukuusi ei kaadu, eikä perheriitoja synny! 

Glöginhuuruisin terveisin väistyvä päätoimittaja Karoliina

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Vuosi alkaa olla lopuillaan, eikä hetkeäkään liian aikaisin. 2020 on ollut monella tapaa erilainen ja haastava vuosi, myös ainejärjestötoiminnan kannalta. On täytynyt tehdä nopeita päätöksiä uuden informaation pohjalta ja perua tapahtumia lyhyelläkin varoitusajalla. Kaikki toiminta on täytynyt miettiä uusiksi niin, että se onnistuu myös etänä. Keväällä tämä oli erityisen haastavaa, koska yhtäkkiä kaikki olivat ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa täytyi osata järjestää etätapahtumia.

Koko vuosi on ollut hankala myös kaikille täkyläisille, eikä Täkyn tapahtumien peruuntuminen ja muuttuminen ole varmasti helpottanut asiaa. Toivon, että kaikki uskovat ja ymmärtävät sen, että toimintaa on yritetty järjestää ja pitää yllä niin paljon kuin on mahdollista, mutta kaikki on jouduttu tekemään oman etätyöskentelyosaamisen ja jaksamisen puitteissa. Toiminta on mielestäni kehittynyt koko vuoden aikana, ja viimeisimmät etätapahtumat, kuten Osma ja pikkujoulut, olivat oikein onnistuneita. Näiden kokemusten ja luodun perustan pohjalta uusi, upea hallitus saa varmasti kehitettyä Täkyn toimintaa entistäkin paremmaksi!

Koska tämä on viimeinen pj-palsta by Roosu, oli tarkoituksena kirjoittaa maailman kliseisin teksti siitä, mitä kaikkea on kerennyt neljän vuoden aikana tehdä ja miten Täky on muuttanut elämää yms. jne., mutta ilmeisesti en jätä järjestötoimintaa vieläkään lopullisesti, joten säästytte tältä ainakin toistaiseksi. Tyydyn toteamaan, että vuosi puheenjohtajana oli ihan huippu, mutta kunpa se olisi sijoittunut johonkin muuhun aikaan kuin pandemiavuoteen.

Kiitos kaikille täkyläisille ja hallitukselle, joka on jaksanut vaikeuksista huolimatta painaa hullulla haipilla eteenpäin, kaikkien teidän takianne tätä ainejärjestöhommaa tehdään. <3

– Roosu

TÄKYLÄISTEN SIVUAINEKOKEMUKSIA

Tässä epävirallisessa sivuaine-esittelyssä saat kuulla ensi käden tietoja siitä, miltä tuntuu opiskella esimerkiksi sosiologiaa tai yleistä kielitiedettä. Jutun tarkoituksena ei ole toimia opinto-ohjauksena vaan pienenä kurkistuksena siihen, millaisia sivuaineita muut täkyläiset opiskelevat ja mitä sanottavaa heillä on niistä.

 

Sukupuolentutkimus

Kiinnostuin sukupuolentutkimuksesta jo silloin, kun se esiteltiin fuksivuotenani sivuaineinfossa. Sukupuolentutkimuksessa joutuu suorittamaan pääasiassa kurssit itsenäisesti joko tentteinä tai esseinä, mutta minulle kurssimateriaali on ollut yksi mielenkiintoisimmista, joten monenkirjavien teosten lukeminen ei ole ollut joka kerta läheskään niin puuduttavaa hommaa kuin kurssikirjojen lukeminen yleensä on.

Sukupuolentutkimuksessa parasta on ollut se, että se on avartanut maailmankuvaani entisestään, ja ymmärrän paremmin naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa mutta myös seksuaalivähemmistöjen, etnisyyksien ja jopa eri-ikäisten kokemaa syrjintää. Olen saanut oppia Suomen naisten historiasta niin koulutuksen kuin politiikankin saralla, tutkinut mainonnan tapoja esittää pikkutyttöjä ja saanut selville, miksi suomalaiset haukkuvat ruotsalaisia homoiksi.

Suosittelen sukupuolentutkimusta kaikille niille, jotka haluavat oppia lisää yhteiskunnallisista hierarkioista – jopa sellaisista, jotka saattavat olla piilossa ja täysin hyväksyttyjä. Sukupuolentutkimus antaa myös hyvät eväät kyseenalaistaa vallalla olevia normeja esimerkiksi sukupuolesta, seksuaalisuudesta tai etnisyydestä.

– 5. vuosikurssin kirjallisuuden pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Sosiologia

Kiinnostuin sosiologiasta toisena opiskeluvuonnani, mutta päädyin opiskelemaan sitä vasta maisterivaiheessa. Kiinnostuin ihmisten toiminnasta yhteiskunnassa ja ajattelin sosiologian sopivan myös kirjallisuuden pariksi, sillä jo kirjallisuuden opinnoissa törmää moniin sosiologian klassikkoajattelijoihin (parasta, jos tykkää namedroppailusta). Sosiologia on myös ja erityisesti mielenkiintoinen siksi, että näkökulmia on tarjolla todella monia. Kaikille pakollisia klassisen sosiologian peruskurssien lisäksi valinnaisia kursseja löytyy niin antirasismin, kriminologian kuin tasa-arvotyönkin parista!

Suosittelen sivuainetta erityisesti, jos yhteiskunnalliset ilmiöt ja keskustelut kiinnostavat! Koen, että sosiologia on erityisen hyödyllinen sivuaine sekä asiantuntijaksi tähtääville että ylipäätään yhteiskunnallisten asioiden ymmärtämiseen.

– 5. vuosikurssin kirjallisuuden pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Markkinointi ja johtaminen

Humanisti kauppatieteiden luennoilla voi kuulostaa oudolta ilmiöltä, mutta itse kaipasin sivuaineeksi jotakin, josta saisin vielä konkreettisempaa osaamista työelämään. Olen kiinnostunut viestinnästä ja tiedottamisesta, ja koin, että markkinoinnin osaaminen voisi olla tässä hyödyksi. Aluksi ajattelin valita sivuaineekseni pelkän markkinoinnin, mutta aivan mielenkiinnosta päätin ilmoittautua myös johtamisen peruskurssille, joka paljastui myös erittäin kiinnostavaksi. Olen käynyt molemmista aineista vasta peruskurssit, mutta jo niistä on saanut paljon hyvää tietoa irti.

Parasta markkinoinnissa ja johtamisessa on ollut se, että pääsee tutkimaan ja analysoimaan tarkemmin asioita, jotka ovat elämässä muutenkin läsnä. Jokainen kohtaa markkinointia esimerkiksi mainonnan muodossa ja johtamista esimerkiksi kursseilla tai työelämässä. On ollut kiinnostavaa tehdä katsausta erilaisiin markkinointi- ja johtamistyyleihin ja peilata niitä omiin kokemuksiin.

Suosittelisin sivuainetta kelle tahansa, joka on kiinnostunut tekemään tulevaisuudessa työtä, jossa joutuu joko vaikuttamaan markkinoinnin avulla tai johtamaan ihmisiä.

– N. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

Japanin kieli ja kulttuuri

Aloitin tänä syksynä japanin kielen ja kulttuurin opiskelun henkilökohtaisen mielenkiinnon takia. Kävin pakollisen johdantokurssin jo vuosi sitten, mutta en samaisena syksynä vielä ehtinyt sivuaineen äärelle. Perusteiden kurssin etäluentoja on kolme kertaa viikossa, ja niillä opiskellaan kielioppia, sanastoa, useampaa merkkijärjestelmää ja kulttuurin vaikutusta kieleen. Opin itse kieliä melko hitaasti, ja olen siksi käyttänyt luentojen ulkopuolella paljon aikaa kielen parissa, mikä on ollut toki työlästä mutta myös erittäin antoisaa. Olen oppinut ensimmäiseltä kielen kurssilta todella paljon, ja tentin myös Japanin perinteinen kulttuuri -kurssin, mikä taas kehitti kulttuurista osaamistani.

Suosittelen tätä sivuainetta ehdottomasti kaikille, joita kiinnostaa uuden kielen opiskelu ja uuteen kulttuurin tutustuminen! Japanin kieli poikkeaa todella monelta osin suomen kielestä, mikä mielestäni tuo uudenlaista näkökulmaa suhteessa kieliin ja niiden käyttöön kulttuuriympäristössä. Tässä sivuaineessa pääsee myös kirjoittamaan uudenlaisilla merkkijärjestelmillä, mikä on mielestäni todella mielekästä!

– 3. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, aineenopettajalinja

 

Karjalan kieli ja kulttuuri

Päädyin valitsemaan sivuaineeksi karjalan kielen ja kulttuurin, koska osallistuin sen johdantokurssille, joka oli niin mielenkiintoinen, että päädyin jatkamaan opiskelua sivuaineena. Karjalan kieli ja kulttuuri sopii hyvin suomen kielen opiskelijalle, varsinkin asiantuntijalinjalla. Parasta on se, että pääsee opiskelemaan vierasta kieltä, joka on kuitenkin suomen läheisin sukukieli, joten fennistiikan opinnoista on sivuaineopinnoissa hyötyä! Kyseessä on vapaa sivuaine, joten suosittelen sen opiskelua kaikille, jotka ovat kiinnostuneita karjalan kielestä tai esimerkiksi pienten kielten asemasta ja elvyttämisestä. Osa kursseista käsittelee myös karjalaista kulttuuria ja historiaa.

– 2. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Suomen opettaminen toisena ja vieraana kielenä

Suomen opettaminen toisena ja vieraana kielenä sopii hyvin opettajaksi opiskeleville, mutta myös asiantuntijana saa sivuaineesta paljon irti! Parasta sivuaineessani on se, että suomen kieleen saa aivan uudenlaisia näkökulmia, kun katsoo sitä vieraan kielen oppijan perspektiivistä. Sivuaine täydentääkin hyvin omia suomen kielen asiantuntijan opintojani. Sivuaineessa käsitellään muun muassa vieraan kielen oppimisprosessia, millaista suomen kieli on vieraan kielen oppijan näkökulmasta ja millaista on kulttuurien välinen viestintä.

– 2. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Yleinen kielitiede ja kieliteknologia

Yleisessä kielitieteessä käsitellään nimen mukaisesti kieltä yleisellä tasolla. Oppiaineessa tutkitaan kielten kaikkia eri osa-alueita. Kieliteknologian puolella käsitellään esimerkiksi sitä, miten erilaisilla tietokoneohjelmilla voidaan analysoida puhetta. Päädyin valitsemaan sivuaineen, koska kielitiede kiinnostaa ja halusin suomen kielen opintojen lisäksi tutkia kieltä yleisemmällä tasolla. Suosittelisin yleistä kielitiedettä ja kieliteknologiaa erityisesti kieltenopiskelijoille, esimerkiksi juuri suomen kielen asiantuntijalinjalla opiskeleville. Sivuaine on erittäin kattava kokonaisuus niille, jotka ovat kiinnostuneita kielitieteestä ja haluavat tehdä kielentutkimusta.

– 2. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

Toim. Roosu Ilvonen

Kuva: Henna Hara

PIKAVINKKEJÄ EKOLOGISEMPAAN ARKEEN

Kaipaatko arkeesi uusia ekologisia tuulahduksia? Oletko kenties mökkihöperöitynyt ja tarvitset jotain tekemistä? Haluatko säästää rahaa ja samalla myös luontoa? Inspiroidu näistä käytännöllisistä ideoista, ensimmäistä vinkkiä voit soveltaa vaikka joululahjaksi!

– Rötköttääkö kaapissasi reikäisiä lakanoita tai vaatteita? Askartele niille uusi elämä! Kankaiset vanulaput, suodatinpussi tai kankainen talouspaperi ovat ekologinen vaihtoehto kertakäyttöisille! Huom.! Jos osaat ommella haalarimerkkejä paikoilleen, selviydyt näistäkin.

– Kyseenalaista joululahjakulttuuri. Jos kuitenkin haluat ilahduttaa läheisiäsi, kokeile aineetonta lahjaa, kuten elämyslahjakorttia tai lahjoitusta hyväntekeväisyyteen. Voit myös hyödyntää omia taitojasi: tee vaikka lahjakortti, jolla saa loihtimasi iltameikin tai kampauksen.

– Jos haluat olla uskottava humanisti, käytät lasipurkkeja uudestaan esimerkiksi juomalaseina, maljakkoina tai säilytysastioina. Puhdistetussa suolakurkkupurkissa voit antaa lahjaksi vaikka itse leipomiasi keksejä (jos siis tiedät vastaanottajan pitävän niistä). 

– Kotia siivotessasi voit korvata ympäristöä kuormittavat kemikaalit siivoussaippualla (toiselta nimeltään kookossaippua). Toinen luonnonmukainen pesuaine on etikka, sillä lähtee esimerkiksi voimakas hienhaju vaatteista. Ruokasoodalla taas voit puhdistaa kattiloita, termospulloja ja vaikka uunin!

– Lainaa tavaroita! Tee lähipiirillesi selväksi, että sinulta voi tarvittaessa lainata lautapelejä, nuottikirjoja, koriste-esineitä tai silitysrautaa, kunhan niistä pitää huolen. Ja kysy myös rohkeasti itsellesi lainaan tavaroita, joita et halua yhtä käyttökertaa varten ostaa.

Lähteet:

SARAMÄKI, RINNA 2020: 250 ekotekoa, joilla pelastat maailman. Otava. [Äänikirja, e-kirja] Saatavilla muun muassa BookBeat-äänikirjasovelluksesta.

Martat: Isoäidin siivousvinkit. Osoitteessa https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/siivous/isoaidin-siivousvinkit/. Viitattu 16.11.2020.

 

Teksti: Greta Sandgren
Kuva: Henna Hara

KIRJALLISUUSPIIRIN LUKUVINKIT

Täky järjesti keskiviikkona 18.11. kirjallisuuspiirin, jossa paikalla olleet saivat jakaa lukuvinkkejään. Kirjallisuuspiiriin saimme inspiraation Popsi ry:n lukuhaasteesta, jonka tarkoituksena oli korostaa lukutaidon merkitystä. Vaikka emme lukuhaastetta alkuperäisessä muodossaan toteuttaneet, niin halusimme muilla tavoin nostaa esiin tätä tärkeätä aihetta ja koota yhteen Täkyn jäsenistöä suosittelemaan muille omia suosikkiteoksiaan. Toiveena oli, että kyseiset vinkit pääsisivät vielä muidenkin täkyläisten luettavaksi, joten Itäkynän toimitus on tehnyt työtä käskettyä ja koonnut ne yhdeksi jutuksi.

Steven Hall: Haiteksti

Eric Sanderson on menettänyt muistinsa ja alkaa selvittää menneisyytensä mysteerejä psykiatrinsa varoituksista huolimatta. Pian häntä alkaa kuitenkin piinata muistoja ahmiva hai, jota hänen on muistinsa säilyttääkseen paettava keinolla millä hyvänsä.

Kuulostaako kummalliselta? Haiteksti on omalaatuinen teos, jota on vaikea kuvailla. Se sijoittuu jonnekin psykologisen trillerin, scifin ja taideteoksen välimaastoon. Se vääntelee sanoja ja todellisuutta tavalla, joka karmii lukijan selkäpiitä vielä viikkoja teoksen lukemisen jälkeen. Haiteksti on kuitenkin sen verran uniikki tapaus, että jokaisen kirjallisuuden ystävän soisi kokevan sen kerran elämässään.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Suomalaiseen juroon perusluonteeseen pureutuva Kyrön Mielensäpahoittaja on hulvaton kertomus 80-vuotiaasta jäärästä, jolle valittamisesta on tullut pinttynyt tapa. Tästä kielii myös Mielensäpahoittajan tunnetuin lausahdus: “Kyllä minä mieleni pahoitin.” Huumoriarvon lisäksi kirja antaa lukijalleen myös koskettavan kuvauksen karusta todellisuudesta ja yksinäisyydestä, jotka moni vanhus joutuu elämässään kohtaamaan.

Rosa Liksom: Hytti numero 6

Suomalainen tyttö ja raavas, nelikymppinen venäläismies asettuvat hyttitovereiksi Siperiaan matkaavalla junalla Moskovasta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin.  Matka on kasvutarina ja naturalistinen kuvaus neuvostovallan jäänteistä, sen ihmisistä, nostalgiasta. Liksom kuvaa hajuja, makuja, maisemia ja tunnelmia vivahteikkaasti ja taitavasti: hänen Finlandia-palkittu romaaninsa on yhtä aikaa karu ja kaunis.

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

*Sisältövaroitus: syömishäiriö* Sofi Oksasen esikoisteoksen keskiössä on päähenkilö Anna, syömishäiriöinen ja juuriaan peittelevä virolaisäidin ja poissaolevan suomalaismiehen tytär. Bulimia ja Viron lähihistoria – tai siis erityisesti virolaisten sukujuurien peittely – tiivistyvät hänessä ja romaanin kerronnassa monitahoiseksi kompleksiksi, jonka lukijakin tuntee kehossaan. Romaanin aihe ei siksi sovi kaikille, mutta on feministisessä voimassaan voimakas lukuelämys.

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

Lemmikkikaupan tytöt on kaunistelematon kertomus teini-ikäisestä Jasminista, joka päätyy uuden tuttavuutensa Lindan houkuttelemana lemmikkikaupaksi naamioidun seksikaupan uhriksi ja lopulta katoaa. Romaanin kerronta vuorottelee Jasminin, hänen äitinsä ja ihmiskaupan parissa työskentelevän Randin näkökulmien välillä, joten lukija saa laajan kokonaiskuvan tarinan kulusta. Teos sopii mainiosti yhteiskunnallisista aiheista kiinnostuneille lukijoille, sillä teoksen kantava teema naiseuden ja nuoruuden ohella on seksikauppanäkökulman laajentaminen. Synkästä aihepiiristä huolimatta kerronta kaappaa lukijan mukaansa koukuttaviin juonenkäänteisiin.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Tietäjät tietävät, että tämä on päätoimittaja Karoliinan lempiteos ikinä – kyllä vain, päihittää mennen tullen kaikkien rakastamat Potterit. Romaania on keretty suositella moneen otteeseen Karoliinan viisivuotisen yliopistotaipaleen aikana, ja itse asiassa yksi suositus siitä löytyy vanhasta Itäkynästä. Millaista on olla maahanmuuttajataustainen rasistisessa Suomessa? Mitä hittoa symboloivat kissa ja käärme? Ei auta kuin lukea!

Kestosuosikkina J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia.

Jos on erityisesti kiinnostunut fantasiagenrestä ja nauttii yksityiskohtaisesta kuvauksesta, on klassikkokertomus hobittien matkasta Keskimaan armottomuudessa varmasti mieluinen. Mikäli trilogian läpikäyminen tuntuu liian suurelta haasteelta, voi yleissivistäväksi alkupalaksi lukea Hobitin. Kirjallisuuspiirissä erityisinä huomioina nousivat esiin Kersti Juvan käännöstyön kehuminen sekä Tolkienin henkilökohtainen kiinnostus esimerkiksi suomen kieltä kohtaan.

Villikortti Volter Kilpi: Alastalon salissa

Kirjallisuudesta innostuneet täkyläiset leikittelivät kirjallisuuspiirissä ajatuksella lukuhaasteesta, jonka tavoitteena olisi lukea yhdessä legendaarinen Alastalon salissa. 956-sivuinen klassikkoteos on viipyilevä kuvaus kuuden tunnin mittaisesta kokoontumisesta Kustavissa. Kyseistä romaania on kuvailtu suomalaisen kirjallisuuden vaikeimmaksi mutta myös jopa parhaaksi romaaniksi. Oletko sinä valmis tarttumaan haasteeseen?

 

Oletko jo lukenut kaikki edellä mainitut tai jäikö jokin olennainen vinkki uupumaan? Kannattaa pysyä kuulolla seuraavasta kirjallisuuspiiristä ja kirjoittaa vaikka sillä aikaa kirjavinkkinsä Täkyn tekstiviestipalstalle!

 

Toimittaneet: Karoliina Kapanen ja Johanna Sacklén

Kuvat: Henna Hara

RUNOJA TÄKYLÄISTEN PÖYTÄLAATIKOISTA, OSA II

Juna

Me istuttiin junassa,

se oli pikajuna

Me istuttiin junassa,

siellä oli vaan me kaksi

Me istuttiin junassa,

eikä aika liikkunut mihinkään

Me istuttiin junassa,

ja sä katsoit mua silmiin

Me istuttiin junassa,

ja sä nousit kyydistä

Mä istun junassa,

ja toivon,

että aika kulkis taaksepäin

ー Johanna Sacklén

minä odotan sinua täällä

kunnes yöstä humisevat pakkaspilvet

pois ja aamuyön kuu kääntää katseensa,

eikä mikään odotus

aiemmin ole painanut

niin kuin nyt

nyt sammutan tähtiä yksi kerrallaan

puhallan ne nukkumaan valovuosien

päähän, ne pitävät siellä toisistaan huolen

kun huomaavat olevansa

yhtä väsyneitä yhtä uupuneita yhtä

halajaisin kanssasi olla

vaan painava jäinen peitto

minut uneen usvaiseen uuvuttaa

ja keinuttaa kaikkeuden kauneus

 

minä odotan sinua täällä

kunnes taivaasta on tuleva kotini

ja ikuisuudesta iätön keveys

 

ー Mustikkauris

Coldplay-paita.

Katse.

Hymy.

Viaton moikkaus.

Kyyti kotiin. 

Pääsykokeet. 

Hengaillaan.

Onni.

Jutellaan. Aamuun asti. Joka päivä.

Sisällä roihuaa.

Roihuaako senkin sisällä?

Tavataan. Nauretaan.

Onni.

Muu maailma häviää.

Suudelma.

Yhteinen matka. 

Kumppanuus. Yhteiset arvot. 

Rakkaus.

Onni. 

Onnellisuus.

Tunteet. Huuma.

Toivo.

Syleily. Lämpö.

Vuosia. Jatkuu.

Uusi koti.

Onnellisuus jatkuu.

Kompromisseja.

Mannapuuroa ja mansikkaa, vai mustikkaa...

Paljon kuoren alla jota muut ei nää

Kuitenkin onni aina jossain lähellä

Tulevaisuus?

Onni näkyy sielläkin. Näkyyhän?

Näkyy. 

ー Syvävenyttelijä

Soihtu

En kanna soihtua enkä seppelettä

En ole sitä mitä kuvittelet

En aina sanoita ajatuksiani

Olen se soihtu

Olen sen arvaamattomuus

Olen sen herkkyys

ー Kristiina Janhunen

Toim. ja kuva: Kristiina Janhunen

KISSA

Sattuipa kerran niin, että törmäsin kadunkulmassa hyvin kauniiseen kissaan. Sillä oli pitkä häntä ja todella sileä, maidonvaalea turkki. Sen vasenta poskipäätä koristi musta kauneuspilkku, ja viikset sillä olivat vallan suloisesti kaareutuvat. Kissa oli pitänyt ulkonäöstään todella hyvää huolta – ei yksikään karva kääntynyt toista vasten, ja kissa todellakin hohti puhtauttaan – huolimatta siitä, että oli keskellä laitakaupungin saastetta. Niinpä tiedustelin kissalta sen nimeä: 

– Teen toimistotyötä, kissa vastasi ärtyneeseen sävyyn.

– Ei, ei, enhän minä sitä. Olet vain todella kaunis kissa, ja tahtoisin tietää nimesi, jotta tiedän, ketä olen pyytämässä kahville.

Puheeni selvästi imarteli kissaa, mutta se jatkoi:

– Miksi tahtoisit kanssani kahville, ethän tiedä minusta mitään?

Kissa oli todella hankala, ja minun oli moneen kertaan vakuutettava, että nimenomaan tahdoin oppia tuntemaan sen.

– Muutenkin kuin hännän alta?

– Totta kai, jokaista karvaa myöten.

– Hyvä on, kissa vastasi lopulta.

Vein kissan hienoimpaan kahvilaan, jonka tiesin, koska tahdoin sen tietävän, että kissanani sen olisi totuttava parhaaseen. Kahvila oli sisustettu skandinaaviseen tyyliin, ja kissani oli kuin osa sisustusta – todellakin aivan kuin olisi katsonut katalogia. Kissa tahtoi sokeroidun kahvin kermalla ja jonkinlaisen avokadoleivän. Avokado kuulemma sai sen karvan kiiltämään, ja kerma ruokki muotoja. Totta kai tahdoin kissani pysyvän kauniina ja pitävän omasta ulkonäöstään.

– Tuleeko maksu samasta vai erikseen? kassaneiti kysyi kohteliaasti.

– Samasta, kissa sähähti takaisin. – Sinä maksat, se jatkoi ja loi minuun tulistuneen katseen kauniilla kissansilmillään.

Maksaminen oli minulle alusta saakka itsestään selvää, mutta näköjään kissan mieli toimi hyvin toisella tavalla.

– Totta kai.

Kissa siemaili kermaista kahviaan todella sivistyneesti, sileät säärensä sievästi ristissä pöydän alla, ja kertoili ummet ja lammet itsestään. Kissan silmät vaelsivat jonnekin kaukaisuuteen, ja toisinaan se pyöritteli suloisesti kaareutuvia viiksiään huoliteltujen kynsiensä ympärille. Kissan menneisyys oli varsin kirjava. Se oli päätynyt maalaistalosta yksinhuoltajaäitinsä pois ajamana tarjoilijaksi lähikaupungin kuppilaan, sieltä valokuvamalliksi viereiseen kaupunkiin ja lopulta, monien sattumusten kautta, tehnyt siirtymän filmiteollisuuteen. Asiat eivät kuitenkaan olleet sujuneet kissan haluamalla tavalla, joten nyt se toimi kirjanpitäjänä eräässä kohtuullisen menestyvässä tilitoimistossa. Kissa oli ylpeä siitä, että osasi tehdä tilinpäätöksen. Minulta kissa puolestaan kysyi, mitä teen työkseni. Kerroin olevani kaupungin suosituimman kissantarvikemyymälän toimitusjohtaja, ja kissa piti kuulemastaan.

Vaihdoimme puhelinnumerot, ja sovimme tapaavamme uudestaan. Valehtelisin, jos väittäisin koskaan tavanneeni toista yhtä fiksua ja kaunista kissaa. Kissa oli todella etevä päättelijä, nokkela sananlaskija ja taiteellisesti erittäin lahjakas. Kissa ei ollut vegaani, kuten niin monet muut kissat nykyään, vaan harrasti jopa metsästystä. Kaiken kukkuraksi kissa kalttasi, suolisti ja valmisti saaliinsa itse, eikä mikään ruoka ollut yhtä hyvää kuin kissan laittama kyyhkypaisti. Ei yksinkertaisesti ollut yhtäkään asiaa, jota kissa ei olisi osannut ja suorittanut vähintäänkin kiitettävästi.

Pedissä kissa oli varsinainen peto ja taipuisa kuin tinalanka. Eikä ihmekään – kissa joogasi päivittäin, kävi seinäkiipeilemässä ja piti muutenkin huolta kunnostaan. Minun suoritukseeni kissa oli myös varsin tyytyväinen ja kehräsi maireasti mahani päällä, kun leikkimme oli ohi.

Juhlissa kissa puolestaan oli aina huomion keskipisteenä. Kaikki halusivat tarjota sille drinkkejä, ihailivat sen sileää karvanlaatua ja olisivat tahtoneet tutustua paremmin. Kissa kuitenkin valitsi seuransa tarkasti ja viihtyi juhlien ulkopuolella itsekseen. Kissa sanoi kohtaamisten uusien ihmisten kanssa herättävän luovuutensa, mutta yksin sen sai purettua parhaiten. Ihailin kissani luovuutta.

Kun olimme tapailleet muutaman viikon, kissa ehdotti, että alkaisimme seurustella. Se sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä totta kai tahdoin sellaisen kissan pois vapailta markkinoilta – kokonaan itselleni. Hemmottelin kissan pilalle myymälästäni ostetuilla kissantarvikkeilla, ja toin sille solkenaan töistä ilmaisia näytteitä. Kissa alkoi kutsua minua rakkaakseen, eikä aikaakaan, kun muutimme yhteen. Lopulta kysyin kissaltani, tahtoisiko se luopua työstään tilitoimistossa ja tulla töihin myymälääni. Kissa sanoi suostuvansa ainoastaan sillä ehdolla, että pääsisi sielläkin pitämään kirjaa ja tekemään tilinpäätöksiä. Totta kai suostuin, koska tahdoin kissani olevan onnellinen.

Kissasta tuli nopeasti hyvää pataa kaikkien työkavereidensa kanssa, mutta se arvosteli kollegoitaan salaa kotona. Milloin kukakin oli ”taas harjannut vastakarvaan”, milloin ”viilannut kynttään niin, että se oli katkennut, ja näytti nyt ihan hirveältä” tai milloin ”mieleltään niin jälkeenjäänyt, ettei edes osannut avata ovea”. Se oli kissani pahe, muiden arvostelu. Tiedustelin, oliko se mahdollisesti kateellinen muille kissoille, johon se vastasi silmät tulistuneena:

– Minulla ei ole syytä olla kateellinen! Minä olen kaunein ja fiksuin kissa, jota maa päällään kantaa!

Se piti kyllä paikkansa, mutten täysin voinut asettua kissani puolelle, tulihan se sentään haukkuneeksi alaisiani. Aika ajoin se johtikin välillämme riitoihin, sillä kissan mieli järkkyi helposti. Se ei yksinkertaisesti kestänyt olla minkäänlaisen arvostelun kohteena, vaan sähisi takaisin jotakin tämän tapaista:

– Sinä vähä-älyinen, kuinka voitkaan luulla minua noin typeräksi? Sinä vain haluaisit jättää minut kuin, kuin, minkäkin kesäkissan, ja ottaa jonkun niistä tilalle. Häh? Vai väitätkö muuta? Jos pentuja haluat, niin etsi joku kiimainen narttu, minua ei kiinnosta.

Usein kissan huutoa ja sähinää jatkui niin pitkään, etten ehtinyt saada sanan sijaa. Lopulta kissa loukkaantui omista sanoistaan niin syvästi, että pakeni milloin makuuhuoneeseen tai vessaan, milloin ulos, ja paiskasi oven perässään kiinni. Opin kuitenkin hyvin pian, että kissan piti antaa olla omissa oloissaan, kunnes se leppyi tarpeeksi ollakseen kanssani samassa huoneessa. Kun se oli rauhoittunut, sitä piti hemmotella sitten hieman enemmän kuin edellisellä kerralla. Kissa osasi todellakin olla dramaattinen ja vaativa.

Olimme olleet yhdessä noin vuoden, kun annoin eräälle yritykseni työntekijöistä luottamushenkilön tittelin. Kissa ei ollut tyytyväinen:

– Miksi et ylentänyt minua? Etkö sinä luota minuun?

Yritin vakuuttaa kissalle, ettei kyse ollut siitä. Kissa näet piti yrityksessäni kirjaa, ja luottamushenkilö toimi myymälän puolella. Totesin, että koska me lisäksi olimme kissan kanssa yhdessä, sen nimeäminen luottamushenkilöksi olisi vaikuttanut suosimiselta, eikä se olisi tehnyt hyvää työyhteisön ilmapiirille.

– No onpa sinulla iso ego, uskomatonta! Nimesit siis luottamushenkilöksi jonkun idiootin, joka ei osaa edes tavata sanaa kis-sa. Ja ainoastaan sen takia että hän työskentelee myymälän puolella nännännää. Olet jopa tyhmempi kuin kuvittelin! Voisin jopa lyödä vetoa, että olet maannut hänen kanssaan. Missä teitte sen, toimistossako?

Se oli liikaa, ja lauhkea kuin olenkin, jopa minulta palaa joskus pinna.

– Nyt riittää! Ole hyvä ja lopeta, karjaisin takaisin.

– Minä olen KISSA. Mitä sinä kuvittelit, kun istuit polvillasi edessäni ja anelit minua muuttamaan luoksesi? Että olisin koirasi? Ei! Olen kissa, KISSA!

– Olisitkin koira, niin osaisit sentään käyttäytyä!

Heti, kun sanat olivat tulleet ulos suustani, tiesin sanoneeni väärin. Kissan kauniit silmät muuttuivat toisen maailmansodan taistelukentäksi, sen suloisesti kaareutuvat viikset ponnahtivat suoriksi, häntä nousi pystyyn ja kaksinkertaistui, ja se huitaisi kasvojani pitkillä ja terävillä mutta huolitelluilla kynsillään:

– Kuinka julkeat! Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitään yhtä loukkaavaa. Sinä kuvotat minua, olet hirveä ihminen!

Kissa pomppi loukkaantuneena pois asunnosta ja paiskasi oven kiinni lujempaa kuin koskaan aikaisemmin. Aloin putsata poskeani pitkin valuvaa verta, ja totesin mielessäni kissan nyt ainakin näyttäneen kyntensä. Ajattelin sen kuitenkin aikanaan leppyvän, ja toivoin sen pyytävän anteeksi, kun se näkisi millaista jälkeä oli saanut aikaiseksi. Olin väärässä. Kissa ei tullut kotiin edes nukkumaan, ja kun seuraavana päivänä palasin myymälälle, oli se kerännyt tavaransa toimistostaan. Myymälän näyteikkunaan se oli sprayannut punaisella tekstin:

Tässä liikkeessä työskentelee ainoastaan itseään täynnä olevia LIKAISIA NARTTUJA!

Selvisi, että kissa oli kavaltanut yrityksen kassasta ja tehnyt käteisnostoja itselleen. Kissa ei kuitenkaan suotta kehuskellut kirjanpitotaitojaan, vaan oli saanut kaiken näyttämään kuin oppikirjan mukaan menneeltä. Kissan tekemät nostot eivät olleet liian suuria, vaan fiksuja ja harkittuja, eikä se siksi myöskään ollut ehtinyt tuottaa suurtakaan tappiota yritykselleni.

Palasin kotiin niin pian kuin mahdollista, mutta oli jo liian myöhäistä – kissa oli pakannut arvokkaimmat esineeni, omat tavaransa ja vienyt mukanaan jopa kahvin, kerman ja sokerin. Pöydälle se oli jättänyt lapun:

Laihduttaisit edes, idiootti!

Yritin saada kissan kiinni, mutta turhaan. Se oli vaihtanut numeronsa, eikä kenelläkään ollut pienintäkään hajua sen liikkeistä. Kissa oli yksinkertaisesti kuin haihtunut ilmaan. Olin luottanut siihen liikaa. Sitä ei voinut omistaa.

Jonkin aikaa sen jälkeen elämää mietittyäni hankin koiran. Se hengittää suun kautta, löyhkää kuin mätänevä komposti, on tyhmä kuin vasemman jalan saapas, sen turpa on ruma ja karvainen, ja minun pitää pestä ja harjata se itse, jos haluan sen pysyvän siistinä. Mutta se tottelee, ei hauku, eikä vaadi liikoja. Sille riittää, että tarjolla on vettä ja ruokaa, että se pääsee päivittäin kuselle samojen puiden juurelle, jahtaamaan toisinaan lähipuiston oravia, ja että sillä on katto päänsä päällä. Mikä parasta, se ei ole vähimmässäkään määrin kuin kissa.

 

Teksti: Hanne Hynynen