PÄÄKIRJOITUS

Syksy on viimein koittanut ja on aika julkaistu syyslukukauden ensimmäinen Itäkynä. On jo marraskuu ja sen kyllä huomaa: viimeisetkin värikkäät lähdet ovat tippuneet päiviä sulostuttamasta. Ensilumikin ehti jo käväistä maassa. Kesän voi hatarasti muistaa, kun talsii aamuhämärissä yliopistolle katse luotuna ruskeaan maata peittävään lehtikerrokseen. Kun koulupäivä päättyy, on jälleen pimeää. Mikäpä piristäisi elämää kaamoksen ja puurtamisentäyteisten päivien lomassa paremmin kuin painotuore ainejärjestölehtemme!

Yksi syksyn merkki on lukuisat uudet kasvot yliopiston käytävillä. Fuksit ovat taas keskuudessamme! Monissa tapahtumissa, joita meillä on syksyn aikana ollut, onkin päässyt tapaamaan runsain mitoin uusia ihmisiä. Fuksimme ovat nimittäin olleet – voisi kai sanoa jopa poikkeuksellinen – aktiivisia osallistumaan ainejärjestön juttuihin. Aktiivisuus näkyy myös siinä, että Itäkynä on saanut useamman kirjoittajan lisää!

Tässä syksyisessä Itäkynässä hemmottelemme fukseja tarjoamalla tietoa lukuisista tärkeistä opiskeluun liittyvistä asioista: useissa eri maissa reissannut Laura on kirjoittanut mainion tietopaketin siitä, millaista on matkata täkynä ulkomailla. Kaikkitietävä Minnamme perehdyttää tällä kertaa tiedonjanoiset lukijat siihen, miltä humanistin kuuluu näyttää sekä siihen, millä keinoilla lähestyvästä Osmasta on mahdollista selvitä hengissä. Hallituksemme uudistuu melkoisesti ensi kaudelle, joten mikäli ainejärjestöhommat kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti syventyä vapautumassa olevia hallituspaikkoja käsittelevään juttuun. Muun muassa Itäkynä-vastaavan paikka on auki.

Nautinnollisia lukuhetkiä!

Noora

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Täkyn syksy on taas polkaistu vauhdilla käyntiin. Jäsenistölle hallituksen puurtaminen on tullut esille erilaisina tapahtumina, joita on nyt riittänyt kuukautta kohden useampia. Tästä syksystä koetetaankin hallituksessa ottaa kaikki irti, sillä suurin osa nykyisistä jäsenistä jättäytyy ensi kaudeksi pois valmistumisen toivossa.

Sähköpostilistalle on lähetetty palautekysely, johon kannattaa ehdottomasti käydä vastaamassa. Kyselyn pohjalta hallitus pyrkii parantamaan toimintaansa ensi vuodeksi, joten rakentavat kommentit ja uudet ideat otetaan innolla vastaan.

Mikäli paikka hallituksessa kiinnostaa, kannattaa seurailla Täkyn ilmoitustaulua, sähköpostilistaa ja Facebook-seinää tai vaihtoehtoisesti ottaa yhteyttä keneen tahansa nykyiseen hallituksen jäseneen. Työt hallituksessa tarjoavat aivan uudenlaisen näkökulman ainejärjestön toimintaan, mainion merkinnän ansioluetteloon, muutaman opintopisteen sekä runsaasti hauskoja ja opettavaisia hetkiä. Lisäksi verkostoituminen muiden alojen opiskelijoihin on hiukan helpompaa. Mukaan kannattaa siis ehdottomasti lähteä. :-)

Tälle syksylle Täkyn kalenteriin on merkattu syyskokouksen lisäksi vielä Osma sekä pikkujoulut. Toivottavasti nähdään siellä!

Syysterkuin

Anne

HALUATKO HALLITUKSEEN?

Puheenjohtajaksi?

Haluatko kantaaksesi kirkkaimman kruunun? Löytyykö sinulta delegointitaitoja, itsevarmuutta ja rohkeutta edustaa ainejärjestöäsi? Hae Täky ry:n puheenjohtajaksi vuodelle 2017!

Puheenjohtajan rooli kuulostaa suurelta ja vastuulliselta (ja siltä se näyttää myös ansioluettelossa), mutta todellisuudessa se on hauskaa ja mielekästä työtä opiskelujen oheen. Puheenjohtajana oppii paljon uusia taitoja, tutustuu uusiin ihmisiin ja saa aivan uutta näkökulmaa ainejärjestö-, ylioppilaskunta- ja yliopistotoimintaan. Puheenjohtajana pääset paremmin yhteyksiin sekä yliopiston että ISYY:n henkilökunnan kanssa, ja tätä kautta vaikuttamaan siihen, miten tällä kampuksella opiskellaan. Puheenjohtajana sinulla on myös loistavat mahdollisuudet edetä ISYY:n toimintaan, mikäli ansioluetteloaan haluaa kasvattaa oikein kunnolla (tätä suosittelen, ISYY:n hommat ovat tosi mukavia – ja palkallisia).

Puheenjohtaja kutsuu hallituksen koolle ja johtaa puhetta hallituksen kokouksissa. Puheenjohtajan tehtävä on hallituksen kokouksissa tehtyjen päätösten toimeenpanon valvomista sekä ainejärjestön toiminnan johtamista. Lisäksi toimenkuvaan kuuluu yhteydenpito toiminnan kannalta tärkeisiin henkilöihin, kuten toisten ainejärjestöjen aktiiveihin tai ISYY:n henkilöihin. Puheenjohtaja on ainejärjestön keulakuva ja edustaa yhdistystä erilaisissa tapahtumissa, kokouksissa ja yliopistoarjessa.

Vaikka tehtäviä ja vastuuta on paljon, riippuu puheenjohtajasta itsestään, antaako hän hommien haitata opiskelua. Puheenjohtajuudesta on mahdollista selvitä niin, etteivät opinnot kärsi lainkaan – lisäksi hommasta saa muutaman opintopisteen ylimääräistä. Toisaalta jos vastuut ja eteneminen ainejärjestökentällä kiinnostavat, saa puheenjohtajuudesta hyvän pohjan matkalle tähtiin.

Mikäli tämän perusteella heräsi edes pieni kiinnostus puheenjohtajuuteen, kannattaa olla yhteyksissä minuun tai muihin hallituksen jäseniin. Puheenjohtajalle annetaan hyvä perehdytys, ja uuden pj:n tukena ovat aina sekä varapuheenjohtaja että edellisen vuoden puheenjohtaja. Tyhjästä ei siis tarvitse aloittaa, vaan tukea saa aina. :-)

Minä pääsin puheenjohtajaksi toisena opiskeluvuotena, ja tällä tiellä on tallattu nyt se kaksi vuotta – en malttanut lopettaa yhteen. Puheenjohtajuuden kautta olen saanut niin hienoja kokemuksia ja tavannut niin upeita ihmisiä, että en vaihtaisi näitä vuosia mihinkään. Suosittelen siis aidosti puheenjohtajaksi hakemista, sitä hienompaa hommaa ei ainejärjestössä olekaan!

Anne

TAKU-vastaavaksi tai varapuheenjohtajaksi?

Täkyn hallituksesta on vapautumassa kaksi oikein kivaa pestiä. Olen ollut hallituksemme TAKU-vastaava (henkilö, joka on yhteydessä taide- ja kulttuurialan ammattijärjestöön) nyt kaksi vuotta ja varapuheenjohtajan hommassa vuoden. TAKU-vastaavana olen kokoustanut yhdessä TAKUn edustajan ja muiden yliopistojen kirjallisuuden opiskelijoiden kanssa. Kokouksissa olemme suunnitelleet esimerkiksi työelämätapahtumia eri yliopistoille. Nämä tapahtumat ovat pitäneet sisällään esimerkiksi jo valmistuneiden kirjallisuudenopiskelijoiden uratarinoita, vinkkejä CV:n hiomiseen ja neuvoja työharjoittelun suorittamiseen. Kokoukset on yleensä järjestetty Helsingissä, mutta TAKU korvaa matkat. Tulipa tänä vuonna oltua myös Turun kirjamessuilla ”töissä” tämän pestin ansiosta. Kivaa oli!

Varapuheenjohtajaksi kaivattaisiin myös innokasta henkilöä. Homma on hyvin yksinkertainen: avustat tarvittaessa puheenjohtajaa. Ja saat CV:hen hyvännäköisen merkinnän. Mikäs sen parempaa?

Vaikka hoidinkin näitä molempia tehtäviä, ei ole pakko tarttua molempiin, mutta niinkin saa tehdä. Tule Täkyn syyskokoukseen, sinä hallituksemme potentiaalinen tulevaisuus!

Meri Kinnunen



Sihteeriksi tai Osma-vastaavaksi?

Täkyn hallituksen sihteerinä on helppo olla, koska tehtävä ei vaadi muuta kuin kuuntelutaitoa ja kykyä kirjoittaa. Ainakin ennen tehtävästä on saanut kaksi opintopistettä, joten voit kysyä itseltäsi sitä, mitä seuraavista tekisit kahden opintopisteen eteen:

a) kymmenen sivun essee Raamatun pastisseista

b) kymmenen sivun essee systeemis-funktionaalisen kieliopin hyödyntämisestä perussuomalaisten puoluelehdessä

c) kymmenen sivun essee pragmasemanttisesta fokuspartikkeleiden käytöstä sanikkaisten lisääntymismetodeista kertovassa fiktiivisessä kirjallisuudessa

d) muutama pöytäkirja

Jos vastauksesi oli d), olet todennäköisesti täydellinen sihteeri. Täkyn hallitukseen kuuluminen on usein johtanut siihen, että osallistuu tapahtumien järjestelyihin tavalla tai toisella, joten pastissit ja sanikkaiset ovat saaneet odottaa vuoroaan.

Osma-vastaavan tehtävänä on olla mystinen yhteys Täkyn ja Osma ry:n välillä sekä mahdollisesti toimia Osma ry:n hallituksessa. Osma-vastaavuus ei tarkoita automaattisesti sitä, että kuuluu Osman hallitukseen, vaan jokainen ainejärjestö ilmoittaa Osman syyskokouksessa, kuka tai ketkä ovat oman järjestönsä edustajia Osmassa.

Tänä vuonna tehtävä on ollut helppo ja mukava, mutta keväästä en tiedä. Tulevana keväänä Osma-tapahtuma järjestetään Joensuussa, joten Osma-vastaavalle tulee tehtäväksi tapahtuman koordinointi täällä Joensuussa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että kaikki vastuu jäisi yhden henkilön harteille, vaan apua saa, kun sitä pyytää. Tehtävä tulee siis vaatimaan paineensietokykyä, delegointia ja tehokkuutta.

Jan Hokkanen

Taloudenhoitajaksi?

Rakastatko rahaa, setelien keveyttä kämmenissä ja kolikoiden huumaavaa kilinää? Haluatko tarkkailla muiden ihmisten maksusuorituksia ja lähetellä laskuja, joita itselläsi ei olisi edes varaa maksaa? Jos vastauksesi on kyllä tai edes ehkä, ehdotan sinulle Täky ry:n hallituksen taloudenhoitajan pestiä erittäin lämpimästi! Et tarvitse mitään erityistaitoja, kuten laskupäätä tai talousasioiden tuntemista, niitä ilman on pärjätty ennenkin. Tehtävä on toki vastuullinen, älköön unohdettako sitä tosiasiaa. Apua on kuitenkin tarjolla koko hallituksen ja entisten taloudenhoitajien suunnalta. Kaikkeen on löydettävissä vastaus ja tukea ja turvaa tarvittaessa. Luvassa on opettavainen tehtävä, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa ja joka näyttää CV:ssä erittäin hyvältä. Jos nyt tunsit sydämessäsi houkutuksen niin älä pelkää ilmoittautua ehdokkaaksi. Omasta puolestani lupaan perehdyttää seuraajani parhaiden kykyjeni mukaan niin, että hän voi ilman pelkoa suunnata katseensa horisonttiin kohti tulevia loistokkuuden hetkiä Täky ry:n armoitettuna taloudenhoitajana.

Helena Kyttälä

Tapahtumavastaavaksi?

Päädyin tapahtumavastaavaksi puolivahingossa, kun osallistuin hallituksen syyskokoukseen. Aluksi tapahtumavastaavan pesti vaikutti hiukan työläältä ja pelottavalta, mutta onneksi Veerakin saatiin houkuteltua hoitamaan kissanristiäisiä, ja näin Täky sai kaksi intoa puhkuvaa tapahtumavastaavaa. Homma lähtikin sujumaan mallikkaasti, kun järjestimme esimerkiksi kielten opiskelijoiden sitsit. Pääsin myös järjestämään sitsejä ammattikorkeakoululaisten kanssa, mikä oli mukavaa vaihtelua. Täkyn tapahtumakalenterin päivittäminen tuotti hankaluuksia, koska kirjoitukseni näytti lähinnä riimuilta, mutta Veeran panostuksella syksyn kalenteri on säästynyt turmelukseltani.

Hallituksen toiminnan kautta olen tutustunut moniin mahtaviin tyyppeihin. Koska tapahtumavastaavan työ edellyttää myös pirskeisiin osallistumista, sosiaalinen elämäni sai aikamoista potkua. Enää komeroituminen ja koneella lurkkaaminen ei ollut vaihtoehto, ainakaan yhtä usein. Tapahtumavastavaavatoveri on ollut korvaamaton, koska hommat on aina saanut jaettua sopivasti kahdelle. Muutkin hallituslaiset ovat poikkeuksetta olleet valmiita auttamaan, jos apua olen tapahtumien järjestämiseen mennyt anelemaan. Jos mielesi hamajaa pientä seikkailua, ja haluat karistaa olkapäillesi vuosien aikana kertyneen tomun, tapahtumavastaavaan arvokas asema on sinua varten.

Vilma Ylisipola


Tapahtumavastaavan homma on kivaa. Tapahtumavastaavana pääsee osallistumaan vapaa-ajan jaoston kokouksiin ja tapaamaan sekä tutustumaan moniin uusiin ihmisiin. Saa itse ideoida, millaisia tapahtumia ja kuinka paljon järjestetään ja mikä tärkeintä, pääsee vaikuttamaan siihen milloin niitä järjestetään. Voi järjestää sellaisia bileitä tai tapahtumia, joista itse tykkää ja silloin kun itselle käy. Totta kai tässä täytyy huomioida se, ettei tapahtumaa ole järkeä järjestää, jos sinne ei kukaan muu tule tai halua tulla.

Sitsejä ja muita tapahtumia järjestetään yleensä jonkin toisen ainejärjestön kanssa, jolloin taas pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Tosin myös oman ainejärjestön sisältä saattaa löytyä uusia tuttavuuksia. Tapahtumavastaavalla on periaatteessa aika paljon hommaa verrattuna joihinkin muihin ainejärjestön hallituksen paikkoihin, mutta hyvä työnjohto on kaiken a ja o. Pitää kerätä itselleen innokkaita kanssajärjestäjiä ja delegoida hommia eteenpäin. Yhdessä on myös paljon kivempi tehdä ruokaa tai vääntää sitsikoristeita.

Suosittelen tapahtumavastaavan hommaa lämpimästi kaikille sosiaalisille ja reippaille ihmisille! Itse pystyin olemaan järkkäämässä kaksia sitsejä perusharkan kanssa samaan aikaan, joten aikaa löytyy aina jostakin, jos tähän hommaan haluaa lähteä. Tapahtumavastaavana saa arvokasta kokemusta tapahtumien järjestämisestä ja organisoimisesta, ainejärjestötoiminnasta ja tietenkin uusia tuttavuuksia! Haluan kiittää tapahtumavastaavatoveriani Vilmaa tuesta ja hommien hyvästä hoitumisesta, vaikka välillä itse olinkin käsipuolena. Ja hyvästä seurasta!

Vilman tekstiä kommentoidakseni täytyy huomauttaa, että minunkin käsialani näyttää tapahtumakalenterissa aika kamalalta, jos sitä sinne joskus muistaa eksyä. Ja myös minun sosiaalinen elämäni on välillä tapahtumavastaavan homman takia hyvinkin vilkasta, ei voi vain jäädä kotiin lämpimän peiton alle.

Veera Savelius

Liikuntavastaavaksi tai koulutus- ja sosiaalipoliittiseksi vastaavaksi?

Liikuntavastaavan homma sopii hyvin persoonalle, joka tykkää harrastaa liikkumista TAI haluaa lisää liikuntaa arkeensa! Sinun ei siis tarvitse olla mikään superliikkuja. Avoin innostus riittää hyvin! Vastaavan homma ei siinä mielessä ole kovin vaativa eikä hirveästi vie aikaa. 

Jos sinua kiinnostaa vaikuttaa ainejärjestösi asioihin tai olet kiinnostunut mustasta kahvista, niin tämä homma sopii sinulle kuin nappi silmään! ;) Kopo- ja sopo-jaosto yhdistyvät ensi vuonna yhdeksi jaostoksi ja niiden tehtävänä on huolehtia opiskelijan edunvalvonnasta. Pelkkää kuivaa virallisuuttahan nämä jaostot eivät ole. Sosiaalipoliittinen jaosto järjestää ISYYn alkoholittomia hengailuiltoja, jolloin pelaillaan esimerkiksi lautapelejä tai vietetään ruokateemaista iltamaa. Koulutuspoliittinen jaosto on taas hereillä yliopistoa koskevista ajankohtaisista asioista. Eikö olisi hauskaa tietää asioista ennen muita? Joten jos vaikuttaminen kiinnostaa, niin sinne siis!

Mirja Kallinen

Itäkynä-vastaavaksi?

Hei sinä idearikas, tiimityöstä tykkäävä täkyläinen! Niin hulvatonta kuin Itäkynän päätoimittajana toimiminen onkaan, on myös Itäkynä-vastaavan paikka nyt avoinna. Eihän sitä nyt näin mahtavaa hommaa sentään voi yksi ihminen omia, vaan mahdollisuus kokeilemiseen täytyy tarjota muillekin! Itäkynä-vastaavan homma sopii erityisesti sinulle, joka haaveilet toimittajan urasta, sillä ainejärjestölehtemme päätoimittajana pääset kokeilemaan pienten toimittajan siipiesi kantavuutta turvallisessa ilmatilassa. Pelkoa suurten lehtitalojen taholta niskaan lankeavasta vihasta ei ole – myös ainejärjestön maineen pilaamisen eteen joudut näkemään kyllä melkoisesti vaivaa. Itäkynän tekeminen on mukavaa ja rentoa hommaa, sillä lehti syntyy yhteistyön tuloksena. Päätoimittajana saat viedä lehteä haluamaasi suuntaan. Koska vakituisia kirjoittajia on jo yllin kyllin, ei uuden päätoimittajan kontolle jää kuin lankojen pitäminen hyppysissä – ja apua vanhoilta Itäkynä-vastaavilta saa aina, kun vaan tarvitsee. Siispä tule ja täytä saappaani!

Noora Koponen

Teksti: Anne Tuovinen, Meri Kinnunen, Jan Hokkanen, Helena Kyttälä, Vilma Ylisipola, Veera Savelius, Mirja Kallinen, Noora Koponen

TESTAA, KUKA KIRJALLISUUDEN HAHMO ON HEILASI PIMENEVIIN SYYSILTOIHIN!

Syksyn seuralaistesti on täällä! Vastaa kysymyksiin rehellisesti ja saat tietää, kenen kainaloon sinun kannattaa iltojen pimetessä kömpiä. Vastaustesi perusteella saat kaksi heilavaihtoehtoa, joista voit valita mieluisamman.


1. Mitä odotat heilaltasi?

a) Kaipaan seuraa, joka ei rasita hilpeydellään vaan jonka kanssa voin angstata ja puhua maailman pahuudesta.

b) Positiivista seuraa, jonka kanssa voi hyppiä kirkkaankeltaisissa kumppareissa ja jahdata putoavia lehtiä.   

c) Haen omalaatuista seuraa, jonka kanssa voi eksyä mielikuvitusmaailmoihin.   

d) Ahkeraa tyyppiä, jota ei haittaa työskennellä yölläkään, sillä opiskelu on tärkeää.   

2. Millainen ulkonäkö sinua viehättää heilassasi?

a) Hän luottaa tummiin sävyihin ja maanläheisiin kuoseihin eikä välitä muotimaailman hömpötyksistä.   

b) Pyöreä ja pehmeä ulkomuoto sekä rempseä hipsterityyli.   

c) Asiallisissa tilanteissa hän pukeutuu säntillisesti, mutta viihteellä uskaltaa olla oma itsensä ja koreilla monipuolisilla asusteilla.

d) Hän ei tykkää näyttää todellisia kasvojaan.

3. Mitä puolia et katso heilassasi pahalla?

a) Jäinen ja kylmä luonne.   

b) Hän ei viihdy suurissa ihmisjoukoissa.   

c) Hän poikkeaa massasta eikä hänen ajatuksistaan saa aina selvää.

d) Verenhimoisuus ja kostonhalu.

4. Minne menisitte treffeille?

a) Kesällä mökille ja talvella luolaan nuotion äärelle.

b) Kattopiknikille tai kalastamaan.   

c) Epämääräisiin bileisiin.   

d) Kellariin tai öiselle veneajelulle.   

5. Mikä olisi treffien ohjelma?

a) Elämän surkuttelu ja sen tuskassa kieriskely.   

b) Hassuttelu ja kaarnalaivojen veistely tai muu vähän lapsenomainen puuhastelu.   

c) Ihmisten tarkkailu ja analysoiminen bileissä.   

d) Jotain johon liittyy muovikelmua, puukkoja ja vannesaha.   

6. Mitä haluat heilasi tarjoavan sinulle?

a) Kylmää totuutta elämän turhuudesta ruskeakastikkeella ja oman maan perunoilla.   

b) Pannukakut tai letut kermavaahdolla, hillolla ja strösselillä.   

c) Koristeellisia ja makeita jälkiruokia.   

d) Viskipaukun.   

7. Minkätyyliseen konserttiin lähtisit heilasi kanssa?

a) Pysyisimme kotona ja kuuntelisimme radiosta vanhoja hyviä iskelmiä.   

b) Hilpeään ja akustiseen puistokonserttiin.   

c) Menisimme kuuntelemaan big band –jazzia.

d) Industrial-keikalle.   

Tulokset:

Eniten a-vaihtoehtoja:

Mörkö: Mörkö on hieman syrjään vetäytyneempi yksilö, joka on tullut väärinymmärretyksi suurelta osalta muista ihmisistä. Hän on hyvin kylmänoloinen ulkopuolisen silmin ja vaikuttaa saavan kaiken ympäriltään jäätymään. Mörkö vaikuttaa myös hyvin itsenäiseltä yksilöltä, mutta sisimmässään hän kaipaa jonkun rinnalleen. Hänellä ei tosin ole suurta toivoa kumppanin löytämiseen, koska usein hänet nähdään hyvin outona ja erilaisena. Mörön kylmän auran takaa kuitenkin löytyy lämmin sisin, joka haluaa avautua ihmisille. Mörkö ei kuitenkaan kykene avautumaan hyvin kanssaihmisille, koska hän ei tunnu löytävän yhteistä säveltä muiden kanssa. Mörkö nauttii hyvin paljon koti-illoista eikä hän muutenkaan ole mitään menevämpää tyyppiä. Hän on myös muutenkin hyvin perinteishenkisempi yksilö eikä ole hyppäämässä uusimpii trendeihin mukaan, vaan tekee asiat omalla tavallaan – joko vähän perinteisemmin tai omalla oudolla tavallaan. 

Mielensäpahoittaja: Mielensäpahoittaja on omissa oloissaan viihtyvä realistinen periaatteen mies. Mielensäpahoittaja arvostaa rehellisyyttä ja perinteitä, minkä vuoksi hän saattaakin olla hieman kaavoihin kangistunut myös parisuhderintamalla. Teatraalinen tunteiden näyttäminen ei ole ominaista teille kummallekaan, joten ulkopuolisen silmin suhteenne voi näyttää kovin arkiselta. Mielensäpahoittaja ei tästä kuitenkaan välitä, sillä hän pitää kyllä itse huolen omista asioistaan.  Jos Mielensäpahoittaja on tehnyt polkupyörällesi syyshuollon, voit olla varma siitä, että olet yhä hänen sydänkäpysensä. Pimeänä vuodenaikana vetreytätte itseänne ja suhdettanne suuntaamalla pyhäpäivän kunniaksi lavatansseihin.

Eniten b-vaihtoehtoja:

         

Tuutikki: Sinun heilaksesi sopii mitä parhaiten Muumeista tuttu Tuutikki! Tuutikin pirteä tyyli miellyttää silmääsi, etkä panisi pahaksesi viettää talviöitä uimahuoneen kamiinan lämmössä. Yhteistä teille on positiivinen elämänasenne sekä se, ettei kaikkeen tarvitse aina suhtautua liian vakavasti: turhalle synkistelylle ei teidän treffeillänne ole tilaa. Syksyn viiletessä vedätte yllenne kirkkaanväriset villapaidat ja lämmitätte mukilliset vaapukkamehua. Saatatte myös innostua kutomaan toisillenne villasukat!

Katto Kassinen: Parhaiten seuralaiseksesi sopii reteä ja hieman erikoinen Katto Kassinen, joka asustelee varsin boheemisti sisustetussa kattohuoneista ja lentelee selässään olevan propellin avulla kaupungin yllä. Kassisen ulkonäössä viehättää tuulen tuivertama kampaus, pikku pömppis ja hieman lapsenomainen sonnustautuminen farkkuhaalareihin. Hänen parhaisiin puoliinsa lukeutuu hänen optimistisuutensa. Katto Kassinen osaa nauttia elämästä ja sen mukanaan tuomista pienistä ilon aiheista. Paras ajanviettotapa teille kahdelle onkin spontaani hulluttelu tai herkuttelu ja rennosti ottaminen. Myös Kassisen ylitsepursuava itsevarmuus viehättää – toisaalta se voi muodostua myös hänen heikkoudekseen itserakkauden ja marttyyriuden muodossa.

Eniten c-vaihtoehtoja:

             

Jay Gatsby: Jay Gatsby, ensimmäisessä maailmansodassa palkittu veteraani ja New Yorkin parhaiden bileiden järjestäjä. Näistä saavutuksista huolimatta Gatsby haluaa vetäytyä syrjään ja pitää itsensä mysteerinä muille. Huikeissa juhlissaan hän ei tee itsestään numeroa, ja "kadotetun sukupolven" tapaan hän on epätavallisen herkkä elämän antamien lupausten suhteen. Gatsbyn haaveet ovat suuria ja valitettavasti mahdottomia saavuttaa.

Luna Lovekiva: Heilasi on Luna Lovekiva! Rauhallinen ja ystävällinen Luna on kumppanina luotettava, rohkea ja aina valmis auttamaan. Hän tekee läheistensä vuoksi kaikkensa ja haluaa muiden olevan onnellisia – joskus oman onnensakin yli. Luna on luonnonläheinen ja luova oman tiensä kulkija, jonka kanssa treffit ovat varmasti erikoiset ja mieleenpainuvat, sillä taivaskaan ei ole mielikuvitukselle rajana. Lähtekää piknikille satumaiseen metsään tai käykää tanssiaisissa – mitä ikinä keksittekin, se ei varmasti ole tylsää tai tavallista. 

Eniten d-vaihtoehtoja:

        

Dexter Morgan: Unelmien kumppanisi on verevä Dexter Morgan! Veriroisketutkijana Miamin poliisilaitoksessa työskentelevä Dexter on omiaan sinulle, joka tykkäät hieman erikoisemmasta menosta, kuten muovikelmuun sukeltamisesta, yöllisistä veneretkistä ja jätesäkin tuoksuisista puukkoleikeistä. Tietenkään luusahan sinfoniaa unohtamatta! Parasta tietysti suhteessanne on, että osaatte pitää yhteiset salaisuudet itsellänne. Rakkautenne janoaa verta ja ruumiinosia!

Lisbeth Salander: Lisbeth on oivallinen seuralainen synkkiin syysiltoihin, kun mielessä pyörivät romanttiset ajatukset kuten kosto, hakkerointi ja kuolema kaikille väkivaltaisille miehille. Kukapa ei lämpenisi ajatukselle intiimistä illasta tietokoneen äärellä! Lisbethin karu olemus ei ehkä rohkaise suuriin hellyydenosoituksiin, mutta jos hänen antaa toimia oman päänsä mukaan, voi suhteesta tulla hyvinkin tulinen.


Teksti: Miska Tanskanen, Noora Koponen, Meri Kinnunen, Karoliina Kapanen, Anne Tuovinen, Mirja Kallinen, Kaino Pirinen
Kuvat: Kaino Pirinen

TÄKYNÄ MAAILMALLA

Moikkaamassa tšekkiläistä Tarton kämppistä Prahassa syyslomalla 2016.

Hei! Olen Laura, kuudennen (!!! iik) vuoden suomen kielen pääaineopiskelija. Olen seikkaillut maailmalla aika paljon tässä opintojen aikana, ja voin todellakin suositella samaa muillekin täkyille.

Olin jo lukiossa kiinnostunut muista maista ja kulttuureista, joten reissukokemusta oli kertynyt ennen opintojakin jonkin verran. Kuitenkin ensimmäistä kertaa muutin ulkomaille neljäntenä opintovuotenani, kun lähdin vaihtariksi Tarttoon. Tartosta kirjoittelin jo aiemmin Itäkynään ja pidin omaa blogia. Tarton vaihto oli kyllä aivan loistava kokemus, ja sain paljon kansainvälisiä ystäviä, joiden houkuttelemana olen sitten reissannut lisää – suomalais-ugrilaisiin tapahtumiin Unkariin ja Viroon sekä Georgiaan, Venäjälle ja Tšekkiin moikkaamaan vanhoja kämppiksiä.

Pécsin ylipiston edessä virolaisen kaverin kanssa 2015.

Keväällä 2015 virolaiset ja unkarilaiset fennougristiystäväni houkuttelivat minut osallistumaan Unkarin Pécsissä järjestettyyn IFUSCOon eli suomalais-ugrilaiseen opiskelijakonferenssiin. Niinpä sitten ilmoittauduin tapahtumaan, etsin halvat lennot ja sovin majoittuvani samassa hostellissa tarttolaisten kanssa. Itse konferenssi oli todella mukava. Parin päivän ajan kuuntelimme esitelmiä erilaisista suomalais-ugrilaisista kielistä ja kulttuureista, ja joukossa oli myös esitelmiä niin suomalaisista opiskelijahaalareista kuin virolaisista kansanrunoistakin. Myös turistia ehdin leikkiä ja kylläpä unkarilaisia viinejä maisteltiin viikon aikana. (Ja jos matkabudjettia mietitte, hyvät Itäkynän lukijat, sain reissua varten yllättäen samaa apurahaa Suomalais-ugrilaiselta seuralta kuin muutkin suomalaiset opiskelijat – apuraha kattoi lennot suunnilleen.)

Unkarin IFUSCOn lisäksi osallistuin kesällä 2015 Tartossa Mafunin kongressiin eli Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liiton tapahtumaan, joka ei ollut akateeminen konferenssi vaan sukukansa-aktiivien järjestämä kokoontuminen, ja IFUSCOon Helsingissä syyskuussa 2016. Kaikki nämä sukukansatapahtumat ovat sopineet fennistille aivan mainiosti, vaikken opiskelekaan sukukieliä. Pelkkä kiinnostus on riittänyt siihen, että olen saanut nauttia loistavista hetkistä eri maista tulevien kanssa eri paikoissa. Ensi keväänä IFUSCO järjestetään Puolan Varsovassa, eiköhän lähdetä sinne porukalla!

Pietarissa paikallisen kurssikaverin Dashan kanssa 2015.

Yksi loistava KV-kokemus oli myös opettajankoulutuslaitoksen järjestämä kurssi ”Theory and Practise of Teaching Foreign Languages to Young Learners” Pietarissa syksyllä 2015. Opiskelimme viikon pietarilaisessa yliopistossa sitä, kuinka opettaa vieraita kieliä lapsille. Kurssille haettiin kielten opiskelijoita ja tulevana S2-opena ajattelin, että kurssi sopisi minulle. Kurssi olikin mielenkiintoinen, mutta mikä vielä oli loistavaa, oli se, että kurssi matkoineen, majoituksineen ja ruokineen oli ilmainen meille opiskelijoille. Ensi keväänäkin järjestetään samankaltainen kurssi – kurkatkaa mainos aineenope-Moodlesta.

Lisäksi asuin tämän viime kevään Venäjällä Izhevskissä, Udmurtian tasavallassa. Olin CIMOn harjoittelussa (Jatkohaku ensi keväälle on vielä käynnissä), ja opetin suomea udmurteille. Voin ehdottomasti todeta, että kannattaa lähteä CIMOn harjoittelijaksi. Oli älyttömän mielenkiintoista oppia tuntemaan Venäjää ja etenkin suomalais-ugrilaista Udmurtiaa. Lisäksi ohjelma oli aika rento ja CIMOn apuraha runsas. Lisää kokemuksia voi lukea miun blogista. Älkää säikähtäkö, vaikka joissakin kirjoituksissa näkyy kulttuurishokki – se tulee melkein aina vieraaseen kulttuuriin muuttaessa. :)

Elikkäs siis kannattaa ehdottomasti uskaltautua ulkomaille. Tapoja ja syitä on monia, mutta yleensä matkailu kyllä todellakin avartaa! Miulta saa myös kysellä niin vaihdosta kuin muistakin reissuista.

Udmurttikylässä leipomassa Perepechejä 2016.

Teksti: Laura Tuomainen

Kuvat: mie + muut ihmiset, en muista :D

FUKSIAISET À LA SATU LEHTIÖ & THE BITCHES

Jokainen ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija on paskahalvauksen partaalla kuullessaan sanan ”fuksiaiset”. Tapahtuma täynnä nöyryytystä, kiusaamista ja suoranaista kiduttamista. Kotiin lähdetään itkun ja laskuhumalan sumentamin silmin, ja seuraavana päivänä hiippaillaan yliopistolle pää syvällä hupun uumenissa.

Tosi-TV-tähtöset matkalla Fuksiaisiin.

Kaltaiseni katastrofiajattelija voisi kuvitella näin. Todellisuudessa fuksiaiset ovat jotain aivan muuta ja huippukivaa! Tänä vuonna Täky ry:n fuksiaisten teemana oli Tosi-TV. Varsin herkullinen aihe innoitti pukeutumaan monella tapaa: 14. syyskuuta Bar Playn edessä nähtiin niin Hottiksista, Ruotsin miljonääriäideistä, Amazing Racesta kuin Maajussille morsiamesta inspiroituneita fukseja.

Julia L (Strömsö), Satu Lehtiö eli Karoliina (Hottikset), Hanne (Suurin pudottaja) sekä Mimmi Meikäläinen eli Sohvi (Maajussille morsian).

Ei menny niinku Strömsössä

Ennen rastikierrosta fuksikatras jaettiin ryhmiin. Minä, Satu Lehtiö Hottiksista, sain seurakseni aivan mahtavan tiimin, johon kuului Julia Lehtinen Strömsöstä, Hanne Hynynen Suurimmasta pudottajasta sekä Sohvi Pesonen, aka Mimmi Meikäläinen, Maajussille morsiamesta. Koska täkyt ovat tunnetusti kekseliäitä, oli rasteilla monenlaista tehtävää tunnettujen hahmojen imitoinnista rap-biisin sanoittamiseen. Todellinen rap-musiikin fani olisi leikannut korvansa irti siinä vaiheessa, kun tiimimme Satu Lehtiö & The Bitches alkoi riimitellä:

”Arman Alizad alko mua hiplelöidä / Siihen mä suostuin, koska teen mitä vaan / et pääsisin sen kanssa snorklaamaan.”

Drinkin suunnittelu on vakava asia.

Illan ohjelmaan kuului myös oman drinkin suunnittelu. Tiimimme väsäsi suoranaisen taideteoksen, jonka nimeksi tuli osuvasti ”The Ultimate Bitch” Satu Lehtiön mukaan. Vapaudenpuistossa iki-ihanat tutorit järjestivät tietovisailun, jonka aiheena oli tutorit itse. Varsinaisen tietämyksen sijaan intuitio ja ensivaikutelma olivat valttikortteja. Vaikka kuinka saattoi olettaa, Roosu ei ollutkaan se, joka oli lyönyt lakiopiskelijaa eikä Veera se, josta tulee parkour-mestari humalassa… No hard feelings, okay?

”Kokemisen arvoinen juttu”

Rastikierroksen voittajaksi selviytyivät upeat Ruotsin miljonääriäidit (Jenny Myllymaa, Venla Suojala, Marjatta Luostarinen ja Julia Jalonen). Hopea ei ollut häpeä meidän Satu Lehtiö & The Bitches -tiimille ja Murica-tiimiläiset (Siiri Rantanen, Laura Luukkainen, Roosa Luoma ja Veikka Valtiala) selvisivät urheasti kolmanneksi.

Satu Lehtiö ja Ville Haapasalo läheisissä tunnelmissa. 

On myös aiheellista huomauttaa, kuinka Satu Lehtiö kirjasi nimensä tähtiin voittaen parhaimman pukeutujan palkinnon yhdessä Ville Haapasalon (Iida Kyllönen) kanssa. Heidät nähtiinkin läheisissä tunnelmissa Suvaksen sohvalla – alkoholilla oli siinä vaiheessa osuutta asiaan. Loppuilta tanssitiin Hehkuilla ja kaikki jatkoivat elämäänsä onnellisina. Satu Lehtiö tosin katkaisi pinkin puuhkansa ja nyt toinen osa siitä seilaa teillä tietämättömillä. Fuksiaisten onnistumisen puolesta puhuvat myös muut tiimiläiset:

Sohvi: ”Yllätti se, miten vähän ne rastit nöyryytti. Yleisesti ne tehtävät rasteilla oli hauskoja ja tosi mukavia. Traumoja ei jäänyt ollenkaan ja ehdottomasti voisi ottaa vielä uusiksi – ja kaikkien rap-esitykset Suvaksella oli kanssa erittäin buenoja!”

Julia: ”Rastit oli nopeita ja kivan monipuolisia, etenkin oman drinkin tuunaus oli mainio!”

Hanne: ”Ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu!”

Loppuilta Suvaksella muiden Täkyjen kanssa.

Teksti: Karoliina Kapanen

Kuvat: Sohvi Pesonen

PAINAVAA ASIAA PUHUTTAVISTA AIHEISTA

Joensuun kirjallisuustapahtuma järjestettiin 16.–18.9.2016 teemalla Rikos kirjallisuudessa ja muussa taiteessa, eikä tämä teema jättänyt puhujia tai yleisöä kylmäksi.

Joensuun kirjallisuustapahtuma sai tunnustuksen Suomen kirjailijaliitolta.

Joensuun kolmipäiväinen kirjallisuustapahtuma on järjestetty 17 kertaa, ja tänä vuonna se sai tunnustusta Suomen kirjailijaliitolta merkittävänä kulttuurisena tapahtumana. Yleisöä tuli paikalle kuuntelemaan puhujia sankoin joukoin, mutta myös yleisön huomion kiinnitti opiskelijoiden ja nuorten säälittävän pienilukuinen osallistuminen. Rikos teemana, kuten tapahtuman aloituspuheenvuoron pitänyt professori Risto Turunen totesi, on sellainen, joka herättää ihmisissä joko vastenmielisyyttä tai kiinnostusta, ja tapahtuman puheenvuorot nostivat esille jännityskirjallisuuden lisäksi myös ajankohtaisesti yhteiskunnallisia epäkohtia kuten rasismin ja perheväkivallan.

Rikoskirjallisuuden nykypäivän suosio luo sille tarvetta kaunokirjallisuuden tavoin koko aika uudistaa itseään lajina. Filosofian tohtori ja ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm avasi perjantain ensimmäisessä puheenvuorossa rikoskirjallisuuden historiaa ja puhui sen kehityssuunnasta. Ekholm nosti esille sen, miten nykypäivänä jokaisesta dekkarista odotetaan edellistä parempaa ja miten media erityisesti vaikuttaa tähän odotukseen superlatiivisella mainonnallaan. Dekkarikirjailijoiden ei vain ja ainoastaan tarvitse voittaa toisia kirjailijoita, vaan heidän tarvitsee voittaa myös edelliset omat teoksensa. Kirjailijat ovat tämän takia alkaneet kirjoittaa toistaan raaempia teoksia, ja tätä Ekholm pitää hyvin valitettavana suuntana.

Väkivalta nousi Ekholmin esityksen kohdalla suureen rooliin hänen puhuessaan siitä, miten aikanaan teokset kuten Kellopeli appelsiini saivat ihmiset pohtimaan väkivallan esittämisen vaikutusta ihmisiin. Väkivallan teemaa jatkoivat myös seuraavien puheenvuorojen pitäjät, joista dosentti ja filosofian tohtori Satu Lidman puhui perheväkivallan historiasta ja sen esiintymisestä nyky-yhteiskunnissa ja filosofian tohtori sekä tutkija Ville Kivimäki puolestaan sodasta ja sotakirjallisuudesta. Satu Lidman nosti esille historian vaikutuksen nykypäivän kulttuurissa esiintyvään väkivaltaan. Hänen puheenvuoronsa ei käsitellyt kirjallisuutta, mikä on osoitus siitä, että vaikka tapahtuman nimi onkin Joensuun kirjallisuustapahtuma, se menee teemassaan paljon kirjallista tasoa syvemmälle.

Filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteiden maisteri Voitto Ruohonen pääsi heidän jälkeensä puhumaan yhteiskunnallisten säröjen sekä halkeamien vaikutuksesta taiteeseen sekä näiden halkeamien ja säröjen heijastumisesta yhteiskuntien toimintaan. Hän puhui moraalista ja siitä, miten historiasta löytyy useita suurempia tapahtumia, kuten atomipommien laukaiseminen, joiden moraalisuutta pohditaan paljon yhä nykypäivänä.

Perjantain viimeisen puheenvuoron esitti dosentti ja filosofian tohtori Antu Sorainen. Se ei käsitellyt kirjallisuutta tai väkivaltaa ja moraalia vaan naisten keskinäisiä haureusrikoksia. Haureus tarkoittaa luvatonta tai epänormaalia seksuaalisen himon tyydyttämistä ja sukupuolisen säädyllisyyden loukkaamista. Sorainen kertoi kahdesta 1950-luvulla Itä-Suomessa tapahtuneesta oikeusjutusta, jotka käsittelivät naisten välistä epäsoveliasta ja tuomittavaa seksuaalista kanssakäymistä.

Perjantain puheenaiheet saivat aikaan runsaasti kommentteja ja mielipiteitä yleisöltä. Tähän oli varattu hyvin aikaa ja puhujat osasivat antaa vakuuttavia vastauksia. Päätöspuheenvuorossaan dosentti Taina Kinnunen nosti myös esille päivän teemojen raskauden.

Lauantai oli pääsääntöisesti omistettu kirjailijoille. Marja-Leena Mikkola puhui omasta tuotannostaan ja painotti erityisesti teostaan Menetetty lapsuus, joka perustuu hänen Venäjällä keräämiinsä tietoihin suomalaissotilaiden käyttäytymisestä evakuoimattomia venäläisiä siviilejä kohtaan toisen maailmansodan aikana, mikä ei suinkaan ollut niin esimerkillistä ja hyväksyttävää, kuin mitä annetaan ymmärtää. Mikkola lausui paljon mielipiteitään sodasta ja eri aikoina vallinneista ilmapiireistä.

Kirja Kun aika loppuu oli puolestaan pohjana Elina Hirvosen esitelmässä. Hirvonen kertoi, ettei hänen ollut tarkoitus kirjoittaa niin synkkiä teoksia, mutta kirjoittaessaan hän huomasi, että sellaiseksi hänen teoksensa syntyivät. Hirvonen ei pelkästään kertonut tämän teoksen sisällöstä ja siitä, miten hän oli siinä käsitellyt rikoksentekijän läheisen näkökulmaa, vaan hän myös kertoi hieman sen hetkisestä projektistaan, dokumenttielokuvasta. Hirvonen kertoi liikuttuneena paljon ajatuksiaan nyky-yhteiskunnasta ja pohdiskeli, millainen kehityssuunta sillä tulee olemaan. Hän sanoi, että vaikka tänä päivänä ihmiset todistavat monia surullisia asioita ja häntä pelottaa se, miten paljon empatiattomuutta nykypäivän Suomessa esiintyy, toivoa ei kannata hylätä.

Kirjailija ja kääntäjä Jukka Kemppinen puhui todellisten rikosten suhteesta rikoskirjallisuuteen sekä pohdiskeli, minkä takia suomalaiset lukevat enemmän ulkomaista rikoskirjallisuutta kuin tuottavat omaa. Hän nosti esille, miten rikoskirjallisuus tukee ihmisten mustavalkoisen maailmankuvan rakentumista ja miten rikoskirjallisuus aikanaan saadessaan menestystä ja vedotessaan yleisöön hiljalleen muuttui kansanomaiseksi ja vakiintui osaksi populaarikulttuuria.

Kirjailija Harri Nykänen puolestaan otti esiin oman tuotantonsa ja kertoi, miten se itse asiassa perustuu aitoihin rikoksiin ja tapahtumiin, joihin hän muun muassa työurallaan rikostoimittajana on törmännyt. Hän mainitsi useita esimerkkejä hyvin erilaisista kirjoistaan ja kertoi, miten paljon hänen oli täytynyt väritellä tapahtumia ja henkilöitä tai oliko hän saanut jostain tapauksesta tarinan lähes täysin sellaisenaan. Hänen puheenvuoronsa herätti hyvin yleisön kyselemään.

Lauantain viimeinen puheenvuoro, jonka piti kirjailija Hannu Vuorio, oli hieman erilaisempi. Hän puhui siitä, pystyisikö dekkareilla muuttamaan maailmaa. Hän nosti esille omaa suhdettaan rikoskirjallisuuteen ja kertoi, että kirjailijan urallansa hän ei valinnut asiaa vaan asia valitsi hänet, ja tähän perustui hänen tuotantonsa teemat. Hän nosti esille, minkälaisia teemoja nykypäivän kirjallisuudessa käsitellään, ja Ekholmin tavoin hän piti rikoskirjallisuuden kehityssuuntaa ikävänä. Puheenvuoronsa lopuksi Vuorio vastasi puheenvuoronsa otsikkoon vetoavalla lauseella: dekkareilla voidaan parantaa maailmaa, mutta muutos on tehtävä joukolla.

Sunnuntaina ensimmäisenä esiintyi näyttelijä Taisto Reimaluoto, joka lausui ja lauloi Pentti Saaritsan runoja. Hänen esityksensä upposi yleisöön, sillä se päättyi erittäin raikuviin aplodeihin. Runoesityksen jälkeen päästettiin aiemmista esiintyjistä kootut panelistit vauhtiin. Heidän keskustelunsa oli pitkä, mutta he puhuivat tärkeistä aiheista, kuten rasismista, rauhantyöstä, kirjallisuuden tehtävästä sekä siitä, millaisia teemoja he kirjallisuudelta toivoisivat. Paneelikeskustelussa yleisö oli kiitettävän aktiivisesti mukana esittäen kommentteja.

Paneelikeskustelu käynnissä.

Teksti ja kuvat: Siiri Rantanen

TÄKYN MAATILASITSIT

Keskiviikko 21.9.2016 n. klo 17:30

Istun Agoralla kirjallisuuden seminaarissa. Kello alkaa uhkaavasti lähestyä kuutta. Minä, tunnollinen 5. vuosikurssin opiskelija, kuuntelen tietysti tarkkaavaisena luentoa tutkimusetiikasta. Keskittymiseni ei tietenkään herpaannu, vaikka ajattelenkin noin puolen tunnin päästä alkavia sitsejä. Ja sitä, että mahdollisesti myöhästyn ja saan rangaistuksen. Tai sitä, kuinka olen survonut koulureppuni täyteen sitsievästä (lue: kaljaa). Luentodia 8/20 menossa. Ei vittu.

Kello näyttää tasan 18:00. Myöhäistä, rankkua tulee. Minä ja muut sitseille suuntaavat opiskelutoverini kiemurtelemme tuoleissa. Joko viitsisi poistua?

Noin kello 18:15 professorimme antaa armoa ja päättää luennon. Sydämeni läpättää jo innosta ja tungen tavarat reppuun. Luennolla kitunut sitsikansa syöksyy ulos luokasta ja alkaa riuhtoa sitsivermeitä päälle. Kilpajuoksu Educalle alkakoon!

Kun sitten vihdoin saavumme saliin, jossa sitsit järjestetään, on ilo päässyt jo irti. Helan gårit on laulettu ja ensimmäiset snapsit kumottu kurkusta alas. Me mattimyöhäset saamme rangaistuksen, joudumme esittämään näkemyksemme Helsingin traktorimielenosoituksesta. Mielestäni esitämme omaperäisen ja tunteikkaan tulkinnan, mutta lehmien (toastit) mielestä esitys ei ole sitä, mitä sen olisi pitänyt olla. Höh.

Ja sitten hetki, jota olen koko päivän odottanut: saan istua sitsipöytään muiden täkyjen kanssa, ja sihauttaa auki taskulämpimän oluen. Helan går lauletaan uudelleen, jotta me myöhästyjätkin saamme kulauttaa Suomi-viinaa äänihuulten lämmikkeeksi. Hyi helvetti, kurkkua polttaa. Mutta silti on niin mukavaa. Pian saammekin jo nauttia ohjelmasta, sillä vuorossa on kaksi kaunista karaoke-esitystä. Ensimmäinen karaokeryhmä esittää vanhan kunnon klassikon: Popedan Ukkometson. Raikulimeiningin jälkeen toinen karaokeryhmä tulkitsee koskettavasti Paula Koivuniemen Aikuisen naisen.

Toasteilla on melkoinen yllätys sitsikansalle: Maajussille morsian -ohjelma on saapunut juuri meidän sitseillemme. Harvat ja valitut maajussi-sitsaajat saavat etsiä itselleen puolisoa kaikenmaailman lehmien, possujen ja jyväjemmareiden joukosta. Kilpailu on kovaa, mutta lopulta kaikille löytyy puoliso. Niin söpöä.

Kaiken yleisen ilottelun ja ohjelman seasta mieleeni jäi erityisesti Samuli Reunamon esittämä oodi vessalle. Se oli kaunista. Ja mielestäni oli ihan oikein, ettei Samuli pissannut tuolille ja sitä kautta myös karsinamme lattialle.

Pakko vaan todeta, että kyllä sitseillä on kivaa. Kaikille te, jotka ette ole vielä sitsanneet syystä tai toisesta: korjatkaa virheenne! Sitsit is life. Sitsit is love.

Teksti: Meri Kinnunen

Kuvat: Meri Kinnunen ja Veera Savelius

SISKO

Seisoin paikoillani. Tieto oli niin järkyttävä, että jouduin ottamaan tukea seinästä. Minulla oli isosisko, josta vanhempani eivät olleet hiiskahtaneetkaan 17 vuoteen, ja nyt he aikoivat viedä minut hänen luokseen.

Laukut pakattiin nopeasti. Katsoin rakasta kotiani. Voi, milloin näkisin sen taas? Minulle ei ollut kerrottu, milloin tulisin takaisin. Vanhempani sanoivat vain, että katsotaan, kunhan asiat tulevat kuntoon. Mitkä ihmeen asiat? Vanhempani selvästi salasivat minulta jotain. Nousin autoon ja matka alkoi.

Siskoni, tai oikeastaan hänen poikaystävänsä, talo oli paritalon puolikas, jonka maalit olivat lohkeilleet, ikkunankarmit lahonneet ja ulko-ovi oli todella huonossa kunnossa. Ei mikään iloinen näky. Astuin sisään ja heti siskoni kapsahti kaulaani ja halasi minua musertavalla voimalla. Älähdin kivusta ja siskoni päästi minut otteestaan.

”Mukava viimein tavata”, sanoin epävarmasti.

”Totta! Minun nimeni on Leona, mutta voit sanoa minua Onaksi”, Leona sanoi. Nyökkäsin ja hän katsoi minua silmiin. Katse oli outo. Se löi kuin nyrkki vatsaan. Haukoin henkeä. Tuo katse poltti silmiäni ja samalla lumosi minut niin, etten saanut irrotettua omaa katsettani. Hän kohotti kulmaansa ja lumous särkyi. Hän otti minua kädestä. Se tuntui normaalille.

”Tule, näytän sinulle huoneesi”, Leona sanoi. Emme pitäneet kiirettä. Minua pelotti, ja jokin sai sydämeni pamppailemaan niin, etten tahtonut saada rytmistä selvää.

Yö oli karmiva, vaikka nautin huoneestani. Ikkunan edessä olivat siniset verhot, sänky oli kauniin vanhanaikainen, puinen kirjoituspöytä puolestaan koristeellinen. Katosta roikkui nätti, valkoinen lamppu. Lisäksi huoneessa oli haalistuneet tapetit ja valkoinen pörrömatto. Mutta vaikka huoneeni oli mielestäni ihana, yön äänet veivät mennessään mukavuuden tunteen. Pitkin yötä kuulin rasahtelua ja nyyhkintää, ja yllättäen kuului särkyvän posliinin ääni alakerrasta. Sävähdin, enkä saanut happea. Minua pelotti liikaa, jotta olisin muistanut hengittää. Nousin ylös ja hiljaa, hyvin hiljaa, hiivin portaat alas. Näin himmeää valoa ja seurasin sitä aulaan. Siellä paloi lamppu. En kuullut mitään ääniä, mutta ilmassa leijui pientä savun tuoksua ja jokin tuoksu, joka muistutti hieman suopursua. Katsoin taloa uusin silmin. Se ei muistuttanut taloa, vaan vankilaa. Ikkunoissa ei ollut kaltereita, mutta huoneista huokui uhka, kuin seinät olisivat halunneet litistää minut torakan lailla. Huoneissa oli hyvin ahdasta, sillä ne olivat hyvin pieniä. Ahtaan paikan kammo alkoi lujittaa minussa otettaan ja lyyhistyin lattialle pinnallisesti hengittäen. Sydämeni läpätti ja olin ajautua paniikkiin.

Kirkaisu, minun omani, rikkoi hiljaisuuden. Siskoni oli tullut huoneeseen niin hiljaa, etten ollut kuullut hänen tuloaan ennen kuin hän laski kätensä minun olkapäälleni. Käänsin katseeni siskooni ja olin kirkaista uudelleen. Hänen silmänsä! Ne kiilsivät hullun lailla ja olivat jopa vaihtaneet väriä. Hänen silmänsä olivat tummat, mutta erittäin selvästi violetit. Hänen hiuksensa hulmusivat, vaikka sisällä ei edes tuullut. Hänen kätensä olivat silkinsileät ja kynnet kuin tikarit. Pitkät, terävät ja ne sopivat hyvin lävistämään ihon ja ehkä jopa enemmänkin. Leona paiskasi minut yhdellä liikkeellä päin puuovea ja parkaisin olkapääni mennessä sijoiltaan. Nousin pystyyn, mutta putosin heti takaisin lattialle Leonan potkaistessa minua. Kyyristyin pelosta. Leona nappasi hiuksistani ja nosti minut pystyyn. Hän laittoi yhden terävistä kynsistä kaulalleni.

”Anna olla Ona”, kuului tuskin kuiskausta vahvempi ääni. Leonan poikaystävä seisoi ovensuussa.

”Anna olla rakas. Hän on siskosi”, hän sanoi ja lähestyi meitä.

”Päästä irti”, hän jatkoi ja painoi kätensä Leonan olkapäälle.

”Ona”, hän sanoi mitä hunajaisimmalla äänellä.

Leona päästi irti. Lysähdin lattialle kyynelten valuessa pitkin poskiani. Leona lähti pois ja Akseli auttoi minut istumaan. Hän katsoi minua silmiin ymmärtäväisesti.

”Kiitos”, sopersin järkytykseni läpi.

”Sinun ei kannata tulla öisin alakertaan. Siskosi on lumoava demoni, mutta hän tottelee vain yhtä ihmistä. Päivisin olet turvassa, sillä silloin hänet valtaa inhimilliset tunteet. Pääsetkö itse ylös?” Akseli varoitti ja auttoi kivuliaasti olkapääni takaisin paikoilleen. Nyökkäsin. Kipusin portaat ylös omaan huoneeseeni tietäen, että seuraava päivä tulisi olemaan yhtä kidutusta muistojen syövyttäessä aivojani. Kipu ei antanut minun nukkua, joten vain istuin sängyllä. Kyyneleet alkoivat taas valua silmistäni. Minulla tulisi viemään ikuisuus, että pääsisin yli tästä yöstä.

Vanhempani soittivat kolmen päivän päästä. He olivat päättäneet erota. Vain heidän riitojensa vuoksi he olivat päättäneet lähettää minut demonin kotipesään. Mutta saattoivatko vanhempani olla tietämättömiä siitä, että siskoni on demoni? Ja jos he eivät tienneet, miten se olisi edes mahdollista? Tajusin, että en tulisi koskaan saamaan vastausta. Minulla ei ollut mitään halua puhua asiasta.

Teksti: Siiri Rantanen  

MINNAN SALONKI

Onko elämässäsi kurjuutta, murheita, ongelmia tai askarruttaako mieltäsi jokin? Minä olen täällä sinua varten. Lähetä kysymyksesi pikimmiten osoitteeseen itakyna(a)taky.fi niin minä tyydytän tiedonjanosi.

Hei rakas Minna,

olen uusi fuksi. Ihailen kovasti vanhempia vuosikurssilaisia ja haluaisin sulautua heidän joukkoonsa. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että ulkoinen habitukseni ei oikein mätsää heidän kanssaan. Miten näytän aidolta humanistilta?

Pukumies

Parahin pukumies,

humanismi ei ole vain ulkoinen kuori, vaan se kumpuaa sisältä. Tartu tuolin käsinojista kiinni, sillä täältä tärähtää sellaiset ohjeet, että insinöörejä hirvittää.

• Voit ottaa mallia esimerkiksi Kurt Cobainista. Etsi päällesi ruutupaita – mitä kulahtaneempi, sen parempi. Revi farkkuihisi reikiä ja näytä niille vähän raastinrautaa. Kirpputori on aarreaittasi.
• Jalkoihin kannattaa kiskoa tennarit, maiharit tai kumisaappaat. Mikäli niissä on vielä kuraa kesän festareilta, uskottavuutesi kasvaa välittömästi.
• Hiuksilla on lupa leikkiä. Tässä kohdassa persoonallisuus on plussaa ja voitkin kokeilla kuontaloosi mitä räikeimpiä värejä tai malleja. Toisaalta erittäin hyväksyttävää on jättää hiukset oman onnensa nojaan sotkuiselle nutturalle tai pamauttaa takuista suoraan asenteelliset rastat.
• Lue satuja ja etsi sisäinen lapsesi, joka tykkää hyppiä kuralätäköissä ja hymyillä sateisenakin päivänä. Humanistin on lupa olla huoleton. Pidä huoli että olet silti täynnä tunteita, varsinkin melankoliaa. Kissavideoille itkeminen on ihan fine – ja sopivan erikoista.
• Ole tarkkana, ettei budjettisi ole koskaan kohdillaan. Sanotaan, että humanisti on huono matikassa, ja meillä on täysi oikeus käyttää sitä tekosyytä hyväksemme.

Ei muuta kuin punaviiniä naamaan ja Eino Leinoa silmille ja sieluun. Rakkaudella Minna.

Heisulivei Minnuli,

kaikkien kovasti hehkuttama Osma lähestyy ja ensikertalaisen paniikki kasvaa. Olen kuullut huhuja, että kyseessä on rankka reissu. Pitävätkö nämä huhut paikkansa ja jos pitävät, niin miten Osmasta voi selvitä hengissä?

T: klusiili97

Heippahei klusiili97,

olet kuullut oikein, Osma on atleettien ja eliittien hommaa. Voimien loppumista ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä humanistitoverit pitävät sinusta huolen. Voit valmistautua tulevaan koitokseen skippaamalla edellisen viikon kaikki luennot. Käytä tämä aika haalarimerkkien ompeluun ja teeman mukaisen asun valmistamiseen. Tee myös laskelmat viikonlopun juomien riittävyydestä ja varmista, että sinulla on rahaa paluumatkaan. Tissuttelun voit aloittaa jo pari päivää ennen Osmaa, jottei sitten tule maksalle suuria järkytyksiä. Juomakuntoa on muutenkin syytä kasvattaa, ettet humalapäissäsi eksy vieraaseen kaupunkiin. Pidä haalareittesi taskun pohjalla pieni määrä lantteja siltä varalta, että verensokeri laskee liian alas Osman tiimellyksessä ja sinun on haettava makkaraperunat. Osman ensimmäisen illan bileissä on hyvä bailata railakkaasti, mutta älä hanki itsellesi tuhannen taalan krapulaa, jotta olet taistelukunnossa seuraavan päivän turnauksessa. Jos ja kun pokaali tulee joensuulaisille, voit vihdoin irrota kaikista henkseleistä ja tykittää täysillä menemään hippulat vinkuen. Sunnuntaiaamuna kaikki istuvat kalpeana hiljaa merkillisen horkan kourissa, joten sille päivälle ei tarvitse säästellä paukkuja lainkaan. Hauskaa Osmaa! 

Terveisin Minna.

PS. Pokaalista ei sitten kannata juoda voiton kunniaksi. Liikkuu huhuja, että siihen olisi joku joskus virtsannut.

Hei Minna,

olen löytänyt elämäni rakkauden. En ole vielä tavannut hänen vanhempiaan, mutta kyseinen päivä lähenee uhkaavasti. Olen kuullut, että erityisesti mussukkani äiti asettaa minun suhteeni korkeita odotuksia. Kuinka teen vaikutuksen anoppiin?

diippi

Moi diippi!

Ah, anopin tapaaminen on aina yhtä ratkiriemukasta. Jokainen anoppi on valitettavasti erilainen, joten vinkkien antaminen on hiukan hankalaa. Voin kuitenkin yrittää tasoittaa tietäsi miinakentällä. Lahjominen on aina hyvä idea, oli kyse sitten lapsista tai aikuisista. Älä vie mitään liian prameaa, jotta et vaikuta liian rikkaalta tai ylimieliseltä. Toisaalta esimerkiksi yksinkertainen kynttilä kertoo siitä, ettei sinulla ole mielikuvitusta tai arvostusta kyseisiä ihmisiä kohtaan. Kuitenkin pahinta, mitä voit anopillesi ostaa, on uusi paistinpannu tai paituli. Älä vain sorru sellaiseen aloittelijan virheeseen.

Ulkonäön on oltava siisti, mutta ei liian hyvä, jotta anopissa ei herää kateuden kipinä. Varmista, että vaatteesi ovat siistit ja tuoksut puhtoiselta. Älä vie mukanasi leivoksia, sillä se on kaksiteräinen miekka. Huonot leivokset kielivät myös sinun epäkelpoisuudestasi suvun jäseneksi ja toisaalta liian hyvät saattavat uhata anopin korkeaa asemaa joululeipojaisissa. Pyri vakuuttamaan hauskuudellasi ja nokkelalla verbaliikalla, mutta vältä läskivitsejä, oli anoppisi sitten laiha tai lihava. Vaikka lihaviahan ne usein ovat. Mikäli loukkaat anoppiasi ensitapaamisella, eivät hääkellot kumaja koskaan.

Että sillä lailla. Tsemppiä vaan ja silmät sidottuina leijonan luolaan. Mikäli haluat varmistaa oman turvallisuutesi, pyydä kultaasi tarkistamaan, että asekaapin ovi on lukossa. Juuri ennen vierailua tankattu auto on myös hyvä parkkeerata ulko-oven eteen niin, että pääset tarvittaessa liukenemaan paikalta alle kymmenessä sekunnissa. Jos ilmenee ongelmia, niin minua on turha syyttää. Morjensta vain, Minna.

Minnnaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa,

olen kuilun partaalla. Ajelin tuossa männä viikolla ukin vanhalla pappatunturilla, vaan eikös siinä niin käynyt että menopelistä petti ohjaus ja suistuin päätä pahkaa ojaan. Vain mamikset käyttävät kypärää, joten iskin pääni täysiä kiveen niin että päjähti. Haavahan siihen tuli ja yötä päivää jomottaa. No siinä kun koitin ojasta nousta niin kompastuin ja rojahdin nilkkani päälle. Vähänhän se siinä tuntui muljahtelevan, ja jotenkin hassusti se nyt tuossa sojottaa. Käsiin tuli lukuisia pieniä haavoja, varmaan jotain sellaista astvaltti-ihottumaa mistä äiti aina puhuu. Kun yritin sitä ylikuumentunutta mopedia saada sieltä ojasta niin taisi se pakoputki polttaa pohkeeseen parit palovammat. Kirveltää se ainakin kun suihkussa käy. Hädin tuskin kärsii saipotta käyttää. Saattoi myös käydä niin, että pyllyä vasten hangannut nahkapenkki aiheutti parit pukamat, sillä nyt istuminen sattuu. Bepantteenia oon sinne koittanut vähän pöpötellä. Ruokahalu on kuitenkin entisellään, just tuossa laitoin makkarat kiukaalle ja avaamaton sinappi oottaa pöydässä, että varmaan mitään sisäisiä vammoja tässä ei saatu. Maitoa olen tässä koittanut juoda että jos joku vaikka onkin rikki, niin luutuu sitten nopeasti. Kylläpä muuten helpotti tämä asiasta kirjoittaminen, mutta sano nyt vielä että mitä mieltä olet tilanteesta? Olen 20v/169cm/80kg.

- SeMikäEiTapaSeVahvistaa_96

Hyvänen aika sentään! Herran vuosi 2016 ja vielä joku yrittää lääkäriin ottaa yhteyttä kirjeen välityksellä. Soita kuule tuonne Tikkamäelle, siellä osaavat paremmin vastata. Elä kuole. t. Minna

SYKETTÄ: OIKEAOPPISTA JUOKSEMISTA

SYKETTÄ-liikuntapalvelu järjesti tänä syksynä aikavälillä 21.9.–13.10. juoksukoulukurssia, jonka ohjaajana toimi Yury Shikalov. Osallistujamäärä oli rajattu 25 ja onnekkaasti tähän ryhmään oli päätynyt muutama täky, Clarissa Korkea-aho ja Saila Latukka. Heidän kokemuksiaan udellessani aloin itse hieman harmitella, etten kurssille tajunnut mennä. Nimittäin erittäin hyödylliseltä se on vaikuttanut. Molemmat harrastavat juoksemista ja muuta liikuntaa vapaa-ajallaan, joten kurssikuvauksessa mainittu ”pieni kuuden kilometrin lenkki” ei herättänyt pelkorefleksiä kummassakaan. Osallistujilta ei vaadittu superkuntoa, vaan kaikki kiinnostuneet olivat lämpimästi tervetulleita.

Clarissa kuvailee, että ensimmäisellä kokoontumiskerralla ohjaaja kertoi juoksemiseen yleisiä käytännön vinkkejä, kuten oikeanlaisesta pukeutumisesta, ravinnosta ja siitä kuinka usein pitäisi juosta, jotta kehitystä tapahtuisi. Saila lisää tähän, että suositeltu määrä olisi kolme kertaa viikossa, jotka sisältäisivät taukopäivät. Lopuksi odotti kuuden kilometrin juoksu, jonka aikana ohjaaja tarkkaili kurssilaisten tapaa juosta. Ohjaaja huomioi eri tasolla olevat juoksijat määräämällä kunnoltaan paremmille pikku spurtteja. Joukossa oli selvästi ihmisiä, joille lenkki oli rankempaa, joten heidät huomioitiin pitämällä löysempää tahtia. Clarissa ja Saila tunsivat lenkin ehkä liiankin kevyeksi. Tulevasta ohjelmasta ei voisi samaa sanoa.

Toisen kokoontumiskerran teema oli juoksutekniikan perusteet, jolloin Shikalov hyödynsi juoksulenkillä huomioimiaan asioita. Hän näytti aluksi virheasentoja, joiden havaitsi useasti toistuneen kurssilaisilla. Näin päästiin näkemään millaisia virheitä juostessa voikaan tehdä. Saila tottuneena juoksijana piti erityisesti tästä, sillä hän ei ollut aiemmin kiinnittänyt asiaan ollenkaan huomiota. Ohjaaja oli hyvin läsnä ja tietoinen oppilaistaan ja antoi paljon vinkkejä. Ohjelmaan kuului myös voimaharjoituksia, joihin sisältyi porrastreeniä. Tätä harjoitettiin Laulurinteen portailla sekä juoksemalla mäkiä ylös ja alas. Erityisesti porrastreeniosio oli Sailan mielestä rankka. Uimahallissa olisi ollut mahdollista päästä kokeilemaan vesijuoksua, mutta sille kerralle ei kumpikaan päässyt. Molemmat suosittelisivat juoksukoulua kaikille ja olivat erittäin tyytyväisiä ohjelmarunkoon.

Lopuksi pieni mainostus loppuvuoden humppalaisten vuoroista!

Länsikadun koulu. Maanantai klo 20–21. Vaihtuvien lajien vuoroilla pelaamme koripalloa, futsalia ja lentopalloa. Lajit vaihtuvat parin viikon välein.

Viikoilla 45–46 futsalia.

Viikoilla 47–48 lentopalloa.

Viikoilla 49–50 koripalloa.

Tulliportinkadun koulu. Keskiviikko klo 21–22. Agora Oilersin sählyvuoro. 

Teksti: Mirja Kallinen