PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus. Tuntuupa kummalliselta käyttää kyseistä otsikkoa viimeisen kerran. Kevään tullessa jatkan toisen kauden Itäkynä-vastaavana. Uusi vuosi tuo uudet kujeet, joten Itäkynänkin on muututtava mukana. Vaikka Itäkynä on ollut ainejärjestömme lehti vuodesta nakki, minun aikanani lehti muuttui ensin rävellykseksi ja sitten blogiksi. Meillä on jatkuva kirjoittajapula, joten on aika muuttaa blogia joustavammaksi. Ensimmäinen asia on se, että kutsun lehteä blogiksi, koska sitä se on.

Menkäämme varsinaiseen asiaan. Joulu lähestyy ja lämpimät ajatukset lämmittävät meitä tuolla loskassa. Kuten tiedetään, joulu on synkkää ja ikävää aikaa, ja siksi tällä kertaa julkaistu novelli varmasti lämmittää mieltänne. Joulu on myös perheiden ja sukulaisten aikaa, joten yksi teksteistä kertoo hieman kirjoittajan perinteisestä joulusta. Saimme myös pikkujouluista jutun ja Osmasta, jossa on jopa mahdollisuus valita lukeminen sen mukaan, pitikö Osmasta vai ei. Puheenjohtajamme viihdyttää meitä viimeisen kerran kertomalla jouluisista ajatuksistaan ja glögin tuoksuisista mietelmistään. Seremoniamestarit laulavat joutsenlaulunsa ja vaipuvat Itäkynän historian hiekkaan. Tietysti viime kerralla aloitetussa Minnan Salongissa Minna vastaa taas sydäntä riipaiseviin kysymyksiin ja Valitut Palat varmasti räjäyttävät tajuntamme. Saamme kuulla myös hieman Virosta, tuutoroinnin hohdokkaista hetkistä sekä ammatillisesti suuntautuneesta kieltenopetuksesta. Myös uusimpien huhujen mukaan Eksynyt Humanistikin on lähdössä lomille.

Haaveenani on saada enemmänkin hohdokkaita hetkiä Itäkynään. Yksi näistä hohdokkaista asioista on runot. Olisi mukavaa saada enemmän luovaa tekstiä tähän blogiin, ja siksi olen kiitollinen eräälle täkylle, joka suostui antamaan runojaan luettavaksi. Kevään tullessa tulee kevätmasennus ja sen sijaan, että hukuttaisitte sen alkoholiin, kirjoittakaa runoja ja jakakaa ne kaikille Itäkynässä.

Hyvää ja lämmintä joulua sekä onnellista uutta vuotta!

Teksti: Jan Hokkanen

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Joulu on taas ja loma jee jee jee.

Joulu se on taas kohta täällä ja vuosikin on jo niin finaalissa, että lisähappea tarvitaan ja paljon. Lukukauden loputtua on mukava vaipua lomamoodiin ja unohtaa hetkeksi kouluhommat ja muut menemisiä ja tulemisia rajoittavat oravanpyöräelämän kiekurat. Nyt on loma jee jee jee.

Kulunut vuosi puheenjohtajana on ollut kiva ja antoisa. Tahdon kiittää kaikkia Täkyn hallituslaisia ja muita aktiivisia jäseniä. Olette ihania. Ilman tekeviä ihmisiä ei tätä hommaa pyöritettäisi.

Ensi vuonna hallituksessa on iso joukko uusia ihmisiä, ja heillä on varmasti paljon uusia ideoita. Mie puolestaan painun taka-alalle, mutta aion edelleen olla aktiivinen yhdistyksen jäsen.

Hyvää joulua ja hupsun hauskaa uutta vuotta!

-Kasperi

Teksti: Kasperi Hakalisto

SEREMONIAMESTAREIDEN KOOTUT SELITYKSET

MILLAISET JOULULAULUT SOPIVAT SINULLE PARHAITEN?

Eivätkö lasten rallatukset tai mummojen hartaat veisut sovi jouluiseen laulupirtaasi? Ei hätää! Me seremoniamestarit olemme hyvästeiksi laatineet teille erehtymättömän ja ehdottoman eksaktin testin, jolla jokainen varmasti löytää itselleen sopivan joululaulutyylin. Eikun testaamaan ja laulelemaan, ja hyvää joulunalusaikaa kaikille!

1. Kuinka vuotesi on kulunut?

a. Halla korjasi viljan, vaimo jätti ja koira kuoli, eivätkä Helsingin herrat ymmärrä. Viinapiru vie ja saunakin paloi.

b. Loistavasti, kiitos kysymästä! Lottovoitto tuli ja kursseista sain pelkkiä viitosia.

c. Kaljaa on tullut juotua ja rokkikeikoilla rymyttyä. Perkele.

d. Torikahviossa istuskellen ja tuttavien kanssa haastellen. Onhan sitä töitäkin tullut varmaan tehtyä, hehheh!

2. Kuinka meinaat viettää jouluaattosi?

a. Yksin. Ripustan ainoan lapsuudestani säilyneen lasikellon itse omasta metsästä kaatamani kuusen oksalle yksinäisen kyyneleen vierähtäessä huomaamatta poskelleni. Myöhemmin käyn sytyttämässä kynttilät haudoille perisuomalaisesti itkua pidätellen.

b. Perheeni ja muun suvun kanssa. Leikimme iloisia joululeikkejä yltäkylläisesti koristellun kuusen ympärillä, jonka juureen suuret lahjapaketit eivät edes mahtuneet.

c. Kuuntelen joululaulujen metalliversioita ja mietin, kuinka ennen vanhaan Joulupukki oli pelottava, eikä mikään Coca-Colalla hapatettu punanuttu. Kyllä silloin osattiin. Leikkisälle tuulelle sattuessani saatan pistää mustan niiteillä koristellun tonttulakin päähäni. Perrkele.

d. Aamulla katsastan, kuinka se kinkku siellä uunissa oikein röhkii. Aloitin lanttulooran syömisen jo marraskuussa, joten talven säässä todellakin tuoksahtaa, hehheh!

3. Mitä ruokia jouluusi kuuluu?

a. Kaupasta ostamani perunalaatikko, jonka ostin vahingossa imellettynä. Kyllä ei äitimuorin laatikko kultaisessa lapsuudessani ollut koskaan imellettyä.

b. Kinkkua, kalkkunaa, rosollia, silliä, kylmä- ja lämminsavulohta, lipeäkalaa, graavilohta, riisipuuroa, luumukiisseliä, lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa sun muuta sellaista pientä.

c. Perheen luona nautittu jouluateria, illalla ohramallasta ja kylmää kinkkua sinapin kera. Perrrkele.

d. Kahdenkymmenen kilon kinkku sinapilla. Paljon sitä lanttulooraa ja vihanneksiksi ehkä makkaraa, hehheh!

4. Mitä lahjoja odotat saavasi?

a. Sisko varmaan lähettää taas postissa villasukat, jotka lämmittävät täällä Pohjolan kylmissä tuulissa, jotka myös sydämessäni viiltävät. Itselleni aion ostaa lahjaksi uuden kirveen, kun löin edellisen kiveen. Naapurin Pertsalta saan varmaan taas viinapullon. Itsehän lahjoitan vuosittain rahaa veteraanien joulukeräykseen ja vuoteni kohokohta on lastensairaalan joulupukkina toimiminen.

b. Toivoin pukilta uutta iPhonea, iPadia, Louis Vuittonin käsilaukkua,  Lacôsten kenkiä ja lahjakortin kehonpuhdistus-feng-shui-joogakurssille. Niiden lisäksi saan varmaan vähän rahaa Pariisin-matkaani varten. En malta odottaa!

c. Olen toivonut alkuperäistä vinyylilevyä Led Zeppelinin alkutuotannosta ja Tony Iommin omaelämäkertaa. Muuta en tarvitse, koska en halua osallistua tällaiseen markkinavoimien aivopesukampanjaan. Perrrrkele.

d. Jälkikasvulta olen joka vuosi saanut hauskan joulukravatin ja emännän kanssa vaihdamme lahjat sitten kammarin puolella, hehheh!

5. Mitä joulunajan TV-ohjelmaa et jättäisi missään nimessä katsomatta?

a. Jouluksi kotiin -konserttia, josta odotan erityisesti Vesa-Matti Loirin tulkintoja.

b. Jouluaaton animaatioita, kuten Lumiukkoa ja muita lapsuuteni klassikoita.

c. Välttelen television katsomista jouluisin, mutta saatan katsoa DVD:ltä Painajainen ennen joulua -elokuvan. Perrrrrkele.

d. Pulttiboisin ratkiriemukasta jouluspesiaalia en jättäisi mistään hinnasta väliin! Osaan kaikki repliikit ulkoa ja toistelen niitä ympäri vuoden, hehheh!

Tulokset

Eniten a-vastauksia: Olet selvästi sisäistänyt suomalaisuuden syvimmän merkityksen. Kaltaisesi jäyhän herkkä sielu voi löytää lohtua esimerkiksi Olli Lindholmin Minun jouluni -levyltä, jonka kappale Vanha kivikirkko kiteyttää elämisen ilot ja surut erityisen katkeransuloisesti.

Eniten b-vastauksia: Kaltaisellesi hannuhanhelle sopivat parhaiten marketeissa ja ostoskeskuksissa tauotta soivat hilpeät joulurallit. Olet omimmassa elementissäsi esimerkiksi joululauluista tehtyjen amerikkalaisten pop-versioiden parissa.

Eniten c-vastauksia: ”Omintakeiseen” joulunviettotapaasi soveltuu erityisen hyvin joulun synkkää historiaa kunnioittavat joululaulujen rock- ja metalliversiot. Anna mielesi levätä esimerkiksi Viikatteen Vuoden synkin juhla -joululevyn parissa, tai herkisty salaa Marco Hietalan Varpunen jouluaamuna -versioinnista.

Eniten d-vastauksia: Sinähän se aikamoinen huuliveikko olet! Laisellesi vitsiniekalle sopivat parhaiten esimerkiksi Jope Ruonansuun kekseliäät joululaulut, joiden aatelia Pakollinen joulu -laulukin on. (Vaikka osaatkin sen sanat jo valmiiksi ulkoa.)

Teksti: Laura Pikkarainen & Tytti Tiainen

HUMANISTI HUKASSA – JOULULOMA

LOTTA PIRINEN

MINNAN SALONKI

Onko elämässäsi kurjuutta, murheita, ongelmia tai askarruttaako mieltäsi jokin? Minä olen täällä sinua varten.

En pidä Noorasta, mutta esitän hänen kaveriaan. Hänelle ehkä pitäisi ostaa jokin joululahja. Mitä suosittelisit?

- RITVANNE

Parahin RITVAMME, hyvä että esität hänen kaveriaan, sillä Nooralla ei välttämättä ole muita ystäviä. Ymmärrän tuskasi – lahjan hankkiminen inhoamalleen ihmiselle on sangen vaikeaa. Sinun tapauksessasi on kysymys henkilöstä, joka ei edes ansaitse mitään. Mikäli Noora on tähän päivään asti uskonut, että olette aidot sydänystävät, voit mahdollisesti piilottaa hänen lahjaansa vähän vittuilua keventämään hartioillasi keikkuvaa tuskaa. Jos haluat lyödä mustaksi kaksi silmää yhdellä iskulla, lähde piristävän jouluiselle kävelyretkelle metsään ja poimi hänelle kaunis kimppu risuja. Inhon yltyessä riittävän korkealle voit vaikka antaa hänelle niillä piiskaa – tiedä vaikka tykkäisi ;-)

Hyvää joulua ja mielenrauhaa, toivottaa Minna

Olen laihtunut syksyn aikana paljon köyhän opiskelijabudjetin takia. Matkustan joulunviettoon perheeni luokse. Olisiko sinulla antaa vihjeitä, miten otan reissussa kaikki kilot takaisin?

- tommikeiju

Hei tommikeiju. Mukavaa että vietät joulun perheesi parissa, se varmasti piristää suuresti etenkin vanhempiasi. Paras joululahja äidillesi on varmasti se, kun hän näkee sinun ahmivan ahkerasti hänen rakkaudella valmistamiaan pöperöitä. Pidä hampaasi kiinni kinkussa vuorokauden jokaisena tuntina. Hamstraa itsellesi kaikki kinkusta irtoava läski ja mausta se paksulla kerroksella Turun sinappia. Älä heitä hukkaan yhtäkään rinnuksillesi pudonnutta piparinmurua. Alkoholi sisältää paljon energiaa, joten pidä myös kurkun kosteudesta huolta – etenkin, jos tarjolla on kalliita juomia, joihin sinulla ei normaalisti ole varaa. Nyt saunakaljoittelun saa siis siirtää myös löylynheiton ulkopuolelle. Sen sijaan kaljan lisäksi saunaan voit ottaa seuraasi muhkean burgerin. Älä säästele majoneesissa. Varaa yöpöydälle joka ilta uusi rasiallinen suklaakonvehteja ja huuhtele ne alas glögillä. Päivän päätteeksi ylläsi olleesta paidasta täytyy pystyä haistamaan päivän menu naapuriin asti. Paitaa voi myös käyttää yön ajan imeskeltävänä unirättinä – tämä herättää mukavasti ruokahalun seuraavan päivän koitoksia varten. Suupieliä on turha ruveta pesemään, sillä ne ovat työn touhussa jatkuvasti. Joulupyhinä leuan alle muodostuvassa heltassa voit salakuljettaa eväitä myös takaisin kotiin. Muista välttää liikuntaa! Mikäli näiden neuvojen jälkeen vanhat vaatteesi yhä sopivat yllesi, olet epäonnistunut surkeasti.

Mässäilemisiin, terveisin Minna.

Opiskelu on vienyt minut täysin mukanaan ja saanut janoamaan aina vaan lisää tietoa. Haluaisin käyttää joululoman mahdollisimman hyödyllisesti ja ansaita paljon opintopisteitä. Onko sinulla ehdottaa joitakin kursseja?

- joulupipari91

No huhhuh, joulupipari91! Oletko saatana hullu?

Älä kirjoita minulle enää koskaan. Minna.

Moi! Minulla ei ole yhtään ystävää :-( mitä teen?

- Tired of missing you

Suloisin Tired of missing you. Hätä ei ole tämän näköinen. Hyvä ja onnellinen elämä ei välttämättä vaadi ympärilleen ystäviä. Jos kuitenkin tunnet olevasi niin sosisaalinen persoona, että luulet tarvitsevasi muiden hyväksynnän, niin muista: jotta muut voisivat pitää sinusta, täytyy sinun ensin hyväksyä ja oppia rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet. Muista että maailmassa on vain yksi sinun kaltaisesi, olet uniikki, ja jossain on varmasti joku joka kaipaa juuri sinua. Yksinäiset sielut voivat löytää toisensa esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilta. Suosittuja paikkoja tähän ovat Suomi24 ja Demi.fi. Voit myös aloittaa kauan mielessäsi kutkutelleen uuden harrastuksen, etenkin jos se on joukkuelaji. Kova kilpailu ja halu voittaa tuovat joukkuetoverit lähemmäs toisiaan ja auttavat heitä ymmärtämään, mitä luottamus merkitsee. 

Työpaikan hankkiminen tuo elämääsi uusia tuttavuuksia. Mikäli kukaan kollegoista ei aluksi kiinnitä sinuun huomiota, voit valita heistä suosikkisi ja seurata häntä kotiinsa työpäivän jälkeen. Kosketus lähentää ihmisiä, joten voit tarjota hänelle vaikka hieronnan. Opiskelijabileet ovat myös oiva vaihtoehto toverien löytämiseen. Illan ollessa kuumimmillaan ujuttaudu mukaan riehuvaan porukkaan, ja huolehdi siitä, että vahvojen alkoholijuomien virta alas heidän kurkuistaan on loputon. Kyllä sitä rakkautta rahalla saa! Tarjoa koko ilta, niin niität suosiota. Todella läheisen suhteen voit muodostaa juuri ennen, kun joku porukasta on sammumassa. Tässä vaiheessa hän ottaa mielellään vastaan halauksia esimerkiksi peiton alla. Voitte jakaa toisillenne niin syvimmät salaisuudet kuin jotain muutakin, sillä avokätisen tarjoamisesi ansiosta hän ei aamulla muista mitään edellisen illan tapahtumista. Kertakäyttökaverit sopivat nykyajan kulutusbuumiin. Pysyt muodin aallonharjalla kun et kiinny ystäviisi liikaa. Tämä myös säästää sinut pahoilta sydänsuruilta ja selän takana heiluvilta puukoilta. 

Jos rahasi uhkaavat loppua, voit ujuttautua mukaan mielenosoitukseen. Luo vieressäsi olevaan punkkariin merkitseviä silmäyksiä ja ala mutista samansuuntaisia mielipiteitä hänen kanssaan. Saatte varmasti aikaan intensiivisen keskustelun, mikä on yksi ystävyyden merkittävimmistä asioista.

Haleja ja pusuja yksinäiselle! Minna.

MARTIN HANDFORD: MISSÄ VALLU?

Alastomia ihmisiä, lapsen kuristuminen, autoilla kruisailevia huligaaneja, aggressiivista rasismia, vihaista eukkooan pakeneva mies, joka katsoo ainoaksi vaihtoehdokseen kerrostalon ikkunasta hyppäämisen...

Martin Handfordin teos Missä Vallu? on realistinen kuvaus yhteiskunnasta ja kansalaisten sosiaalisista rooleista. Se riisuu säälimättä pois poliitikkojen kaunistelemat piirteet ja tuo järjestelmän todellisen luonteen suoraan lukijan silmien eteen. Kirja osoittaa, kuinka mitätön voi yksi ihminen olla tässä kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Teoksen kerronta etenee goethemaisesti kirjeiden avulla, joissa Vallu kuvailee ympärillään tapahtuvia ilmiöitä. Vallu on maailmanympärysmatkalla ja ottaa yhteyttä hänelle tärkeisiin ihmisiin. Kirjeet ovat innostuneita ja niistä välittyy rohkaiseva viesti uusien asioiden kokeilemisesta.

Missä Vallu? on suunnattu opiskelijoille, jotka kaipaavat sijaistoimintoja tylsien luentojen tai tenttiinluku-urakan tilalle. Juonta on helppo seurata eikä tarinan punaista lankaa hukkaa, vaikka kirja unohtuisikin pöydälle pölyttymään hetkeksi. Erityisen hyvin teos sopii lukijalle, joka nauttii visuaalisesti monipuolisesta maailmasta ja herää eloon päästessään keksimään itse kirjan hahmoille tarinoita.

Nopeasti matkaavan Vallun perässä on välillä vaikea pysyä, eikä me perkele aina jaksettu edes etsiä sitä. Hissukka-Vallun sijasta on paljon mielenkiintoisempaa etsiä taustalta toinen toistaan syntisempiä raggareita.

4/5

Teksti: Anne Tuovinen ja Noora Koponen
Kuvat: Noora Koponen

JON KLASSEN: MISSÄ HATTUSEIN?

Yhdysvaltalaisen Jon Klassenin kirjoittama ja kuvittama kuvakirja I Want My Hat Back (2011) kertoo karhusta, jolla on ongelma: se on kadottanut hattunsa! Karhu tahtoo hattunsa takaisin, joten ei auta muu, kuin lähteä etsimään sitä. Matkan aikana karhu tapaa muita metsän eläimiä, ja lopulta kadonneen hatunkin arvoitus alkaa selvitä.

  

Kieleltään Klassenin teos on riemastuttava. Kohteliaisuudet ja napakat lauserakenteet kuljettavat tarinaa hienosti eteenpäin. Klassenin piirrosjälki on silmää miellyttävää. Lukijaa ei hämätä yltäkylläisellä kuvituksella, vaan hahmot on pidetty yksinkertaisina. Eloa hahmoihin tuo taidokas varjojen käyttö. Värimaailmaltaan teos on yllättävän synkkä, omiaan luomaan painostavaa tunnelmaa niinkin arkipäiväiseen tapahtumaan kuin hatun hävittämiseen.

Vaikka Klassenin teos vaikuttaa yksinkertaiselta, sitä ei pidä aliarvioida. Hauskaan tarinaan on jätetty aukkoja, jotka lukija saa itse päättelyllään täyttää. Vastaavasti Klassenin teos ei myöskään aliarvioi lukijaansa, vaan se luottaa lukijoiden lukutaitoon ja päättelykykyyn. I Want My Hat Back on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

Osaatko sinä arvata, mitä karhu tässä alla olevassa kuvassa miettii? Lue I Want My Hat Back, niin saat tietää! (vinkki: teos löytyy googlettamalla.)

Teksti: Maarit Hotanen

NOVELLI

Vaikka me oltiinkin hulluja

"Helvetin hullut!" Käännyn katsomaan Kristan osoittamaan suuntaan. Loppukesän hämärässä illassa näen koulun katolla pyöräilijän ääriviivat. "Mitä vit–", aloitan, kun katolta kuuluva sotahuuto hiljentää mut. Me jähmetymme katsomaan, kuinka uhkarohkea pyöräilija keulii ja pyörii katon reunalla näyttäen kuolemalle pitkää nenää. Taempana näkyy muitakin, mutta vain yksi on tarpeeksi rohkea, taikka tyhmä ilkkuakseen pudotuksen reunalla.

Me istutaan aidan päällä, kun jätkät vihdoin tulevat alas. "Helvetin hullut!" Krista huudahtaa uudelleen, mutta ihailu äänestä kaikuen. Jätkät virnistelevät selkeästi tyytyväisinä lähestyessään meitä. Mä käännyn puhaltaakseni tupakan savut poispäin tulijoista, kun huomioni kiinnittyy jätkäporukan taakse. Porukan viimeisenä kävelee jätkä, josta tihkuu itsevarmuus, maailman viimeisen cowboyn asenne. Että se tulee ja ottaa. Jätkä huomaa katseeni ja vinkkaa laiskasti silmää. Käännän kasvoni nopeasti poispäin. 'Voi helvetti, mikä ilmestys.' Vetäisen myrkkyä keuhkoihini ja käännyn takaisin kuuntelemaan keskustelua. Joonas yrittää leikillään suostutella Kristaa luokseen ja Krista on leikissä mukana. Muut jätkät naureskelevat. Paitsi tämä viimeinen, jota en ole ennen nähnyt. "Miten te uskalsitte?" Krista kysäisee. Jätkät virnistelevät. "Kuka teistä oli ihan tossa reunalla?" Krista jatkaa. Jätkät menevät noloiksi mutta kääntyvät yksitellen katsomaan porukan viimeisenä tullutta tuntematonta, joka virnistää, kumartaa, tumppaa tupakkansa ja lähtee poispäin, luoden minuun intensiivisen katseen, johon vastaan ihmetellen. Jätkä kohottaa toista kulmaansa ja kääntyy sitten nauraen poispäin. Jättäen naurunsa kaikumaan kivisten seinien keskelle. 

***

Niin mä tapasin sut.

***

 ”Ai säkö et oo sellane?” tummat silmät katsovat mua arvioiden. ”Millanen?” kysyn ja vastaan katseeseen haastavasti. ”Sellanen kuin noi kaikki muut”, jätkä puhaltaa tupakan savut ulos ja viittoo päällään läheisen talon kuistilla seisovaan ihmisryppääseen. ”Mulla ei oo tapana luokitella itteeni mitenkään”, vastaan. ”Harmi sinänsä, mä oisin luokitellut sut ´kannattaa yrittää´ kategoriaan”. Jätkä tumppaa tupakan ja tulee ihan mun lähelle tummine hiuksineen sekä silmineen ja kuiskaa huulet korvaani hipoen: ”Oot oikeessa, sä et oo niin kuin nuo, mut en oo mäkään.”

***

Niin mä sain sun huomiosi.

***

Mä tanssin, tunnen musiikin alkoholin sumentamissa soluissani ja annan sen viedä. Mä tiedän kerääväni katseita, sehän tässä on tarkoitus. Mutta mä janoan vain yhden silmäparin huomiota. Vilkaisen tanssiessani ihmismassan lomitse nurkkaan, josta tummat viettelevät silmät seuraavat jokaista liikettäni. Vinkkaan silmää ja jatkan tanssimista punaiset hiukset liekkimerenä roihuten. Pian tunnen kylmät kädet vyötärölläni ja hengityksen korvani juuressa.

”Tollanen kiusaaminen on rikollista, mutta eiköhän me jotain sulle keksitä.” Kädet vetävät mut lähemmäksi takanani olevaa lihaksikasta vartaloa, vartaloa, jota vasten jokainen tyttö haluaisi nojata, mutta vain mä olen etuoikeutettu tekemään sen.

”Sä oot tulessa kun sä tanssit, etkä vähiten sun hiusten takia”, kuuluu kuiskaus takaani ja kädet kiertyvät ympärilleni tiukemmin. Virnistän, sillä tiedän nyt jokaisen tytönkin kateudesta vihreän katseen kiinnittyvän muhun ja Jareen, jätkään joka ottaa kenet haluaa ja joka haluaa vain mut.

***

Niin mä sain sun kosketuksesi.

***

"Sanotaan että mä oon äkänen". Nyökkäät.

"Sanotaan et mä oon pelottava, kun mä suutun". Nyökkäät.

"Että tiedoks vaan", sanon ja käännyn pois. Tartut mua kädestä ja vedät takaisin luoksesi.

"Mäpä en pelkääkään sua."

"Niinhän sä luulet", ivailen.

"Mä oon valmis ottamaan siitä selvää ja kantamaan vastuun seurauksista", virnistät.

"No omapahan on ongel–" Sä keskeytät mut suudelmalla. Eikä millä tahansa suudelmalla vaan rohkealla, uskaliaalla. Suudelmalla, joka saa mun jalat tutisemaan ja vatsan heittämään voltteja, mutta sitä mä en sulle kerro, koskaan. En koska se pilaisi mun maineen, jolla mä sain sut. Sä kun et koskaan kieltäydy haasteesta ja mä oon sun elämäs suurin haaste, vaikket sä sitä vielä tiedä.

***

Niin mä sain sut.

***

Jare, mun Jare. Se on Stadista, just se pahapoika mihin kaikki ihastu. Just niin ihana kuin ajatella saatto tummine hiuksineen, silmineen ja hurmurihymyineen ja just niin kusipää kuin arvata voi. Just se jätkä johon halusi sekaantua, muttei kannattanut. Muttei se ketä tahansa ottanutkaan. Se otti just sen kenet se halusi. Ja se halus mut. Ja totta kai mä halusin sen. Hulluko mä olin? En, se haasto mut, katseellaan, huulillaan ja sanoillaan olemaan kanssaan, vaikka mä tiesin sen maineen. Maineen jonka se oli hankkinut iskemällä aina just sen tytön, jonka halusi ja jättämällä tämän sitten, kun löysi paremman. Maineen playerinä. Maineen josta se oli ylpeä.

Mä en tiedä miks just Jare. Miksi juuri silloin, mutta mä kyllä tiesin sen olleen kaiken sen arvoista, kun me suudeltiin ekan kerran, kun se sano et se haluaa olla mun kanssa. Mikä mä olin sitä vastustamaan.

Kateelliset sano, et se pyöritti mua oman pillinsä mukaan, niin kuin se joskus tekikin. Mutta mä olin ainut tyttö jonka perään se lähti, jos mä häivyin, ainut kelle se selitteli tekojaan, ainut kestä se oikeesti välitti. Mä olin sen ykköstyttö ja totta kai mä tiesin sen.

***

Muistan joskus kadehtineeni sun kykyäsi unohtaa kaikki, ihan kaikki, nousta pilviin ja tippua virnuillen alas vain näyttääksesi ettei sua voi hallita, vaikka tiesit jo pudotuksen hetkellä olevasi väärässä. Vai tiesitkö. Mä en lopulta ole varma tiesitkö sä olevas voittamaton vai oliko sulla vain vitun hyvä tuuri. Oli miten oli, sun kykysi unohtaa on parantunut huomattavasti noista päivistä.

Mä kattelen sun kurttusia, joskus niin komeita kasvoja ja kuuntelen sun rahisevaa hengitystäs. Ajatella, että kaikkien niiden vuosien jälkeen me olemme tässä, tällä tavalla. Sä sairaalasängyssä voimattomana maaten, vain varjona entisestä loistostasi. Niin ovat vuodet vierineet. Enää ei polteta tupakkaa ja haistatella maailmalle, saatikka kuolemalle. Ei nyt kun se on ajankohtaista. Kuolemaa täytyy kunnioittaa, edes hyvittääkseen aiemman suhtautumisensa. Enää ei juosta kilpaa kaupungin pimeässä syysyössä, ei tanssita aamuyöhön asti baarien hämyssä. Ei, se aika on kauan sitten mennyt. Enää ei edes matkustella lomilla ympäri maailmaa, ei vaihdeta intohimoisia suudelmia töiden jälkeen. Ei vietetä iltaa ulkona. Enää ei naureta toistemme silmien väliin pikku hiljaa ilmestyneille rypyille, ei, nyt niitä on jo liikaa. Vanhenemisen ilo katoaa yleensä varhain. Vaan ei meiltä. Meiltä sen vei vasta vanhuus, kun ei enää kyetty juoksemaan tai edes kävelemään sitä karkuun. 

Tähän ollaan tultu. On sanottu sanat, on vannottu valat. Myötä- ja vastamäessä ja silti tähän on päädytty. Millaista on rakkaus, kun toinen alkaa unohtamaan? Unohdus hiipii elämään pikkuhiljaa, alkaa vaarattomasta avainten kadotuksesta, vaatteiden hävityksestä. Mutta sehän on normaalia, niin käy kaikille. Päivät menevät sekaisin. "Ai mitä oli sovittu?" "En minäkään kaikkea muista!" Tulee viha. "En mä niitä piilota!" "Miksei ne perkeleen tavarat voi pysyä siellä mihin ne laittaa!" Sitten tulee pelko. Pelko, kun herää yöllä ja toinen makaa hiljaa hereillä, muttei aamulla muista sitä. Suurempi pelko kun sä suostut vihdoin lääkäriin. Turtumus kun saat diagnoosin. Asian kanssa voi oppia elämään. Niin, en mä sitä koko ajan ole ajatellut, mutta sen unohtaminen on vaikeaa, kun sä kysyt kotona: "Missä me ollaan?" ja "Onko nyt aamu vai ilta?" Surullisinta on huomata sun pikku hiljaa hyväksyvän tilanteen. Pikku hiljaa silmistäsi on kadonnut välittäminen ja tilalle on astunut tyhjyys. Sinä jota minä rakastan täydestä sydämestäni olet vajonnut unohduksen murheelliseen virtaan, räpiköimättä, muistamatta, mitä menetät, ja jäljelle on jäänyt vain tyhjä kuori, jossa tiedän vastarakkauden joskus asuneen. 

Rakkauden piti olla ikuista, "Kunnes kuolema meidät erottaa". Mutta me olemme molemmat yhä elossa, mutta vain mä edelleen rakastan. Kaikkein pahinta oli kun ensimmäisen kerran kysyit: "Kuka sä oot?" Sä et muista mua, et rakkautta, mitään. Mutta välillä sulla on selkeä hetki ja muistatkin. Ikinä ei voi tietää. Sä olet hylännyt mut, jättänyt mut yksin, vaikka lupasit, ettet koskaan tee niin. Toisaalta olet yhä täällä, tavoitettavissa. Mä muistan millainen sä olit, millaista meillä oli, miten mä rakastin ja rakastan sua yhä ja miten sä rakastit mua. Sä teet hidasta kuolemaa ja mä kärsin hidasta eroa. Jos puoliso kuolee yllättäen, hän kuolee rakastaen. Mutta miten on sun laitasi? Vaikka sä aina silloin tällöin selvinä hetkinäs, joita tulee yhä harvemmin ja harvemmin, muistat mut, ja sanot rakastavasi, niin joskus ne loppuvat kokonaan. Ja vaikka mä tiedän, että sä rakastat mua yhä edelleen, ikuisesti, että sä et vaan muista sitä enää, niin se on kidutusta, kidutusta sulle. Kidutusta mulle. Sä kuolet yksin unohtaneena. Mä jään kärsimään. 

Sä olet luvannut rakastaa mua ja olla mun tukena maailmaan loppuun asti. Se on lupaus, jota sä et voinut pitää. Mä olen jo nyt yksin, vaikka sun rintasi yhä kohoilee. Sä rikoit sun lupaukses. Sä jätit mut yksin. Ja mä teen tän yhtä paljon rakkaudesta kuin itsekkyydestäkin. Mä en kestä kattoa sun hidasta kuolemaa. Mä uskon, että sä tekisit saman mulle. Mä toivon et sä tekisit saman mulle. Mä nousen ylös ja poistun sun liikkumattomaksi jähmettyneen ruumiisi luota itkien. Ja kuka sanoi ettei vapauteen voi kuolla?

Teksti: Veera Savelius

AJATUS MUUTTUVASTA JOULUSTA

Joku voisi äkkipäisesti sanoa, että minä olen joulupuristi tai -natsi. Kyllä, minä pidän siitä, että jouluni sujuu tuttuun tapaan. Niin kuin aina ennenkin, voisivat kuulua avainsanat. Vietän jouluni kotikotona vanhempieni luona. Pidän siitä, että koristeet ovat tutuilla paikoillaan. Tahdon, että meillä on joulukuusi, joka koristellaan aatonaattona (se yksi koristepallo tulee lähelle latvaa, niin kuin aina ennenkin). Tahdon katsoa jouluaattona hetken Joulupukin kuumaa linjaa ja Lumiukon. Minun on hyvin helppo kertoa karkea kaava siitä, miten jouluni menee.

Mutta meneekö minun jouluni niin kuin aina ennenkin? Hetken miettimisen jälkeen on todettava, että ei, ei se mene. Aina on jotain erilaista. Aina on jokin hieman muuttunut edellisistä jouluista. Me vanhenemme. Viime jouluna olin 22-vuotias, nyt 23. Lapsuudessani jouluaattona leikin päivällä, nyt lueskelen ja surffailen netissä. Ennen meillä joulupöydässä istuivat minun lisäkseni veljeni ja vanhempani. Sitten pöytäämme ilmestyi viides ihminen, kun veljeni tyttöystävä liittyi joukkoomme. Pian tuli joulu, jolloin olimme kolmestaan vanhempieni kanssa. Tuli joulu, jolloin myöhästimme ruokailua, jotta isäni pystyi käymään joulupukkina työkaverinsa perheen luona. Nyt tulee joulu, jolloin meitä on pöydän ääressä taas neljä, kun vietämme poikaystäväni kanssa vanhempieni luona ensimmäisen yhteisen joulumme. Joskus tulee ensimmäinen joulu, jota en vietäkään kotikotona äidin ja isän luona.

Minun jouluni on täynnä perinteitä. Ne eivät ole syntyneet pakosta pakottamalla, vaan hyvien muistojen ja hetkien kautta. Perinteet luovat minulla joulumielen, ne tuovat mieleeni kaikki hyvät hetket. Siksi minun jouluni, joka menee niin kuin aina ennenkin, on minulle tärkeä. Muutos kuuluu väistämättä elämään, mutta muistot ja perinteet pysyvät, jos niistä pitää kiinni. Niistä saa pitää kiinni, ja niitä saa muokata. Minä tunnen, että vaikka elämänmeno olisi missä vaiheessa tahansa, joulu on ja pysyy. Siinä on mielestäni jotain rauhoittavaa ja sydäntä lämmittävää.

Toivon ihanaa joulua teille kaikille.

Loppuun liitän sanat lempijoululaulustani, joka tuntuu kertovan minun joulustani:

Candles in the window

Shadows painting the ceiling

Gazing at the fire glow

Feeling that gingerbread feeling

Precious moments, special people

Happy faces, I can see

Somewhere in my memory

Christmas joys all around me

Living in my memory

All of the music, all of the magic

All of the family, home here with me

(John Williams – Somewhere In My Memory)

Teksti: Maarit Hotanen

TÄKYN PIKKUJOULUT 2014

JÄRJESTÄJÄ

Pikkujouluista infottiin meitä fukseja jo hyvissä ajoin, mutta varmaan yli kuukauteen ei tapahtunut mitään tai siis kukaan ei tehnyt asian eteen mitään. Sitten paria viikkoa ennen saatiin pikkujouluille FB-ryhmä ja luotua jonkinlaiset ohjelma- ja ruokaryhmät. Vasta viikkoa ennen pikkujouluja järjestettiin kuitenkin ensimmäinen (ja ainoa) kokous, jossa saatiin suurin piirtein sovittua asiat. Itse kuuluin ohjelmaryhmään, jossa meitä oli neljä. Pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, mitä ohjelmaa ja kuinka paljon haluamme pikkujouluihin. Jos ohjelmaa on liikaa, on tylsää, ja jos sitä on liian vähän, on vielä tylsempää. Sitten maanantaina 1.12. ohjelmaan saatiin sisältöä, ei yhtään myöhään! Ja viimeiset kysymykset vasta 2.12. iltapäivällä...

Pikkujouluvalmisteluihin ja pikkujouluihin meitä tuli ohjelmaa pitämään kaksi. Suureksi hämmästykseksi kaikki sujui niin kuin olimme ajatelleetkin. Projektorin ja kaiuttimet sai yhdistettyä läppäriin ja molemmat toimivat! Ilman säätöä. Ihme sinänsä... Ohjelman pitäminen oli hauskaa ja porukka oli mukana tietovisassa ja lahjatkin saatiin kunnialla jaettua. Itse olisin halunnut laulaa enemmän oikeita joululauluja, mutta kaikki eivät. Ei voi valittaa kun minun laulutaidoillani ei lauluja kuitenkaan aloiteta ja saatiin sentään Petteri Punakuono laulettua yhdessä. :) Ja vessassakin toimi valot kunhan valonkatkaisijaa vain vähän pahoinpiteli! Ruokaryhmäkin onnistui pienistä alkuvastoinkäymisistä huolimatta loihtimaan koko poppoolle erittäin hyvää puuroa ja tietenkin joulutorttuja ja pipareita! Ja koristelu oli erittäin jouluista. Suosikkini oli kokoustilan oviaukossa roikkuva juttu, joka ehkä esitti tonttua. :O

Ihmiset sanoivat (ainakin meille), että pikkujouluissa oli kivaa ja että ne olivat onnistuneet. Toivottavasti näin oli! Suvaksen siivous pikkujoulujen jälkeen ei ollut suuri urakka kun meitä oli melkein kymmenen sitä tekemässä, ja tilat saatiin nopeasti kuntoon. Myös sammuneet poistettiin ainakin siivouslapun rastin mukaan. Oli yllättävän hauskaa pikkujouluissa, vaikka olin vastuussa jostakin. :D Ja kotiin päästyä nukutti niiin paaaljooonnn...

VIERAS

2. joulukuuta joulumieltä havittelevat, tai sen jo löytäneet, täkyt kokoontuivat Suvakselle fuksien järjestämiin pikkujouluihin. Perinteisin menoin tarjolla oli maukasta riisipuuroa, pipareita, joulutorttuja ja kuumaa glögiä. Innokkaimmat olivat tuoneet pirskeisiin mukaan tonttulakin lisäksi myös omia juomia.

Suvas oli koristeltu todella kauniiksi ja jouluiseksi. Iloisen rupattelun taustalla soi suomenkielisiä joululauluja ja pari kipaletta luikautettiin myös pikkujouluporukan kanssa yhteisvoimin. Ilta sujui rennoissa tunnelmissa. Ohjelmassa yhteislaulun ja lihomisen lisäksi oli myös tyttökalenterin esittelyä, tietovisa, tutoreiden lahjominen ja yhden fuksin julistaminen Vuoden Maaritiksi. Ehdoton huipennus oli totta kai joululahjojen jakaminen: lahjan tuoneet asettuivat parijonoon ja jokaiselle parille jaettiin kaksi pakettia. Toinen avattiin, jonka jälkeen kivi-paperi-sakset-pelin voittanut sai päättää, ottaako hän itselleen avaamattoman vai juuri äsken avatun lahjan. Lahjojen kirjo oli laaja: glögiä, vessapaperia, pelikortteja, elokuvia, tiskirättejä, muistilappuja...

Kiitokset fukseille hyvin järjestetyistä ja mukavista pikkujouluista!

Lämmintä ja riemukasta joulua kaikille täkyille!

Teksti: Veera Savelius & Anne Tuovinen
Kuvat: Anne Tuovinen

TULE TUUTORIKSI!

Ainejärjestömme Täky tarvitsee taas ensi syksynä reippaita ja innokkaita tuutoreita uusille fukseille. Jos olet kiinnostunut neuvomaan ja opastamaan uusia opiskelijoita yliopisto-opintojen maailmaan, hae ihmeessä tuutoriksi. Haku alkaa alkuvuodesta!

Ja miksikö kannattaa ryhtyä tuutoriksi? No, ensinnäkin tuutorointi on hauskaa! Tuutorina pääset osallistumaan syksyn tapahtumiin ja järjestämään itse mukavaa ohjelmaa. Tuutorointisuunnitelmien ja ensimmäisten viikkojen ohjelman tekeminen opettavat suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä. Tuutorina pääset myös tutustumaan uusiin ihmisiin. Opit tuntemaan tuutorikaverisi paremmin, tapaat muiden oppiaineiden tuutoreita ja syksyllä tutustut pariin kymmeneen uuteen suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijaan.

Itä-Suomen ylioppilaskunta (ISYY) kouluttaa valitut tuutorit tehtäväänsä. Keväällä järjestetään pari koulutuspäivää, joiden aikana käydään läpi tuutoroinnin perusteita ja vaihdetaan ajatuksia muiden tulevien tuutorien kanssa. Elokuun lopulla tuutorit saavat lähteä yhden yön yli kestävälle leirille, jossa valmistaudutaan tulevaan syksyyn. Tuutorointia suunnitellaan myös yhdessä oman oppiaineen ja tuutorikaverien kanssa.

Kaiken hauskan lisäksi tuutoroinnista saa myös kolme (3!) opintopistettä, jotka esimerkiksi sopivat mainiosti täydentämään kandin tutkintoa 180 op:n suuruiseksi. Merkintä tuutoroinnista näyttää myös hyvältä CV:ssä.

Seuraa ilmoituksia ja hae TUUTORIKSI!

Teksti: Maarit Hotanen, yksi Täkyn tuutoreista 2014

ESITTELYSSÄ SIVUAINE: ASKO – AMMATILLISESTI SUUNTAUTUNUT KIELTENOPETUS

Erityisesti kieliaineiden aineenopettajiksi suuntaaville tarkoitettu ammatillisesti suuntautuneen kieltenopetuksen sivuainekokonaisuus antaa nimensä mukaisesti valmiuksia työskennellä kieltenopettajana ammatillisessa oppilaitoksessa. Opintojen aikana laajennetaan ja syvennetään aineenopettajan pedagogisia opintoja ja tarkastellaan kieltenopetusta ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Ilmoittautuminen sivuainekokonaisuuteen tapahtuu syksyisin WebOodissa.

Sivuainekokonaisuus on 25 opintopisteen laajuinen, ja se koostuu viidestä viiden opintopisteen laajuisesta kurssista. Tänä vuonna kokonaisuuteen kuuluvat seuraavat kurssit:

−        Ammatillisesti suuntautuneen kielten opetuksen ja opiskelun perusteet, 5 op

−        Työelämän kielitaidon kartoittaminen ja kielikoulutusjakson toteuttaminen, 5 op

−        Ammatillisesti suuntautuneen kieltenopetuksen tutkimus, 5 op

−        Intercultural Communication Competence, 5 ECTS

−        Oppimisympäristöt arjessa, työssä ja koulutuksessa, 5 op

Ensimmäisellä ASKO:n perusteet -kurssilla tutustuimme ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmiin ja siihen, kuinka paljon opintoihin sisältyy kieliopintoja. Peruskurssin aikana suunnittelimme myös kukin oman ammatilliseen oppilaitokseen sopivan kielen kurssin. Minä ideoin ja suunnittelin ammattikorkeakouluun suomen kielen ja viestinnän kurssin. ASKO-peruskurssiin kuului myös yhtenä kurssitehtävänä ammattillisessa oppilaitoksessa työskentelevän kieliaineen opettajan työn seuraaminen ja siitä raportin kirjoittaminen. Kurssille osallistuneet opiskelijat kävivät seuraamassa kieliaineiden opettajia mm. kansalaisopistolla, ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa.

Intercultural Communication Competence -kurssi toteutettiin syksyn aikana verkkokurssina, ja kurssin suorituskielenä oli englanti. Kurssilla perehdyttiin muun muassa kulttuurienväliseen viestintään ja kommunikointiin. Loppuvuodesta alkaneella Työelämän kielitaidon kartoittaminen ja kielikoulutusjakson toteuttaminen -kurssilla suunnitellaan ja toteutetaan kielikurssi jollekin yritykselle tai järjestölle. Kurssi toimii eräänlaisena harjoitteluna, ja pääsemmekin kurssilla tositoimiin.

Tänä syksynä ASKO-kokonaisuutta on ollut suorittamassa suomen kielen ja kirjallisuuden, S2:n, englannin, venäjän ja saksan opiskelijoita. ASKO-opinnot ovat tuntuneet minusta mukavilta ja hyödyllisiltä. Aineenopettajan pedagogisissa opinnoissa ei juurikaan käsitellä ammatillisissa oppilaitoksissa opettamista, joten uskon ASKO:n perusteet -kurssista olleen minulle hyötyä. Ehkäpä jokin päivä löydänkin itseni hakemasta töihin ammatilliseen oppilaitokseen.

Ilmoittaudu sinäkin opiskelemaan ASKOa!

Teksti: Maarit Hotanen

TERVITUSI TARTUST!

Jaahas. Vaihto. Erasmus. Tartto. Mitä mie niistä osaisin teille kertoa? Noh, ainakin sen että...

Lähdin tänne Tarttoon elokuun 25. päivänä ilman suurempaa mielenkiintoa vaihtoa kohtaan. Olin työskennellyt kesän vieraassa kaupungissa ja olisin vain halunnut viettää syksyn tutussa ja turvallisessa Joensuussa. Kuitenkin kilometrien kuluessa (400 ja risat Helsinkiin + 80 Tallinnaan + 180 Tarttoon) matkalla olemisen ihana tunne kasvoi hetki hetkeltä, ja kun saavuin sateiseen Tarttoon, olinkin jo onnellinen valinnastani lähteä.

Ensimmäiset päivät ja viikot kuluivat sukkelaan yliopistoon ja kaupunkiin tutustuessa, kursseja valitessa sekä Viron ja Suomen erilaisuuksia ja samankaltaisuuksia kummastellessa (niistä voikin lukea miun blogista). Tämä pieni naapurimaamme on mielestäni enemmän yllättävän samanlainen kuin erilainen. Toki jotkut asiat toimivat eri tavalla, mutta päällisin puolin kaikki, erityisesti ihmiset, ovat hyvin samanlaisia.

Kun aikaa kului, elämä alkoi muokkautua enemmän ja enemmän arjeksi. Jaksan vieläkin yrittää ottaa kaiken irti tästä lyhyestä tutustumisesta vieraaseen kulttuuriin, mutta monet alussa niin jännittävän erilaiset asiat ovat ajan kuluessa muuttuneet jopa ärsyttäviksi. Lukukausi täällä kestää tammikuun loppuun, mutta monet vaihtarit palaavat nyt ennen joulua kotiin. Minulla on vielä yksi tentti tammikuussa, joten vaihtoaikani ei ole aivan lopussa, mutta lähdön tunnelma on kuitenkin vahvasti ilmassa. En ole koko vaihdon aikana katunut hetkeäkään päätöstä lähteä, vaikka tietysti jokainen hetki ei olekaan ollut välttämättä pelkkää kaunista unelmaa (vaikka aika monet hetket kyllä ovat olleet!).

Voisin varmaan kirjoittaa vaikka romaanin kokemuksistani, mutta koska kukaan ei sitä haluaisi lukea, kerron teille viisi asiaa, jotka tuntuvat tällä hetkellä eniten kertomisen arvoisilta:

1. Eesti keel. Jah, ma oskan küll eesti keelt. No ovatko ne viro ja suomi sitten kovin samanlaisia? Ovat kyllä! Kolmen kuukauden, ei edes niin kovin ahkeran ”õppimisen”, jälkeen pystyn keskustelemaan melkein mistä vain arkisista asioista eesti keeles. Toki en osaa kaikkia sanoja, ja englanti joskus auttaa, mutta en kyllä olisi vaikka ranskaa näin hyvin oppinut.

2. Erasmus & Rüütli. Erasmus-vaihtareista kuulee usein, kuinka he vain ryyppäävät koko vaihtonsa ajan, ja noh, kyllä se taitaa joidenkin ohjelmaan kuulua. Täällä Virossa alkoholin juominen julkisilla paikoilla on sallittua ja anniskelualueisiin tottuneesta suomalaisesta tuntuu hullulta, kun baarista saa kävellä pullo kädessä ulos. Tarton keskustan kävelykatu Rüütli täyttyykin (lämpimähköinä – myös marraskuisina) öinä juhlivasta kansasta. Itse en ole viettänyt vaihtoaikaani Rüütlillä, mistä olen ihan iloinen. Lopputulemanani siis on, että kyllä – Erasmus saattaa olla pelkkää ryyppäämistä, mutta ei – sen ei ole pakko olla.

3. Tartu ülikool. Tarton henki. Akateemisuus!  Opiskeluihin olen siis erittäin tyytyväinen – olen käynyt mielenkiintoisia kursseja ja oppinutkin varmaan jotain.

4. Viro. En nyt oikein tiedä mitä sanoa. En oikein tiedä, mitä odotin Virolta, mutta toisaalta olen yllättynyt siitä, miten kaikki on aivan kuten Suomessakin, muttei sitten kuitenkaan ihan. Ehkä odotin jotain erilaisempaa ja olen ehkä vähän pettynyt, kun monet asiat ovat niin samanlaisia.

5. Raatuse köök. Asun opiskelija-asuntolassa, joka siis ei ole mikään suomalaistyyppinen kerrostalo, jossa on tavallisia asuntoja, joissa sattuu asumaan opiskelijoita. Tämä on valtava kerrostalo täynnä kolmen huoneen asuntoja, joissa kaikissa asuu kuusi opiskelijaa, ja alhaalla on vahti koko yön paikalla. Olosuhteet ovat mm. latvialaisen kämppikseni mielestä todella hyvät, mutta prinsessana kaipaisin kyllä omaa huonetta ja vähän vähemmän läpimätiä kaapinovia keittiöön. :P Mutta siis kämppikseni ovat mitä ihanimpia ihmisiä, ja vietämme paljon aikaa yhteisessä keittiössä, enkä todellakaan kadu valintaa asua tässä asuntolassa!

– tammikuussa kotiin palaava Laura

P.S. Käväisin äsken keittiössä ja tšekkiläinen kämppikseni kertoi heidän kutsuvan olutta nimellä ”kansamme nestemäinen leipä”.

Teksti: Laura Tuomainen
Kuvat: Dārta Gātere & Laura Tuomainen

PÄÄKIRJOITUS

Syksy tuli ja tunnetusti hoidan kaiken ajoissa. Syksyn ensimmäisestä Itäkynästä tuli hyvin hallituspainotteinen joukkopaon vuoksi; vuoden 2014 hallituksesta vain kaksi jatkaa. Moni tämän kerran jutuista on hallitukseen liittyviä, sillä näyttää olevan tarpeellista mainostaa paikkoja edes jotain kautta. Mukana on myös vähän rennompaa tekstiä ja kaksi uutta pysyvää palstaa, Minnan Salonki ja Valitut Palat. Minnan Salongissa mystinen Minna vastaa lukijoiden kysymyksiin rakkaudella ja vuosien kokemuksella. Kysymyksiä ei ole rajattu minkään aihepiirin sisään, joten kysymyksissä voi olla aiheena ihan mitä tahansa. Valitut Palat on kirja-arvosteluja, mutta tarkoituksena ei ole arvostella uusinta Finlandia-palkinnon voittanutta teosta vaan  jokin randomisti valittu kirja. Ensimmäisellä kerralla valinnaksi sattui Kakkakirja.

Valitettavasti tällä kerralla emme pääse nauttimaan novelleista tai piirroksista, mutta toivottavasti joulukuun numeroon ilmestyy taas näitä kaikkia viihdyttäviä taiteellisia teoksia. Keväällä on mahdollista, että saamme takaisin taitetun lehden, sillä yksi uusista kirjoittajista on lupautunut opettelemaan taittamisen jalon taidon. Blogimuoto tulee silti säilymään, sillä tämä on paljon tehokkaampaa ja nopeampaa kuin taittaminen.

Syksyä on vain vähän jäljellä, mutta seuraavaan numeroon tulee paljon juttuja. Parasta olisikin, että aina olisi liikaa ideoita, sillä niitä voi aina säästää pahan päivän varalle.

Mukavaa loppusyksyä ja muistakaa Täkyn syyskokous 11.11.2014 kello 18.00 Ravintola Aurassa!

Teksti: Jan Hokkanen

PUHEENJOHTAJA

No mutta ei kun morjesta vuan!

Syksy on jo melko pitkällä, ja toivottavasti viimeisetkin täkymuruset ovat saaneet hierottua rantahiekat jalkapohjistaan. Ainejärjestömme hallituskin on jo kerennyt puuhaamaan ja suunnitelemaan yhtä sun toista kivaa, ja jäsenemme ovat jo päässeet nauttimaan mm. fuksiaisista, yhdessä Fides Ostiensis Ry:n kanssa järjestetyistä avaruuspippaloista ja viime keväänä startanneesta lukupiiritoiminnasta. Muistuttaisin erityisesti uusia opiskelijoita, että olette kaikki lämpimästi tervetulleita lukupiiriin, joten seurailkaa tiedotusta sen osalta.

Tänä syksynä olisi vielä luvassa ainakin yhdessä muitten humislaisten kanssa järjestettävät Warjobileet, pikkujoulut ja totta kai kaikkien kovasti odottama Joensuun Osma. Haluaisin vielä muistuttaa kaikkia täkyläisiä, että myös teidän tulee ilmoittautua Osmaan virallisia kanavia käyttäen, jotta osaamme suhteuttaa vaadittavat järjestelyt oikealla tavalla. Lisäksi kaipailisimme kovasti ihmisiä, jotka olisivat valmiita majoittamaan muiden ainejärjestöjen fennistejä Osma-viikonlopun ajaksi.

Kulunut vuosi Täkyn puheenjohtajana on ollut erittäin palkitseva ja antoisa. Olen saanut paljon uusia näköaloja yliopistomaailmaan ja kokemusta, josta on varmasti paljon hyötyä sitten joskus, kun siirryn oikeasti aikuisten maailmaan ja alan maksaa yhteiskunnallemme veroja. Verojen maksuhan on tunnetusti mm. parasta, mitä rahoillaan voi tehdä. Pari vuotta ainejärjestövastuuta on kuitenkin mielestäni riittävästi, ja vuoden vaihteen jälkeen aion siirtyä syrjään, jotta uudet ihmiset uusine, tuoreine ideoineen pääsevät astumaan esiin ja kehittämään Täkyn toimintaa uuteen suuntaan.

Erityisesti Täky kaipaakin teitä, fuksit. Olette juuri astuneet yliopistomaailmaan ja teiltä löytyy varmasti paljon uusia kehittämisideoita. Vaikka ainejärjestön hallituksessa toimiminen vaatiikin vastuun kantamista ja oman aikataulun suunnittelua, ei sitä varmasti tarvitse katua myöhemmässä elämässä. Jos siis tunnet vähänkin kiinnostusta ainejärjestön hallituksessa toimimista kohtaan, olitpa sitten wanha pieru tai uusi raikas tuulenvire, niin raahaapa itsesi ja perseesi Täkyn syyskokoukseen, joka järjestetään näillä näkymin marraskuun aikana. Tarkemmasta ajankohdasta tiedotellaan, kunhan se saadaan sovittua. Tarjolla kahvia ja pullaa.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Teksti: Kasperi Hakalisto

TALOUDENHOITAJA

Talousvastaavan paikka hyvässä porukassa vapautuu! Kyseessä mukavan simppeli mutta CV:ssä ihan vakuuttava homma. Kunnialla selviäminen ei vaadi erityisen hyvää numeropäätä, eikä taloudellisten päätösten tekemistä tarvitse pelätä – ne tehdään porukalla. Siispä vastaavan kontolle jää laskujen ja maksujen hoitaminen käytännössä ja maksutapahtumien merkitseminen kirjanpitoon (helpompaa kuin se kuuluisa heinänteko). Hommaa ei ole mitään paineita jatkaa seuraavan kauden jälkeen, sillä otan aivan mielelläni paikan takaisin välivuoden jälkeen, jollei siinä joku muu halua jatkaa. 

Teksti: Saara Tenhovuori

PARAS HALLITUSPESTI, VANNON SEN – TAPAHTUMAVASTAAVA

Pelottaako ajatuskin hallituspaikasta ja sen mukanaan tuomasta vastuusta? Hah! Tapahtumavastaavan pesti on parasta ikinä: toimenkuvaani on kuulunut erinäisten tapahtumien ja tempausten keksimistä, suunnittelua ja toteuttamisvastuun siirtämistä muille. Ainejärjestötoiminta kuulostaa vakavalta ja vaativalta, mutta todellisuudessa se on mukavien ihmisten kanssa hengailua ja omien hullujen ideoiden toteuttamista.

Toimittuani pian kaksi vuotta Täkyn (eli teidän, pikku täkykultien ja myös itseni) tapahtumien päämietiskelijänä olen kerännyt plakkariini monenmoista, muun muassa vaan en ainostaan:

-    kyvyn luoda loistavia tapahtumasivuja Facebookiin (vaikka itse sanonkin, kiitos vain)
-    valmiudet järjestää mahtavia ja isojakin bileitä ja mikä tärkeintä
- mahdollisuuden tutustua ihmisiin, KUTEN ESIMERKIKSI YHTEEN PARHAIMMISTA YSTÄVISTÄNI. Laura, olet ihana <3

Kuinka esimerkiksi luulette, että Täkyn ja Fideksen Avaruusbileet kävivät toteen? Helposti. Näin se kutakuinkin meni: minä ja muut ainejärjestöjen vapaa-ajantoiminnasta vastaavat istuimme mässyttämässä karkkia ja viinirypäleitä ja pelailemassa Avalonia Suvaksella jokakuisessa kokoontumisessamme (hävisin, kun en tajunnut olevani Merlin). Siinä iltaa istuessamme tuli minulle ja Fideksen tapahtumavastaavalle Juliannalle mieleen, että ”Hei – pitäisikö järkätä yhdessä bileet nyt syksyllä?” ”No järkätään!”.

Seuraavaksi istuimmekin jo Humpalla kahvilla ja heittelimme villejä ideoita bileiden teemaksi. Tilavaraus laitettiin vetämään, ja sitten ei kun ihmisiä kauppalistan kanssa markettiin. Ou jee!

Ei siis edes taivas ole rajana siinä, kuinka tapahtumavastaavan tointasi toteuttaisit! Randomeimmat ehdotukset ovat parhaita. Miettiä ja ideoida voi yhdessä muun hallituksen, kavereiden, uusien fuksien ja ihan outojen aineiden opiskelijoiden kanssa.

Aikasi tapahtumavastaavana tulee SATAPROSENTTISEN VARMASTI olemaan yliopistourasi parasta.

Teksti: Tytti Tiainen

ATK- JA KV-VASTAAVA

Osta hyvä ATK-vastaavan paikka Täkyn hallituksessa! ATK-vastaavuus on helppoa kuin heinänteko. ATK-vastaava huolehtii Täkyn virtuaaliolemuksessa, eli pääasiassa siitä, että Täkyn verkkosivut ovat ajan tasalla ja että Täkyn sähköpostilista tavoittaa kaikki täkyläiset. Innokas ATK-vastaava saa myös päästää luovuutensa valloilleen, muokata sivuston ulkoasua ja kikkailla verkkosivuille kaikkia kivoja toimintoja. Täkyn verkkosivut on toteutettu Wordpressillä, joten verkkosivujen päivittäminen on yhtä helppoa kuin bloggaaminen – ei tarvitse osata koodata. Hallituksen jäsenenä ATK-vastaavakin pääsee vaikuttamaan paljon Täkyn rientoihin ja muuhun toimintaan hallituksen kokouksissa.
   
Tarjolla myös kv-vastaavan pesti, joka sopii mainiosti vaikkapa jonkun toisen hallitusvastuun kylkiäisiksi. Tässä hommassa pääsee tutustumaan uusiin kivoihin ihmisiin! Uusia tuttuja saa sekä kansainvälisistä opiskelijoista että muiden ainejärjestöjen kv-vastaavista. Kv-vastaava seuraa täkyläisten kansainvälistymismahdollisuuksia ja ideoi, miten kansainvälisiä opiskelijoita voidaan ottaa Täkyn toimintaan mukaan. Kv-vastaavan työnkuvassa vain luovuus on rajana. Järjestäisitkö sinä kv-vastaavana vaikka Täky-ekskursion Karjalan tasavaltaan tai Tallinnaan?

Teksti: Sini Heinoja

TUOTEVASTAAVA

Täkyn tuotevastaava pitää hallussaan Täkyn tärkeimpiä arvotavaroita eli haalarimerkkejä. Tuotevastaava pitää vähintään silmämääräisesti huolta, että merkkejä on riittävästi saatavilla. Mikäli merkki tai merkit ovat uhkaavasti huvenneet innokkaiden fennistien ja muiden ainejärjestöystävien niitä haalareihin kahmiessaan, tulee tuotevastaavan tilata lisää merkkejä Merkilliseltä tai muulta merkkifirmalta. Merkkien tilaus on mukavaa, sillä tuotevastaavan tarvitsee vain lähettää merkkiluonnokset yritykselle ja näyttää peukkua tilaukselle, kun merkit näyttävät siltä kuin pitääkin.

Paras osio tuotevastaavan osuutta ovat tietenkin Osma-viikonloput, joissa pääsee vaihtamaan merkkejä eri puolella Suomea muiden kotimaisten fennistiainejärjestöjen kanssa. Samalla kasvaa erilaisten merkkien valikoima. Aina on tilaa myös uusille omille merkeille, joten tuotevastaava voi pistää ajoittain pystyyn suunnittelukilpailun uusien haalarimerkkien haalimiseksi. Parhaista ehdotuksista voi teettää jälleen upouusia, tyylikkäitä merkkejä.

Helppoa kuin mikä! Oletko sinä seuraava tuotevastaavamme?

Teksti: Saila Latukka

KALENTERI- JA KOPO-VASTAAVA

Hei! Minun tehtäviini ovat hallituksessa kuuluneet sekä kalenterivastaavan että kopo-vastaavan (eli koulutuspoliittisen vastaavan) tehtävät.  En ole ajatellut jatkaa ensi vuoden hallituksessa ollenkaan, joten luovutan mieluusti omat vastaavan toimeni eteenpäin.

Kalenterivastaava(t)
Oletko aina haaveillut sädehtivästä valokeilasta ja mitä upeimmista kampauksista ja asuista? Onko kaapissasi toinen toistaan tyrmäävämpiä asuja, joille et keksi käyttöä? Nyt sinulla on oiva mahdollisuus tehdä salaisista haaveistasi totta! Nimittäin ainejärjestömme Täkyn perinteenä on ollut julkaista joka vuosi tyttökalenteri, jonka malleina ovat toimineet ketkäs muutkaan kuin Täkyn omat kauniit opiskelijat! Jos veresi vetää kameran eteen, niin mikäs sen parempi tilaisuus kuin toimia mallina taikka jopa vastaavana ensi vuoden kalenterissa. Vastaavana pääset johtamaan projektia ja keksimään mahdollisia aiheita tulevaan kalenteriin. Koska kyseessä on perinne, on meille jo muodostunut yhteistyökumppaneita useamman vuoden ajan, esim. Top Studion hiusmuotoilukoulun oppilaat ovat luoneet meille ammattitaidolla kauniit kampaukset. Vastaavana sinun ei tarvitse pelätä jääväsi yksin, vaan kalenteri tehdään tiimityönä ja apua saa aina vanhemmilta opiskelijoilta. Kasaa siis kaverisi mukaan ja ei kun mielikuvitus sykkimään! ;)

Kopo-vastaava
Kiinnostaako sinua mitä mystinen Isyy tekee meidän opiskelijoiden hyväksi? Haluatko olla ensimmäinen, joka kuulee opintoihisi liittyvistä muutoksista? Tunnetko itsesi avuttomaksi yliopistoelämän sykkeessä ja oletko kenties myös mustan kahvin ystävä? Jos vastaat edes yhteen edellä mainituista kyllä, olet juuri sopiva kopo-vastaavan tehtävään! Koulutuspoliittisena vastaavana edustat ainejärjestöämme jaoston kokouksissa, joissa käsitellään Isyyn toimintaa ja vaihdetaan kuulumisia muiden ainejärjestöjen kanssa. Jos tunnet, ettei jokin asia mene mielestäsi aivan putkeen omassa koulutusohjelmassasi, voit ottaa asian esille kokouksissa. Ehkä vaivaan löytyisi jopa lääke! Kaiken lisäksi pääset turinoimaan vakavista aiheista, jolloin voit tuntea itsesi hyvin tärkeäksi. Mutta mikä parasta, jaoston kokouksissa nautiskellaan leppoisassa ilmapiirissä kahvia ja joskus jopa pullaa! (Riippuen pj:n aktiivisuudesta.) Voit ansaita myös 1 opintopisteen aktiivisuudestasi hallituksessa. Tervetuloa vaikuttamaan! :)

Teksti: Mirja Kallinen

SÖPÖILYÄ TAKUN TAHTIIN JA PÄINVASTOIN – TAKU- JA SOPO-VASTAAVA

My vision. Järjestötoiminnassa ihan parhaita puolia on se, kuinka hyvin se totuttaa kokouskäytäntöön sekä kuinka paljon uusia tuttavuuksia sen kautta on mahdollista solmia. Itse olen tavalla tai toisella ollut mukana Täkyn toiminnassa aina fuksivuodestani saakka, ja hallituksen jäsenenä tämä vuosi on toinen kaikkiaan neljän kokonaisen vuoden sisällä. Järjestötoiminnasta minulla ei ole ollut kokemusta ennen yliopisto-opintojani, mutta olen hyvin tyytyväinen päätöksestäni lähteä rohkeasti mukaan. Nyt viidentenä opintovuotenani alkaa tuntua, että on aika siirtyä muihin kuvioihin. Vielä tämän syksyn jatkan enemmän tai vähemmän täysipäiväisesti toiminnassa mukana, sitten olisi sinun tilaisuutesi astua remmiin mukaan.

Anyway, hieman lisää tehtävistä sopo- ja TAKU-vastaavana, kun nämä himoitut nimikkeet nyt vapautuvat jakoon tulevan kauden hallituksessa.

Sopon eli sosiaalipoliittisen vastaavan toimihan on mitä antoisin, ja kenties niitä vaivattomimpia reittejä osaksi hallitustoimintaa. Käytännössä sopon tehtävä on käydä Isyyn sosiaalipoliittisen jaoston kokouksissa, joita pidetään yksi kuukausittain lukuvuoden sisällä, ja informoida siellä esilletuoduista keskeisimmistä asioista ainejärjestöä. Sopo-kokouksissa taas kuulee kaikkea jännää (ja osin käsittämätöntäkin) faktaa opiskelijoita koskettavista terveyteen, asumiseen ja muihin sosiaalisiin seikkoihin liittyvistä päätöksistä ja suunnitelmista. Myös käsitys muiden ainejärjestöjen kuulumisista ilman erillistä utelua tai salakuuntelua tulee mahdolliseksi.

TAKU-vastaava taas on astetta uudempi ilmiö osana järjestötoimintaa. Se on yhteistyölinkki kirjallisuudenopiskelijoiden sekä Taide- ja kulttuurialojen ammattijärjestön TAKU ry:n välillä. Kyseinen ammattijärjestö on osa Akavan erityisaloja, ja sillä on yhteistyötä eri puolilla Suomea yliopistoissa toimivien kirjallisuuden ainejärjestöjen kanssa. Käytännön tasolla TAKU-vastaavan toimiin sisältyy osallistuminen kahdesti vuodessa yhteistyötapaamiseen, joka järjestetään TAKU ry:n toimistolla Helsingissä. Tapaamisissa vaihdetaan kuulumisia ainejärjestöjen sekä TAKUn edustajien kesken leppoisan tuttavallisissa tunnelmissa. Kokoontumiset ovat pienimuotoisia ja luonteeltaan rennon tuttavallisia. TAKU ry korvaa kohtuulliset matkakulut, joita kokoontumiseen saapumisesta yhteyshenkilölle/-henkilöille koituu. Lisäksi TAKU-yhteistyön kautta vastaavan on mahdollista päästä osalliseksi myös muista pienistä oheiseduista, kuten ilmaisesta sisäänpääsystä kirjamessuille tmv… TAKUn toivomus on, että vastaavana toimii henkilö, joka on tai liittyy TAKUn jäseneksi. Jäsenyys on opiskelijalle maksuton. Esimerkiksi mikäli olet pääaineeltasi kirjallisuudenopikelija, et todellakaan aio opettajaksi, mutta et oikein tiedä mitä himskattia voisit opintojesi jälkeisessä tulevaisuudessa tehdä, olisi tämä aivan erityisen oivallinen tilaisuus saada näkymää mahdollisuuksiin, kokemusta sekä ideoita tulevaan. Ja vaikka pääaineesi olisikin suomen kieli, ei sekään auttamattomasti sulje pois TAKUlaisuuden mahdollisuutta.

Osaltani voin erittäin lämpimästi suositella sopo- ja TAKU-vastaavana toimimista. Kokemus on avartanut paljon ja tarjonnut uusia kokemuksia opintojen ohelle. Pieninkin kiinnostus ja aavistus uteliaisuudesta on tarpeeksi! Minulta voit kysellä lisää ja voin luvata, etten tiedä lähellekään kaikkea, jos ylipäänsä jotakin. Terveisin, Marika Asukas, maras@student.uef.fi

Teksti: Marika Asukas

MINNAN SALONKI

Onko elämässäsi kurjuutta, murheita, ongelmia tai askarruttaako mieltäsi jokin? Minä olen täällä sinua varten.

Minua vaivaa hirveä pentukuume, mutta en tiedä mistä koiria saa halvalla ja luotettavasti. Osaatko auttaa?
- Kääpiöpilsneri32

Heipparallaa Kääpiöpilsneri32! Olethan ottanut huomioon, että koiran omistaminen on suuri vastuu. Eläin ei ole lelu. Se on riippuvainen sinusta ja ehtymättömästä rakkaudestasi, eikä huolenpito saa horjua päiväksikään. Lisäksi koiran ylläpitäminen vaatii paljon rahaa ja aikaa. Pennun kouluttamista ei saa laiminlyödä. Jos sinulla ei ole aikaisempaa kokemusta nelijalkaisista ystävistä, voi näin suuri elämänmuutos olla shokeeraava. Ennen pennun kotiutumista voikin olla syytä harjoitella vastuun kantamista mäyräkoiran avulla. Tämä opiskelijaystävällinen rotu kannattaa ottaa aluksi hoitoon vaikkapa vain viikonlopuiksi.

     Mikäli rahatilanteesi on heikko ja lemmikkikuume kuitenkin jyllää valtoimenaan, voit hankkia isomman eläinlauman kerralla. Pitämällä kylpyhuoneesi kosteana ja lämpimänä saat nopeasti seuralaisia sokeritoukista. Nämä vipeltäjät ovat aluksi hiukan ujonpuoleisia, mutta ajan myötä opitte varmasti pitämään toisistanne. Voit vahvistaa kiintymyssuhdettanne antamalla niille kauniit nimet. Lemmikin pieni koko ei ole syy laiminlyödä sen kohtelua, sillä näilläkin ystävillä on tunteet. Sokeritoukat ovat kuitenkin helppohoitoisia, joten ajallisia ja taloudellisia resursseja jää myös opiskelija-aktiviteettien harjoittamiseen. Onnellisia hetkiä ja mukavaa yhteiseloa, toivoo Minna.

Uskaltauduin vihdoin ja viimein pyytämään unelmieni tyttöä treffeille. Kuinka käyttäydyn niin, ettei romanttinen illallinen jää viimeiseksi?
- Martti

Hei Martti. Onnittelut siitä, että olet löytänyt elämäsi prinsessan. Ihastumisen ensiaskeleet ovat upeaa ja jännittävää aikaa. Sivistynyt ruokapöytäkäyttäytyminen lähtee seuraavista etikettisäännöistä:

1. Älä kaiva nenää, munaa tai persettä.

2. Mikäli hampaankolosi tursuavat lihasäikeitä, älä hymyile leveästi tai sorki välejä haarukalla.

3. Älä piereskele. Jos rupsu on kuitenkin pakko päästää vapauteen, huolehdi että daamisi on hajunkantaman ulkopuolella.

4. Välttele sanoja horatsu, lauta ja sotanorsu, vaikka hän koettelisikin kärsivällisyyttäsi suunnittelemalla tulevia häitänne.

5. Älä nauti virvokkeita niin paljoa, että kovakouraisen kähminnän lisäksi myös oksennat hänen rinnuksilleen taksin takapenkillä.

Lisäksi sinun kannattaa harkita tarkkaan, onko erikoisimpien seksifantasioiden paljastaminen kannattavaa vielä tässä vaiheessa. Romantiikantäyteisiä treffejä ja Amorin nuolia, toivottaa Minna.

Biletin liikaa ja nyt tililläni on 20 senttiä. Opintotuki tulee vasta kolmen viikon päästä. Mitä köyhä opiskelija syö?

- Porvarit sucks

Arvoisa Porvarit sucks, jokainen meistä on joskus ollut sinun tilanteessasi – monet jopa useana kuukautena peräkkäin. Onneksi luontoäiti tarjoaa meille erilaisia selviytymiskeinoja. Sienestäminen ja marjastaminen on tylsää, mutta voit esimerkiksi hakea lähikaupastasi ilmaisen perunan. Punnitse yksilö, jonka hinta on korkeintaan kaksi senttiä. Tällöin sinua ei veloiteta. Tapa on sovellettavissa myös muiden tärkeiden elintarvikkeiden, kuten irtokarkin, ostamiseen. Näin saat ravinnostasi aivotyöskentelyyn tarvittavat hiilihydraatit ja jälkiruoan.

     Olet ilmeisesti sisäistänyt opiskelijan virvoitusjuomapolitiikan, mutta heikkoina hetkinä voit turvautua joka opiskelijan yleissivistykseen kuuluvaan juomavinkkiin. Eurolla saat sekä palan hiivaa että sokeripussin, joista valmistat suuren sankollisen raikasta ja ravitsevaa kiljua erittäin edullisesti. Humalan sivuuttaminen heikon taloudellisen tilanteen varjossa on syntiä. Promillet lisäksi auttavat unohtamaan sekä nälän että rahahuolet ja nostavat koulutehtäviin tarvittavan luovuuden huippuunsa. Kulinaristisin terveisin Minna.

Olen ollut vailla opiskelustressiä jo kaksi viikkoa. Tämä harmonia on minulle aivan uutta. Olenko vihdoin löytänyt sieluuni rauhan?
- Hallelujah

Se ei ole mahdollista. Soita YTHS:lle. Pikaista paranemista, toivoo Minna.

Nenässäni on suuri syylä. Miten voin silti olla kovis?
- ^*_pUnkfÖrever94_*^

Hei rakas ^*_pUnkfÖrever94_*^. Älä turhaan vaivu murheen alhoon: syylästä huolimatta olet yhtä arvokas ja ihana kuin kaikki muutkin. Syylä on olennainen osa sinua ja persoonaasi, eikä ketään tule tuomita erilaisuuden vuoksi. Rakkaus sinua kohtaan lähtee omasta itsestäsi. Oppimalla hyväksymään pienet epäkohtasi itsevarmuutesi häikäisee myös lähelläsi olevat ihmiset. Kun olet näin löytänyt sisäisen koviksen, voi ulkoisen rakentaminen alkaa. Tuunaa Toyota Corollasta tai Lada Samarasta liekkikuvioiden ja vahvojen subbarien avulla teiden kuninkaan arvoasi pönkittävä menopeli. Älä myöskään unohda erityisvanteita, karvanoppia tai Wunderbaumia. Lopullisen silauksen saat liimaamalla ikkunoihin tarroja, joissa keimailee isotissisiä typyjä. Maine koviksena on taattu, kun saavut yliopiston parkkipaikalle sladissa ja kumia polttaen. Ihan vitun awesome ajaa täysii ja kuunnella Motörheadii. Ace of Spades! \,,/

Rakkaudella, Minna.

Silmäni ovat nauliutuneet tiukasti Täkyn upeaan puheenjohtajaan. Hänen auktoriteettinsa ja jylhä olemuksensa kuitenkin herättävät minussa kunnioituksen lisäksi myös pelkoa, enkä uskalla mennä juttelemaan. Kuinka saisin hänet huomaamaan minut?
- (Everything I Do) I Do It For You <3

Parahin (Everything I Do) I Do It For You <3,

on aivan normaalia, että ihastuminen saa aikaan hämmennyksen ja epävarmuuden tunteita. Tutkimuksissakin on todistettu, että komea ja korkeassa valta-asemassa oleva henkilö voi vaikuttaa vaikeammin lähestyttävältä. Mahdoton tehtävä puheenjohtajan valloittaminen ei kuitenkaan ole, sillä hänenkin rinnassaan sykkii kultainen sydän.

     Yksinkertaisista perusasioista on hyvä lähteä liikkeelle: pidä huoli ulkoisesta olemuksestasi, hyvästä hygieniasta ja ystävällisistä eleistä. Muista hymyillä, sillä näin saat hänet alitajuisesti kiinnittämään sinuun huomiota. Jotta jonain päivänä pääsisit hänen juttusilleen, ota tavaksesi tervehtiä häntä Agoran käytävillä. Voit lisätä vaikeusastetta kysymällä hänen kuulumisiaan, ja kun aika näyttää oikealta, pyydä hänet kanssasi lounaalle Carelialle. Pieni kehu ei saa ketään pahastumaan, joten kannattaa ylistää hänen tyylitajuaan. Kun ystävyyssuhde on rakennettu, voit siirtyä läheisyyden seuraavalle asteelle koskettamalla hänen olkapäätään ja silittämällä hennosti hänen hiuksiaan. Varmista, että satutte samaan saunavuoroon Täkyn yhteisissä iltamissa. Löylyhuoneen hämärässä voit tarjoutua pesemään hänen selkänsä. Lopullinen kosinta kannattaa tehdä sitten, kun olet varma hänen tunteistaan sinua kohtaan.

     Jos jostain syystä edellä mainittu hidas lähestymistapa ei toimi, voit ottaa rivakammat keinot käyttöön. Vaani häntä puiden ja pusikoiden siimeksessä ja opettele hänen päivärutiininsa ulkoa. Kun tuleva aviomiehesi kulkee tavanomaista reittiään, hyökkää nurkan takaa hänen eteensä, tarraa kiinni korvista ja moiskauta mojova suudelma hänen huulilleen. Jos kolkkaat hänet ISK:n avulla ja laitat käsiraudoilla kiinni esimerkiksi patteriin tai pyörätelineeseen, saatte enemmän yhteistä aikaa hellyydelle. Pakota hänet kuuntelemaan nauhoittamaasi Äänne- ja muoto-opin luentoa, jos allekirjoitusta avioliittopapereihin ei muuten heru.

     Onnea ja menestystä valitsemallesi ruusuiselle rakkauden polulle. Dr. Seussin sanoin: you know you're in love when you can't fall asleep because reality is finally better than your dreams.

Puss och kram, Minna.

P.S. Varapuheenjohtaja on sitten minun. Näpit irti.