PÄÄKIRJOITUS

Syysarjen alkaessa oli aika taas palata tuon ärsyttävän kuuluisan ”sorvin” ääreen, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Omalla kohdallani se on pitänyt sisällään sivuaineopintojen loppuun suorittamista sekä graduprosessin jatkamista vaihtelevin lopputuloksin. Tällä haavaa tunnustan olleeni varsin saamaton molempien suhteen ja voisin sysätä tekemättömyystilanteeni vastuun vaikka harmaan sään piikkiin, mutten soimaa itseäni sen enempää tässä pääkirjoituksessa taikka oikeassa elämässä. Vaikka välillä onkin niin hankalaa olla itselleen armollinen.

Tätä tekstiä kirjoittaessani pälyilen toistuvasti ulos. Syksy on riisuuntunut ja tilalle on satanut ensilumi, joka varmasti sulaa silmänräpäyksessä pois. Alkusyksy kului niin nopeasti, että haluaisin puhua siitä hieman. Saimmehan usean innokkaan täkyläisen voimin Itäkynän kolmannen erikoisnumeron tehdyksi. Yksien kansien väliin mahtui monta hienoa kirjoitusta yhteisöllisyydestä, joka oli lehden kokoava teema. Tekstit, kuvat, visuaalinen ilme – kaikki oli kohdallaan, vaikka jälkikäteen erinäisiä lyöntivirheitä löytyikin. Olen vaalinut kyseistä tuotosta ja toivonut, että sen tekemisen into jatkuisi vielä blogin puolelle.

Siksi tähän numeroon täkyläiset ovat kirjoittaneet heitä kiinnostavista asioista, esimerkiksi uusien opiskelijoiden myötä täkyläisten lemmikit saa toivotun jatko-osansa. Lisäksi olemme saaneet erikoishaastattelun taide- ja kulttuurialojen ammattijärjestöltä TAKUlta, erikoismerkkien kirjoittamiseen laaditun tarkan opastuksen sekä runoja täkyläisten pöytälaatikoista. Luettavaksi löytyy myös ajanhermoon osuva kirja-arvio Antti Holman uutuusromaanista Kaikki elämästä(ni), muistutus joutenolon tärkeydestä ja tietenkin Täkyn tekstiviestipalstaa, jossa Huonot elämänohjeet ry vastaa polttavimpiin huolenaiheisiin. Tässä numerossa on mukana myös paljon laadukkaita kuvia, joista Itäkynän toimitus iloitsee valtavasti!

Inspiroivia lukuhetkiä toivottaa 
päätoimittaja Karoliina muuttolaatikoiden keskeltä

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Yeetings from puheenjohtaja ja hyvää syksyn ja talven välistä epämääräistä aikaa kaikille! Nautin henkilökohtaisesti varsin suuresti juuri tästä vaiheesta, kun syksyn ruskalehdet sekoittuvat talven räntäsateeseen muodostaen mahdollisimman liukkaan ja märän alustan teiden peitoksi.

On ollut ehkä esim. parasta ikinä päästä syksyn aikana näkemään vanhoja ja uusia täkyläisiä sekä ihan eläväisinä yliopistolla että etäyhteyksien välityksellä. Kevään eristäytymiseen kaipasi jo kovasti jotain muutosta, ja mikäpä sitä paremmin tarjoaisikaan kuin uuden lukuvuoden aloitus.

Täkyn toiminta on ollut varsin aktiivista ja hallituskin on kokoontunut noin viikon välein päättämään taas uusia juonia täkyläisten päänmenoksi. Kaikki ahkerointi ei välttämättä aina näy ainakaan välittömästi jäsenistölle asti, mutta toivottavasti ainakin viestinnän selkeyttäminen, erilaisten tapahtumien kyhäily ja Itäkynän uudistukset tuovat myös ihan selkeää, konkreettista hyötyä täkyläistenkin elämään!

Hallitus jatkaa siis alkuvuodelta tuttua linjaa: töitä tehdään kovasti, uutta ideoidaan jatkuvasti ja toimintaa ollaan aina valmiita kehittämään. Tätä porukkaa on ilo johtaa! Mikäli tämä mainospuhe vakuutti, kannattaa laittaa muistiin Täkyn syyskokous, jossa valitaan uusi hallitus ensi kaudelle. Suosittelen lämpimästi ainejärjestötoimintaan lähtemistä, olitpa sitten ensimmäisen tai ännännen vuoden opiskelija!

Tuotesijoittelu loppuu tähän. :--)

Flossataan kun tavataan
<3 pj-Roosu

VARMUUTTA OSAAMISEN TUNNISTAMISEEN JA TYÖELÄMÄÄN AMMATTIJÄRJESTÖLTÄ

Itäkynän toimitus pääsi tutustumaan taide- ja kulttuurialojen ammattijärjestö TAKUn toimintaan ja haastattelemaan järjestössä työskentelevää Vilja Byströmiä. Uutta – ja varmasti vanhaakin – opiskelijaa voi mietityttää, että mikä se ammattijärjestö oikein on ja mitä hyötyä siitä on. Pureuduimme Vilja Byströmin kanssa TAKUn tarjoamaan monipuoliseen tukeen ja turvaan sekä kysymyksiin työelämästä ja ammatillisista verkostoista, joita varmasti moni opiskelija pohtii.

Mikä on TAKU ry?

• Taide- ja kulttuurialalla työskentelevien ja opiskelevien ammattijärjestö  
• Perustettu 1975 
• 3500 jäsentä 
• Osa Akavan Erityisaloja ja sitä kautta keskustajärjestö Akavaa 
• Asiantuntija taide- ja kulttuurialan työelämän erityiskysymyksissä 

Kuva: Kerttu Penttilä

Vilja Byström

• Töissä TAKUssa keväästä 2014.
• Opiskellut Venäjän tutkimusta, taidealan hallintoa ja johtamista sekä mediatuottamista.
• Vapaa-ajalla viettää aikaa kahden kissansa kanssa, tutkii uusia vegaanireseptejä ja yrittää pitää huonekasvit elossa.

Mitä hyötyä ammattijärjestöstä on opiskelijalle, joka ei ole vielä mukana (oman alansa) työelämässä?

Opiskelija voi jo opiskeluaikanaan kehittää omaa ymmärrystä työelämästä ja omista oikeuksistaan. TAKUssa opiskelija on tasavertainen jäsen ja hän on oikeutettu samoihin palveluihin kuin työssäkäyvätkin jäsenet, eli kaikki meidän palvelumme ja koulutuksemme ovat maksuttomia myös opiskelijajäsenelle. Jo opiskelijajäsenenä voi saada TAKUn kautta tärkeitä kontakteja sekä tietoa työtilaisuuksista.

TAKUn tapahtumiin osallistuminen auttaa myös hahmottamaan sitä, missä takulaiset, esimerkiksi TAKUn hallituksen jäsenet, työskentelevät. Osallistumalla voi keksiä, minne voisi hakeutua harjoitteluun tai jopa kuulla avoimista työpaikoista. Tällä hetkellä verkostoitua voi muun muassa TAKUn järjestämissä virtuaalitapahtumissa.

TAKUlla on tärkeä tehtävä edunvalvonnan saralla: muun muassa koulutuspoliittisella alueella voidaan puuttua epäkohtiin, joita saattaa ilmetä opinnoissa. Tämän vuoksi TAKU toivoo aktiivista dialogia opiskelijoiden kesken. Opiskelijat eivät aina huomaa, että ammattijärjestökin voi auttaa ja neuvoa opiskelumaailman ongelmissa. TAKU on ottanut kantaa korkeakoulusektorilla tapahtuneisiin irtisanomisiin ja humanististen tieteiden ahdinkoon. Esimerkiksi noin neljä vuotta sitten Jyväskylän yliopisto harkitsi kirjallisuuden oppiaineen lakkauttamista. Me tartuimme välittömästi tähän kannanotolla, jossa korostimme tämän ainutlaatuisen ja monipuolisen koulutusalan merkitystä. Ammattijärjestön tehtävä on siis myös tukea opiskelijan elämää korkeakoulumaailmassa, ei pelkästään työelämässä.

Jos opiskelija on ollut mukana työelämässä, oli ala tai tehtävä mikä tahansa, on järkevää tutkia, täyttyykö hänellä työssäoloehto. Moni havahtuu tähän vasta valmistumisen jälkeen. Useimmiten opiskelija voi kerryttää työssäoloehtoa ansiosidonnaista varten esimerkiksi kesätöillä, palkallisilla harjoitteluilla tai erilaisilla, myös oman alan ulkopuolisilla töillä.

Konkreettisimmin opiskelijalle näkyy esimerkiksi se, että TAKU tekee opinnäyteyhteistyötä. Otamme mielellämme vastaan ehdotuksia ja voivat toimia esimerkiksi gradun ulkopuolisena tilaajana. Erityisesti toiveena olisi, että yliopistopuolelta tulisi enemmänkin yhteydenottoja; tällä hetkellä TAKU on toiminut pääasiassa ammattikorkeakouluopiskelijoiden opinnäytetöiden parissa, joista viimeisimmät ovat koskeneet työharjoitteluja ja kulttuurituottajien laaja-alaista työllistymistä.

Näkyvä hyöty opiskelijalle on myös se, että TAKU tukee ainejärjestöjä sekä opiskelijayhteisöjä, esimerkiksi sponsoroimalla erilaisia julkaisuja tai tapahtumia, vaikkapa vuosijuhlia. Vuonna 2017 TAKU keräsi yhteen kirjallisuuden opiskelijoita ympäri Suomen Turun kirjamessuille, jonne opiskelijat yhdessä saivat tuottaa ohjelmaa TAKUn kanssa. Tämä toiminta loi vahvaa yhteistyötä eri kaupunkien kirjallisuuden opiskelijoiden välille. TAKUn tilaisuuksista opiskelija voi myös löytää mahdollisen tulevaisuuden työnantajansa.

 

Minkälaista apua vastavalmistunut taide- ja kulttuurialan ammattilainen, esimerkiksi filosofian maisteri pääaineenaan kirjallisuus, voi saada TAKUlta?

TAKUlta voi saada monenlaista palvelua. Vastavalmistunutta hyödyttää todennäköisesti eniten henkilökohtainen palvelu. TAKU esimerkiksi tarjoaa laki- ja palkkaneuvontaa sekä järjestää CV-klinikoita, joissa saa omat henkilökohtaiset työnhakupaperit kuntoon, jolloin voi varmemmin ottein siirtyä työelämään. Ammattijärjestö tarjoaa myös erilaista työelämän turvaa, kuten työttömyyskassan jäsenyyden. Todella tärkeä palvelu vastavalmistuneelle on sopimusneuvonta, eli työ- tai harjoittelusopimuksen tarkastuttaminen. On todella tärkeää tietää, millaiseen paperiin oman nimensä laittaa.

TAKU tarjoaa myös erilaisia palkka- ja työsuhdeoppaita, jotka ovat hyödyllisiä siksi, että ne kertovat juuri taide- ja kulttuurialojen työsuhteiden ehdoista. Oppaista voi löytää tietoa muun muassa lomista ja työajoista. Vastavalmistuneen on huomattavasti helpompaa neuvotella omasta palkastaan ja hinnoitella oma työnsä, jos hänellä on ammattiliiton tuki takanaan.

Ammatillinen kehittyminen lienee mielessä jokaisella vastavalmistuneella. Työelämän alkuvaiheessa kaikkein tärkeintä on verkostot. TAKUn jäsenet työllistyvät laajasti eri tehtäviin, kuten yrityksiin, järjestöihin, säätiöihin ja yksityiselle ja julkiselle sektorille, esimerkiksi kunnalle, valtiolle tai ylipistoihin. Vastavalmistuneelle voi olla todella arvokasta ymmärtää, kuinka suuren verkoston ammattijärjestön kautta voi saada. TAKUn jäseninä on taiteen tekijöitä, kuten kirjailijoita, valokuvaajia ja kuvataiteilijoita, mutta myös taiteen välittäjiä ja mahdollistajia, kuten kulttuurintuottajia. Jäsenet työskentelevät myös monenlaisten hankkeiden ja projektien parissa, mutta myös iso osa jäsenistä toimii opetuksen ja hallinnon työtehtävissä.

Työnhakuun ammattijärjestöltä saa muun muassa uraneuvontaa. Jäsenenä voi myös osallistua ilmaiseksi TAKUn järjestämiin koulutuksiin, joista saa apua muun muassa työnhakuun, apurahojen hakemiseen, oman työn hinnoitteluun, ajankäyttöön, kulttuurihankkeisiin, taide- ja kulttuurialan palveluiden tuotteistamiseen, äänenkäyttöön, koodaukseen ja sometyökalujen käyttöön.

Rahallisia etuuksia TAKUn jäsenelle ovat esimerkiksi vakuutukset, kuten vapaa-ajan vakuutus sekä tapaturma- ja matkustusvakuutukset. Vastavalmistunut voi myös hakea TAKU-tukea, joka on ensimmäistä kertaa jaettu vuonna 2017. Se on luotu tukemaan kulttuurialan tutkimusta ja tunnettuutta. Viime vuonna TAKU-tuella palkittiin kaksi opinnäytetyötä.

 

Millaisissa asioissa TAKUun kannattaa olla yhteydessä ja miten yhteyden saa helpoiten?

Kaikista helpoiten yhteyden saa soittamalla tai kirjoittamalla meille sähköpostia. Me olemme ketteriä reagoimaan viesteihin, myös somekanavien kautta. Täällä meidän toimistollamme me toteutamme meidän jäsenviestintäämme ja autamme ammatillisissa erityiskysymyksissä. Vastaamme toki myös koulutuksistamme sekä muista tarjoamistamme palveluista. Meille saa myös ehdottaa koulutussisältöjä. Kaikki meidän koulutuksemme toteutetaan jäsenistön toiveiden perusteella.

Etenkin työsuhteisiin liittyvissä epäkohdissa ei kannata missään nimessä odotella yhteydenoton suhteen. Jos on ongelmia vaikkapa määräaikaisen työsuhteen kanssa ja haluaisi irrottautua siitä, niin asiat voivat ratketa vain yhdellä puhelinsoitolla TAKUn toimistoon. Yleisimmin jäsenet kysyvät neuvoa työsopimuksen tarkastuttamiseen, tekijänoikeusasioihin taide- ja kulttuurialoilla sekä määräaikaisuuksiin ja lomautuksiin liittyen. TAKUn kattojärjestön, Akavan erityisalojen juristit neuvovat tarvittaessa työsuhteisiin ja työttömyyskassaan liittyvissä asioissa. Suurin osa meidän materiaaleistamme, kuten oppaat ja sopimusmallit, löytyvät kätevästi TAKUn nettisivuilta.

 

Kuinka taide- ja kulttuurialojen arvostusta voisi parantaa työelämässä? Mikä rooli TAKUlla on tässä?

TAKU on mukana monissa hankkeissa, jotka omalta osaltaan vastaavat taide- ja kulttuurialojen arvostuksen parantamiseen. Mainitsen näistä kaksi viimeisintä: Joensuussakin jo tutuksi tullut HUMUS eli Humanistit uudistuvassa työelämässä ‑hanke on toinen. Hankkeen juuret ovat meidän ideassamme humanistisesta ajatushautomosta. Lähdimme myöhemmin tutkimaan humanistien työllistymistä yhdessä kollegajärjestömme kanssa, ja kokonaisuutta jatkojalostettiin ja otettiin yhteyttä Itä-Suomen yliopistoon. Tästä muodostui HUMUS-hanke, joka on todella tärkeä humanistisen alan arvostuksen lisääjä.

Toinen ajankohtainen projekti on Olen humanisti ‑kampanja, joka on neljän ammattijärjestön yhteinen ponnistus. Tänä vuonna kampanja toimii vahvasti somessa, ja siinä nostetaan esille moniosaajia humanistisilta aloilta. Kampanjan avulla kerrotaan esimerkiksi siitä, minne taide- ja kulttuurialojen ammattilainen voi työllistyä, ja korostetaan myös humanististen tutkintojen tarjoamaa erikoisosaamista. Kampanjassa jaetaan myös humanistien uratarinoita ja vierasblogeja.

Erilaisten yhteistyöprojektien lisäksi TAKUn toimia taide- ja kulttuurialojen arvostuksen lisäämiseksi on esimerkiksi palkkasuosituksen jakaminen entistä laajemmin. Filosofian maisterin tutkinnon suorittaneiden palkkasuositus auttaa lisäämään työnantajien tietoutta ammatista ja osaamisesta. Opiskelijalle palkkasuositus vahvistaa tietoutta oman työn ja alan arvosta.

Teemme paljon yhteistyötä muiden alan vaikuttajien kanssa. Monet taide- ja kulttuurialoilla työskentelevät ovat itsensä työllistäjiä ja monityöläisiä; harva päätyy perinteiseen vakituiseen työsuhteeseen. TAKU on ottanut kantaa itsensä työllistäjien heikkoon asemaan.

Vuosittain TAKU myös palkitsee taide- ja kulttuurialojen tekijöitä. Lokakuun loppuun asti TAKUlle voi vinkata alan asiantuntijan, teon ja työnantajan. Palkintojen saajat valitaan TAKUn syyskokouksen yhteydessä. Tällä tavoin alan asiantuntijat ja alan työnantajat saavat lisää arvostusta.

 

Korona on vaikeuttanut taide- ja kulttuurialojen työtilannetta. Kuinka paha tilanne on todellisuudessa? Kuinka TAKU auttaa tässä?

Koronatilanteen suhteen tehdään edelleen edunvalvontatyötä. Pandemia on vaikuttanut paljon taide- ja kulttuurialojen työllisyystilanteeseen, esimerkiksi erilaisten tapahtumien osalta. Keväällä kampanjoimme sosiaalisessa mediassa levittäen tietoutta pandemian kurittamasta alasta aihetunnistein #tuenkulttuuria ja #tuentapahtumia. Kyseinen kampanja levisi todella laajalle.

Sehän on selvä, että monilla meidän jäsenellämme työt loppuivat ja tulovirta katkesi kokonaan. TAKU reagoi tilanteeseen ensisijaisesti koostamalla hyvien uutisten listaa, jonne koottiin tietoa muun muassa lisärahoituksista ja muista apurahoista. Tätä listaa jaoimme meidän jäsenillemme. Teimme myös koronapandemiaan liittyvän jäsenkyselyn, jonka vastaukset toimivat pohjana tukitoimille, joita ehdotimme päättäjille ja viranomaisille. Kerroimme eri työtilanteissa oleville jäsenille, mikä heidän asemansa on ja miten tulisi toimia, jos on vaikka joutunut lomautetuksi tai jos työt on peruttu.

 

Lopuksi kevyt kysymys: Mikä on antoisinta ammattijärjestössä työskentelyssä?

Työ ammattijärjestössä on vapaata, vaikka sillä onkin raamit. Olen saanut itse vaikuttaa todella paljon omaan työnkuvaani ja kehittää itseäni. Koska teen töitä opiskelijoiden parissa, olen sykkeessä mukana ja pysyn aallonharjalla siinä, mitä yliopistokentällä tapahtuu tällä hetkellä. Työssäni voin myös kehittää itselleni tärkeitä asioita. Minua kiinnostavat esimerkiksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat. Itselleni on myös tärkeää, että kansainväliset taide- ja kulttuurialojen työntekijät tulevat entistä paremmin huomioiduiksi.

Antoisaksi koen sen, että TAKU toimii yhteistoimistossa, jossa on myös kolme muuta Akavan Erityisalojen jäsenyhdistystä. Niiden tuoma synergia ja vertaistuki ovat olleet minulle todella tärkeitä asioita. Kollegoiden kanssa heitetty AY-maailman huumori keventää työtehtäviä, joissa toimitaan raskaiden ja haastavien asioiden parissa.

Itse olen vahva taiteen ja kulttuurin harrastaja ja kuluttaja. Työn kautta saan seurata tätä alaa ja kuulen kaikesta, mitä alalla tapahtuu. Työni kautta pääsen osaksi erilaisia taide- ja kulttuurialojen verkostoja. Kaiken kaikkiaan työni on jatkuvaa oppimista ja saan olla luovan kulttuuri- ja taidekentän keskellä.

Toim. Johanna Sacklén

TEHDÄÄN SE HELPOKSI – ERIKOISMERKKIEN KIRJOITTAMINEN TIETOKONEELLA

Tietokoneella kirjoitettaessa tarvitaan välillä merkkejä, joiden tuottaminen voi aiheuttaa päänvaivaa. Tällaisia erikoismerkkejä ovat esimerkiksi ajatusviiva – ja asteen merkki °. Käsin kirjoitettaessa on tietenkin helppo vain piirtää vaaditunlainen merkki, esimerkiksi ajatusviivan kohdalla vetää pitempi viiva. Tietokoneella ei voi tehdä niin, ja siksi moni saattaa kokea oikeiden merkkien käytön hankalaksi tai jopa turhaksi, vaikka tietäisikin, että näillä merkeillä on omat, normitetut käyttötarkoituksensa.

Erikoismerkkien kirjoittamiseen on monia tapoja. Voi käyttää Lisää merkki -toimintoa, käydä kopioimassa merkin webistä tai näppäillä jokaisella merkillä olevan yksilöllisen koodin (Alt-koodi). Kaikki nämä tavat ovat kuitenkin vaivalloisia, ja Lisää merkki -toimintokin on vain toimisto-ohjelmissa. Eikö olisikin helpompaa pystyä kirjoittamaan merkit suoraan näppäimistöltä ja missä tahansa ohjelmassa tai tekstikentässä samaan tapaan kuin tavallisetkin kirjaimet, numerot ja välimerkit? Tämä on mahdollista käyttämällä oletusnäppäimistöasettelusta poikkeavaa, paranneltua näppäimistöasettelua.

Tässä kohtaa moni varmaan kysyy, mikä on näppäimistöasettelu, joten selitetäänpä se. Näppäimistöasettelu tarkoittaa merkkien järjestystä näppäimistöllä eli sitä, mitä merkkejä tietokoneen mikäkin näppäin tuottaa. Latinalaisia aakkosia käytettäessä aivan ylivoimaisesti yleisin on kaikille tuttu QWERTY-asettelu, joka lukijallakin lienee tietokoneellaan käytössä. Sen, minkä merkin tietokoneen mikin näppäin sitä painettaessa tuottaa, määrittää pieni ohjelma, näppäimistöajuri. Esimerkiksi kun QWERTY-asettelussa painetaan välittömästi Caps Lockin oikealla puolella olevaa näppäintä, ajuri määrittää, että näyttöpäätteelle piirretään ”a”. Eli se, mitä näppäimissä fyysisesti lukee (= kaiverrukset), on vain ikään kuin ohje käyttäjälle eikä vaikuta siihen, mitä näppäimet lopulta tekevät. Jokainen voi asentaa esimerkiksi kyrillisen asettelun ja kirjoittaa venäjää ihan samalla fyysisellä näppäimistöllä.

Uusi, kattavampi näppäimistöasettelu

Suomalainen monikielinen näppäimistö on skandinaavisesta (ä:n ja ö:n sisältävästä) QWERTY-asettelusta laajennettu versio, johon on lisätty suomen kielen normien mukaisia välimerkkejä, kuten ajatusviiva. Sen suunnitteluperiaatteena on ollut, että ei muuteta mitään olemassa olevaa, eli kaikki uudet toiminnot ovat lisäyksiä vanhojen rinnalle. Koska asettelussa on mielestäni joitakin puutteita, laadin sen pohjalta uuden asettelun, joka sopii erityisesti fennistiikan tarpeisiin. Tein siihen useita lisäyksiä ja myös muutaman harkitun muutoksen. Nimesin asettelun Fennistin näppäimistöasetteluksi.

Asettelussa erikoismerkkejä kirjoitetaan erilaisin näppäinkomennoin eli -yhdistelmin ja lisäykset on tehty paikkoihin, jotka ovat aiemmin olleet tyhjiä. Näin ollen suurimmassa osassa komennoista on mukana AltGr-näppäin, jolla kirjoitetaan ns. kolmannen tason merkkejä, esimerkiksi @ tunnetusti kirjoitetaan painamalla AltGr 2. Seuraavaan taulukkoon olen koonnut tärpeiksi Fennistin asettelun keskeisimmät uudet merkit verrattuna perusskandinaaviseen. Tummennetut ovat suomalaiseen monikieliseen asetteluun tekemiäni lisäyksiä, eikä niitä siksi ole mainittu sen kattavammassa kuvauksessa, josta voi lukea lisää merkeistä, joita asettelulla saa tuotettua. Monikieliseen verrattuna olen lisännyt myös koko joukon loogisia operaattoreita, mutta tilan säästämiseksi en listaa niitä tässä. Lainaus- ja heittomerkin taas sijoitin suoraan vastaavien suorien merkkien paikalle kirjoittamisen sujuvoittamiseksi. Niiden ja ∅-merkin lisäksi muita muutoksia ei ole, joten näppäimistöllä voi kirjoittaa aivan niin kuin tavallisella asettelullakin.

Asettelun käyttöönotto

Fennistin näppäimistöasettelu on ladattavissa pakattuna kansiona täältä. Lataamisen jälkeen se täytyy vielä asentaa ja ottaa käyttöön. Asennukseen on kuvallinen ohje. Se on tehty Windows 7:ään, mutta asennus toimii samalla tavalla myös Windows 10:ssä, vaikka ikkunat näyttävät erilaisilta. Microsoft Defender SmartScreen tai muu virustorjuntaohjelmisto saattaa asennuksessa herjata, koska tiedosto on tuntematon, mutta varoituksen voi huoletta ohittaa: näppäimistöajuri on täysin turvallinen. Jos asettelu ei tule asentamisen jälkeen suoraan käyttöön, saa sen päälle Windows 10:ssä seuraavasti: Asetukset → Aika ja kieli → Kieli → Ensisijaiset kielet ‑kohdasta painike, jossa lukee ”sovelluksen oletuskieli” ym. → Asetukset → Lisää näppäimistö → listasta valitaan Fennistin näppäimistö. Tämän lisäksi voi asettaa asettelun olevan aina ensisijainen eli käytössä, kun tietokoneen käynnistää: Kieli-valikosta Valitse syöttötapa, jota käytetään aina oletuksena → Oletuskirjoitustavan ohitus.

Valitettavasti kaikki fontit eivät tue kaikkia erikoismerkkejä. Esimerkiksi kun kirjoittaa ∅-merkin Times New Romanilla, Word vaihtaa fontiksi Cambria Mathin, koska Times New Romanissa ei ∅-merkkiä ole. Tilanteen voi ratkaista sillä, että vaihtaa merkin jälkeen fontin takaisin alkuperäiseen ja  kirjoittaa täten erikoismerkkiä tukevalla fontilla vain kyseisen merkin. Kuitenkin suurinta osaa tässä esitellyistä merkeistä, kuten ajatusviivaa, tukevat kaikki yleisimmin käytettävät fontit.

Apua, en ole Windows-käyttäjä!

Tässä jutussa esitelty näppäimistöasettelu toimii vain Windowsilla, mutta Maceillä tilanne on onneksi oletuksena Windowsia parempi. Esimerkiksi ajatusviivan saa painamalla Alt viiva.

Puhelimille taas on pilvin pimein eri näppäimistösovelluksia, ja niissä toiminnot vaihtelevat, mutta yleisimmillä sovelluksilla erikoismerkkejä saa painamalla siihen liittyvää näppäintä pitkään. Esimerkiksi Androidissa yleisellä Gboardilla ja iPhonen näppäimistöllä ajatusviivan saa painamalla pitkään yhdysmerkkiä. Tutustu rohkeasti laitteesi ominaisuuksiin!

Lähde ja lisätietoa

Jukka K. Korpela: Merkkien kirjoittamisen ohjeita
Ongelmia käyttöönotossa tai muuta kysyttävää? Kirjoittajaan saa ottaa yhteyttä sähköpostilla villmaki@student.uef.fi tai vaikka yksityisviestillä WhatsAppissa.

Teksti ja kuva: Ville Mäki

TÄKYLÄISTEN LEMMIKIT, OSA II

Haluatko uusia eläinystäviä? Kiinnostaako sinua, millaisia lemmikkejä muiden täkyläisten kotona asustaa? Täkyläisten lemmikkien esittelyt jatkuvat ja tässä osassa pääsemme tutustumaan Lumiin, Jadeen, Masaan ja Vipiin! Ensimmäinen osa on luettavissa täällä. Mikäli haluat esitellä oman lemmikkisi kaikille täkyläisille, ota yhteyttä jutun kirjoittajiin, sillä esittelyjä tehdään lisää.

Nimi: Lumi

Omistaja: Kristiina (1. vuosikurssi)

Ikä: 7 v

Rotu/laji: Kääpiösnautseri

Suosikkitekeminen: Mökillä sorsien jahtaaminen, vaikka ei saakaan niitä ikinä kiinni

Inhokkitekeminen: Kynsien leikkaaminen

Lempiruoka: Kaikki kotiruoka, ei haluaisi syödä omia raksuja

Lempilelu: Hirvipehmolelu

Lumi asuu Mikkelissä, mutta käy Kristiinan luona Joensuussa. Lumi on jäänyt kooltaan melko pieneksi, sillä se oli 8 pennun pentueesta, josta kaikki jäivät kuitenkin henkiin. Luonteeltaan Lumi on rauhallinen, viisas ja ihana, mutta ei kauheasti pidä lapsista ja on aika mustasukkainen. Sillä on kuitenkin muutama hyvä koirakaveri. Lumi elelee kotikoirana ja nauttii, kun saa olla mökillä vapaana jahtaamassa sorsia. Lumissa parasta on pyyteetön rakkaus: se aistii todella hyvin tunnetiloja ja pyrkii aina auttamaan. Lumin erityistaitona ja vahvuutena on sen ymmärtäväisyys ja herkkyys. Lumi ei tykkää uida. Hauska muisto Lumista on se, että pentuna se kävi hotkaisemassa parissa sekunnissa kokonaisen leivän, joka oli jätetty hetkeksi vartioimatta, ja yritti sen jälkeen esittää täysin viatonta. Lumi kuitenkin oppi tempauksestaan, ettei moinen käytös ole sopivaa. 

Nimi: Jade

Omistaja: Miro (3. vuosikurssi)

Ikä: 4 kk

Rotu/laji: Maatiaiskissa

Suosikkitekeminen: Ehdottomasti syöminen, minkä tahansa syöminen

Inhokkitekeminen: Vessassa käyminen, koska se on sellainen pakollinen paha

Lempiruoka: Ruoka

Lempilelu: Kaikki kynsiin tarttuvat lelut. Jade ei osaa irrottaa lelua kynsistä, joten se taistelee leluja vastaan

Jade on hurjapää crackhead, rämäpäiden rämäpää. Jade saattaa hyppiä selkään varoittamatta. Jade tykkää hakeutua lämpöön ja viihtyy usein Miron pöydällä olevan lampun lähellä, koska se lämpenee. Jade tykkää olla sylissä ja painia Miron toisen kissan, Aavan, kanssa. Aava oli aluksi vähän loukkaantunut uudesta tulokkaasta, mutta nykyään ne ovat Jaden kanssa hyviä ystäviä. Jadessa parasta on se, että se on niin reipas ja pärjää tilanteessa kuin tilanteessa eikä siitä tarvitse olla huolissaan. Jade on hyvin ketterä ja osaa tasapainoilla taitavasti. Jade on hyvin mukavuudenhaluinen ja käyttää mielellään Aavalle hankittua oikein pehmeää petiä, joka ei Aavalle kelvannut. Välillä kuitenkin mikä tahansa käy nukkumapaikaksi: kerran Jade oli nukahtanut mikrokuvun sisään. Jade jopa syö Lahdessa käydessään Miron perheen koiran ruokaa, ja koska koira on nirso, niin se ei heti syö omaa ruokaansa. Sen takia koiranruoka nostettiin keittiön tiskipöydälle, ja Jade kierteli ympäri keittiötä etsiessään reittiä ylös tasolle. Lopulta Jade keksi hypätä roskiksen kautta pöydälle. Se on siis varsin nokkela ja keksii aina uusia reittejä, joiden kautta se pääsee pöydälle.

Nimi: Masa eli ”Matto-Masa”

Omistaja: Jankta (1. vuosikurssi)

Ikä: Suunnilleen 10 v

Rotu/laji: Maatiaiskisu

Suosikkitekeminen: Parasta on repiä matot rikki

Inhokkitekeminen: Kylpeminen ja tassujen peseminen

Lempiruoka: Joulukinkku ja tippaleipä

Lempilelu: Matot, laturin johto

Masa on arka uusien ihmisten kanssa, mutta hellyydenkipeä omistajan kanssa. Se on luonteeltaan myös tosi utelias ja syö kaikki kärpäset, jotka vain löytää. Masan erityistaitona on ovien avaaminen. Masassa parasta on se, kun omistajan tehdessä koulujuttuja se tulee seuraamaan olan takaa ja yrittää esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Masalla oli kerran pissaongelmia, ja se piti viedä eläinlääkäriin, vaikka se vihaakin autossa olemista. Masa oli koko automatkan Janktan sylissä. Masa on Instagram-influensseri, ja sitä voi seurata Instagramissa @mattomasa. Masa on kerran tuhonnut erään maton kokonaan yhteistyössä kanin kanssa. Masalla on myös tapana repiä Janktan patjaa, jos hän ei herää ajoissa antamaan ruokaa. Tämä on pelastanut Janktan muutaman kerran koulusta myöhästymiseltä.

Nimi: Vipi             

Omistaja: Sini (1. vuosikurssi)

Ikä: 1 ½ vuotta

Rotu/laji: Harjasgekko

Suosikkitekeminen: Elävien hyönteisten metsästäminen ja nukkuminen

Inhokkitekeminen: Käsittely

Lempiruoka: Sirkat ja gekkojen jauheruoka, joka muistuttaa Pilttiä. Lempimakuna vesimeloni

Lempilelu: Vipi tykkää uudesta luolastaan ja liaanista

Vipi tykkää viettää aikaa omassa luolassaan ja kiipeillä liaaneissa. Vipi on yöllinen eläjä, josta on aina seuraa silloin, jos ei saa öisin unta. Terraarion saa sisustaa mielensä mukaan lemmikin elinympäristöä kuvaavaksi. Gekon hoitoon kuuluu olennaisena osana kasvien suihkuttelu ja terraarion puhtaanapito ja joka toinen päivä liskon syöttäminen. Vipin ruokavalioon kuuluvia sirkkojakin täytyy hoitaa. Vipi tykkää syödä lusikasta tai sirkkoja pinseteistä. Se pääsee välillä myös vapaasti metsästämään. Eläinlääkärin löytäminen gekolle on osoittautunut haastavaksi, sillä kaikki eläinlääkärit eivät välttämättä tiedä mitään gekkojen hoidosta. Vipi on kotoisin Ruotsista. Vipin erityistaitona voisi olla sen kyky pystyä nukkumaan pää alaspäin. Harjasgekot voivat elää jopa 20-vuotiaiksi, ja niitä elää Ile de Pins ‑saarilla luonnonvaraisina.

Teksti ja toteutus: Roosa Luoma ja Roosu Ilvonen

Kuvat: Omistajien omia 

OODI JOUTENOLOLLE!

Päätin kesällä kirjoittaa Itäkynän erikoisnumeroa ajatellen joutenolosta. Ironista kyllä, sille ei löytynytkään aikaa, sillä projekti piti tiukasti otteessaan. Sitä suuremmalla syyllä julkaisen juttuni nyt syksyllä, kun monet kurssit lähestyvät loppuaan tentteineen ja oppimispäiväkirjoineen. Haluan myös heti alkuun huomauttaa, etten tarkoita joutenolon oodillani siihen täydellistä tuudittumista vaan pikemmin muistutusta siitä, ettei kenenkään tarvitse opiskella kellon ympäri. Ainakin yhden todistettavan burnoutin kokeneena en voi liikaa korostaa lepäämisen tarvetta.

Suomalainen yhteiskunta pitää työtä suuressa arvossa. Kulttuurissamme on aivan tavallista puhua jo lämpimikseen työstä, peräti perustaa siihen oma ihmisarvonsa. Tällaisesta ilmapiiristä minä aloitin työtaipaleeni kesätyöllä viisitoistavuotiaana vuonna 2012. Tuon kesän jälkeen minulla oli lähes aina jokin pieni pätkä töitä, aika usein vain kaksi viikkoa, mutta kuten sain usein kuulla: ”Se on tyhjää parempi!” Vuonna 2015 ollessani 18-vuotias minulla oli ensimmäistä kertaa eläissäni koko kesän mittainen kesätyöpesti matkailuneuvojana. Työ oli varsin antoisaa, mutta myös kuormittavaa. Samana syksynä olivat edessä ylioppilaskokeet, jolloin täyspäiväisen kesätyöskentelyn ohella minun tuli lukea kolmeen aineeseen. En muista, luinko oikeasti kaikkiin kolmeen, mutta sen painostavan pitäisi-ajatuksen muistan valitettavan hyvin. Uupumukseen vaadittava cocktail-annokseni oli päivänvarjoa vaille valmis, kun aloin samaan aikaan totutella yksinasumiseen.

Abivuosi ja ylioppilaskokeet koittivat. Elin kuin usvassa, mutta selvisin molemmista koettelemuksista senkin uhalla, että olin aivan poikki. Niinpä kesällä 2016 en mennytkään kesätöihin, ja se jos mikä tuntui sekä äärimmäisen helpottavalta että käsittämättömän syyllistävältä. Ajattelin heitä, jotka painavat koko kesän töitä: he pyörittävät tätä yhteiskuntaa sillä välin, kun minä herään vasta yhdeltä iltapäivällä aamupalalle. Tunsin joka kerta häpeää kertoessani muille, etten tehnyt kesätöitä. Etenkin, kun yliopisto-opintoni alkoivat niinkin myöhään kuin syyskuussa. Lomani ei jostain syystä tuntunut ansaitulta, vaikka sitä se – erityisesti jälkikäteen tajuttuna – oli.

Aloitin yliopistossa ja uudessa kaupungissa syksyllä 2016, ja aloin melkein saman tien stressata kesän työtilannetta: mistä löydän töitä, kuinka ajoissa pitää hakea? Onneksi löysin mieleiseni paikan Joensuun taidemuseosta, johon pääsinkin kuukaudeksi työskentelemään asiakaspalveluun. Kyseisestä pestistä voisin kertoa vaikka kuinka paljon hyvää, mutta se ei tämän tarinan juonen kannalta ole olennaista, sillä seuraavana kesänä 2018 minua ei onni potkaissutkaan, ja olin jälleen ilman töitä. Tälläkään kertaa en kokenut vähääkään ansainneeni kesälomaa, vaikka olin painanut yli 70 opintopistettä kyseiseltä lukuvuodelta. Tuolta kesältä muistan monta hyvää tapahtumaa, mutta mieleni oli pohjavireeltään kovin pettynyt. Alkusyksystä opinnot stressasivat saman tien, kun en kesällä sallinut itselleni lepoa. Tuntui kuin olisin antanut ajan valua hukkaan. Jos olisin tajunnut, olisin ollut syyllistämättä itseäni ja ottanut lomasta kaiken irti, ja olisin ladannut akkuni kandivuotta varten. Olisin tehnyt rauhan sen suhteen, että aina ei tarvitse tehdä mitään.

Opiskelemme syyskuusta toukokuuhun täyspainoisesti, jolloin vähemmästäkin ansaitsisi tuuletusta – vaatiihan jo yksi opintopiste 27 tuntia aktiivista ajattelua. Siksi jo tämän nojalla joutenolon pitäisi olla täysin sallittua! Toisinaan voimavarat eivät riitä opiskeluun ollenkaan, saati minkään työn tekemiseen tai edes ajattelemiseen. On tuskaisen vaikeaa olla tekemättä mitään, kun aivot soimaamat ja aloittavat pahimmassa tapauksessa painostavan ahdistuksen kierteen. Entä jos olenkin ansainnut kunnon tauon, vaikka aivoni sanoisivat muuta? Eikö juuri silloin pitäisi tajuta pysähtyä?

Kesällä 2020 minulla ei ollut kesätöitä tai opintojeni puolesta edes harjoittelupaikkaa. Aikaisempaan peilaten voisi luulla, että olisin tuplaten surullinen ja lannistunut, mutten ollutkaan! Tällä kertaa muistin oikeasti levätä ja nauttia, mikä tuntuu suorastaan helvetin hyvältä nyt. Näin haluan muistuttaa, että on oikeasti hyväksyttävää, jos ei yrityksistään huolimatta tai jaksamisen puutteesta saa töitä ja voi luvan kanssa pyhittää aikansa ja kehonsa joutenololle. On korkea aika muuttaa suhtautumistamme työhön, joten miksemme alottaisi tätä kumouksellisuutta levosta käsin.

Teksti: Karoliina Kapanen
Kuva: Henna Hara

ELÄMÄNMAKUINEN KIRJA-ARVOSTELU

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni). Otava. 304 s.

Olen kokonaisen viikon ajan selaillut Antti Holman sosiaalista mediaa ja yrittänyt pohtia sopivaa lähestymistapaa hänen uusimpaan teokseensa Kaikki elämästä(ni). Ironista, että olen samanlaisen pulman äärellä kuin teoksen päähenkilökin: deadline häämöttää parin päivän päässä, mutta minkäänlaista järkevää tekstiä ei ole Word-tiedostoon ilmestynyt, ellei satunnaisia havaintoja ajatusvirtani seasta lasketa.

Antti Holma tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi Putous-sarjan kautta vuonna 2014 hahmollaan Kristiina ”Kissi” Vähä-Hiilari, joka hurmasi aikoinaan ihanalla olemuksellaan (ja ihan huimilla hauiksillaan!). Holma-fanitukseni alkoi kuitenkin vasta myöhemmin, kun löysin hänen podcastinsa Auta Antti!, jossa Holma vastasi kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin ja ongelmiin esimerkiksi sähköhammasharjojen sopivista säilytyspaikoista tai kuolemanpelosta. Podcastin kautta löysin myös Radio Sodoman, Sanden ja Suvi-Tuulin Youtube-videot sekä Instagramin Häpeäralli-stoorin. Tartuin siis innoissani Holman uusimpaan teokseen, jonka odotin olevan sopivan rentoa ja nauruhermoja kutkuttavaa lukemista kaiken koulutyön ohella.

Teos alkaa Sonkajärveltä, jonne päähenkilö palaa muistelemaan lapsuuttaan sekä etsimään seuraavaan teokseensa sopivaa aihetta. Palataan häpeän alkujuurille, jossa päähenkilön mielen valtaavat muistot kyttäävistä naapureista, joulupukista sekä jumalasta. Seuraavaksi päähenkilö matkaa Helsinkiin, jossa hän haaveilee nuorena miehenä Teatterikorkeakouluun pääsystä, Kansallisteatterissa esiintymisestä sekä ensirakastajan roolista. Kaikki haaveet toteutuvat, mutta eivät ollenkaan päähenkilön haluamalla tavalla, ja haaveiden toteutus maksaa kokonaisen sielun saatanalle. Lontoossa vietetään nuoruuden villiä kesää, mutta päähenkilön palatessa myöhemmin takaisin kaupunki ei tunnu enää ollenkaan tutulta. Missä on se nostalginen nuoruuden Lontoo, jossa hän menetti monta neitsyyttä? Viimeinen määränpää on New York, jossa päähenkilö rakastuu ranskalaiseen harpunsoittajaan.

Myönnän, että olin aluksi pettynyt, kun lukemani teksti ei naurattanut minua läheskään yhtä paljon kuin olin toivonut. Tosin sellaista ei ollut missään luvattu, mutta sain silti epämiellyttäviä ja odottamattomia tunteita, jotka saivat minut pohtimaan, miksi ylipäätään edes pidän Antti Holmasta. Selvää on se, että Holma osaa olla hauska, jos on ollenkaan seurannut hänen sketsejään Youtubessa tai Instagramissa. En kuitenkaan usko, että pelkkä hyvä huumorintaju voisi olla syy hänen suosioonsa. Muistan esimerkiksi, kuinka hän kuvailee eräässä Auta Antti! ‑jaksossa olevansa melko epämiellyttävä ihminen mutta osaavansa piilottaa sen muilta ihmisiltä. Samoin teoksen päähenkilö vaikutti hieman ärsyttävältä persoonalta, joka oli esimerkiksi kateellinen ihmisille, joilla on lapsuudentraumoja ja jotka täten pystyvät ammentamaan taiteellista luovuuttaan. Päähenkilö ei myöskään tuntunut olevan koskaan tyytyväinen saavutuksiinsa, vaan olisi toivonut haaveidensa toteutuvan jollain muulla tavalla. Hän myös kokee valtavaa häpeää sekä epäonnistumisen tunteita vertaillessaan itseään muihin ihmisiin. Holma on myös itse puhunut hyvin avoimesti omista häpeäkokemuksistaan, kuten myöhästymisestään omasta teatteriesityksestä. Näitä epämiellyttäviä tunteita yhdistää se, että ne ovat hyvin inhimillisiä tunteita, jotka Holma kirjoittaa hyvin rehellisesti esille. Mitä enemmän luin teosta, tajusin, että juuri tämä rehellisyys kaikista tunteista, jopa niistä epämiellyttävistä ja hävettävistä, kiehtoo minua eniten Holman henkilökuvassa.

Kaikki elämästä(ni) ei siis lopulta ollut aivan hirveä pettymys. Elämässä kaikki ei ole aina läheskään ihanaa ja hauskaa, vaan joskus hävettää aivan hirveästi, kun kaupan kassalla yrittää sanoa ”kiitos” ja ”kiitti” samaan aikaan ja lopulta suusta pääsee ”kiitto”. Toisinaan on kateellinen ja ärsyyntynyt läheisen ihmisen menestyksestä, vaikka haluaisikin olla onnellinen tämän puolesta. Välillä haluaisi vain maata painavan peiton alla ja unohtaa, että sen peiton ulkopuolella on jotain elämää. Nämä kaikki ovat hyvin inhimillisiä tunteita, vaikka eivät aina toivottuja, mutta varmasti jokainen tunnistaa kokeneensa joskus tällaisia tunteita. Niistä vain ei puhuta kovin usein.

Teos sopii varsinkin Holma-faneille. Sieltä löytyy paljon viittauksia niihin asioihin, joista Holma on puhunut muun muassa podcastissaan, mutta myös saatanan hahmo tuntui hyvin tutulta ja miksei Sanden ja Suvi-Tuulin käymät keskustelutkin. Jos Antti Holma ei ole vielä tuttu, suosittelen tutustumaan hänen teokseensa tai muihin tässäkin tekstissä esiteltyihin ”kulttuurituotteisiin”. Kaikki elämästä(ni) on myös kuvitettu todella kauniisti, ja se on saatavina myös äänikirjana itse kirjailijan lukemana. Jos muuten ei kiinnosta tarttua kirjaan, niin Holma on myös mainostanut teostaan nukahtamislääkkeenä. Hänen ääneensä on kuulemma mukava nukahtaa.

Vielä pieni paljastus tähän loppuun: hävettää niin hirveästi lähettää tätä tekstiä yhtään minnekään, mutta sellaista se elämä joskus on.

Teksti ja kuva: Jenny Tähtinen

RUNOJA TÄKYLÄISTEN PÖYTÄLAATIKOISTA, OSA I

Aamuisin

 

kuljetan sormenpäitäni ihoasi vasten

painaen mieleeni jokaisen ääriviivasi

 

aamun ensisäteet valaisevat unisia kasvojasi

ja sinä minua.

 

― Emilia Saukkonen

Läheisyydessään

 

hänen tuoksussaan tuntui lupaus tulevasta

jollaista en ole koskaan osannut odottaakaan

äänessään outoa kaipausta

vaikka olisimme edelleen vieretysten

 

kuin olisin viimein ollut kotona sinne niin kauan kaivattuani

tai saanut keuhkot täyteen oltuani hukkumaisillani

 

tai pyyhkisi kasvonsa viimeisen illan

esityksen päätteeksi

ja saisi olla jälleen oma 

haavoittuvainen itsensä

vailla vaatimusta näytöksestä ja roolista

ja saisi siltikin aplodeja ja ylistystä

 

— Emilia Saukkonen

Juovuksissa

Kuva: Kristiina Janhunen

Ollappa juovuksissa

sinun viinistä,

sinusta

Tanniininen, täyteläinen,

hennon kirsikkainen

Sinä

Olen humaltunut

Aamulla on krapula,

kun et ole siinä

― Johanna Sacklén

Tärkeä päivä

Tänään on se päivä

Tiedät kyllä mitä tarkoitan

Juuri se päivä, jolloin kaikki on täydellistä kuin

Marmorisalissa ilman yhtäkään säröä tai häiritsevää hälinää

Tänään on täydellisen tyhjiön kaltainen tila

Äänikään ei siis luonnollisesti kuulu, jos sitä olisi edes olemassa

Tänään on se päivä; Juuri se päivä, jolloin voi olla tässä omana itsenänsä "minuna" 

Olla osa tätä tärkeää päivää, jota kutsutaan nimellä se päivä

— Kristiina Janhunen

Toim. Kristiina Janhunen

TÄKYN TEKSTIVIESTIPALSTA: HUONOT ELÄMÄNOHJEET RY VASTAA

Huolestuttavatko ihmissuhteet? Harmittaako syksyn etäily? Stressaavatko opinnot? Kerro murheesi Täkyn uudistuneella tekstiviestipalstalla, jossa Itäkynän toimituksen oman elämänsä filosofit auttavat sinua ongelmissasi. Toimitus vastaa kysymyksiisi pilke silmäkulmassa ja jakaa erittäin huonoja, mutta noudattamisen arvoisia elämänohjeita.

 

Näin fuksina etäily ja liiallinen kotona oleskelu alkavat pikkuhiljaa ahdistaa. Kuinka vielä suhteellisiin uusiin luokkalaisiin voisi tutustua paremmin, mutta turvallisesti?

extra_smol

 

Hyvä extra_smol,

tämä ongelma on tullut varmasti monille tutuksi tämän vuoden aikana, joten kiitos hyvästä kysymyksestäsi, rohkeutesi auttaa varmasti muitakin saman tilanteen kanssa painivia!

Tilanteeseen on muutamakin hyväksi todettu ratkaisu. Etäilyn aiheuttamaa yksinäisyyden tunnetta (ja plussana myös tekemisen puutetta) voit lieventää kätevästi pikku askarteluprojektin avulla. Kuten kaikki varmasti tietävät, on uusiin opiskelutovereihin helpoin tutustua vaivihkaisen stalkkaamisen kautta. Laita siis Sherlock-hattusi päähän ja etsi käsiisi korkealaatuiset kasvokuvat kaikista niistä opiskelijoista, joihin et ole vielä päässyt tutustumaan kunnolla. Kuvat kerättyäsi on aika laittaa tulostin laulamaan. Leikkaa kasvot irti tulosteista, ja kiinnitä ne esimerkiksi pehmoleluille naamioiksi. Mikäli haluat erityisen realistisen kokemuksen, voit myös täyttää ylimääräisiä vaatteita tyynyillä ja muilla pehmykkeillä ja liimata kasvokuvan paidankauluksen yläpuolelle!

Mikäli oman kodin neljän seinän sisällä pysyttely uusien pehmokavereidesi kanssa tuntuu liian ahdistavalta, kannattaa pitää mielessä Täkyn pitämät erinäiset tapahtumat, esimerkiksi täkyläisten tepastelut. Myös etätapahtumiin ja etäluennoille voi osallistua muualtakin kuin kotisohvalta: ota kone tai puhelin mukaan ja lähde seikkailulle! Esimerkiksi Suvantosillan alla on mahtavan idyllinen ilmapiiri, jota voi verrata aidon ihmiskontaktin tuottamaan lämpöön.

 

Olen opiskelijana täydellisyyden tavoittelija ja haluaisin saada hyviä arvosanoja sekä oppia kaiken perusteellisesti, vaikka aika ei aina anna siihen myötä. Kuinka olla itselleen opiskelujen suhteen armollinen?

extra_smol

 

Arvoisa extra_smol,

täydellisyyden tavoittelu ja vuorokauden rajalliset tunnit ovat kaksi asiaa, jotka sotivat jatkuvasti vastakkain. Ehdotukseni onkin siis, että hankkiudut jommastakummasta puolesta eroon.

Mikäli haluat pitää korkealle asetetut tavoitteesi, voit ruveta valvomaan kaikki yöt! Tämä tuo monta lisätuntia päivääsi, ja näin aikasi riittää paremmin morfologian ja kirjallisuuden klassikoiden opiskeluun ja arvosanojen hiomiseen. Mikäli öinen valvominen ei oikein tunnu sujuvan, voit esimerkiksi korvata kahvimaidon energiajuomalla. Tämä herkkujuoma pitää sinut taatusti hereillä!

Jos valvomisvaihtoehto kuulostaa liian radikaalilta ja valitset mieluummin mielenterveyden arvosanojen sijasta, voit myös koittaa muuttaa ajatusmallejasi: sen sijaan, että haluaisit hyviä arvosanoja, voit toistella peilin edessä vaikkapa lausetta ”ei humanisti kuitenkaan saa töitä, 5/5-paperit eivät lämmitä yhtään sen enempää sillan alla asustellessa”. Mikäli huomaat, ettei tämä uskottelu tuota toivottuja tuloksia, vaan toteat yhä uudelleen humanistin olevan tärkeä osa työelämää, voit kokeilla uuden harrastuksen hankkimista. Mikäli valitset harrastuksesi hyvin, vie se kaiken aikasi ja et enää ehdi murehtia opintojasi! Äärimmäisessä tapauksessa kannattaa harkita jopa ainejärjestötoimintaa.

Onko Muumien Piisamirotta filosofian maisteri?

FM tähtäimessä

 

Kuva: Henna Hara

Hyvä FM tähtäimessä,

olet selkeästi asian ytimessä. Muumien Piisamirotan maailmaa syleilevässä elämänasenteessa tiivistyy filosofian maisterin syvin olemus. Mikään muu tutkinto ei takaa yhtä positiivista asennetta ja suurta elämänviisautta kuin filosofian maisterin tutkinto.

Piisamirotta on pohtiva sielu, joka ennen kaikkea tarvitsee tilaa itselleen ja ajatuksilleen. Hän on pessimistinen maailmanlopun odottaja, jonka mukaan kaikki arkipäiväinen on turhaa ja merkityksetöntä. Tähän asenteeseen voi varmasti samaistua jokainen, joka lopulta saa käsiinsä filosofian maisterin paperit, meni siihen sitten viisi, seitsemän tai kymmenen vuotta. Sillä ei joka tapauksessa ole mitään merkitystä, sillä maailmanloppu tulee kuitenkin.

Vastaus kysymykseesi oli kuitenkin ilmiselvä, joten loppuun voisin lainata Piisamirotan viisaita sanoja: ”Typerä nainen.”

 

Alan olla kyllästynyt Tinderin selaamiseen ja Tinder-treffeillä käymiseen. Mitä muita keinoja tulevan kumppanin löytämiseen olisi?

Tinderöijä_69

 

Rakas Tinderöijä_69,

minulle tuli hieman paha mieli, kun luin flexaustasi siitä, että sinulle satelee treffipyyntöjä kyllästymiseen saakka.

Onneksi tämä palsta on kuitenkin täysin objektiivinen, joten itsetuntoni romahtamisesta huolimatta aion olla avulias ja paljastaa Sen Suurimman Salaisuuden tulevan kumppanin löytämiseen: halloweentaian.

Kerää halloweenyönä seitsemän erilaista kaljatölkkiä. Kaiverra kurpitsaan sydämesi hartain toive, ja syö kurpitsasi sisälmykset raakana. Heitä puhelimesi kaivoon tai vessanpönttöön, ja pyörähdä kolmesti ympäri toistellen vieraskielisiä riimuja. Aseta tyynysi alle viisi erilaista pullonkorkkia. Kieri alasti peiton alla ja nukahda pää pullonkorkkien yllä. Näet aamulla tulevan puolisosi kasvot, kun oksennat lattialle ja katsot laattalammikosta kuvastuvaa heijastusta.

Apua, pelkään olevani vampyyri! Erään Täkyn tapahtuman jälkeen käsivarteeni oli ilmestynyt kaksi punaista pistettä. Tämän jälkeen olen huomannut kehossani tapahtuvan erilaisia muutoksia. Olen huomannut, että nykyään tunnen oloni väsyneemmäksi silloin, jos olen nukkunut kunnon yöunet kuin silloin, jos päätän valvoa koko yön. Kampus Bistrossa syödessäni havaitsen usein silmieni sokaistuvan ruokailuvälineistä heijastuvista valoista. Onko joku täkyläinen muuttanut minut vampyyriksi? Mitä minun tulisi nyt tehdä? Miten voin sopeutua uuteen elämääni?

Oman elämänsä Bella Swan(ko?)                                              

 

Arvon Oman elämänsä Bella Swan(ko?),

ymmärrän suuren huolesi, sillä vampyyrina olemisessa on monia haittapuolia. Kaikista vakavin tietysti on se, ettet voi enää nauttia valkosipulileivästä.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen: se näyttää enemmänkin suomen kielen yliopistonlehtorilta, jolla ei ole kahvikuppia, jota hipelöidä luennon aikana. Uuteen elämäntyyliin on varmasti haastavaa totutella, mutta se ei silti missään nimessä ole mahdotonta. Kiitä onneasi siitä, että tällä hetkellä kaikki luennot hoituvat verkon välityksellä, joten et joudu kärvistelemään auringon valossa matkalla Agoran luentosaleihin. Voit myös ottaa kaiken ilon irti siitä, että kykenet vaivatta valvomaan yösi. Humanisti kuitenkin tunnetusti työskentelee parhaiten keskiyön ja aamu kolmen välillä, varsinkin deadlinen lähestyessä.

Uskon, että sinun ei tarvitse enää tuhlata vähäisiä opintotukiasi Kampus Bistron ruokiin, sillä ne tuskin täyttävät enää huutavaa nälkääsi. Ravinnontarpeesi tyydyttyy varmasti sillä, kun isket hampaasi pahaa-aavistamattoman opiskelijatoverisi kaulaan. Varmista kuitenkin, että opiskelijatoverisi ei ota ruokailuasi flirttailuyrityksenä, sillä nykyajan nuorilla aikuisilla on erikoisia mieltymyksiä.

Jos nämä ohjeet eivät vielä piristäneet sinua, niin voit tuudittautua ainakin siihen, ettei sinun tarvitse enää miettiä asuasi Täkyn halloweenbileisiin. Voit saapua paikalle vain omana itsenäsi ja olla varmasti illan karmein ilmestys.

Nyt kun yliopiston ravintolat ovat viikonloppuisin kiinni, on kovin vaikeaa vastustaa kiusausta tilata kaikkea hyvää roskaruokaa. Kuinka voisin vastustaa kiusausta näkemättä kuitenkaan liikaa vaivaa esimerkiksi keittiössä hääräilyyn.

Pizzaperjantai

 

Hei Pizzaperjantai,

valitettavasti nimimerkkisi aiheutti minussa niin vahvan pizzanhimon, että sorruin itse tilaamaan ruokaa kotiini. Kiitos.

Jotta vastaavalta vältyttäisiin tulevaisuudessa, suosittelisin sinulle kokkausiltoja kavereiden kanssa! Yhdessäolo tekee keittiössä hääräämisestäkin hauskempaa, ja ruokalajin voi valita opiskelijabudjettiin sopivaksi. Suht yleinen haittavaikutus (esiintyy enintään viidellä kymmenestä) on se, että ruoanlaittoilta saattaa pikkuhiljaa ja aivan huomaamatta lipsua ruokajuomista ryyppäämisen puolelle, mutta tämä on aivan normaalia!

Tässä vielä oma lempireseptini opiskelijaruokaa varten!

Tarvitset

–     makaronia

–     kaljaa

–     soijarouhetta

–     pullon viinaa

–     vettä

–     mausteita.

Keitä makaroni ohjeen mukaan. Juo samalla pari kaljaa. Makaronin kiehuessa voit valmistaa soijarouheen paketin ohjeen mukaan ja juoda vielä pari kaljaa. Kun sekä soijarouhe että makaroni ovat valmiita, sekoita ne keskenään, mausta maun mukaan ja korkkaa viinapullo. Tarjoile lämpimänä, viina kylmänä. Bone apple tea!

 

Onko ok, jos ei tunne olevansa humanisti, mutta opiskelee suomen kieltä ja kirjallisuutta?

Valehumanisti

 

Rakas Valehumanisti,

ensimmäiseksi sinun tulee kysyä itseltäsi, mitä humanistisuus oikein mielestäsi tarkoittaa. Onko humanismi tieteenala vaiko kenties mielentila? Entä tulisiko humanistin sopeutua johonkin tiettyyn muottiin? Kenties pukeutua jättisuuriin villapaitoihin, kierrellä kirpputoreilla ja harrastaa filosofista pohdintaa. Ehkä humanistisuuden perimmäinen ajatus on kuitenkin siinä, että aivokapasiteettia ei turhaan kannata rasittaa antaakseen suoria vastauksia. Mieluummin voisi vaikka pohdiskella onko elämän tarkoitus mahdollisesti hyvä kirjallisuuden klassikko punaviinilasin vauhdittamana vaiko kenties VISKistä nauttiminen sateisena syysiltana.

Olen aivan varma siitä, että kunhan hyväksyt kohtalosi työttömänä humanistina, opit nauttimaan elämästäsi ja alat tuntea yhteenkuuluvuutta muihin humanistikollegoihisi.