PÄÄKIRJOITUS

Lyö totaalisen tyhjää. Ei yhtään oivaltavaa ideaa tai pikkunokkelaa lausetta. En suoraan sanottuna jaksaisi kirjoittaa tätä pääkirjoitusta, mutta on pakko. Mistä johtuu, että kirjoittamisesta nauttiva humanistihempukka voi eltaantua harrastukseen näin pahasti?

Se ei ainakaan liity siihen, että olisin kirjoittanut viime aikoina jotenkin tavallista enemmän. Toki gradu on ollut työn alla koko kevään, mutta en ole sitäkään todellisuudessa sivutolkulla ahertanut. Noppia siitä ei ihan heti ole tiedossa – sen sijaan kaikki olennaiset esseepaketit odottavat aloittamista. Olen kuitenkin jo useamman kerran joutunut toteamaan, ettei kirjoittaminen oikein luonnistu. Lienee siis varsin yleistä, että ”koronteenin” aikana laiskottaa aivan urakalla.

Tällaisten kelojen vuoksi tämänkertainen Itäkynä liittyy jaksamiseen. Tiedän, ettei numeron lukeminen voisi mitenkään korvata yhdessä oloa ystävien kanssa, kunnon bileitä taikka vapautta matkustaa. Vaikka lähikontakti puuttuu, voimme silti toimia yhdessä – ja sillä periaatteella tämäkin Itäkynä on saatu ajoiksi, vaikka se kornilta kuulostaa. Muun muassa tällä periaatteella olemme koonneet Itäkynän toimituksen karanteenisuosikit, joista joku voi halutessaan inspiroitua. Sen lisäksi luettavananne on vähän lisää kirjoittamisen tuskaa, vinkkejä pandemia-ahdistuksen taltuttamiseen, ajankohtainen haastattelu etäopeharkkalaisista sekä erään fuksimme kokemus tämän vuoden etävapusta. Numero pitää sisällään myös pj-Roosun keväiset tervehdykset, tekstiviestipalstan ja Kansa saaristossa -novellin jatko-osan.

Olen itse tajunnut tänä aikana jotain olennaista jaksamiseen liittyen: vaikka kuinka sellainen hipsterihkö "plant mom -estetiikka" minua puhutteleekin, en itse ole sellainen. Luulen nimittäin tappaneeni yhden huonekasvini poikkeusolojen aikana, eikä minulla ole aikomustakaan parantaa huolenpitoani sitä kohtaan. En vain jaksa ylimääräistä yrittämistä, en juuri nyt. Ehkä kumppanini pelastaa sen vielä.

Ei kun ihan oikeasti: tsemppiä ja jaksamista jokaiselle kanssatäkyläiselle! Kyllä tämä vielä helpottaa.
Terveisin toiveikas päätoimittajanne Karoliina