PÄÄKIRJOITUS

Onneksi vuosi 2020 lähestyy loppuaan. Toivoisin voivani siirtyä uuteen vuoteen ilman suuria odotuksia, mutta voi olla, että 31. joulukuuta toivotan vuoden 2021 naiivisti tervetulleeksi. Kuka ikinä silloin seurassani onkaan, saa ravistella minua elämän karuilla realiteeteilla.

Yksi sana on putkahdellut niin pääkirjoituksissani kuin vuoden sanallisessa ilmaisussa yleisesti: korona. VOIVID-19, joka pilasi opiskelijoilta vapun ja kesältä festarit. Puhun varmasti monen puolesta sanoessani, että hallitus on tehnyt hyviä linjauksia pitkin vuotta, vaikka kulttuurialan tapahtumien rajoittaminen 20:een henkeen oli eritysesti Black Friday -hässäkän aikaan erittäin kyseenalaista. Jos tämä säätö puolestaan yliopistoelämässä on jotain opettanut, niin ainakin ennakkoluulottomuutta kaikessa etäilyssään. Pari viikonloppua takaperin fennistit pääsivät matkaamaan Osman ympäri (lähes) 80:ssä tunnissa ensimmäistä kertaa etäyhteyksin, ja joulukuun alussa Täky juhlisti pikkujoulujaan samalla lailla Zoomin välityksellä. Onneksi tällaisia järjestetään!

Ennen joululoman lepoa on hyvä hetki vilkaista vuoden viimeisen Itäkynän tarjontaa. Toimituksen kesken olemme esimerkiksi koonneet marraskuisen kirjallisuuspiirin lukuvinkit omaksi jutukseen. Lisäksi luettavana on täkyläisten sivuainekokemuksia, vinkkejä ekologisempaan arkeen, runoja sekä aikuisten faabeli kissasta. Vaikka itse sen sanonkin, numerossa on sopivassa tasapainossa sekä "virallisempaa" että kaunokirjallisempaa luettavaa. Iiiso kiitos kaikille kirjoittajille ja kuvaajille, kanssanne on ollut ilo työstää ainejärjestölehteä! Lopuksi haluan myös toivottaa rauhallista joulunaikaa jokaiselle lukijalle, vaikken massiivinen jouluintoilija olekaan. Toivottavasti kenenkään joulukuusi ei kaadu, eikä perheriitoja synny! 

Glöginhuuruisin terveisin väistyvä päätoimittaja Karoliina

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Vuosi alkaa olla lopuillaan, eikä hetkeäkään liian aikaisin. 2020 on ollut monella tapaa erilainen ja haastava vuosi, myös ainejärjestötoiminnan kannalta. On täytynyt tehdä nopeita päätöksiä uuden informaation pohjalta ja perua tapahtumia lyhyelläkin varoitusajalla. Kaikki toiminta on täytynyt miettiä uusiksi niin, että se onnistuu myös etänä. Keväällä tämä oli erityisen haastavaa, koska yhtäkkiä kaikki olivat ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa täytyi osata järjestää etätapahtumia.

Koko vuosi on ollut hankala myös kaikille täkyläisille, eikä Täkyn tapahtumien peruuntuminen ja muuttuminen ole varmasti helpottanut asiaa. Toivon, että kaikki uskovat ja ymmärtävät sen, että toimintaa on yritetty järjestää ja pitää yllä niin paljon kuin on mahdollista, mutta kaikki on jouduttu tekemään oman etätyöskentelyosaamisen ja jaksamisen puitteissa. Toiminta on mielestäni kehittynyt koko vuoden aikana, ja viimeisimmät etätapahtumat, kuten Osma ja pikkujoulut, olivat oikein onnistuneita. Näiden kokemusten ja luodun perustan pohjalta uusi, upea hallitus saa varmasti kehitettyä Täkyn toimintaa entistäkin paremmaksi!

Koska tämä on viimeinen pj-palsta by Roosu, oli tarkoituksena kirjoittaa maailman kliseisin teksti siitä, mitä kaikkea on kerennyt neljän vuoden aikana tehdä ja miten Täky on muuttanut elämää yms. jne., mutta ilmeisesti en jätä järjestötoimintaa vieläkään lopullisesti, joten säästytte tältä ainakin toistaiseksi. Tyydyn toteamaan, että vuosi puheenjohtajana oli ihan huippu, mutta kunpa se olisi sijoittunut johonkin muuhun aikaan kuin pandemiavuoteen.

Kiitos kaikille täkyläisille ja hallitukselle, joka on jaksanut vaikeuksista huolimatta painaa hullulla haipilla eteenpäin, kaikkien teidän takianne tätä ainejärjestöhommaa tehdään. <3

– Roosu

TÄKYLÄISTEN SIVUAINEKOKEMUKSIA

Tässä epävirallisessa sivuaine-esittelyssä saat kuulla ensi käden tietoja siitä, miltä tuntuu opiskella esimerkiksi sosiologiaa tai yleistä kielitiedettä. Jutun tarkoituksena ei ole toimia opinto-ohjauksena vaan pienenä kurkistuksena siihen, millaisia sivuaineita muut täkyläiset opiskelevat ja mitä sanottavaa heillä on niistä.

 

Sukupuolentutkimus

Kiinnostuin sukupuolentutkimuksesta jo silloin, kun se esiteltiin fuksivuotenani sivuaineinfossa. Sukupuolentutkimuksessa joutuu suorittamaan pääasiassa kurssit itsenäisesti joko tentteinä tai esseinä, mutta minulle kurssimateriaali on ollut yksi mielenkiintoisimmista, joten monenkirjavien teosten lukeminen ei ole ollut joka kerta läheskään niin puuduttavaa hommaa kuin kurssikirjojen lukeminen yleensä on.

Sukupuolentutkimuksessa parasta on ollut se, että se on avartanut maailmankuvaani entisestään, ja ymmärrän paremmin naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa mutta myös seksuaalivähemmistöjen, etnisyyksien ja jopa eri-ikäisten kokemaa syrjintää. Olen saanut oppia Suomen naisten historiasta niin koulutuksen kuin politiikankin saralla, tutkinut mainonnan tapoja esittää pikkutyttöjä ja saanut selville, miksi suomalaiset haukkuvat ruotsalaisia homoiksi.

Suosittelen sukupuolentutkimusta kaikille niille, jotka haluavat oppia lisää yhteiskunnallisista hierarkioista – jopa sellaisista, jotka saattavat olla piilossa ja täysin hyväksyttyjä. Sukupuolentutkimus antaa myös hyvät eväät kyseenalaistaa vallalla olevia normeja esimerkiksi sukupuolesta, seksuaalisuudesta tai etnisyydestä.

– 5. vuosikurssin kirjallisuuden pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Sosiologia

Kiinnostuin sosiologiasta toisena opiskeluvuonnani, mutta päädyin opiskelemaan sitä vasta maisterivaiheessa. Kiinnostuin ihmisten toiminnasta yhteiskunnassa ja ajattelin sosiologian sopivan myös kirjallisuuden pariksi, sillä jo kirjallisuuden opinnoissa törmää moniin sosiologian klassikkoajattelijoihin (parasta, jos tykkää namedroppailusta). Sosiologia on myös ja erityisesti mielenkiintoinen siksi, että näkökulmia on tarjolla todella monia. Kaikille pakollisia klassisen sosiologian peruskurssien lisäksi valinnaisia kursseja löytyy niin antirasismin, kriminologian kuin tasa-arvotyönkin parista!

Suosittelen sivuainetta erityisesti, jos yhteiskunnalliset ilmiöt ja keskustelut kiinnostavat! Koen, että sosiologia on erityisen hyödyllinen sivuaine sekä asiantuntijaksi tähtääville että ylipäätään yhteiskunnallisten asioiden ymmärtämiseen.

– 5. vuosikurssin kirjallisuuden pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Markkinointi ja johtaminen

Humanisti kauppatieteiden luennoilla voi kuulostaa oudolta ilmiöltä, mutta itse kaipasin sivuaineeksi jotakin, josta saisin vielä konkreettisempaa osaamista työelämään. Olen kiinnostunut viestinnästä ja tiedottamisesta, ja koin, että markkinoinnin osaaminen voisi olla tässä hyödyksi. Aluksi ajattelin valita sivuaineekseni pelkän markkinoinnin, mutta aivan mielenkiinnosta päätin ilmoittautua myös johtamisen peruskurssille, joka paljastui myös erittäin kiinnostavaksi. Olen käynyt molemmista aineista vasta peruskurssit, mutta jo niistä on saanut paljon hyvää tietoa irti.

Parasta markkinoinnissa ja johtamisessa on ollut se, että pääsee tutkimaan ja analysoimaan tarkemmin asioita, jotka ovat elämässä muutenkin läsnä. Jokainen kohtaa markkinointia esimerkiksi mainonnan muodossa ja johtamista esimerkiksi kursseilla tai työelämässä. On ollut kiinnostavaa tehdä katsausta erilaisiin markkinointi- ja johtamistyyleihin ja peilata niitä omiin kokemuksiin.

Suosittelisin sivuainetta kelle tahansa, joka on kiinnostunut tekemään tulevaisuudessa työtä, jossa joutuu joko vaikuttamaan markkinoinnin avulla tai johtamaan ihmisiä.

– N. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

Japanin kieli ja kulttuuri

Aloitin tänä syksynä japanin kielen ja kulttuurin opiskelun henkilökohtaisen mielenkiinnon takia. Kävin pakollisen johdantokurssin jo vuosi sitten, mutta en samaisena syksynä vielä ehtinyt sivuaineen äärelle. Perusteiden kurssin etäluentoja on kolme kertaa viikossa, ja niillä opiskellaan kielioppia, sanastoa, useampaa merkkijärjestelmää ja kulttuurin vaikutusta kieleen. Opin itse kieliä melko hitaasti, ja olen siksi käyttänyt luentojen ulkopuolella paljon aikaa kielen parissa, mikä on ollut toki työlästä mutta myös erittäin antoisaa. Olen oppinut ensimmäiseltä kielen kurssilta todella paljon, ja tentin myös Japanin perinteinen kulttuuri -kurssin, mikä taas kehitti kulttuurista osaamistani.

Suosittelen tätä sivuainetta ehdottomasti kaikille, joita kiinnostaa uuden kielen opiskelu ja uuteen kulttuurin tutustuminen! Japanin kieli poikkeaa todella monelta osin suomen kielestä, mikä mielestäni tuo uudenlaista näkökulmaa suhteessa kieliin ja niiden käyttöön kulttuuriympäristössä. Tässä sivuaineessa pääsee myös kirjoittamaan uudenlaisilla merkkijärjestelmillä, mikä on mielestäni todella mielekästä!

– 3. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, aineenopettajalinja

 

Karjalan kieli ja kulttuuri

Päädyin valitsemaan sivuaineeksi karjalan kielen ja kulttuurin, koska osallistuin sen johdantokurssille, joka oli niin mielenkiintoinen, että päädyin jatkamaan opiskelua sivuaineena. Karjalan kieli ja kulttuuri sopii hyvin suomen kielen opiskelijalle, varsinkin asiantuntijalinjalla. Parasta on se, että pääsee opiskelemaan vierasta kieltä, joka on kuitenkin suomen läheisin sukukieli, joten fennistiikan opinnoista on sivuaineopinnoissa hyötyä! Kyseessä on vapaa sivuaine, joten suosittelen sen opiskelua kaikille, jotka ovat kiinnostuneita karjalan kielestä tai esimerkiksi pienten kielten asemasta ja elvyttämisestä. Osa kursseista käsittelee myös karjalaista kulttuuria ja historiaa.

– 2. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Suomen opettaminen toisena ja vieraana kielenä

Suomen opettaminen toisena ja vieraana kielenä sopii hyvin opettajaksi opiskeleville, mutta myös asiantuntijana saa sivuaineesta paljon irti! Parasta sivuaineessani on se, että suomen kieleen saa aivan uudenlaisia näkökulmia, kun katsoo sitä vieraan kielen oppijan perspektiivistä. Sivuaine täydentääkin hyvin omia suomen kielen asiantuntijan opintojani. Sivuaineessa käsitellään muun muassa vieraan kielen oppimisprosessia, millaista suomen kieli on vieraan kielen oppijan näkökulmasta ja millaista on kulttuurien välinen viestintä.

– 2. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

 

Yleinen kielitiede ja kieliteknologia

Yleisessä kielitieteessä käsitellään nimen mukaisesti kieltä yleisellä tasolla. Oppiaineessa tutkitaan kielten kaikkia eri osa-alueita. Kieliteknologian puolella käsitellään esimerkiksi sitä, miten erilaisilla tietokoneohjelmilla voidaan analysoida puhetta. Päädyin valitsemaan sivuaineen, koska kielitiede kiinnostaa ja halusin suomen kielen opintojen lisäksi tutkia kieltä yleisemmällä tasolla. Suosittelisin yleistä kielitiedettä ja kieliteknologiaa erityisesti kieltenopiskelijoille, esimerkiksi juuri suomen kielen asiantuntijalinjalla opiskeleville. Sivuaine on erittäin kattava kokonaisuus niille, jotka ovat kiinnostuneita kielitieteestä ja haluavat tehdä kielentutkimusta.

– 2. vuosikurssin suomen kielen pääaineopiskelija, asiantuntijalinja

Toim. Roosu Ilvonen

Kuva: Henna Hara

PIKAVINKKEJÄ EKOLOGISEMPAAN ARKEEN

Kaipaatko arkeesi uusia ekologisia tuulahduksia? Oletko kenties mökkihöperöitynyt ja tarvitset jotain tekemistä? Haluatko säästää rahaa ja samalla myös luontoa? Inspiroidu näistä käytännöllisistä ideoista, ensimmäistä vinkkiä voit soveltaa vaikka joululahjaksi!

– Rötköttääkö kaapissasi reikäisiä lakanoita tai vaatteita? Askartele niille uusi elämä! Kankaiset vanulaput, suodatinpussi tai kankainen talouspaperi ovat ekologinen vaihtoehto kertakäyttöisille! Huom.! Jos osaat ommella haalarimerkkejä paikoilleen, selviydyt näistäkin.

– Kyseenalaista joululahjakulttuuri. Jos kuitenkin haluat ilahduttaa läheisiäsi, kokeile aineetonta lahjaa, kuten elämyslahjakorttia tai lahjoitusta hyväntekeväisyyteen. Voit myös hyödyntää omia taitojasi: tee vaikka lahjakortti, jolla saa loihtimasi iltameikin tai kampauksen.

– Jos haluat olla uskottava humanisti, käytät lasipurkkeja uudestaan esimerkiksi juomalaseina, maljakkoina tai säilytysastioina. Puhdistetussa suolakurkkupurkissa voit antaa lahjaksi vaikka itse leipomiasi keksejä (jos siis tiedät vastaanottajan pitävän niistä). 

– Kotia siivotessasi voit korvata ympäristöä kuormittavat kemikaalit siivoussaippualla (toiselta nimeltään kookossaippua). Toinen luonnonmukainen pesuaine on etikka, sillä lähtee esimerkiksi voimakas hienhaju vaatteista. Ruokasoodalla taas voit puhdistaa kattiloita, termospulloja ja vaikka uunin!

– Lainaa tavaroita! Tee lähipiirillesi selväksi, että sinulta voi tarvittaessa lainata lautapelejä, nuottikirjoja, koriste-esineitä tai silitysrautaa, kunhan niistä pitää huolen. Ja kysy myös rohkeasti itsellesi lainaan tavaroita, joita et halua yhtä käyttökertaa varten ostaa.

Lähteet:

SARAMÄKI, RINNA 2020: 250 ekotekoa, joilla pelastat maailman. Otava. [Äänikirja, e-kirja] Saatavilla muun muassa BookBeat-äänikirjasovelluksesta.

Martat: Isoäidin siivousvinkit. Osoitteessa https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/siivous/isoaidin-siivousvinkit/. Viitattu 16.11.2020.

 

Teksti: Greta Sandgren
Kuva: Henna Hara

KIRJALLISUUSPIIRIN LUKUVINKIT

Täky järjesti keskiviikkona 18.11. kirjallisuuspiirin, jossa paikalla olleet saivat jakaa lukuvinkkejään. Kirjallisuuspiiriin saimme inspiraation Popsi ry:n lukuhaasteesta, jonka tarkoituksena oli korostaa lukutaidon merkitystä. Vaikka emme lukuhaastetta alkuperäisessä muodossaan toteuttaneet, niin halusimme muilla tavoin nostaa esiin tätä tärkeätä aihetta ja koota yhteen Täkyn jäsenistöä suosittelemaan muille omia suosikkiteoksiaan. Toiveena oli, että kyseiset vinkit pääsisivät vielä muidenkin täkyläisten luettavaksi, joten Itäkynän toimitus on tehnyt työtä käskettyä ja koonnut ne yhdeksi jutuksi.

Steven Hall: Haiteksti

Eric Sanderson on menettänyt muistinsa ja alkaa selvittää menneisyytensä mysteerejä psykiatrinsa varoituksista huolimatta. Pian häntä alkaa kuitenkin piinata muistoja ahmiva hai, jota hänen on muistinsa säilyttääkseen paettava keinolla millä hyvänsä.

Kuulostaako kummalliselta? Haiteksti on omalaatuinen teos, jota on vaikea kuvailla. Se sijoittuu jonnekin psykologisen trillerin, scifin ja taideteoksen välimaastoon. Se vääntelee sanoja ja todellisuutta tavalla, joka karmii lukijan selkäpiitä vielä viikkoja teoksen lukemisen jälkeen. Haiteksti on kuitenkin sen verran uniikki tapaus, että jokaisen kirjallisuuden ystävän soisi kokevan sen kerran elämässään.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Suomalaiseen juroon perusluonteeseen pureutuva Kyrön Mielensäpahoittaja on hulvaton kertomus 80-vuotiaasta jäärästä, jolle valittamisesta on tullut pinttynyt tapa. Tästä kielii myös Mielensäpahoittajan tunnetuin lausahdus: “Kyllä minä mieleni pahoitin.” Huumoriarvon lisäksi kirja antaa lukijalleen myös koskettavan kuvauksen karusta todellisuudesta ja yksinäisyydestä, jotka moni vanhus joutuu elämässään kohtaamaan.

Rosa Liksom: Hytti numero 6

Suomalainen tyttö ja raavas, nelikymppinen venäläismies asettuvat hyttitovereiksi Siperiaan matkaavalla junalla Moskovasta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin.  Matka on kasvutarina ja naturalistinen kuvaus neuvostovallan jäänteistä, sen ihmisistä, nostalgiasta. Liksom kuvaa hajuja, makuja, maisemia ja tunnelmia vivahteikkaasti ja taitavasti: hänen Finlandia-palkittu romaaninsa on yhtä aikaa karu ja kaunis.

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

*Sisältövaroitus: syömishäiriö* Sofi Oksasen esikoisteoksen keskiössä on päähenkilö Anna, syömishäiriöinen ja juuriaan peittelevä virolaisäidin ja poissaolevan suomalaismiehen tytär. Bulimia ja Viron lähihistoria – tai siis erityisesti virolaisten sukujuurien peittely – tiivistyvät hänessä ja romaanin kerronnassa monitahoiseksi kompleksiksi, jonka lukijakin tuntee kehossaan. Romaanin aihe ei siksi sovi kaikille, mutta on feministisessä voimassaan voimakas lukuelämys.

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

Lemmikkikaupan tytöt on kaunistelematon kertomus teini-ikäisestä Jasminista, joka päätyy uuden tuttavuutensa Lindan houkuttelemana lemmikkikaupaksi naamioidun seksikaupan uhriksi ja lopulta katoaa. Romaanin kerronta vuorottelee Jasminin, hänen äitinsä ja ihmiskaupan parissa työskentelevän Randin näkökulmien välillä, joten lukija saa laajan kokonaiskuvan tarinan kulusta. Teos sopii mainiosti yhteiskunnallisista aiheista kiinnostuneille lukijoille, sillä teoksen kantava teema naiseuden ja nuoruuden ohella on seksikauppanäkökulman laajentaminen. Synkästä aihepiiristä huolimatta kerronta kaappaa lukijan mukaansa koukuttaviin juonenkäänteisiin.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Tietäjät tietävät, että tämä on päätoimittaja Karoliinan lempiteos ikinä – kyllä vain, päihittää mennen tullen kaikkien rakastamat Potterit. Romaania on keretty suositella moneen otteeseen Karoliinan viisivuotisen yliopistotaipaleen aikana, ja itse asiassa yksi suositus siitä löytyy vanhasta Itäkynästä. Millaista on olla maahanmuuttajataustainen rasistisessa Suomessa? Mitä hittoa symboloivat kissa ja käärme? Ei auta kuin lukea!

Kestosuosikkina J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia.

Jos on erityisesti kiinnostunut fantasiagenrestä ja nauttii yksityiskohtaisesta kuvauksesta, on klassikkokertomus hobittien matkasta Keskimaan armottomuudessa varmasti mieluinen. Mikäli trilogian läpikäyminen tuntuu liian suurelta haasteelta, voi yleissivistäväksi alkupalaksi lukea Hobitin. Kirjallisuuspiirissä erityisinä huomioina nousivat esiin Kersti Juvan käännöstyön kehuminen sekä Tolkienin henkilökohtainen kiinnostus esimerkiksi suomen kieltä kohtaan.

Villikortti Volter Kilpi: Alastalon salissa

Kirjallisuudesta innostuneet täkyläiset leikittelivät kirjallisuuspiirissä ajatuksella lukuhaasteesta, jonka tavoitteena olisi lukea yhdessä legendaarinen Alastalon salissa. 956-sivuinen klassikkoteos on viipyilevä kuvaus kuuden tunnin mittaisesta kokoontumisesta Kustavissa. Kyseistä romaania on kuvailtu suomalaisen kirjallisuuden vaikeimmaksi mutta myös jopa parhaaksi romaaniksi. Oletko sinä valmis tarttumaan haasteeseen?

 

Oletko jo lukenut kaikki edellä mainitut tai jäikö jokin olennainen vinkki uupumaan? Kannattaa pysyä kuulolla seuraavasta kirjallisuuspiiristä ja kirjoittaa vaikka sillä aikaa kirjavinkkinsä Täkyn tekstiviestipalstalle!

 

Toimittaneet: Karoliina Kapanen ja Johanna Sacklén

Kuvat: Henna Hara

KISSA

Sattuipa kerran niin, että törmäsin kadunkulmassa hyvin kauniiseen kissaan. Sillä oli pitkä häntä ja todella sileä, maidonvaalea turkki. Sen vasenta poskipäätä koristi musta kauneuspilkku, ja viikset sillä olivat vallan suloisesti kaareutuvat. Kissa oli pitänyt ulkonäöstään todella hyvää huolta – ei yksikään karva kääntynyt toista vasten, ja kissa todellakin hohti puhtauttaan – huolimatta siitä, että oli keskellä laitakaupungin saastetta. Niinpä tiedustelin kissalta sen nimeä: 

– Teen toimistotyötä, kissa vastasi ärtyneeseen sävyyn.

– Ei, ei, enhän minä sitä. Olet vain todella kaunis kissa, ja tahtoisin tietää nimesi, jotta tiedän, ketä olen pyytämässä kahville.

Puheeni selvästi imarteli kissaa, mutta se jatkoi:

– Miksi tahtoisit kanssani kahville, ethän tiedä minusta mitään?

Kissa oli todella hankala, ja minun oli moneen kertaan vakuutettava, että nimenomaan tahdoin oppia tuntemaan sen.

– Muutenkin kuin hännän alta?

– Totta kai, jokaista karvaa myöten.

– Hyvä on, kissa vastasi lopulta.

Vein kissan hienoimpaan kahvilaan, jonka tiesin, koska tahdoin sen tietävän, että kissanani sen olisi totuttava parhaaseen. Kahvila oli sisustettu skandinaaviseen tyyliin, ja kissani oli kuin osa sisustusta – todellakin aivan kuin olisi katsonut katalogia. Kissa tahtoi sokeroidun kahvin kermalla ja jonkinlaisen avokadoleivän. Avokado kuulemma sai sen karvan kiiltämään, ja kerma ruokki muotoja. Totta kai tahdoin kissani pysyvän kauniina ja pitävän omasta ulkonäöstään.

– Tuleeko maksu samasta vai erikseen? kassaneiti kysyi kohteliaasti.

– Samasta, kissa sähähti takaisin. – Sinä maksat, se jatkoi ja loi minuun tulistuneen katseen kauniilla kissansilmillään.

Maksaminen oli minulle alusta saakka itsestään selvää, mutta näköjään kissan mieli toimi hyvin toisella tavalla.

– Totta kai.

Kissa siemaili kermaista kahviaan todella sivistyneesti, sileät säärensä sievästi ristissä pöydän alla, ja kertoili ummet ja lammet itsestään. Kissan silmät vaelsivat jonnekin kaukaisuuteen, ja toisinaan se pyöritteli suloisesti kaareutuvia viiksiään huoliteltujen kynsiensä ympärille. Kissan menneisyys oli varsin kirjava. Se oli päätynyt maalaistalosta yksinhuoltajaäitinsä pois ajamana tarjoilijaksi lähikaupungin kuppilaan, sieltä valokuvamalliksi viereiseen kaupunkiin ja lopulta, monien sattumusten kautta, tehnyt siirtymän filmiteollisuuteen. Asiat eivät kuitenkaan olleet sujuneet kissan haluamalla tavalla, joten nyt se toimi kirjanpitäjänä eräässä kohtuullisen menestyvässä tilitoimistossa. Kissa oli ylpeä siitä, että osasi tehdä tilinpäätöksen. Minulta kissa puolestaan kysyi, mitä teen työkseni. Kerroin olevani kaupungin suosituimman kissantarvikemyymälän toimitusjohtaja, ja kissa piti kuulemastaan.

Vaihdoimme puhelinnumerot, ja sovimme tapaavamme uudestaan. Valehtelisin, jos väittäisin koskaan tavanneeni toista yhtä fiksua ja kaunista kissaa. Kissa oli todella etevä päättelijä, nokkela sananlaskija ja taiteellisesti erittäin lahjakas. Kissa ei ollut vegaani, kuten niin monet muut kissat nykyään, vaan harrasti jopa metsästystä. Kaiken kukkuraksi kissa kalttasi, suolisti ja valmisti saaliinsa itse, eikä mikään ruoka ollut yhtä hyvää kuin kissan laittama kyyhkypaisti. Ei yksinkertaisesti ollut yhtäkään asiaa, jota kissa ei olisi osannut ja suorittanut vähintäänkin kiitettävästi.

Pedissä kissa oli varsinainen peto ja taipuisa kuin tinalanka. Eikä ihmekään – kissa joogasi päivittäin, kävi seinäkiipeilemässä ja piti muutenkin huolta kunnostaan. Minun suoritukseeni kissa oli myös varsin tyytyväinen ja kehräsi maireasti mahani päällä, kun leikkimme oli ohi.

Juhlissa kissa puolestaan oli aina huomion keskipisteenä. Kaikki halusivat tarjota sille drinkkejä, ihailivat sen sileää karvanlaatua ja olisivat tahtoneet tutustua paremmin. Kissa kuitenkin valitsi seuransa tarkasti ja viihtyi juhlien ulkopuolella itsekseen. Kissa sanoi kohtaamisten uusien ihmisten kanssa herättävän luovuutensa, mutta yksin sen sai purettua parhaiten. Ihailin kissani luovuutta.

Kun olimme tapailleet muutaman viikon, kissa ehdotti, että alkaisimme seurustella. Se sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä totta kai tahdoin sellaisen kissan pois vapailta markkinoilta – kokonaan itselleni. Hemmottelin kissan pilalle myymälästäni ostetuilla kissantarvikkeilla, ja toin sille solkenaan töistä ilmaisia näytteitä. Kissa alkoi kutsua minua rakkaakseen, eikä aikaakaan, kun muutimme yhteen. Lopulta kysyin kissaltani, tahtoisiko se luopua työstään tilitoimistossa ja tulla töihin myymälääni. Kissa sanoi suostuvansa ainoastaan sillä ehdolla, että pääsisi sielläkin pitämään kirjaa ja tekemään tilinpäätöksiä. Totta kai suostuin, koska tahdoin kissani olevan onnellinen.

Kissasta tuli nopeasti hyvää pataa kaikkien työkavereidensa kanssa, mutta se arvosteli kollegoitaan salaa kotona. Milloin kukakin oli ”taas harjannut vastakarvaan”, milloin ”viilannut kynttään niin, että se oli katkennut, ja näytti nyt ihan hirveältä” tai milloin ”mieleltään niin jälkeenjäänyt, ettei edes osannut avata ovea”. Se oli kissani pahe, muiden arvostelu. Tiedustelin, oliko se mahdollisesti kateellinen muille kissoille, johon se vastasi silmät tulistuneena:

– Minulla ei ole syytä olla kateellinen! Minä olen kaunein ja fiksuin kissa, jota maa päällään kantaa!

Se piti kyllä paikkansa, mutten täysin voinut asettua kissani puolelle, tulihan se sentään haukkuneeksi alaisiani. Aika ajoin se johtikin välillämme riitoihin, sillä kissan mieli järkkyi helposti. Se ei yksinkertaisesti kestänyt olla minkäänlaisen arvostelun kohteena, vaan sähisi takaisin jotakin tämän tapaista:

– Sinä vähä-älyinen, kuinka voitkaan luulla minua noin typeräksi? Sinä vain haluaisit jättää minut kuin, kuin, minkäkin kesäkissan, ja ottaa jonkun niistä tilalle. Häh? Vai väitätkö muuta? Jos pentuja haluat, niin etsi joku kiimainen narttu, minua ei kiinnosta.

Usein kissan huutoa ja sähinää jatkui niin pitkään, etten ehtinyt saada sanan sijaa. Lopulta kissa loukkaantui omista sanoistaan niin syvästi, että pakeni milloin makuuhuoneeseen tai vessaan, milloin ulos, ja paiskasi oven perässään kiinni. Opin kuitenkin hyvin pian, että kissan piti antaa olla omissa oloissaan, kunnes se leppyi tarpeeksi ollakseen kanssani samassa huoneessa. Kun se oli rauhoittunut, sitä piti hemmotella sitten hieman enemmän kuin edellisellä kerralla. Kissa osasi todellakin olla dramaattinen ja vaativa.

Olimme olleet yhdessä noin vuoden, kun annoin eräälle yritykseni työntekijöistä luottamushenkilön tittelin. Kissa ei ollut tyytyväinen:

– Miksi et ylentänyt minua? Etkö sinä luota minuun?

Yritin vakuuttaa kissalle, ettei kyse ollut siitä. Kissa näet piti yrityksessäni kirjaa, ja luottamushenkilö toimi myymälän puolella. Totesin, että koska me lisäksi olimme kissan kanssa yhdessä, sen nimeäminen luottamushenkilöksi olisi vaikuttanut suosimiselta, eikä se olisi tehnyt hyvää työyhteisön ilmapiirille.

– No onpa sinulla iso ego, uskomatonta! Nimesit siis luottamushenkilöksi jonkun idiootin, joka ei osaa edes tavata sanaa kis-sa. Ja ainoastaan sen takia että hän työskentelee myymälän puolella nännännää. Olet jopa tyhmempi kuin kuvittelin! Voisin jopa lyödä vetoa, että olet maannut hänen kanssaan. Missä teitte sen, toimistossako?

Se oli liikaa, ja lauhkea kuin olenkin, jopa minulta palaa joskus pinna.

– Nyt riittää! Ole hyvä ja lopeta, karjaisin takaisin.

– Minä olen KISSA. Mitä sinä kuvittelit, kun istuit polvillasi edessäni ja anelit minua muuttamaan luoksesi? Että olisin koirasi? Ei! Olen kissa, KISSA!

– Olisitkin koira, niin osaisit sentään käyttäytyä!

Heti, kun sanat olivat tulleet ulos suustani, tiesin sanoneeni väärin. Kissan kauniit silmät muuttuivat toisen maailmansodan taistelukentäksi, sen suloisesti kaareutuvat viikset ponnahtivat suoriksi, häntä nousi pystyyn ja kaksinkertaistui, ja se huitaisi kasvojani pitkillä ja terävillä mutta huolitelluilla kynsillään:

– Kuinka julkeat! Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitään yhtä loukkaavaa. Sinä kuvotat minua, olet hirveä ihminen!

Kissa pomppi loukkaantuneena pois asunnosta ja paiskasi oven kiinni lujempaa kuin koskaan aikaisemmin. Aloin putsata poskeani pitkin valuvaa verta, ja totesin mielessäni kissan nyt ainakin näyttäneen kyntensä. Ajattelin sen kuitenkin aikanaan leppyvän, ja toivoin sen pyytävän anteeksi, kun se näkisi millaista jälkeä oli saanut aikaiseksi. Olin väärässä. Kissa ei tullut kotiin edes nukkumaan, ja kun seuraavana päivänä palasin myymälälle, oli se kerännyt tavaransa toimistostaan. Myymälän näyteikkunaan se oli sprayannut punaisella tekstin:

Tässä liikkeessä työskentelee ainoastaan itseään täynnä olevia LIKAISIA NARTTUJA!

Selvisi, että kissa oli kavaltanut yrityksen kassasta ja tehnyt käteisnostoja itselleen. Kissa ei kuitenkaan suotta kehuskellut kirjanpitotaitojaan, vaan oli saanut kaiken näyttämään kuin oppikirjan mukaan menneeltä. Kissan tekemät nostot eivät olleet liian suuria, vaan fiksuja ja harkittuja, eikä se siksi myöskään ollut ehtinyt tuottaa suurtakaan tappiota yritykselleni.

Palasin kotiin niin pian kuin mahdollista, mutta oli jo liian myöhäistä – kissa oli pakannut arvokkaimmat esineeni, omat tavaransa ja vienyt mukanaan jopa kahvin, kerman ja sokerin. Pöydälle se oli jättänyt lapun:

Laihduttaisit edes, idiootti!

Yritin saada kissan kiinni, mutta turhaan. Se oli vaihtanut numeronsa, eikä kenelläkään ollut pienintäkään hajua sen liikkeistä. Kissa oli yksinkertaisesti kuin haihtunut ilmaan. Olin luottanut siihen liikaa. Sitä ei voinut omistaa.

Jonkin aikaa sen jälkeen elämää mietittyäni hankin koiran. Se hengittää suun kautta, löyhkää kuin mätänevä komposti, on tyhmä kuin vasemman jalan saapas, sen turpa on ruma ja karvainen, ja minun pitää pestä ja harjata se itse, jos haluan sen pysyvän siistinä. Mutta se tottelee, ei hauku, eikä vaadi liikoja. Sille riittää, että tarjolla on vettä ja ruokaa, että se pääsee päivittäin kuselle samojen puiden juurelle, jahtaamaan toisinaan lähipuiston oravia, ja että sillä on katto päänsä päällä. Mikä parasta, se ei ole vähimmässäkään määrin kuin kissa.

 

Teksti: Hanne Hynynen

PÄÄKIRJOITUS

Syysarjen alkaessa oli aika taas palata tuon ärsyttävän kuuluisan ”sorvin” ääreen, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Omalla kohdallani se on pitänyt sisällään sivuaineopintojen loppuun suorittamista sekä graduprosessin jatkamista vaihtelevin lopputuloksin. Tällä haavaa tunnustan olleeni varsin saamaton molempien suhteen ja voisin sysätä tekemättömyystilanteeni vastuun vaikka harmaan sään piikkiin, mutten soimaa itseäni sen enempää tässä pääkirjoituksessa taikka oikeassa elämässä. Vaikka välillä onkin niin hankalaa olla itselleen armollinen.

Tätä tekstiä kirjoittaessani pälyilen toistuvasti ulos. Syksy on riisuuntunut ja tilalle on satanut ensilumi, joka varmasti sulaa silmänräpäyksessä pois. Alkusyksy kului niin nopeasti, että haluaisin puhua siitä hieman. Saimmehan usean innokkaan täkyläisen voimin Itäkynän kolmannen erikoisnumeron tehdyksi. Yksien kansien väliin mahtui monta hienoa kirjoitusta yhteisöllisyydestä, joka oli lehden kokoava teema. Tekstit, kuvat, visuaalinen ilme – kaikki oli kohdallaan, vaikka jälkikäteen erinäisiä lyöntivirheitä löytyikin. Olen vaalinut kyseistä tuotosta ja toivonut, että sen tekemisen into jatkuisi vielä blogin puolelle.

Siksi tähän numeroon täkyläiset ovat kirjoittaneet heitä kiinnostavista asioista, esimerkiksi uusien opiskelijoiden myötä täkyläisten lemmikit saa toivotun jatko-osansa. Lisäksi olemme saaneet erikoishaastattelun taide- ja kulttuurialojen ammattijärjestöltä TAKUlta, erikoismerkkien kirjoittamiseen laaditun tarkan opastuksen sekä runoja täkyläisten pöytälaatikoista. Luettavaksi löytyy myös ajanhermoon osuva kirja-arvio Antti Holman uutuusromaanista Kaikki elämästä(ni), muistutus joutenolon tärkeydestä ja tietenkin Täkyn tekstiviestipalstaa, jossa Huonot elämänohjeet ry vastaa polttavimpiin huolenaiheisiin. Tässä numerossa on mukana myös paljon laadukkaita kuvia, joista Itäkynän toimitus iloitsee valtavasti!

Inspiroivia lukuhetkiä toivottaa 
päätoimittaja Karoliina muuttolaatikoiden keskeltä

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Yeetings from puheenjohtaja ja hyvää syksyn ja talven välistä epämääräistä aikaa kaikille! Nautin henkilökohtaisesti varsin suuresti juuri tästä vaiheesta, kun syksyn ruskalehdet sekoittuvat talven räntäsateeseen muodostaen mahdollisimman liukkaan ja märän alustan teiden peitoksi.

On ollut ehkä esim. parasta ikinä päästä syksyn aikana näkemään vanhoja ja uusia täkyläisiä sekä ihan eläväisinä yliopistolla että etäyhteyksien välityksellä. Kevään eristäytymiseen kaipasi jo kovasti jotain muutosta, ja mikäpä sitä paremmin tarjoaisikaan kuin uuden lukuvuoden aloitus.

Täkyn toiminta on ollut varsin aktiivista ja hallituskin on kokoontunut noin viikon välein päättämään taas uusia juonia täkyläisten päänmenoksi. Kaikki ahkerointi ei välttämättä aina näy ainakaan välittömästi jäsenistölle asti, mutta toivottavasti ainakin viestinnän selkeyttäminen, erilaisten tapahtumien kyhäily ja Itäkynän uudistukset tuovat myös ihan selkeää, konkreettista hyötyä täkyläistenkin elämään!

Hallitus jatkaa siis alkuvuodelta tuttua linjaa: töitä tehdään kovasti, uutta ideoidaan jatkuvasti ja toimintaa ollaan aina valmiita kehittämään. Tätä porukkaa on ilo johtaa! Mikäli tämä mainospuhe vakuutti, kannattaa laittaa muistiin Täkyn syyskokous, jossa valitaan uusi hallitus ensi kaudelle. Suosittelen lämpimästi ainejärjestötoimintaan lähtemistä, olitpa sitten ensimmäisen tai ännännen vuoden opiskelija!

Tuotesijoittelu loppuu tähän. :--)

Flossataan kun tavataan
<3 pj-Roosu

VARMUUTTA OSAAMISEN TUNNISTAMISEEN JA TYÖELÄMÄÄN AMMATTIJÄRJESTÖLTÄ

Itäkynän toimitus pääsi tutustumaan taide- ja kulttuurialojen ammattijärjestö TAKUn toimintaan ja haastattelemaan järjestössä työskentelevää Vilja Byströmiä. Uutta – ja varmasti vanhaakin – opiskelijaa voi mietityttää, että mikä se ammattijärjestö oikein on ja mitä hyötyä siitä on. Pureuduimme Vilja Byströmin kanssa TAKUn tarjoamaan monipuoliseen tukeen ja turvaan sekä kysymyksiin työelämästä ja ammatillisista verkostoista, joita varmasti moni opiskelija pohtii.

Mikä on TAKU ry?

• Taide- ja kulttuurialalla työskentelevien ja opiskelevien ammattijärjestö  
• Perustettu 1975 
• 3500 jäsentä 
• Osa Akavan Erityisaloja ja sitä kautta keskustajärjestö Akavaa 
• Asiantuntija taide- ja kulttuurialan työelämän erityiskysymyksissä 

Kuva: Kerttu Penttilä

Vilja Byström

• Töissä TAKUssa keväästä 2014.
• Opiskellut Venäjän tutkimusta, taidealan hallintoa ja johtamista sekä mediatuottamista.
• Vapaa-ajalla viettää aikaa kahden kissansa kanssa, tutkii uusia vegaanireseptejä ja yrittää pitää huonekasvit elossa.

Mitä hyötyä ammattijärjestöstä on opiskelijalle, joka ei ole vielä mukana (oman alansa) työelämässä?

Opiskelija voi jo opiskeluaikanaan kehittää omaa ymmärrystä työelämästä ja omista oikeuksistaan. TAKUssa opiskelija on tasavertainen jäsen ja hän on oikeutettu samoihin palveluihin kuin työssäkäyvätkin jäsenet, eli kaikki meidän palvelumme ja koulutuksemme ovat maksuttomia myös opiskelijajäsenelle. Jo opiskelijajäsenenä voi saada TAKUn kautta tärkeitä kontakteja sekä tietoa työtilaisuuksista.

TAKUn tapahtumiin osallistuminen auttaa myös hahmottamaan sitä, missä takulaiset, esimerkiksi TAKUn hallituksen jäsenet, työskentelevät. Osallistumalla voi keksiä, minne voisi hakeutua harjoitteluun tai jopa kuulla avoimista työpaikoista. Tällä hetkellä verkostoitua voi muun muassa TAKUn järjestämissä virtuaalitapahtumissa.

TAKUlla on tärkeä tehtävä edunvalvonnan saralla: muun muassa koulutuspoliittisella alueella voidaan puuttua epäkohtiin, joita saattaa ilmetä opinnoissa. Tämän vuoksi TAKU toivoo aktiivista dialogia opiskelijoiden kesken. Opiskelijat eivät aina huomaa, että ammattijärjestökin voi auttaa ja neuvoa opiskelumaailman ongelmissa. TAKU on ottanut kantaa korkeakoulusektorilla tapahtuneisiin irtisanomisiin ja humanististen tieteiden ahdinkoon. Esimerkiksi noin neljä vuotta sitten Jyväskylän yliopisto harkitsi kirjallisuuden oppiaineen lakkauttamista. Me tartuimme välittömästi tähän kannanotolla, jossa korostimme tämän ainutlaatuisen ja monipuolisen koulutusalan merkitystä. Ammattijärjestön tehtävä on siis myös tukea opiskelijan elämää korkeakoulumaailmassa, ei pelkästään työelämässä.

Jos opiskelija on ollut mukana työelämässä, oli ala tai tehtävä mikä tahansa, on järkevää tutkia, täyttyykö hänellä työssäoloehto. Moni havahtuu tähän vasta valmistumisen jälkeen. Useimmiten opiskelija voi kerryttää työssäoloehtoa ansiosidonnaista varten esimerkiksi kesätöillä, palkallisilla harjoitteluilla tai erilaisilla, myös oman alan ulkopuolisilla töillä.

Konkreettisimmin opiskelijalle näkyy esimerkiksi se, että TAKU tekee opinnäyteyhteistyötä. Otamme mielellämme vastaan ehdotuksia ja voivat toimia esimerkiksi gradun ulkopuolisena tilaajana. Erityisesti toiveena olisi, että yliopistopuolelta tulisi enemmänkin yhteydenottoja; tällä hetkellä TAKU on toiminut pääasiassa ammattikorkeakouluopiskelijoiden opinnäytetöiden parissa, joista viimeisimmät ovat koskeneet työharjoitteluja ja kulttuurituottajien laaja-alaista työllistymistä.

Näkyvä hyöty opiskelijalle on myös se, että TAKU tukee ainejärjestöjä sekä opiskelijayhteisöjä, esimerkiksi sponsoroimalla erilaisia julkaisuja tai tapahtumia, vaikkapa vuosijuhlia. Vuonna 2017 TAKU keräsi yhteen kirjallisuuden opiskelijoita ympäri Suomen Turun kirjamessuille, jonne opiskelijat yhdessä saivat tuottaa ohjelmaa TAKUn kanssa. Tämä toiminta loi vahvaa yhteistyötä eri kaupunkien kirjallisuuden opiskelijoiden välille. TAKUn tilaisuuksista opiskelija voi myös löytää mahdollisen tulevaisuuden työnantajansa.

 

Minkälaista apua vastavalmistunut taide- ja kulttuurialan ammattilainen, esimerkiksi filosofian maisteri pääaineenaan kirjallisuus, voi saada TAKUlta?

TAKUlta voi saada monenlaista palvelua. Vastavalmistunutta hyödyttää todennäköisesti eniten henkilökohtainen palvelu. TAKU esimerkiksi tarjoaa laki- ja palkkaneuvontaa sekä järjestää CV-klinikoita, joissa saa omat henkilökohtaiset työnhakupaperit kuntoon, jolloin voi varmemmin ottein siirtyä työelämään. Ammattijärjestö tarjoaa myös erilaista työelämän turvaa, kuten työttömyyskassan jäsenyyden. Todella tärkeä palvelu vastavalmistuneelle on sopimusneuvonta, eli työ- tai harjoittelusopimuksen tarkastuttaminen. On todella tärkeää tietää, millaiseen paperiin oman nimensä laittaa.

TAKU tarjoaa myös erilaisia palkka- ja työsuhdeoppaita, jotka ovat hyödyllisiä siksi, että ne kertovat juuri taide- ja kulttuurialojen työsuhteiden ehdoista. Oppaista voi löytää tietoa muun muassa lomista ja työajoista. Vastavalmistuneen on huomattavasti helpompaa neuvotella omasta palkastaan ja hinnoitella oma työnsä, jos hänellä on ammattiliiton tuki takanaan.

Ammatillinen kehittyminen lienee mielessä jokaisella vastavalmistuneella. Työelämän alkuvaiheessa kaikkein tärkeintä on verkostot. TAKUn jäsenet työllistyvät laajasti eri tehtäviin, kuten yrityksiin, järjestöihin, säätiöihin ja yksityiselle ja julkiselle sektorille, esimerkiksi kunnalle, valtiolle tai ylipistoihin. Vastavalmistuneelle voi olla todella arvokasta ymmärtää, kuinka suuren verkoston ammattijärjestön kautta voi saada. TAKUn jäseninä on taiteen tekijöitä, kuten kirjailijoita, valokuvaajia ja kuvataiteilijoita, mutta myös taiteen välittäjiä ja mahdollistajia, kuten kulttuurintuottajia. Jäsenet työskentelevät myös monenlaisten hankkeiden ja projektien parissa, mutta myös iso osa jäsenistä toimii opetuksen ja hallinnon työtehtävissä.

Työnhakuun ammattijärjestöltä saa muun muassa uraneuvontaa. Jäsenenä voi myös osallistua ilmaiseksi TAKUn järjestämiin koulutuksiin, joista saa apua muun muassa työnhakuun, apurahojen hakemiseen, oman työn hinnoitteluun, ajankäyttöön, kulttuurihankkeisiin, taide- ja kulttuurialan palveluiden tuotteistamiseen, äänenkäyttöön, koodaukseen ja sometyökalujen käyttöön.

Rahallisia etuuksia TAKUn jäsenelle ovat esimerkiksi vakuutukset, kuten vapaa-ajan vakuutus sekä tapaturma- ja matkustusvakuutukset. Vastavalmistunut voi myös hakea TAKU-tukea, joka on ensimmäistä kertaa jaettu vuonna 2017. Se on luotu tukemaan kulttuurialan tutkimusta ja tunnettuutta. Viime vuonna TAKU-tuella palkittiin kaksi opinnäytetyötä.

 

Millaisissa asioissa TAKUun kannattaa olla yhteydessä ja miten yhteyden saa helpoiten?

Kaikista helpoiten yhteyden saa soittamalla tai kirjoittamalla meille sähköpostia. Me olemme ketteriä reagoimaan viesteihin, myös somekanavien kautta. Täällä meidän toimistollamme me toteutamme meidän jäsenviestintäämme ja autamme ammatillisissa erityiskysymyksissä. Vastaamme toki myös koulutuksistamme sekä muista tarjoamistamme palveluista. Meille saa myös ehdottaa koulutussisältöjä. Kaikki meidän koulutuksemme toteutetaan jäsenistön toiveiden perusteella.

Etenkin työsuhteisiin liittyvissä epäkohdissa ei kannata missään nimessä odotella yhteydenoton suhteen. Jos on ongelmia vaikkapa määräaikaisen työsuhteen kanssa ja haluaisi irrottautua siitä, niin asiat voivat ratketa vain yhdellä puhelinsoitolla TAKUn toimistoon. Yleisimmin jäsenet kysyvät neuvoa työsopimuksen tarkastuttamiseen, tekijänoikeusasioihin taide- ja kulttuurialoilla sekä määräaikaisuuksiin ja lomautuksiin liittyen. TAKUn kattojärjestön, Akavan erityisalojen juristit neuvovat tarvittaessa työsuhteisiin ja työttömyyskassaan liittyvissä asioissa. Suurin osa meidän materiaaleistamme, kuten oppaat ja sopimusmallit, löytyvät kätevästi TAKUn nettisivuilta.

 

Kuinka taide- ja kulttuurialojen arvostusta voisi parantaa työelämässä? Mikä rooli TAKUlla on tässä?

TAKU on mukana monissa hankkeissa, jotka omalta osaltaan vastaavat taide- ja kulttuurialojen arvostuksen parantamiseen. Mainitsen näistä kaksi viimeisintä: Joensuussakin jo tutuksi tullut HUMUS eli Humanistit uudistuvassa työelämässä ‑hanke on toinen. Hankkeen juuret ovat meidän ideassamme humanistisesta ajatushautomosta. Lähdimme myöhemmin tutkimaan humanistien työllistymistä yhdessä kollegajärjestömme kanssa, ja kokonaisuutta jatkojalostettiin ja otettiin yhteyttä Itä-Suomen yliopistoon. Tästä muodostui HUMUS-hanke, joka on todella tärkeä humanistisen alan arvostuksen lisääjä.

Toinen ajankohtainen projekti on Olen humanisti ‑kampanja, joka on neljän ammattijärjestön yhteinen ponnistus. Tänä vuonna kampanja toimii vahvasti somessa, ja siinä nostetaan esille moniosaajia humanistisilta aloilta. Kampanjan avulla kerrotaan esimerkiksi siitä, minne taide- ja kulttuurialojen ammattilainen voi työllistyä, ja korostetaan myös humanististen tutkintojen tarjoamaa erikoisosaamista. Kampanjassa jaetaan myös humanistien uratarinoita ja vierasblogeja.

Erilaisten yhteistyöprojektien lisäksi TAKUn toimia taide- ja kulttuurialojen arvostuksen lisäämiseksi on esimerkiksi palkkasuosituksen jakaminen entistä laajemmin. Filosofian maisterin tutkinnon suorittaneiden palkkasuositus auttaa lisäämään työnantajien tietoutta ammatista ja osaamisesta. Opiskelijalle palkkasuositus vahvistaa tietoutta oman työn ja alan arvosta.

Teemme paljon yhteistyötä muiden alan vaikuttajien kanssa. Monet taide- ja kulttuurialoilla työskentelevät ovat itsensä työllistäjiä ja monityöläisiä; harva päätyy perinteiseen vakituiseen työsuhteeseen. TAKU on ottanut kantaa itsensä työllistäjien heikkoon asemaan.

Vuosittain TAKU myös palkitsee taide- ja kulttuurialojen tekijöitä. Lokakuun loppuun asti TAKUlle voi vinkata alan asiantuntijan, teon ja työnantajan. Palkintojen saajat valitaan TAKUn syyskokouksen yhteydessä. Tällä tavoin alan asiantuntijat ja alan työnantajat saavat lisää arvostusta.

 

Korona on vaikeuttanut taide- ja kulttuurialojen työtilannetta. Kuinka paha tilanne on todellisuudessa? Kuinka TAKU auttaa tässä?

Koronatilanteen suhteen tehdään edelleen edunvalvontatyötä. Pandemia on vaikuttanut paljon taide- ja kulttuurialojen työllisyystilanteeseen, esimerkiksi erilaisten tapahtumien osalta. Keväällä kampanjoimme sosiaalisessa mediassa levittäen tietoutta pandemian kurittamasta alasta aihetunnistein #tuenkulttuuria ja #tuentapahtumia. Kyseinen kampanja levisi todella laajalle.

Sehän on selvä, että monilla meidän jäsenellämme työt loppuivat ja tulovirta katkesi kokonaan. TAKU reagoi tilanteeseen ensisijaisesti koostamalla hyvien uutisten listaa, jonne koottiin tietoa muun muassa lisärahoituksista ja muista apurahoista. Tätä listaa jaoimme meidän jäsenillemme. Teimme myös koronapandemiaan liittyvän jäsenkyselyn, jonka vastaukset toimivat pohjana tukitoimille, joita ehdotimme päättäjille ja viranomaisille. Kerroimme eri työtilanteissa oleville jäsenille, mikä heidän asemansa on ja miten tulisi toimia, jos on vaikka joutunut lomautetuksi tai jos työt on peruttu.

 

Lopuksi kevyt kysymys: Mikä on antoisinta ammattijärjestössä työskentelyssä?

Työ ammattijärjestössä on vapaata, vaikka sillä onkin raamit. Olen saanut itse vaikuttaa todella paljon omaan työnkuvaani ja kehittää itseäni. Koska teen töitä opiskelijoiden parissa, olen sykkeessä mukana ja pysyn aallonharjalla siinä, mitä yliopistokentällä tapahtuu tällä hetkellä. Työssäni voin myös kehittää itselleni tärkeitä asioita. Minua kiinnostavat esimerkiksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat. Itselleni on myös tärkeää, että kansainväliset taide- ja kulttuurialojen työntekijät tulevat entistä paremmin huomioiduiksi.

Antoisaksi koen sen, että TAKU toimii yhteistoimistossa, jossa on myös kolme muuta Akavan Erityisalojen jäsenyhdistystä. Niiden tuoma synergia ja vertaistuki ovat olleet minulle todella tärkeitä asioita. Kollegoiden kanssa heitetty AY-maailman huumori keventää työtehtäviä, joissa toimitaan raskaiden ja haastavien asioiden parissa.

Itse olen vahva taiteen ja kulttuurin harrastaja ja kuluttaja. Työn kautta saan seurata tätä alaa ja kuulen kaikesta, mitä alalla tapahtuu. Työni kautta pääsen osaksi erilaisia taide- ja kulttuurialojen verkostoja. Kaiken kaikkiaan työni on jatkuvaa oppimista ja saan olla luovan kulttuuri- ja taidekentän keskellä.

Toim. Johanna Sacklén

TEHDÄÄN SE HELPOKSI – ERIKOISMERKKIEN KIRJOITTAMINEN TIETOKONEELLA

Tietokoneella kirjoitettaessa tarvitaan välillä merkkejä, joiden tuottaminen voi aiheuttaa päänvaivaa. Tällaisia erikoismerkkejä ovat esimerkiksi ajatusviiva – ja asteen merkki °. Käsin kirjoitettaessa on tietenkin helppo vain piirtää vaaditunlainen merkki, esimerkiksi ajatusviivan kohdalla vetää pitempi viiva. Tietokoneella ei voi tehdä niin, ja siksi moni saattaa kokea oikeiden merkkien käytön hankalaksi tai jopa turhaksi, vaikka tietäisikin, että näillä merkeillä on omat, normitetut käyttötarkoituksensa.

Erikoismerkkien kirjoittamiseen on monia tapoja. Voi käyttää Lisää merkki -toimintoa, käydä kopioimassa merkin webistä tai näppäillä jokaisella merkillä olevan yksilöllisen koodin (Alt-koodi). Kaikki nämä tavat ovat kuitenkin vaivalloisia, ja Lisää merkki -toimintokin on vain toimisto-ohjelmissa. Eikö olisikin helpompaa pystyä kirjoittamaan merkit suoraan näppäimistöltä ja missä tahansa ohjelmassa tai tekstikentässä samaan tapaan kuin tavallisetkin kirjaimet, numerot ja välimerkit? Tämä on mahdollista käyttämällä oletusnäppäimistöasettelusta poikkeavaa, paranneltua näppäimistöasettelua.

Tässä kohtaa moni varmaan kysyy, mikä on näppäimistöasettelu, joten selitetäänpä se. Näppäimistöasettelu tarkoittaa merkkien järjestystä näppäimistöllä eli sitä, mitä merkkejä tietokoneen mikäkin näppäin tuottaa. Latinalaisia aakkosia käytettäessä aivan ylivoimaisesti yleisin on kaikille tuttu QWERTY-asettelu, joka lukijallakin lienee tietokoneellaan käytössä. Sen, minkä merkin tietokoneen mikin näppäin sitä painettaessa tuottaa, määrittää pieni ohjelma, näppäimistöajuri. Esimerkiksi kun QWERTY-asettelussa painetaan välittömästi Caps Lockin oikealla puolella olevaa näppäintä, ajuri määrittää, että näyttöpäätteelle piirretään ”a”. Eli se, mitä näppäimissä fyysisesti lukee (= kaiverrukset), on vain ikään kuin ohje käyttäjälle eikä vaikuta siihen, mitä näppäimet lopulta tekevät. Jokainen voi asentaa esimerkiksi kyrillisen asettelun ja kirjoittaa venäjää ihan samalla fyysisellä näppäimistöllä.

Uusi, kattavampi näppäimistöasettelu

Suomalainen monikielinen näppäimistö on skandinaavisesta (ä:n ja ö:n sisältävästä) QWERTY-asettelusta laajennettu versio, johon on lisätty suomen kielen normien mukaisia välimerkkejä, kuten ajatusviiva. Sen suunnitteluperiaatteena on ollut, että ei muuteta mitään olemassa olevaa, eli kaikki uudet toiminnot ovat lisäyksiä vanhojen rinnalle. Koska asettelussa on mielestäni joitakin puutteita, laadin sen pohjalta uuden asettelun, joka sopii erityisesti fennistiikan tarpeisiin. Tein siihen useita lisäyksiä ja myös muutaman harkitun muutoksen. Nimesin asettelun Fennistin näppäimistöasetteluksi.

Asettelussa erikoismerkkejä kirjoitetaan erilaisin näppäinkomennoin eli -yhdistelmin ja lisäykset on tehty paikkoihin, jotka ovat aiemmin olleet tyhjiä. Näin ollen suurimmassa osassa komennoista on mukana AltGr-näppäin, jolla kirjoitetaan ns. kolmannen tason merkkejä, esimerkiksi @ tunnetusti kirjoitetaan painamalla AltGr 2. Seuraavaan taulukkoon olen koonnut tärpeiksi Fennistin asettelun keskeisimmät uudet merkit verrattuna perusskandinaaviseen. Tummennetut ovat suomalaiseen monikieliseen asetteluun tekemiäni lisäyksiä, eikä niitä siksi ole mainittu sen kattavammassa kuvauksessa, josta voi lukea lisää merkeistä, joita asettelulla saa tuotettua. Monikieliseen verrattuna olen lisännyt myös koko joukon loogisia operaattoreita, mutta tilan säästämiseksi en listaa niitä tässä. Lainaus- ja heittomerkin taas sijoitin suoraan vastaavien suorien merkkien paikalle kirjoittamisen sujuvoittamiseksi. Niiden ja ∅-merkin lisäksi muita muutoksia ei ole, joten näppäimistöllä voi kirjoittaa aivan niin kuin tavallisella asettelullakin.

Asettelun käyttöönotto

Fennistin näppäimistöasettelu on ladattavissa pakattuna kansiona täältä. Lataamisen jälkeen se täytyy vielä asentaa ja ottaa käyttöön. Asennukseen on kuvallinen ohje. Se on tehty Windows 7:ään, mutta asennus toimii samalla tavalla myös Windows 10:ssä, vaikka ikkunat näyttävät erilaisilta. Microsoft Defender SmartScreen tai muu virustorjuntaohjelmisto saattaa asennuksessa herjata, koska tiedosto on tuntematon, mutta varoituksen voi huoletta ohittaa: näppäimistöajuri on täysin turvallinen. Jos asettelu ei tule asentamisen jälkeen suoraan käyttöön, saa sen päälle Windows 10:ssä seuraavasti: Asetukset → Aika ja kieli → Kieli → Ensisijaiset kielet ‑kohdasta painike, jossa lukee ”sovelluksen oletuskieli” ym. → Asetukset → Lisää näppäimistö → listasta valitaan Fennistin näppäimistö. Tämän lisäksi voi asettaa asettelun olevan aina ensisijainen eli käytössä, kun tietokoneen käynnistää: Kieli-valikosta Valitse syöttötapa, jota käytetään aina oletuksena → Oletuskirjoitustavan ohitus.

Valitettavasti kaikki fontit eivät tue kaikkia erikoismerkkejä. Esimerkiksi kun kirjoittaa ∅-merkin Times New Romanilla, Word vaihtaa fontiksi Cambria Mathin, koska Times New Romanissa ei ∅-merkkiä ole. Tilanteen voi ratkaista sillä, että vaihtaa merkin jälkeen fontin takaisin alkuperäiseen ja  kirjoittaa täten erikoismerkkiä tukevalla fontilla vain kyseisen merkin. Kuitenkin suurinta osaa tässä esitellyistä merkeistä, kuten ajatusviivaa, tukevat kaikki yleisimmin käytettävät fontit.

Apua, en ole Windows-käyttäjä!

Tässä jutussa esitelty näppäimistöasettelu toimii vain Windowsilla, mutta Maceillä tilanne on onneksi oletuksena Windowsia parempi. Esimerkiksi ajatusviivan saa painamalla Alt viiva.

Puhelimille taas on pilvin pimein eri näppäimistösovelluksia, ja niissä toiminnot vaihtelevat, mutta yleisimmillä sovelluksilla erikoismerkkejä saa painamalla siihen liittyvää näppäintä pitkään. Esimerkiksi Androidissa yleisellä Gboardilla ja iPhonen näppäimistöllä ajatusviivan saa painamalla pitkään yhdysmerkkiä. Tutustu rohkeasti laitteesi ominaisuuksiin!

Lähde ja lisätietoa

Jukka K. Korpela: Merkkien kirjoittamisen ohjeita
Ongelmia käyttöönotossa tai muuta kysyttävää? Kirjoittajaan saa ottaa yhteyttä sähköpostilla villmaki@student.uef.fi tai vaikka yksityisviestillä WhatsAppissa.

Teksti ja kuva: Ville Mäki

TÄKYLÄISTEN LEMMIKIT, OSA II

Haluatko uusia eläinystäviä? Kiinnostaako sinua, millaisia lemmikkejä muiden täkyläisten kotona asustaa? Täkyläisten lemmikkien esittelyt jatkuvat ja tässä osassa pääsemme tutustumaan Lumiin, Jadeen, Masaan ja Vipiin! Ensimmäinen osa on luettavissa täällä. Mikäli haluat esitellä oman lemmikkisi kaikille täkyläisille, ota yhteyttä jutun kirjoittajiin, sillä esittelyjä tehdään lisää.

Nimi: Lumi

Omistaja: Kristiina (1. vuosikurssi)

Ikä: 7 v

Rotu/laji: Kääpiösnautseri

Suosikkitekeminen: Mökillä sorsien jahtaaminen, vaikka ei saakaan niitä ikinä kiinni

Inhokkitekeminen: Kynsien leikkaaminen

Lempiruoka: Kaikki kotiruoka, ei haluaisi syödä omia raksuja

Lempilelu: Hirvipehmolelu

Lumi asuu Mikkelissä, mutta käy Kristiinan luona Joensuussa. Lumi on jäänyt kooltaan melko pieneksi, sillä se oli 8 pennun pentueesta, josta kaikki jäivät kuitenkin henkiin. Luonteeltaan Lumi on rauhallinen, viisas ja ihana, mutta ei kauheasti pidä lapsista ja on aika mustasukkainen. Sillä on kuitenkin muutama hyvä koirakaveri. Lumi elelee kotikoirana ja nauttii, kun saa olla mökillä vapaana jahtaamassa sorsia. Lumissa parasta on pyyteetön rakkaus: se aistii todella hyvin tunnetiloja ja pyrkii aina auttamaan. Lumin erityistaitona ja vahvuutena on sen ymmärtäväisyys ja herkkyys. Lumi ei tykkää uida. Hauska muisto Lumista on se, että pentuna se kävi hotkaisemassa parissa sekunnissa kokonaisen leivän, joka oli jätetty hetkeksi vartioimatta, ja yritti sen jälkeen esittää täysin viatonta. Lumi kuitenkin oppi tempauksestaan, ettei moinen käytös ole sopivaa. 

Nimi: Jade

Omistaja: Miro (3. vuosikurssi)

Ikä: 4 kk

Rotu/laji: Maatiaiskissa

Suosikkitekeminen: Ehdottomasti syöminen, minkä tahansa syöminen

Inhokkitekeminen: Vessassa käyminen, koska se on sellainen pakollinen paha

Lempiruoka: Ruoka

Lempilelu: Kaikki kynsiin tarttuvat lelut. Jade ei osaa irrottaa lelua kynsistä, joten se taistelee leluja vastaan

Jade on hurjapää crackhead, rämäpäiden rämäpää. Jade saattaa hyppiä selkään varoittamatta. Jade tykkää hakeutua lämpöön ja viihtyy usein Miron pöydällä olevan lampun lähellä, koska se lämpenee. Jade tykkää olla sylissä ja painia Miron toisen kissan, Aavan, kanssa. Aava oli aluksi vähän loukkaantunut uudesta tulokkaasta, mutta nykyään ne ovat Jaden kanssa hyviä ystäviä. Jadessa parasta on se, että se on niin reipas ja pärjää tilanteessa kuin tilanteessa eikä siitä tarvitse olla huolissaan. Jade on hyvin ketterä ja osaa tasapainoilla taitavasti. Jade on hyvin mukavuudenhaluinen ja käyttää mielellään Aavalle hankittua oikein pehmeää petiä, joka ei Aavalle kelvannut. Välillä kuitenkin mikä tahansa käy nukkumapaikaksi: kerran Jade oli nukahtanut mikrokuvun sisään. Jade jopa syö Lahdessa käydessään Miron perheen koiran ruokaa, ja koska koira on nirso, niin se ei heti syö omaa ruokaansa. Sen takia koiranruoka nostettiin keittiön tiskipöydälle, ja Jade kierteli ympäri keittiötä etsiessään reittiä ylös tasolle. Lopulta Jade keksi hypätä roskiksen kautta pöydälle. Se on siis varsin nokkela ja keksii aina uusia reittejä, joiden kautta se pääsee pöydälle.

Nimi: Masa eli ”Matto-Masa”

Omistaja: Jankta (1. vuosikurssi)

Ikä: Suunnilleen 10 v

Rotu/laji: Maatiaiskisu

Suosikkitekeminen: Parasta on repiä matot rikki

Inhokkitekeminen: Kylpeminen ja tassujen peseminen

Lempiruoka: Joulukinkku ja tippaleipä

Lempilelu: Matot, laturin johto

Masa on arka uusien ihmisten kanssa, mutta hellyydenkipeä omistajan kanssa. Se on luonteeltaan myös tosi utelias ja syö kaikki kärpäset, jotka vain löytää. Masan erityistaitona on ovien avaaminen. Masassa parasta on se, kun omistajan tehdessä koulujuttuja se tulee seuraamaan olan takaa ja yrittää esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Masalla oli kerran pissaongelmia, ja se piti viedä eläinlääkäriin, vaikka se vihaakin autossa olemista. Masa oli koko automatkan Janktan sylissä. Masa on Instagram-influensseri, ja sitä voi seurata Instagramissa @mattomasa. Masa on kerran tuhonnut erään maton kokonaan yhteistyössä kanin kanssa. Masalla on myös tapana repiä Janktan patjaa, jos hän ei herää ajoissa antamaan ruokaa. Tämä on pelastanut Janktan muutaman kerran koulusta myöhästymiseltä.

Nimi: Vipi             

Omistaja: Sini (1. vuosikurssi)

Ikä: 1 ½ vuotta

Rotu/laji: Harjasgekko

Suosikkitekeminen: Elävien hyönteisten metsästäminen ja nukkuminen

Inhokkitekeminen: Käsittely

Lempiruoka: Sirkat ja gekkojen jauheruoka, joka muistuttaa Pilttiä. Lempimakuna vesimeloni

Lempilelu: Vipi tykkää uudesta luolastaan ja liaanista

Vipi tykkää viettää aikaa omassa luolassaan ja kiipeillä liaaneissa. Vipi on yöllinen eläjä, josta on aina seuraa silloin, jos ei saa öisin unta. Terraarion saa sisustaa mielensä mukaan lemmikin elinympäristöä kuvaavaksi. Gekon hoitoon kuuluu olennaisena osana kasvien suihkuttelu ja terraarion puhtaanapito ja joka toinen päivä liskon syöttäminen. Vipin ruokavalioon kuuluvia sirkkojakin täytyy hoitaa. Vipi tykkää syödä lusikasta tai sirkkoja pinseteistä. Se pääsee välillä myös vapaasti metsästämään. Eläinlääkärin löytäminen gekolle on osoittautunut haastavaksi, sillä kaikki eläinlääkärit eivät välttämättä tiedä mitään gekkojen hoidosta. Vipi on kotoisin Ruotsista. Vipin erityistaitona voisi olla sen kyky pystyä nukkumaan pää alaspäin. Harjasgekot voivat elää jopa 20-vuotiaiksi, ja niitä elää Ile de Pins ‑saarilla luonnonvaraisina.

Teksti ja toteutus: Roosa Luoma ja Roosu Ilvonen

Kuvat: Omistajien omia