RUNO

 

Lauri Aalto

PÄÄKIRJOITUS

 

Näin on saatu tämä vuosi 2021 aika lailla purkkiin, ja on aika kiittää teitä kaikkia Itäkynään kirjoittaneita ja lukijakuntaa. Oli kyllä todella kivaa toimia Itäkynän päätoimittajana ja saada lukea aivan upeita tekstejä. Mahtuihan matkan varrelle vaikka mitä vuoristoradan käänteitä, mutta sanoisin, että matka oli antoisa. Tässä vuoden viimeisessä numerossa on laaja kattaus huippuja tekstejä ja innoittavaa sisältöä. Toivon, että lukijana viihdyt näiden tekstien parissa ja voit ammentaa niistä eväitä omaankin elämääsi. Mainitsen vielä erikoisnumeron 2021 voittajakuvasta, joka on Seglan huikeista näkymistä. Kuvaajana toimi Greta Sandgren.  

                                                                  Kuva: Greta Sandgren

Hyvää joulua ja loistokasta uutta vuotta toivotellen

Kristiina

JOULUISIA RESEPTEJÄ

 

TÄKYLÄISET SUOSITTELEVAT: JOULUISIA RESEPTEJÄ KAIKKIEN MAKUUN

 

Onko mitään parempaa jouluruokaa kuin laatikot? Ei ainakaan meidän perheessämme. Niin kauan, kun muistan, on äitini valmistanut kummitätini kanssa joka vuosi kahdelle perheelle isot määrät lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja sekametelilaatikkoa. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, että sekametelilaatikko ei ole mikään yleinen konsepti, vaan vain äitini ja kummitätini keksintö. Sana sekameteli kuvaakin laatikkoa hyvin: siihen laitetaan vähän kaikkea – ehkä sitä, mitä on jäänyt yli lanttulaatikon ja porkkanalaatikon valmistamisesta. Kuitenkin vuosien laatikkojen valmistamisen jälkeen on äitini kirjoittanut sekametelilaatikon ohjeen ihan ylös itselleen, ja nyt haluaisin jakaa sen teille täkyläisille.

Tästä ohjeesta tulee 3,5 litraa valmista sekametelilaatikkoa, joten halutessasi pienemmän määrän suosittelen vaikka puolittamaan ohjeen humanistin matikalla.

Sekametelilaatikkoon tarvitset:

·       1 kg lanttuja

·       1,5 kg porkkanoita

·       3 omenaa

·       2 sipulia

·       6 pientä perunaa

·       2 dl kermaa

·       voita

·       siirappia

·       muskottia

·       valkopippuria

·       korppujauhoja

Toimi näin:

1.      Kuori ja pilko lantut, porkkanat, omenat, sipulit ja perunat. Keitä kattilassa pehmeäksi.

2.       Kaada vesi pois kattilasta ja soseuta sauvasekoittimella tai yleiskoneella kattilan sisältö.

3.       Laita sekaan kerma, voita ja siirappia oman maun mukaan.

4.       Mausta muskotilla ja valkopippurilla. Maista seosta välissä ja lisää jotain maustetta tarvittaessa.

5.      Kaada seos pieniin vuokiin tai yhteen isoon vuokaan ja ripottele päälle korppujauhoja.

6.      Paista uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia.

 

Suklaan ja erityisesti appelsiinisuklaan ystäville suosittelen meidän perheemme joulupöytää monena vuonna koristanutta jouluhalkoa. Jouluhalko (Bûche de Noël) on helppo kääretorttuleivos, joten leipojan ei tarvitse olla mikään ammattilainen!

Jouluhalkoon tarvitset:

Suklaakääretorttupohja:

·       3 kananmunaa

·       1 dl sokeria

·       ¾ dl perunajauhoja

·       2 rkl kaakaojauhetta

·       1 tl leivinjauhetta

Täyte ja kuorrute:

·       200 g maitosuklaata

·       2 appelsiinia

·       2 dl ranskankermaa

·       4 dl vaahtoutuvaa kermaa

·       kaakaojauhetta

Toimi näin:

1.    Valmista kääretorttupohja: Vaahdota kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet toisessa kulhossa. Siivilöi ne muna-sokerivaahtoon. Sekoita rauhallisesti käännellen tasaiseksi taikinaksi.

2.     Kaada ja tasoita taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista torttupohjaa 225 asteessa seitsemän minuuttia.

3.     Laita pöydälle valmiiksi toinen leivinpaperi ja ripottele sille sokeria. Kumoa valmis torttupohja sen päälle heti kuumana paistopaperin reunoista pidellen. Poista paistopaperi heti. Anna levyn jäähtyä leivinliinan alla.

4.     Valmista sitten täyte: Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Pese appelsiinit huolellisesti ja raasta niiden oranssi kuori. Sekoita kuoriraaste ja ranskankerma hieman jäähtyneeseen suklaasulaan.

5.     Vaahdota kerma ja lisää se suklaaseokseen rauhallisesti käännellen, jotta vaahto ei laskeudu.

6.     Levitä täytettä kääretorttuun 1–1½ cm paksuudelta, mutta jätä toiselle pitkälle sivulle noin 3 cm ilman täytettä.

7.     Aloita rullaaminen kohti täyttämätöntä sivua. Tee napakka rulla, kiedo se leivinpaperiin ja nosta jääkaappiin. Peitä myös loppu täyte ja laita jääkaappiin odottamaan. Anna vetäytyä kylmässä noin 1–2 tuntia.

8.     Leikkaa kääretortun päät tasaisiksi. Leikkaa päistä sen jälkeen pois vinot palat. Aseta sen toinen pala tarjoiluvadille kääretortun kylkeen ja toinen hieman kääretortun päälle. Mallaa, näyttääkö kokonaisuus halolta.

9.     Kuorruta halko lopulla täytteellä. Pieni voi- tai palettiveitsi on hyvä apuväline. Siilaa päälle halutessasi kaakaojauhetta.

(Resepti: K-ruoka.)

 

Jos kaipaat joulupöytään jotain kirpeän ja makean sekoitusta, ovat kinuski-karpalofudget oiva valinta! Fudgejen valmistus voi olla hieman haastavaa, sillä lämpötilaa tarkastaessa täytyy olla tarkka.

Tarvitset:

·       200 g valkosuklaata

·       2 dl sokeria

·       1 prk (2,5 dl) kinuskikermaa

·       50 g voita

·       ½ tl suolaa

·       1 dl kuivattuja karpaloita

·       ruokalämpömittarin

Tee näin:

1.     Rouhi valkosuklaa valmiiksi.

2.     Mittaa kattilaan sokeri, kerma ja voi. Kuumenna hiljalleen sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut tasaisesti seokseen. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä, kunnes seos on 116-asteista välttäen sekoittamista.

3.     Nosta kattila liedeltä. Lisää joukkoon valkosuklaa ja vatkaa muutama minuutti, kunnes seos jäähtyy hiukan ja kuohkeutuu. Sekoita vielä nopeasti joukkoon suola ja karpalot.

4.     Kaada seos kelmulla tai leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan (n. 12 × 25 cm)

5.     Anna jähmettyä jääkaapissa peitettynä yön yli.

6.     Leikkaa paloiksi ja säilytä viileässä.

(Henna Ehrukainen suosittelee tätä Valion reseptiä.)

 

Jos kaipaat jotain hieman erilaista suolaista joulupöytään, kannattaa ehdottomasti kokeilla seuraavia herkkuja: rapeaa paistettua ruusu- ja lehtikaalia tai vegaanista ja gluteenitonta ranskalaista linssipataa. Nämä herkut sopivat hyvin syötäviksi muulloinkin kuin jouluna!

Neljään annokseen paistettua ruusu- ja lehtikaalia tarvitset:

·       200 g ruusukaalia

·       150 g lehtikaalia

·       1 valkosipulinkynnen

·       2 rkl voita (vegaaniseen versioon tämän voi vaihtaa kasvirasvaan)

·       1 rkl oliiviöljyä

·       1 rkl sitruunamehua

·       ripauksen suolaa, mustapippuria ja sokeria

·       ½ granaattiomenan siemenet

Tee näin:

1.      Poista ruusukaaleista uloimmat lehdet ja kova kanta. Huuhtele kaalit lävikössä.

2.     Puolita ruusukaalit ja suikaloi lehtikaalit.

3.      Kuumenna voi ja öljy paistinpannulla. Lisää kaalit ja paista niitä käännellen muutama minuutti.

4.      Mausta sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla sekä ripauksella sokeria.

5.      Lisää lopuksi joukkoon granaattiomenan siemenet ja vie tarjolle.

6.     Vinkki: kokeile ruusu- ja lehtikaalin mausteena myös murskattuja fenkolinsiemeniä tai korianterinsiemeniä.

Kuva: Laura Riihelä

4–6 annokseen ranskalaista linssipataa tarvitset:

·       1 keltasipulin ohueksi viipaloituna

·       3 valkosipulinkynttä ohuiksi viipaloituina

·       3 porkkanaa viipaloituina

·       ½ fenkolia ohueksi viipaloituna

·       ½ kesäkurpitsaa pituussuunnassa halkaistuna ja puolikuiksi viipaloituna

·       2 laakerinlehteä

·       1 ruukun tuoretta timjamia lehdet riivittyinä

·       100 g kirsikkatomaatteja

·       1 ½ dl punaviiniä

·       2 rkl tomaattipyreetä

·       8 dl kasvislientä

·       1 rkl maizenaa tilkkaan kylmää vettä sekoitettuna

·       200 g herkkusieniä viipaloituina

·       3 dl keitettyjä puy-linssejä

·       1 ruukku silopersiljaa silputtuna

·       oliiviöljyä tai rypsiöljyä paistamiseen

·       suolaa

·       mustapippuria

Tarjoiluun halutessa:

·       Dijon-jogurttia

Tee näin:

1.  Kuumenna tilkka öljyä isossa kattilassa ja kuullota keltasipuli-, valkosipuli-, porkkana-, fenkoli- ja kesäkurpitsaviipaleita muutama minuutti.

2.  Lisää joukkoon laakerinlehdet ja puolet timjaminlehdistä. Rouhaise pinnalle muutama kierros mustapippurimyllystä.

3.  Kääntele joukkoon kirsikkatomaatit ja lisää punaviini, tomaattipyree, kasvisliemi ja maizenaseos. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua miedolla lämmöllä 15–20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmenneet, mutta niissä on yhä purutuntumaa.

4.  Paista sillä aikaa herkkusieniviipaleet tilkassa öljyä paistinpannulla kovalla lämmöllä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

5.  Laita paistetut sieniviipaleet, puy-linssit, silopersiljasilppu ja loput timjaminlehdet kattilaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

6.  Tarjoile pata dijon-jogurtin kera.

(Näitä Sally Voltairen reseptejä suosittelee Saara Kailasalo.)

 

Mikä olisi parempi lisuke joulupöytään kuin paistetut perunat? No ei mikään! Tämä helppo ja herkullinen ohje kannattaa ottaa käyttöön, jos kaipaa tavallisen muusin tai keitettyjen perunoiden tilalle jotain uutta.

 Tarvitset:

·       jauhoisia perunoita

·       voita

·       suolaa

·       pippuria

·       oliiviöljyä

·       1 kokonaisen valkosipulin

·       tuoretta rosmariinia

 Tee näin:

1.       Kuori perunat, ÄLÄ pilko.

2.       Keitä enintään 15 minuuttia.

3.       Kaada perunat siivilään ja ronskisti ravistele, jotta perunan pinnasta tulee rosoinen. Anna seistä muutaman minuutin, jotta ylimäärinen kosteus lähtee.

4.       Asettele perunat vuokaan, jossa ne mahtuvat olemaan rennosti, ei tiiviisti. Laita vuokaan nokare voita, pirskottele öljyä, lisää suolaa ja pippuria ja sekoita. Heittele sekaan valkosipulin kynnet.

5.       Paista 180 asteessa noin tunti tai kunnes perunat ovat rapeita ja kultaisia.

6.       Ota perunat ulos uunista ja painele ne perunasurvimella hiukan litteämmiksi, mutta ei kuitenkaan yli puolen välin. Näin saadaan perunoihin lisää pintaa, joka rapeutuu vielä uunissa.

7.       Lisää perunoiden sekaan tuoreen rosmariinin oksia ja pirskottele öljyllä. Paista vielä noin 20 minuuttia.

Kuva: Kaija Kinnunen (Näitä Jamie Oliverin paistettuja perunoita suosittelee Kaija Kinnunen.)

Oikein maukasta joulua kaikille! T. Elina

                                                          Kuva: Elina Kurttio

Toimittanut: Elina Kurttio

JOULUKOLUMNI

 

Joulu – yksi päivä muiden joukossa vai vuoden kohokohta?

 

Pohdin ystävien kanssa joulun ja jouluun liittyvien asioiden merkitystä. Toistuvaksi teemaksi muodostui aiheesta riippumatta läheisten kanssa oleminen. Mielenkiintoista oli havaita, kuinka joulun merkitys on muuttunut elämämme aikana ja myös haaveilla kuinka se tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Aluksi haluan sanoa, että olen joulun paras ystävä ja joulun odottaminen on minulle vuoden parasta aikaa. Rakastan jo loppukesästä alkaa miettimään, mitä kaikkea haluan tehdä joulukuussa ja jouluaattona.

 

Lahjojen antaminen ja saaminen on monen mielestä mukavaa. Haluankin jakaa tässä vinkin, jota olen nyt noudattanut muutaman vuoden ajan ja joka mielestäni helpottaa lahjojen hankintaa. Ei ole ympäristön kannalta hyvä asia ostaa lahjaa vain lahjan antamisen ilosta. Kukaan ei tarvitse – korjaan – suurin osa ihmisistä ei tarvitse paritonta kuppia pyörimään astioidensa sekaan. On eri asia, jos tietää henkilön esimerkiksi keräävän jotain astiasarjaa. Vinkkini onkin se, että minulla on puhelimeni muistiossa lista, jossa on ystävieni ja perheenjäsenteni nimet, ja aina kun he mainitsevat jostain, mitä he haluaisivat tai mistä ajattelen heidän pitävän, laitan sen listaan ylös. Näin joulun saapuessa voin avata huolettomasti puhelimeni muistion ja katsoa, jos siellä olisi jotain sopivaa ostettavaa läheisilleni. Tämä tapa on pelastanut minut monelta lahjankeksimispaniikilta.

 

Eri tapoja viettää joulua on myös monia, ja kaikki ovat varmasti oikeita. Niin sanottu perinteinen joulu, jossa käydään joulusaunassa, syödään kinkkua, käydään hautuumaalla ja jaetaan lahjoja, ei välttämättä ole se joulu, jota kaikki haluavat viettää. Osa haluaa viettää joulunsa ulkomailla, osa haluaa uudistaa jouluperinteitä, ja osa ei halua viettää joulua ollenkaan. Mielestäni tähän sopii sama neuvo kuin uskontojen harjoittamiseen, että kunhan kaikilla on mukavaa, niin kaikki saavat tehdä mitä haluavat, ilman että häiritsevät muita. Tuntuu, että ennen joulut menivät samalla kaavalla perheen kanssa, mutta nykyisin nuorena aikuisena joulut vaihtelevat ystävienikin kesken paljon. Huomaan, että myös ehkä jouluperinteet ovat menettäneet hohtoaan. Täytyy kuitenkin mainita, että uskon vahvasti jouluperinteiden taas nousevan uudestaan pinnalle esimerkiksi siinä vaiheessa, kun itselläni on pieniä lapsia tai vietän joulua paikassa, jossa on pieniä lapsia.

 

Lapsuudessa joulustressiä ei ollut olemassa. Pukkia odotettiin, jännitettiin ja lopulta saatiin myös lahjat. Itse muistan, että myös jouluruoka oli päivän kohokohta. Nykyisin koko joulun kohokohta on se, että pääsee viettämään aikaa vanhempien tai muiden läheisten kanssa, joita ei välttämättä näe enää jokapäiväisesti.

 

Nykyään ennen joulua stressaavat vuoden viimeiset tentit ja muut palautukset, ja sen jälkeen alkaa stressata jouluttaminen, joululahjojen osto, jouluruokien valmistaminen, joulunviettopaikkaan pääseminen ja se, että kaikilla pitää olla mukavaa. Faktahan on se, että riitoja syntyy, suunnitelmat menevät pieleen ja jotain aina unohtuu. Katsoin TikTokista vinkin, että jos jokin asia stressaa todella paljon, niin keho ei ymmärrä jännittämisen ja innostumisen eroa. Niissä molemmissa on kärsimätön, adrenaliinista johtuva olo, ja silloin voi huijata mieltään niin, että jännittämisen sijaan olet innostunut. Pistetään joulujännärit siis tanssiksi tänä vuonna. Tässä kohtaa tulee muistuttaa, että älkäähän ottako näitä tekstejä sataprosenttisena faktana.

 

Ihmisten tulisi joulun alla ja muutenkin elämässä antaa itselleen armoa. Ei tarvitsisi stressata, mutta suurin osa kuitenkin stressaa, ja moni jopa kokee stressiä siitä, että stressaa, ja kokee että ei ole soveliasta stressata. Koko elämä on muutenkin yksi stressinsietokyvyn koettelemusten vuoristorata, niin koitetaan muistaa, että joulu ei loppujen lopuksi eroa muista päivistä millään lailla. Joten huoli pois. Joulua voi viettää vaikka marraskuussa, elokuussa tai toukokuussa, jolloin hössötystä ja stressiä olisi ehkä vähemmän. Pitääkin kokeilla!

 

Ihan lopuksi vielä uudestavuodesta ja uudenvuoden lupauksista. Melkeinpä aina uudenvuodenlupaukset liittyvät johonkin elämäntapamuutokseen, jota noudattaa ehkä viikon tai kuukauden jos sitäkään, minkä jälkeen lupaus unohtuu ja palataan tavalliseen elämään. Monta kertaa siis uudenvuodenlupaus päättyy pettymykseen, ettei pystynytkään pitämään lupaustaan. En tiedä, onko tämä uusi idea vai ei, mutta ystävien kesken pohdimme, mitä jos jatkossa tekisimmekin vain uudenvuoden toivomuksia. Sen sijaan, että lupaisimme jotain mahdotonta, voisimmekin toivoa jotain, mitä haluamme uutena vuotena tehdä, kuten päästä matkalle Lontooseen, päästä opiskelemaan tai saada ostettua sen Marimekon upean Unikko-villapaidan.

 

Tällaisten pohdintojen kera kaikille ihanaa joulua ja upeaa uutta vuotta toivottavat Kaija-muori ja tekstiä myös ideoimassa olleet Kristiina-tonttu, Martta-poro ja Henna-tonttu!

Teksti: Kaija Kinnunen

 

 

 

 

 

NOVELLI

 

JOULU MAALLA

 

 

–      Käänny tuosta oikealle.

Oli ensimmäinen joulu, kun vein uuden poikaystäväni vanhempieni luokse. Oikeastaan oli ylipäätään ensimmäinen kerta, kun toin hänet kotiin vierailulle. Tiesin jo etukäteen, että nuoremmat sisarukseni tulisivat olemaan innoissaan, samoin äitini. Isäni reaktiota sen sijaan jännitin – hänen mielestään kukaan poikaystävistäni ei ollut vielä ollut tarpeeksi hyvä minulle.

–      Tuon puisen karhuveistoksen jälkeen vai? Aleksi vastasi.

–      Jep, juuri sen.

Olimme lähteneet ajamaan kaupungista aikaisin aamulla, sillä matkantekoon menisi joka tapauksessa useampi tunti. Lisäksi Suomen vaihteleva sää tuottaa aina vaikeuksia ajajalleen, varsinkin talvella. Reilun kolmen tunnin ja usean läheltä piti -tilanteen jälkeen (kiitos jäisten pikkuteiden ja hirvien), saavuimme vihdoin vanhempieni pihaan Metsämaalle. Taivas oli jo ehtinyt hämärtyä; pihalla ja ikkunoissa palavat jouluvalot loistivat kauniina tummaa taustaansa vasten. Talo oli puinen ja kaksikerroksinen, kesällä uudelleen maalattu, ja vaaleansininen väri korostui kylmänä pakkaspäivänä.

–      Anna on täällä, Anna on täällä! kuului ulko-ovelta.

–      Emma! Tule tänne, senkin riiviö! hihkaisin takaisin.

Emma juoksi luokseni ja melkein hyppäsi syliini. Hän oli kymmenen vanha, minä taas 25-vuotias. Aleksi oli minua reilun vuoden vanhempi; tapasimme yliopistossa pari kuukautta sitten, ja juttumme kehittyi nopeasti vakavaksi. Pian jo huomasin ehdottavani Aleksille, jos hän tulisi meille viettämään joulua tänä vuonna.

–      Pidän hänestä jo paljon enemmän kuin edellisestä, Emma sanoi. – Roope oli inhottava pölkkypää.

–      Emma, ei nyt! kuiskasin.

–      Tämä on arvatenkin iso kohteliaisuus! Aleksi vastasi.

–      Äh, ole hiljaa.

Otimme lahjat sekä matkatavarat auton takakontista ja marssimme sisälle. Astuttuamme eteiseen vastaan tuulahti miellyttävä glögin ja pipareiden tuoksu. Äitini tuli keittiöstä ja puristi Aleksin kättä.

–      Ihanaa tavata vihdoin! Anna on puhunut sinusta paljon, ilmeisesti opiskelet asianajajaksi?

–      Pitää paikkansa, Aleksi vastasi. – Se on ollut haaveammattini jo jonkin aikaa. Opiskelemaan pääsyssä vain kesti useampi vuosi.

–      Nykyään on entistä vaikeampaa päästä opiskelemaan! äitini sanoi. – Niin paljon vaaditaan nuorilta ihmisiltä. Mutta tulkaahan glögille ja pipareille keittiöön.

Keittiössä istui toinen sisaruksistani syöden piparitaikinaa, 15-vuotias pikkuveljeni Eero. Hän hymyili minulle säteilevää hymyään ja tuli myös paiskaamaan poikaystäväni kättä. Pörrötin hänen pellavaista tukkaansa.

–      Pelaatko jääkiekkoa? Eero kysyi Aleksilta hetken aikaa juteltuaan.

–      Silloin tällöin, Aleksi sanoi. – En ole mitenkään erityisen hyvä kiekkoilija, mutta luistella kyllä osaan.

–      Mennään pelaamaan joku päivä porukalla! Anna on yliveto pelaaja, Eero sanoi.

–      Jääkiekkomimmi vai? Aleksi naurahti ja katsoi minua hymyillen.

–      Odotahan kunhan päästään jäälle, hymysi hyytyy vielä! vastasin naurahtaen.

Pian keittiöön asteli isäni äiti, 80-vuotias Tyyne-mummi. Mummilla oli tapana viettää jokainen jouluaatto meillä, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus.

–      Siinähän se meidän Anna on! mummi vastasi ja antoi minulle suukon poskelle. Sitten hän siirtyi tarkkailemaan Aleksia.

–      Komean pojan olet valinnut, hän sanoi. – Muistuttaa hieman isääsi nuorempana, samanlaiset silmät ja hiukset.

–      Älä viitsi, mummi! sanoin, mutta hän vain vinkkasi ilkikurisesti silmää.

Glögin ja pipareiden sekä kuulumisten vaihdon jälkeen asetimme matkatavaramme vanhaan huoneeseeni. Siinä huoneessa oli aika pysähtynyt: sängyllä oli edelleen vuosia vanhat pehmoleluni, seiniä koristivat Apulannan ja Happoradion julisteet, eikä kukaan ollut heittänyt kirjahyllyni kirjoja pois. Pystyin edelleen erottamaan hyllystä Pikku prinssin sekä rakkaat Harry Potterini. Täytyykin ottaa ne mukaan joulun jälkeen, ajattelin.

***

Iltapäivä kääntyi nopeasti illaksi, ja keittiössä aloitetut jouluvalmistelut olivat hyvällä mallilla. Ei aikaakaan, kun isäni saapui töistä – hän oli työskennellyt aattopäivänä niin kauan kuin muistin. Mukanaan hän toi tapansa mukaan metsästä kaatamansa joulukuusen. Olin kauhusta kankeana: hän ei varmaan taaskaan hyväksyisi…

–      Hei isä! hihkaisin mahdollisimman hilpeästi.

–      Mitä pikku tyttöni! hän vastasi hymyillen. Hienoa, hän on hyvällä tuulella…

–      Isä hei, tässä on poikaystäväni Aleksi.

Isäni katsoi Aleksia kulmat kurtussa, mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Lopulta hän näytti kuitenkin hyväksyneen poikaystäväni ainakin ulkoisen olemuksen perusteella, kätteli häntä, ja pyysi mukaansa laittamaan kuusen paikoilleen olohuoneeseen.

–      Vai että sinä ja Anna… isä aloitti heidän asetellessaan kuusta paikoilleen. – Kauankos olitte olleetkaan yhdessä, pari kuukautta?

–      Joo suurin piirtein. Tapasimme yliopistolla samalla kurssilla.

–      Aivan. Se ei olekaan vielä kovin pitkä aika. Osaatkos lämmittää puusaunan? Jos tekisimme sen seuraavaksi, niin olisi ruuan jälkeen sitten lämmin.

Aleksi nyökkäsi ja isä johdatti hänet ulos hakemaan varastosta halkoja. Aleksi otti syliinsä reilun pinollisen, samoin isä. Takaisin sisälle tullessaan isäni tokaisi:

–      Minun on pakko olla rehellinen tässä tilanteessa. Annan entiset poikaystävät ovat olleet melkoisia persoonia, korkeintaan puolisen vuotta maisemissa ja sitten lähteneet, jättäen Annan murtuneeksi. En suoraan sanottuna kestä katsoa sitä. Haluan vain tyttärelleni parasta kuten kuka tahansa lastansa rakastava isä, joten toivon, että olet poikkeus edellisiin. Anna on aina ollut hiukan poikatyttö, jonka vuoksi rauhallinen mies voisi tasoittaa hänen temperamenttiaan.

–      Voin vakuuttaa, ettei minulla ole minkäänlaista aikomusta lähteä Annan elämästä, Aleksi sanoi.

–      Toivotaan niin.

***

Kun sauna oli lämmitetty, isä vaihtoi yllensä kauluspaidan ja tuli keittiöön. Kissamme Matti oli jo keksinyt hypätä keittiön tasolle haistaessaan savustetun lohen.

–      Kissa pois pöydältä! isäni huudahti, mutta otti Matin lempeästi syliinsä ja asetti 13-vuotiaan kissaherran sohvalle istumaan. Hetken päästä huomasin, kuinka hän vei Matille salaa lohta.

–      Serkkunne tulevat pian joulunviettoon, voidaan sitten aloittaa ilta glögillä, äitini sanoi. Onkos kuusi jo koristeltu? Eikö? Menkäähän lapset ja Anna ja Aleksi tekemään se, vielä ehtii hyvin!

Kuusen vieressä odotti iso laatikollinen joulukoristeita. Minä nappasin suosikkikoristeeni, itse tekemäni enkelin, ja asetin sen ensimmäisenä kuuseen. Emma ja Eero leikkivät tapansa mukaan hopeanauhalla ja heittelivät sitä kuuseen.

–      Varovasti nyt, se menee vielä rikki!

–      Hei Anna muuten, Aleksi sanoi. Isäsi jutteli hieman kanssani.

–      Voi ei, mitä nyt?

–      Ei mitään vakavaa! Hän vain mainitsi, etteivät edelliset poikaystäväsi ole olleet kovin… miellyttäviä.

–      Mitä isä mistään tietää?

–      Hän sanoi, että he ovat vain häipyneet elämästäsi ja isäsi toivoo, etten ole samanlainen.

–      Oletko sinä? kysyin. Sen oli tarkoitus olla vitsi, mutta Aleksi ei ottanut sitä niin.

–      Oletko tosissasi!? Luuletko että olisin muuten tullut tänne viettämään joulua kanssasi?

–      Okei, okei, ei ollut tarkoitus loukata! Tuntuu vain, että isäni pelästyttää kaikki poikaystävät pois käytöksellään…

–      Hän vain haluaa sinun parastasi, Aleksi sanoi.

–      Niin kai, vastasin tuohtuneesti.

Kuulimme auton kaartavan pihaan. Serkkumme olivat saapuneet.

–      Tulkaahan keittiöön kaikki! äitini huusi. – Saatte glögiä, aikuisille on tarjolla myös terästettyä.

Äidilläni oli tapana toivottaa kaikki tervetulleeksi joulun viettoon glögilasin äärellä ennen kuin aloittaisimme jouluruokailun. Setäni ja hänen vaimonsa sekä serkkuni Teemu ja Timo, seisoivat keittiössä. Tervehdin kaikkia iloisesti ja esittelin Aleksin. Pian Aleksi jo jutteli serkusten kanssa, ja he näyttivät tulevan hyvin toimeen keskenään.

Kun glögi oli nautittu, siirryimme ruokapöydän ääreen seisomaan. Perheessämme oli tapana lukea ennen ruokailua jouluevankeliumi ja laulaa sen jälkeen Enkeli taivaan. Isäni ehdotti, että Aleksi voisi lukea evankeliumin tänä vuonna.

–      Älä nyt isä, ei Aleksi kuitenkaan halua…

–      Ei ei, kyllä minä voin lukea sen! Aleksi sanoi.

Aleksi luki evankeliumin levollisesti, selkeällä äänellä, saaden äitini melkein kyyneliin. Kun evankeliumi oli luettu, aloitti setäni vaimo Enkeli taivaan ‑virren ja me muut lauloimme perässä. Sen jälkeen oli vihdoin aika syödä.

–      Viiniä? äitini tuli kysymään minulta ja Aleksilta.

***

Ruokailun jälkeen pidimme hieman taukoa ennen jälkiruokaa. Tyyne-mummi oli taas leiponut taivaallista lakka-kinuskijäädykettään, josta leikkasin ison palasen itselleni ja Aleksille. Sitten istuimme tapamme mukaan olohuoneeseen juttelemaan, kunnes serkkujeni oli aika lähteä kotiin avaamaan lahjat. Me teimme samoin – oli ihanaa kuunnella lahjapapereiden rapinaa ja hengittää havujen tuoksua.

–      Katsokaa, sain lahjaksi askartelutarvikkeet! Emma huudahti.

Sitten olikin jo aika mennä joulusaunaan. Jätin itse saunan väliin, koska olin liian väsynyt, mutta isäni halusi mennä ensimmäisenä ja pyysi Aleksia mukaansa.

–      Ei sitten mitään kuulustelua, joohan isä? sanoin.

–      Ei tietenkään, isäni vastasi. En tiedä uskoinko häntä vai en.

Aleksin ja isän mentyä saunaan Tyyne-mummi tuli luokseni.

–      Isäsi pitää Aleksista kovasti, mummi sanoi.

–      Oletko aivan varma?

–      Täysin varma. Tarkkailin isääsi illan aikana, ja hän vaikutti oikein iloiselta. Vaikkei sitä ulospäin näytäkään.

Saunassa ollessaan isä ja Aleksi juttelivat niitä näitä ja jopa heittivät vitsiäkin väliin. Lopulta isä sanoi:

–      Tiedätkö mitä? Tämän päivän perusteella olen huomannut, että muistutat melko paljon minua ollessani nuorempi. Etkä vain ulkonäkösi takia! Vaikka tämä saattaakin kuulostaa äskeisen jälkeen hieman itsekkäältä, niin minusta tuntuu, että olet oikein hyvä mies Annalle rauhallisuutesi ja tasapainoisuutesi vuoksi. Olet kaiken lisäksi erittäin mukavakin.

–      Kiitos, Aleksi vastasi hieman hämmentyneenä, mutta iloisena.

–      Toivottavasti osaat kuitenkin pitää myös hauskaa. Oletko juossut ennen saunasta suoraan lumihankeen?

–      En ikinä, Aleksi sanoi.

–      Etkö? No nyt on korkea aika! Ota tämä vaikka sellaisena tervetulotoivotuksena meidän perheeseemme. Tulehan! Se on nopeasti ohi, usko pois!

Isä ja Aleksi juoksivat ulos, mutta Aleksi ei päässyt kuistia pidemmälle. Silloin isäni astui hänen viereensä ja tuuppasi hänet suoraan lumihankeen.

–      Ei saatana miten kylmää! Aleksi kirosi.

–      Noh noh, luntahan se vain on, isä sanoi nauraen. Tule, mennään takaisin saunaan! Ensi kerralla sujuu jo paremmin.   

   

      Teksti: Henna Ehrukainen