ULKOPUOLISUUS

Ulkopuolisuus ainejärjestössä

 

Koronavuoden 2021 keväällä tehdyssä Valtakunnallisessa Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa saatujen tulosten mukaan 25 % yliopisto-opiskelijoista ei kokenut kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään, kuten vuosikurssiin, opiskeluryhmään, ainejärjestöön tai laitokseen/yksikköön (KOTT 2021). Edellisessä, ennen korona-aikaa tehdyssä tutkimuksessa puolestaan 22 % yliopisto-opiskelijoista vastasi kysymykseen samalla tavalla (KOTT 2016: 355). Koronapandemia lieveilmiöineen on mitä todennäköisimmin lisännyt ulkopuolisuuden kokemusta opiskelijoiden keskuudessa. Viiden vuoden mittausjakson aikana tapahtuneesta melko maltillisesta muutoksesta tuloksissa voi kuitenkin päätellä, että korona on kokonaisuuden kannalta vain osittainen selittävä tekijä. (Ks. myös Hyvönen & Turve 2021: 61–62.)

 

Mitä haittaa ulkopuolelle jäämisestä on?

 

Hyvösen ja Turpeen (2021: 27) alkuvuonna 2021 tekemässä 389 vastaajan kyselytutkimuksessa 86 % ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijoista piti tärkeänä samanhenkisten ihmisten tai kavereiden löytämistä. Useampi kuin joka kolmas koki eniten tai toiseksi eniten huolta siitä, jääkö ulkopuoliseksi porukoista (mts. 29). Mikäli opiskelijalla ei ole ryhmää, johon tämä kokee kuuluvansa, on vaarana, että opintojen merkityksellisyys heikkenee ja niissä eteneminen hidastuu (Erkkilä & Koivukangas 2010: 65).

 

Mitä tulee ainejärjestöön, vastikään yliopistossamme gradun kirjoittaneen Noora Piirosen (2021: 29) haastatteluaineisto menee yksittäisten kokemusten kautta pidemmällekin: ”Ainejärjestötoiminta auttoi opiskelijoita jaksamaan ja teki opiskeluista mielekkäämpää (V8), ja sitä kuvattiin jopa yhdeksi merkityksellisimmistä tekijöistä yksittäisen opiskelijan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistajana”. Sen sijaan ”[u]lkopuolisuus koettiin surulliseksi ja masentavaksi (V11), sekä oma asema yliopistoyhteisössä koettiin ulkopuolisuuden vuoksi irralliseksi” (mts. 32).

 

Hiljattain gradun yliopistossamme kirjoittaneen Diego Viinikaisen (2021: 16) mukaan ”nuoret ihmiset kokevat enemmän yksinäisyyttä vertaissuhteissa silloin, kun koettu sosiaalinen tuki on matalaa”. Onkin melko ilmeistä, että opiskeluun liittyviin ryhmiin kuulumattomuuden ja yksinäisyyden kokemusten välillä on yhteys (ks. mts. 50, 54; myös Koivisto ym. 2017: 35–36). Pitkittyneellä yksinäisyydellä voi puolestaan olla haitallinen vaikutus terveyteen ja opiskelujen sujumiseen (Viinikainen 2021: 15–17, 29–30).

 

Syrjään jääminen vai syrjintä?

 

Vesa Välimäen pro gradua Yksin yliopistossa. Yliopisto-opiskelijoiden kokema yksinäisyys korkeakouluopiskelun elämänvaiheessa (2017) varten on haastateltu yliopisto-opiskelijoita, jotka ovat kokeneet ulkopuolisuutta opiskelujensa aikana. Lainaan tähän tutkielmasta pidemmän otteen, jossa tulee esiin opiskelijoiden näkemyksiä suhteessa ainejärjestötoimintaan:

 

”Eräs – – tärkeä tekijä opiskelijoiden sosiaalisten suhteiden kannalta on opiskelijoiden yhdistys- ja järjestötoiminta. Osa haastateltavista on löytänyt yhdistystoiminnasta uusia tuttavuuksia, mutta osa haastateltavista taas kritisoi sitä, kuinka erityisesti ainejärjestötoimintaan kaikki eivät pääse mukaan. Haastateltavista osa näkee ainejärjestötoiminnan pienen piirin toimintana, jossa käy samat ihmiset. Näillä nähdään olevan oma tiivis ryhmänsä, mihin haastateltavien on vaikea päästä sisään.

 

Eräs naisopiskelija kokee ainejärjestötoiminnan ja ainejärjestön tapahtumat sellaisina, joissa hänellä tulee aina ulkopuolinen olo. Eräs haastateltava tuo esille sen, kuinka ainejärjestön tapahtumissa on hänestä aina samat naamat. Näillä ainejärjestön aktiiveilla näyttäisi olevan oma tiivis “kuppikuntansa”, jonka ulkopuolella hän kokee olevansa. Tähän kuppikuntaan on hänestä vaikea päästä sisään.

 

Osaltaan ainejärjestötoiminnan pienet piirit voivat johtaa ulossulkemiseen. Eräs naisopiskelija kuvaa sitä, miten oli jonkun aikaa mukana ainejärjestötoiminnassa, mutta joutui jättämään sen, koska hän ei kokenut kuuluvansa ainejärjestön yhteisön toimintaan. Myös eräs miesopiskelija tiedostaa sen, että yliopistossa on huomattava määrä erilaisia sosiaalisia yhteisöjä, mutta kuvaa sitä, kuinka vaikeaa niiden sisälle on päästä.” (Mts. 53–54.)

 

Opiskelijoiden kokemukset vaikeudesta päästä ryhmiin sisään ja toisaalta ryhmien ulossulkevuudesta toistuvat järjestelmällisesti aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa (esim. Harjula 2019: 33–40; Mäkelä 2010: 76; Viinikainen 2021: 50–51; Piironen 2021: 32; Hyvönen & Turve 2021: 61–62; ks. myös Heikkinen 2014: 58–59).

 

Käsitellessään peruskoulussa tapahtuvaa kiusaamista Maili Pörhölä (2006: 15) on luonnehtinut ryhmien dynamiikkaa seuraavasti:

 

”Ryhmän muotoutumisvaiheessa päämääränä on mahdollisimman hyvin toimiva ryhmä, jonka jäsenet viihtyvät yhdessä ja täydentävät toisiaan. Kun ryhmän tarvitsemat voimavarat on saatu kokoon ja ryhmä on toiminnallisesti hyvä, ryhmä sulkee rajansa. Tämän jälkeen uusia tulijoita arvioidaan tiukemmin ja ulkopuolisten on vaikea päästä enää mukaan ryhmään.”

 

Savanna Paulinin (2019) gradussaan käyttämässä kyselyaineistossa puolestaan korkeakouluopiskelijat määrittelevät, mitä heidän mielestään korkeakoulukiusaaminen on. Sulkeva toiminta mainitaan usean opiskelijan vastauksessa, kuten esimerkiksi seuraavassa: ”Kiusaamisen näen korkeakouluissa olevan ennen kaikkea sitä, ettei toista henkilöä pyydetä mukaan ja että muodostetaan voimakkaita klikkejä, joihin vain tietyt hyväksytään mukaan.” Osa vastaajista katsoo ulkopuolelle jäämisen olevan kiusatuksi tulemisen yksi muoto. Tämänkaltaiset kokemukset eivät kuitenkaan välttämättä välity ainejärjestölle asti, mikä hankaloittaa asioihin puuttumista. (Mts. 49–50.)

 

Kuka on vastuussa?

 

Riika Heikkinen lähestyy gradussaan (2015) yksinäisyyttä toimijuuden käsitteen kautta. Aktiivinen toimijuus on tärkeää, mikäli haluaa päästä yhteisöihin mukaan ja tutustua uusiin ihmisiin (ks. mts. 22, 54). Heikkisen (mts. 73–74) mukaan yksinäisyys kuitenkin vähentää aktiivista toimijuutta. Ei siis ole perusteltua olettaa, että itsensä ulkopuoliseksi kokeva pääsisi välttämättä omasta aloitteestaan sisään yhteisöön, jos hän kokee olevansa yksinäinen (ks. myös Pietiläinen 2019: 46, 48; Viinikainen 2021: 13, 32). Neljäsosa yliopisto-opiskelijoista tunsi vuosi sitten itsensä yksinäiseksi (KOTT 2021).

 

Samaan aikaan on kuitenkin hyvin yleistä ajatella, että jokaisen aikuisen ihmisen omalla vastuulla on ottaa osaa yhteisön toimintaan ja sillä tavalla huolehtia omasta hyvinvoinnistaan (ks. Heikkinen 2019: 24; Viinikainen 2021: 16, 57; Koivisto ym. 2017: 31). Hyvösen ja Turpeen (2021: 50) tutkimuksessa ainoastaan 6 % pidempään opiskelleista korkeakouluopiskelijoista piti todennäköisenä, että joku puuttuisi yksinäisen tai porukoiden ulkopuolelle jääneen opiskelijan tilanteeseen. Paulinin (2019: 60) aineistossa kysyttiin myös, onko ryhmän vastuulla, jos opiskelija ”on tietoisesti jäänyt kaikista ryhmäytymisen kannalta tärkeistä tapahtumista pois eikä ole itse mitenkään edesauttanut itsensä ryhmään pääsemistä”.

 

Nähdäkseni tämänkaltaisesta ajattelutavasta seuraa lähes väistämättä, että osa yhteisön, kuten ainejärjestön, jäsenistä jää haluamattaan ulkopuoliseksi ja vaille yhteisön tarjoamaa tukea, koska kaikilla ei ole riittäviä valmiuksia olla yhteisöön integroitumisen kannalta tarpeeksi oma-aloitteisia, aktiivisia toimijoita. Toisaalta, vaikka yksilö olisikin aktiivinen toimija, ryhmäytymisen malli, jossa valmiiseen ryhmään ei enää haluta ottaa uusia jäseniä – eli niin sanottu klikkiytyminen – estää ryhmän sisään pääsemisen. Pystyvätkö yksilön vastuuta korostavan yhteisön jäsenet tästä huolimatta pitämään yksilön omana ongelmana sitä, että hän jää vastoin tahtoaan yhteisön ulkopuolelle? Mitä tämä kertoo yhteisön arvoista?

 

- Täkyn edunvalvoja Lauri Aalto

 

KÄYTETYT LÄHTEET

Erkkilä, Miia & Koivukangas, Paula 2010: Opintojen merkitys ja onnistumismahdollisuudet – Niistäkö on teekkarin motivaatio tehty? Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 2/2010. Osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-3140-8.

Harjula, Aino 2019: Yhteisöllisyys korkeakoulun käytävillä. Yhteisöllisyys yhteisöksi-hankkeen pilottioppilaitoksissa. Opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Osoitteessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905119222.

Heikkinen, Riika 2014: ”Tänään koitan tällaista sosiaalisuutta”. Toimijuuden kuvauksia yksinäisten korkeakouluopiskelijoiden virtuaalisessa keskusteluryhmässä. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Osoitteessa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20140764.

Hyvönen, Jenni & Turve, Noora 2021: Korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemukset poikkeusaikana. Opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu. Osoitteessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060915380.

Koivisto, Hanna, Komulainen, Katri, Räty, Hannu & Vanhalakka-Ruoho, Marjatta 2017: Kastajaisista kostajaisiin. Etnografinen tutkimus uuden opiskelijan vastaanottamisesta yliopistoyhteisöön. Nuorisotutkimus 35 (2017):3. Osoitteessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-016778131.

KOTT 2016 = Kunttu, Kristina, Pesonen, Tommi & Saari, Juhani 2017: Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. Osoitteessa: https://www.yths.fi/app/uploads/2020/01/KOTT_2016-1.pdf.

KOTT 2021 = Parikka S, Holm N, Ikonen J, Koskela T, Kilpeläinen H & Lundqvist A: KOTT 2021 -tutkimuksen perustulokset 2021. THL. Osoitteessa: https://www.terveytemme.fi/kott.

Mäkelä, Katariina 2010: Kukaan ei kuule hiljaista huutoani. Itsensä yksinäisiksi kokevien korkeakouluopiskelijoiden käsityksiä yksinäisyyden syistä. Pro gradu -tutkielma. Opettajankoulutuslaitos. Osoitteessa: https://docplayer.fi/11904-Kukaan-ei-kuule-hiljaista-huutoani.html.

Paulin, Savanna 2019: ”Voisin kuvitella, että pahinta kiusaamista olisi ulkopuolelle jättäminen yhteisestä tekemisestä.” Korkeakouluopiskelijoiden kokema kiusaaminen ja yhteisöllisyys Lapin yliopistossa. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Osoitteessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902175201.

Pietiläinen, Elina 2019: Yksinäisyyden stereotypiat korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Osoitteessa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20190535.

Piironen, Noora 2021: Yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia opiskeluhyvinvoinnista. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Osoitteessa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20211488.

Pörhölä, Maili 2006: Turvallisten kehityspolkujen tukeminen oppilaiden vuorovaikutussuhteissa. Koulukiusaaminen terveystiedon opetuksen haasteena. Helsinki: Opetushallitus. Osoitteessa: https://www.researchgate.net/publication/313699998_Turvallisten_kehityspolkujen_tukeminen_oppilaiden_vuorovaikutussuhteissa.

Viinikainen, Diego 2021: Nuorten aikuisten yliopisto-opiskelijoiden yksinäisyys. Miten yliopisto-opiskelijat määrittelevät omaa yksinäisyyttään ja miten yliopisto-opiskelijoiden yksinäisyyttä voitaisiin vähentää? Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Osoitteessa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20220043.

Välimäki, Vesa 2017: Yksin yliopistossa. Yliopisto-opiskelijoiden kokema yksinäisyys korkeakouluopiskelun elämänvaiheessa. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201805062475.